heinä 192011
 

Provosoiva otsikko, myönnettäköön, mutta ei sentään tyystin kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta. ”Paholaisen kuvakirja” lienee yksi tunnetuimmista lempinimistä, joilla niin tarot- kuin pelikortitkin tänä päivänä tunnetaan. Kortteja käsittelevissä kirjoissa kyseinen sanapari aina silloin tällöin vilahtaa lukijoiden suupieliä nostattavana humoristisena otsakkeena; eräiden kristillisten fundamentalistiryhmien lehtisissä termi puolestaan saa pahan kaiun, kun tarot leimataan ilman pienintäkään leikinlaskua ehdaksi Paholaisen työkaluksi.

Continue reading “Paholaisen kuvakirja? (artikkelisarjan 4. osa)” »

heinä 102011
 

Suomalainen uskonnollinen kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Viimeaikoina ev.lut. kirkosta on erottu ihan porukalla (vaikkakaan muutaman tuhannen eroluvut eivät paljon hetkauta neljän miljoonan jäsenmäärää) ja uudenmuotoinen henkisyys vetää puoleensa.

Valtauskonnon ulkopuolella tapahtuva uskonnollinen kenttä on hankala tutkittava, sillä se jakautuu lukemattomiin yhdistyksiin, yhteisöihin ja organisaatioihin. Kirkon tutkimuskekskuksen hanke Uskonnot suomessa on kerännyt sivuilleen tietoja uskonnollisista yhteisöistä vuodesta 2006. Tätänykyä sivuilla on jo yli 950 organisaatiota tai ryhmää. Alajaostot mukaan lukien Suomessa toimii noin 3 000 uskonnolliseksi luokiteltavaa organisaatiota.

Tässä vaiheessa kannattaa mainita, että uskontotieteen näkökulmasta ryhmää on perusteltua pitää uskonnollisena, jos sen oppeihin kuuluu käsitys supranormaalista todellisuudesta, oli yhteisö käytännössä minkä muotoinen tahansa.

Kristillisten liikkeiden, islamin ja itämaisten uskontojen rinnalla on pitkään kulkenut länsimaisen esoterian virtaus. Tätä liikehdintää edustavat mm. teosofinen seura, antroposofia ja vapaamuurarit. Continue reading “Mystiset liikkeet Suomessa” »

kesä 282011
 

Astrologian juuret yltävät tuhansien vuosien taakse, mutta nykytiedemiehet ovat pysyneet kovapäisinä siinä, ettei maailmankaikkeus voi millään tavoin vaikuttaa ihmiseen. Tiede kyllä myöntää auringon ja kuun saavan aikaan vuoroveden, muttei sitä, että nämä taivaankappaleet voisivat vaikuttaa ihmiseen, vaikka olemme suurimmaksi osaksi vettä. Tiede myöntää senkin, että olemme samaa ainetta kuin tähdet, muttei sitä, että olisimme sen ansioista vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa. Nyt tiede on todistanut toisin. Continue reading “Tiedemiehet myöntävät syntymäajan vaikutuksen persoonallisuuteen” »

maalis 172011
 

Katsoin taannoin Jaco Van Dormaelin Mr. Nobody -elokuvan. Leffa oli varsin onnistunut tutkielma elämän eteen heittämistä valintatilanteista ja valintojen vaikutuksista. Tarinan ytimessä on nuori Nemo (ilmeinen viittaus Winsor McCayn uneksivaan sarjakuvahahmoon) tekemässä mahdotonta valintaa erovien vanhempien välillä. Kertoja-Nemo vihjaa myös pystyvänsä näkemään tulevaisuuteen, vaikka asiaa ei sen kummemmin elokuvassa käsitellä tai todistella. Tarinan rakenne koostuu useammasta vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jotka kumpuavat mahdollisista valinnoista. Rakenteelle annetaan useampi selitys, mutta yksi niistä herätti erityisesti meikäläisen huomion. Continue reading “Gnostinen viihde” »

helmi 052011
 

Siitä lähtien, kun joskus kymmenen vanhana sain käsiini ensimmäisen Tähtien sota-sarjakuvalehteni, olen harrastanut enemmän tai vähemmän vakavasti science fiction -kirjallisuutta ja -kulttuuria. Viime vuosina harrastuneisuus on kuitenkin hiukan hautautunut monien muiden kiinnostuksen kohteiden alle, ja tuntuukin että jonkinlainen luonnollinen kehitys olisi johtanut ihmeellisistä mielikuvituksen tuotteista kohti elämän ja ihmisen ihmeellisyyksiä. Maailmankuvani on vuosi vuodelta avartunut hyväksymään hyvinkin monitasoisia elämän ilmiöitä.

Toissavuonna kävin pitkästä aikaa Suomen suurimmassa scifi-tapahtumassa, Finnconissa. Tapahtuma sytytti jälleen hiukan hiipunutta kiinnostusta tieteiskirjallisuutta kohtaan ja tuntui muutenkin kotoisalta touhulta. Eräs asia jonkun paneelikeskustelun aikana kuitenkin jäi kaivelemaan.

Tarkkaan en muista, mutta kyse oli maapallon ulkopuolisesta elämästä ja ufoista. Yllätyin scifiporukan kielteisestä asenteesta ufo-uskovaisia ja varsinkin ufoilmiön henkistä puolta kohtaan. Asenne oli suorastaan tyrmäävä. Olin ehtinyt tottua rajatieto- ja new age-porukoissa pyöriessäni hyvinkin avarakatseiseen ja omalla tapaa vapaamieliseen ilmastoon, joten scifi-jengin läpitunkeva skeptisimi oli melkoinen yllätys. Älkää ymmärtäkö väärin, new age-porukoissakin liikkuu monenlaista porukkaa ja ahdasmielisiä asenteita, mutta niistä enemmän joskus toisen kerrran.

Muistelin omaa scifi-menneisyyttäni, ja todentotta, kyllä sieltäkin kaikenlaista skeptisimiä löytyi, enkä tietenkään nykyäänkään ole mikään new age-uskovainen. Olen hyvin kriittinen monen asian suhteen. En kuitenkaan sorru ivalliseen asenteeseen toisten uskomusjärjestelmiä kohtaan tai edes halpahintaiseen naureskeluun, vaikka usein aika absurdeihin uskomuksiin törmäänkin. Rajatietoon avoimesti tutustuminen on opettanut suhtautumaan maailmankaikkeuden ja ihmismielen kummallisuuksiin kunnioittavalla myötämielisyydellä.

Mistä mahtaa sitten vahva vastakkainasettelu johtua? Onhan äkkiseltään ajateltuna esimerkiksi ufokontaktitarinoiden ja maan ulkopuolisen elämän kanssakäymistä käsittelevien tieteiskertomusten maailma hyvin lähellä toisiaan. Luulisi harrastajien ajatusmaailmojen helposti ristiävän keskenään.

Fox Mulderista seuraava, eli entinen Brittien puolustusministeriön virallinen ufotutkija, Nick Pope, joka on kirjoittanut myös pari kohtalaisen menestynyttä tieteisromaania, muotoili asian hyvin. Hänen mukaansa ufojakontaktissa olleille on tärkeää pitää joskus traumaattisiakin kokemuksiaan todellisina. He joutuvat usein taistelemaan yleistä skeptistä ilmapiiria vastaan. Scifi-harrastajat taas pitävät tarinoita taiteena, mielikuvituksen luomana fiktiona, jota ei tule missään tapauksessa sekoittaa todellisuuteen.

Scifiharrastus on alakulttuuri, joka perinteisesti on katsottu nörttien ja nuorten finninaamaisten miesten touhuksi. Keittiöpsykologina voisin väittää, että lievästä yleisestä ylenkatseesta johtuva matala itsetunto pakottaa scifiharrastat tekemään selkeä pesäero vielä ylenkatsotumpaan ufo- ja new age -porukkaan. Heidän täytyy korostaa eroa mielikuvituksen ja väitetyn todellisuuden välillä, joten myös skeptisismi korostuu entisestään.

Samantyyppinen ilmiö on nähtävissä myös taikatemppuja harrastavien piirissä. Jotkut mentalistitaikurit, joiden temput esittävät ajatustenluentaa, ennustamista ja selvänäköisyyttä, tykkäävät pitää yllä mielikuvaa yliluonnollisista kyvyistä. Vastaavasti ”rehelliset” taikurit joutuvat tekemään pesäeroa ”epärehellisiin” mentalisteihin, huijareihin sekä paranormaaleja kykyjä todellisena pitävään kansanosaan. Esittävällä taikuudella on juuret uskonnollisissa ja maagisissa käytännöissä, ja näistä juurista taikurit haluaisivat mieluusti eroon, julistaen taiteensa ainoastaan viihteen käyttöön.

Iso osa maineikkaista paranormaalien kykyjen debunkkaajista ja skeptikoista on myös taikureita. Ilmeinen selitys tälle lienee se, että taikurit tuntevat parhaiten paranormaaliin uskovia höynäyttävien huijareiden tekniikat ja näin ovat eturintamassa paljastamassa kyseisiä heittiöitä. Luulempa kuitenkin, että syy saattaa olla syvemmälläkin, juuri tuossa omaa ryhmäidentiteettiä korostavassa tarpeessa erottautua hörhöistä ja huuhaa-porukoista.

Voin olla hyvinkin väärässä tuntiessani, että kiinnostuksen laajetessa scifistä rajatietoon (tai vaikka esittävään taikuuteen), olisi tapahtunut jonkinlaista kehitystä ja ymmärryksen kasvamista. Uskon kuitenkin, että alakulttuurit tarvitsevat hiukan lisää kunnioitusta toisiaan kohtaan, aitoa pyrkimystä ymmärrykseen oman identiteetin ja erottautumisen pönkittämisen sijaan. Kriittisyyttä tietenkään unohtamatta.

tammi 232011
 

Tamperelainen tietokirjailija, esoteerikko, salaliittoteoreetikko ja Hermeetikko-lehden päätoimittaja jutustelee lehdestä, Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta -kirjasta ja suomalaisen sivistyksen alennustilasta.

Osta Niemisen kirjoja: www.tajunta.net/jukka

Hermeetikon sivut: www.hermeetikko.com

Kaikki Tajunta-TV:n ohjelmat.