tammi 252015
 

Suomessa järjestettiin syksyllä 2014 yksi aikamme kiinnostavimmista kuvataidekilpailuista ainakin aiheensa puolesta. Kilpailun järjestäjä M.A. Meretvuo kertoo kilpailusta ja aiheen taustasta Tajunta.netin lukijoille.

Okkultismia ja Erotiikkaa -kuvataidekilpailu oli avoinna osallistujille 1.8.-1.12.2014. Kilpailun suosio yllätti järjestäjänkin, sillä osallistuvia teoksia tuli peräti 27 kappaletta – maalauksia, piirroksia, valokuvia ja grafiikkaa. Kilpailun facebooksivusto sai lähes 600 tykkäystä ja tavoitti sosiaalisessa mediassa tuhansia ihmisiä. Tuomaristossa olivat mukana muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä, kuva- ja äänitaiteilija Olga Palomäki, kustantaja ja graafikko Antti Balk sekä uskontotieteiden asiantuntija Vesa Iitti. Kilpailun voitti Olli Maineen tietokonegrafiikkatyö Hekuma, toiseksi tuli Veera Nurin nimetön valokuvateos ja jaetulla kolmannella sijalla olivat Einari Leskisen puulevylle tehty sekatekniikkatyö ja Tuomo Laakson öljymaalaus Kultti. Parhaat työt ovat nähtävillä kisan sivustolla www.facebook.com/okkultismiajaerotiikkaa. Kilpailuun liittyvät tapahtumat ovat parasta aikaa käynnissä, sillä osallistuneista teoksista järjestettävä näyttely on avoinna Galleria & Kahvila Dadassa Tampereella 25.2.-22.3.2015.

Okkultismia ja erotiikkaa
Kilpailun teemat, okkultismi ja erotiikka, sisältävät paljon tabuja, ja vielä suurempi tabu syntyy, kun nämä kaksi yhdistetään. Okkultismihan tulee latinan kielen sanasta ”occultus”, ja tarkoittaa salaista tai kätkettyä. Erotiikka puolestaan tulee kreikan kielen sanasta ”eros” ja merkitsee halua tai seksuaalista rakkautta. Muinaisen Kreikan myyteissä rakkauden jumala Eros esiintyy monissa muodoissa ja kuuluu ensimmäisiin olentoihin, jotka tulivat esiin kaaoksesta. Kertomusten mukaan Eros oli arvaamaton jumala, joka sai aikaan yllättäviä ja usein kiellettyjä suhteita ihmisten ja jumalten keskuudessa. Myöhemmin hänet kuvataankin hahmona, joka side silmillään ampuu rakkauden nuolen kohti onnettomia uhrejaan. Käsitteenä okkultismi yhdistetään usein lähelle uskontoa, kuitenkin sillä erotuksella, että okkultismin harjoittaja pyrkii erilaisia menetelmiä käyttämällä pääsemään käsiksi uskonnon taustalla vaikuttaviin periaatteisiin ja tietoon. Yleisesti ottaen uskonnolliset instituutiot eivät hyväksy tämän kaltaista omakohtaista tutkimusta, ja siitä syystä okkultismia on pidetty kiellettynä, yhteiskunnallisesti arveluttavana ja jopa pelottavana. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että kaikesta pelottavuudesta huolimatta okkultismin harjoittajat eivät ole olleet pystyttämässä kidutuskammioita ja noitarovioita, vaan juuri heidän vastustajansa. Jos okkultismi on historian aikana ollut jollekin uhka, on se ollut sitä uskonnollisille instituutioille, jotka yleensä pyrkivät säännöillään kontrolloimaan yksilöiden sekä henkistä että seksuaalista elämää.

Jokainen uskonto on joutunut jollakin tavalla ottamaan kantaa ihmisen seksuaalisuuteen, mutta aina nämä kannanotot eivät kuitenkaan ole olleet kielteisiä. Lähes kaikki uskonnot sisältävät suuntauksia, joissa seksuaalisuutta on hyödynnetty hengellisten kokemusten saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaukset ovat olleet tyypillisiä mm. hindulaisuuden ja buddhalaisuuden tantrisissa perinteissä mutta myös Lähi-idän ja länsimaiden hengellisyyden marginaalialueilla on aina ollut omat seksuaalista symboliikkaa käyttävät traditionsa. Tämä on hyvin luonnollista, sillä seksuaalisuus on yksi ihmisen voimakkaimpia perusviettejä ja on ollut osa henkistä elämäämme jo varhaisimmissa uskonnoissa, jotka perustuivat suurelta osin heimon, riistaeläinten tai viljeltävän sadon hedelmällisyyteen. Uskontotieteellisesti aihe on mielenkiintoinen mutta vähän tutkittu, johtuen ehkäpä kulttuuriimme kuuluvasta tavasta edelleen nolostella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista puhumista. Todennäköisesti jotkut tässäkin artikkelissa mainittavat asiat saavat osan lukijoista punastelemaan. Muinaisen Egyptin mytologia sisältää hyvin paljon sukupuolista symboliikkaa alkaen siitä, kun luojajumala Atum luo maailman masturboimalla. Egyptiläisestä lähdeaineistosta löytyy myös kertomus, jossa Horus-jumalan setä Seth ahdistelee Horusta seksuaalisesti, joidenkin versioiden mukaan onnistuneesti. Tämä kertomus on häveliäisyyssyistä jätetty pois useista Egyptin myytteihin keskittyvistä teoksista. Egyptiläisen mytologian seksuaalisiin piirteisiin ei myöskään usein törmää museoissa, sillä esimerkiksi useimmat fallossymbolit on joko piilotettu museoiden takahuoneisiin tai kaiverrettu pois aikoinaan niiden löytymisen yhteydessä. Ehkäpä historiantutkijat ovat halunneet ajatella, että egyptiläisillä ei ollut lainkaan sukupuolielimiä!

Joillakin ensimmäisten vuosisatojen alkukristillisillä, gnostilaisiksi kutsutuilla ryhmillä kerrotaan olleen salaisia eroottisuskonnollisia rituaaleja, joissa mm. nautittiin sukupuolisia eritteitä. Tällainen ”agape” -nimellä tunnettu juhla-ateria oli eräänlainen eukaristia, jossa nautitut aineet kuvasivat Jeesuksen lihaa ja verta. Eukaristian perinne tosin oli alkujaan paljon kristinuskoa vanhempi ja siitä löytyy kuvauksia mm. antiikin kreikkalaisten harjoittamien orgioiden yhteydessä. Historioitsija Peter Brown on osuvasti kirjoittanut, että vuoteen 200 mennessä jokainen keskenään kilpaileva kristillinen lahko oli syyttänyt toisiaan moraalittomista ja perversseistä tavoista, joten kaikkien edellä mainitun kaltaisten tietojen paikkansapitävyys on luonnollisesti epävarmaa. Varmaa on kuitenkin se, että jo ensimmäisten kahden vuosisadan aikana kristinusko oli jakautunut voimakkaasti kahtia seksuaalisuuteen kielteisesti ja hyväksyvästi suhtautuvien kesken, ensin mainitun suuntauksen tullessa vallitsevaksi. Äärimmäisenä esimerkkinä tämän suuntaisesta ajattelusta voidaan pitää kirkkoisä Origeneen itsekastraatiota. Seksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuva kristinoppi tuli muovaamaan länsimaisen ihmisen näkemyksiä omasta ja toisten seksuaalisuudesta meidän päiviimme asti.

Keskiajan Euroopassa noitavainoihin liittyi paljon tukahdutetun seksuaalisuuden aiheuttamia pelkoja: noitien sanottiin kykenevän aiheuttamaan impotenssia ja hedelmättömyyttä. Toisaalta pelättiin yöllä liikkuvia demoneita, jotka saattoivat harrastaa seksiä nukkuvan uhrinsa kanssa. Noidiksi tunnustautuneet kertoivat yöllisistä orgioista ja seksistä itsensä paholaisen kanssa. Paholaisen sukupuolielimen kerrottiin olleen suuri, liikkuneen kuin käärme ja olleen jääkylmä. Toisinaan elimiä kerrottiin olleen useita. Epäsiveelliset menot olivat yhtenä syytekohtana myös Temppeliritareita vastaan – heitä syytettiin homoseksuaalisten rituaalien harjoittamisesta. Edelleen renessanssiajalle tultaessa seksuaalista symboliikkaa voidaan nähdä monissa alkemistien käsikirjoituksissa. Yksi alkemistien tavoite oli eräänlaisen keinotekoisen ihmisen luominen siemennestettä käyttämällä.

1700- ja 1800-luvuilla euroopassa toimi monia pieniä esoteeria piirejä, joissa harjoitettiin kristillisiä eroottisuskonnollisia tapoja. Yksi tyypillinen näkemys tältä ajalta on Jeesuksen kyljen keihäällä lävistämisen rinnastaminen sukupuoliaktiin. Kuten tunnettua, Longinus-niminen roomalainen sotamies lävisti ristillä roikkuvan Jeesuksen kyljen keihäällä, jolloin haavasta vuoti ”verta ja vettä” jonka Joosef Arimatialainen keräsi talteen Graalin maljaan. Keihäs ja malja onkin esoterian piirissä nähty symbolina miehen ja naisen sukupuolielimille. Mm. William Blake kuului erääseen tällaisia näkemyksiä kannattaneista piireistä, joiden tapana oli sukupuoliyhdynnän aikana kuvitella Jeesuksen kyljen lävistämistä keihäällä. Samantyyppinen symboliikkahan kuului spontaanina osana kristilliseen mystiikkaan jo 1500-luvulla, jolloin Pyhä Avilan Teresa kirjoitti kokemastaan transverberaatiosta eli sydämen lävistämisestä hyvin eroottiseen sävyyn: ”Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin se repäisisi ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan.” (suom. Teinonen, Sisäinen linna). Tapahtuman on ikuistanut veistokseksi italialainen kuvanveistäjä Gian Lorenzo Bernini ja veistos on nähtävissä Santa Maria della Vittorian barokkikirkossa Roomassa.

1900-luvun alussa jotkut eurooppalaiset okkultistiset salaseurat alkoivat harjoittaa rituaalista seksuaalimagiaa. Saksalaisen Fraternitas Saturni -järjestön rituaaleissa mm. yhdynnässä käytetyt asennot määräytyivät astrologian perusteella ja eräässä rituaalissa mustan kukon veri vuodatettiin yhdynnässä olleen parin päälle. Oudoilta ja pelottaviltakin tuntuvat rituaalit ovat yksi osoitus ihmisten tarpeesta yhdistää hengellisyys ja seksuaalisuus omaleimaisilla ja luovilla tavoilla. Vallitsevasta kulttuuritaustasta johtuen tämän kaltaiset näkemykset ja tavat ovat kuitenkin joutuneet pysymään piilossa suuren yleisön tietoisuudelta ja niistä on siten tullut jotakin kätkettyä tai ”okkulttista”. Tämä seikka on osaltaan entisestään vahvistanut niiden psykologista vaikutusta, mutta onko tilanne sama nykyajan maallistuneessa kulttuurissa? Mikä tekee okkultismista ja erotiikasta kiinnostavan aiheen nykyaikana? Kuten Arthur Versluis kirjoittaa kirjassa Secret History of Western Sexual Mysticism, aihe puhuttelee syvällä ihmisessä olevaa tarvetta yhtyä paitsi toiseen ihmiseen, myös luontoon ja jumalalliseen, johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen. Itse asiassa latinan kielen sana ”religio” tarkoittaa etymologisesti juuri yhdistymistä tai palaamista yhteen. Monoteistisen kristinuskon valtakausi ja sen jälkeen tapahtunut yhteiskunnan sekularisaatio ovat hyvin suuressa määrin katkaisseet yksilön siteet luonnon kiertokulkuun ja luonnollisiin vietteihin perustuvaan hengellisyyteen. Okkultismi ja erotiikka palvelevat näiden siteiden uudelleen löytämistä yksilöiden tasolla, kahden ihmisen kohdatessa ja yhtyessä sekä fyysisesti että henkisesti – tai toisin sanottuna, ei pelkästään yksilöinä, vaan itsensä ulkopuolella olevan kosmoksen arkkityyppisten voimien edustajina.

Kilpailuun osallistuneita teoksia katsoessa tulee väistämättä kysyneeksi itseltään, mitä itse asiassa näemme katsoessamme seksuaalisaiheista kuvaa. Nykyisen hyperseksuaalisen mediakulttuurin aikana suurin osa ihmisistä mieltää eroottisen kuvamaailman väistämättä pornografisena, ilman käsitystä aiheen monikerroksisuudesta. Sen sijaan, että etsimme seksuaalisia vertauskuvia esimerkiksi taiteesta, meidän ehkä pitäisi osata kysyä itseltämme, minkä vertauskuva seksi voisi meille olla. Juuri tämä on se syy, miksi pidin tämän kilpailun järjestämistä välttämättömänä: okkultismin ja erotiikan yhdistäminen pakottaa aiheen kohtaavan ihmisen pohtimaan tätä kysymystä. Lisäksi se pakottaa aiheeseen tutustuvan määrittelemään suhtautumisensa uskontoon uudella tavalla. Perinteisten uskontojen tyytyessä toistelemaan vanhoja tarinoita, joiden symbolisia merkityksiä monikaan ei enää viitsi pohtia, on syntynyt henkinen tyhjiö ja monet ovat menettäneet kykynsä esittää olemassaolon syitä koskevia kysymyksiä. Toisin sanoen aikamme kulttuuria leimaa yhden elämämme perustarpeen häviäminen näkymättömiin. Lisäksi toinen perustarpeemme, seksuaalisuus, on joko tukahdutettu tai pinnallistettu, riippuen siitä, onko yksilö kasvatuksessaan ehdollistettu seksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvan uskonnon vai sen kaupallistavan viihdekulttuurin kautta. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, tarvitsemme okkultismia ja erotiikkaa tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Lähdekirjallisuutta:

Arthur Versluis: The secret history of western sexual mysticism
Hanegraaff/Kripal: Hidden Intercourse; Eros and sexuality in the history of western esotericism
Marsha Keith Schuchard: William Blake’s sexual path to spiritual vision
Hugh Urban: Magia sexualis; sex, magic and liberation in modern western esotericism
Lise Manniche: Sexual life in ancient Egypt
Hyatt/DuQuette: Taboo: sex, religion & magick

M.A. Meretvuo

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(vaaditaan)

*