marras 232016
 

Keväällä 1853 pöydät tanssivat Suomessakin. Ilmiö kiinnosti, soraääniäkin kuultiin. Pöytien liikkumisen ajateltiin johtuvan sähköstä. 1940-luvulla kirjailija ja kääntäjä Helmi Krohn otti käyttöön spiritualismin käsitteen. Minna Canthin salongin pöytätanssissa eli spiritistisessä istunnossa vierailivat mm. Juhani Aho, Akseli Gallen-Kallela ja Jean Sibelius. Spiritismi ja teosofia olivat aikansa uusia ja vaihtoehtoisia uskontoja.

Teologian maisteri Tea Holmin väitöskirja on aatehistoriallinen tutkimus tunnustuksellisen suomalaisen spiritismin muotoutumisesta 1800-luvulta nykypäivään.

– Suomalainen spiritualismin juuret ovat angloamerikkalaisessa spiritualismissa. Aatehistoriallisesti tarkasteltuna kyseessä on modernilla ajalla syntynyt uskonto.

Alkusysäyksen spiritualistiselle liikkeelle antoivat Yhdysvalloissa vuonna 1848 Foxin sisarukset, joiden uskottiin kommunikoivan kuolleen miehen kanssa. Noin sata vuotta myöhemmin perustettiin Suomen Spiritualistinen Seura Helmi Krohnin aloitteesta. Krohnin käännöskirjat sekä hänen meedion ominaisuudessa kirjoittamansa kirjat ovat toimineet suomalaisen spiritualismin kivijalkana.

Foxin sisarukset

Foxin sisarukset

Tämän päivän suomalaiseen spiritismiin kuuluvat Holmin mukaan keskeisinä toimintamuotoina meedioistunnot ja henkiparannus. Spiritualistit kokoontuvat Suomessa myös mietiskelyn, herkkyysharjoitusten ja piirityöskentelyn pariin. Suomen spiritualistiset yhdistykset julkaisevat yhdessä Henkinen kehitys -lehteä.

Yhtenä osana Holmin tutkimusta ovat kyselyt.

– Kyselyt valottavat suomalaisen nykyspiritualismin tilaa ja sitä, mitä suomalaiset spiritualistit 2010-luvulla ajattelevat sen olevan. Tutkimuksesta selviää, että spiritualismia pidetään nykyään paitsi elämänkatsomuksena myös elämäntapana. Yksittäiset suomalaiset spiritualistit pitävät spiritualismia myös uskontona.

Spiritualismia ei voi pitää pelkkänä henkiyhteyksien harjoittamisena. Siihen kuuluu oleellisena osana myös spiritualistinen filosofia. Spiritualismista ovatkin Holmin mukaan olleet tyypillisesti kiinnostuneita henkilöt, jotka ovat hakeneet uskonnollisia vaihtoehtoja ja halunneet itse ottaa selvää asioista. Spiritualismia voi harjoittaa minkä tahansa uskonnon sisällä.

Teologian maisteri Tea Holmin väitöskirja Spiritualismin muotoutuminen Suomessa: Aatehistoriallinen tutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 25. marraskuuta.

Lisätiedot väitöksestä

Väitöskirja E-thesis -palvelussa

Katso Tea Holmin Hengen ja tiedon messuilla pitämä esitelmä aiheesta:

marras 092016
 

Tässä artikkelissa käsittelen kuoleman rajan ja elämän aikana ilmenevien rajakokemusten suhdetta.

Kuolema on kiehtova ilmiö ja sen kuvauksina ja selityksinä on kehittynyt tarinoita lähes jokaisessa kulttuurissa. On pohdittu kuoleman luonnetta: onko kuolema absoluuttinen, kaiken tuhoava, vai jääkö jokin osa ihmisestä jää eloon, kun keho katoaa maaksi?

louismoe

Absoluuttisen kuoleman teorian edustajat näkevät kuoleman lopullisena, ei ole mitään sen jälkeen. Kuitenkin tiedetään että termodynamiikan lakien mukaan energia ei katoa mihinkään suljetussa järjestelmässä. Energian säilyminen ei automaattisesti tarkoita tietoisuuden säilymistä, mutta on varmaan selvää että ihmisen liikkeet elon aikana piirtyvät maailmaan ja tuottavat tahdon mukaisia tapahtumia. Ihminen muuttaa koko universumia, siinä määrin missä hän kykenee sitä aistimaan. Tämä muutos jää elämään ihmisen jälkeenkin. Jotain kuolematonta meissä siis on. Absoluuttisen kuoleman ajatuksen kannattajien erikoistapaus on Castanedan tarinoista tuttu kuolemakäsitys. Tässä mallissa kuolema on ehdoton kaikille paitsi moitteettomille velhoille. Kaikki muut Kotka syö. Lopulta. 

Blavatskyn mallista ja elämää edeltävistä valinnoista

Teosofi Blavatskyllä on laaja näkemys siitä, kuinka sielu vaeltaa inkarnaatiosta toiseen ja mitä tapahtuu kuolleena ollessa. Näin myös Tiibetin buddhalaisilla on ja muinaisilla egyptiläisillä oli. Kabbalistitkin uskovat useimmiten sielunvaellukseen. Kristityillä on ajatus taivaasta palkintona oikein eletystä elämästä. Mikäli näitä tarinoita on uskominen, on kuolemalla vankka moraalinen ulottuvuus. Ihmisen elon aikana tehdyt teot vaikuttavat kuolemanjälkeiseen olemiseen. Kuolemanjälkeisen elämän tiedostaminen vaikuttaa ilmeisesti ihmisen koko moraaliseen olemiseen, siis toimintaan ja sen arvioimiseen. Ainakin jos oppii itse katsomaan rajan taa. Joko minulla on liian vilkas mielikuvitus tai sitten siellä todella on jotain. Toinen elämä. Prosessi jonka kaikki käyvät läpi.

Jos Blavatskya on uskominen, kuoleman jälkeinen oleminen koostuu kahdesta osiosta. Karman puhdistavasta astraaliosiosta ja ns. devachanista, joka on eräänlainen taivas. Devachanissa vain ylimmät ihmisen energiakeskuksista ovat enää jäljellä. Maallinen ruumis katoaa hitaasti ja astraalissa oltu aika on päättynyt ns. toiseen kuolemaan, jossa astraaliruumis jätetään taakse. Devachan yltyy tuntien tai vuosituhansien aikana täydelliseen yhteyteen maailmankaikkeuden syvimmän olemuksen kanssa ja useimmiten tässä identiteetti katoaa. Tämän jälkeen sielu kääntyy kohti reinkarnaatiota.

Itse olen huomannut että reinkarnaatiota edeltävä, devachanin jälkeinen tila koostuu erilaisista valinnoista tulevaa uutta elämää ajatellen. Tällöin on mahdollisuus muokata syntymän jälkeistä karmaa edellisen elämän jättämien jälkien energian perusteella. Prosessissa on mahdollista esimerkiksi virittää aistijärjestelmäänsä, valita vanhemmat, kansallisuuden, planeetan, maailman, mitä tahansa mihin edellisissä elämissä kerääntynyt karma antaa myöten. Mitä vähemmän koottua negatiivista tai positiivista karmaa, sitä vähemmän samaistumista elämänaikaisiin rooleihin ja sitä enemmän valinnanvapautta reinkarnaation suhteen.

Esoteerinen teoria ja Todellinen tahto

Toisin kuin materialistisessa teoriassa, jossa moraalinen koodeksi syntyy vain hermoston ja ympäristön vuorovaikutuksessa, esoteerisessa teoriassa moraalinen koodeksi syntyy elämän alueen ja rajantakaisen maailman vuorovaikutuksesta sen lisäksi että se on yhteydessä itsen ja muun dialogiin. Tämä antaa uuden perspektiivin, mutta ei, niin kuin saattaisi luulla, valmiita vastauksia. Se kuitenkin muuttaa aistimisen luonnetta. Ihminen oppii vähitellen näkemään maailmansa eri tasot, maallisimmasta henkisimpään. Astraalinen aistiminen tapahtuu alueella, joka säilyy vielä kuoleman jälkeenkin, kun maallinen keho hajoaa. Sitäkin ylempiä tasoja on, kuten kausaalikeho, joka on yhteydessä korkeimpiin chakroihin tai sefiroihin. Kausaalikeho aistii suoraan syy-yhteyksiä koetussa todellisuudessa ja sen pohjalla on yhteys korkeimpaan henkeen, joka loppujen lopuksi on syy ihan kaikkeen.

Se, miten kuolemanjälkeisen elon aistiminen vaikuttaa olemiseen, tapahtuu niin sanotun todellisen tahdon kautta. Todellinen tahto on idea, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yksi oikea tahto kulloisenakin hetkenä, tehokkain tapa käyttää energiaansa. Todellinen tahto tuli tunnetuksi Aleister Crowleyn opetuksissa. Theleman, Crowleyn uskonnon, periaatteisiin kuuluu todellisen tahdon elinikäisen etsinnän maksiimi. Theleman pyhimmässä opuksessa, liber AL:issa ei mainita sanallakaan todellista tahtoa, vain lausepari: ”Tee niinkuin tahdot on oleva koko laki. Rakkaus on laki, rakkaus alla tahdon.” Tahdon ja rakkauden kontemplointi kuitenkin tuottaa eettistä ja esteettistä kehitystä. Universumin tahdon ja oman tahtonsa harmonian ja synkronian löytyminen on askarruttanut mystikkoja kautta aikain. Crowleyn malli, jossa todellinen tahto on pääasia, on tehokas. Castanedalainen moitteettomuus näyttäytyy nyt todellisen tahdon kultivointina, maagin asettaessa kaikkeen tekemiseensä ylimmän prinsiippinsä.

Rajat ja gnosis

Kuoleman jälkeisen elämän vaikutus syntyy, kun maagi on tarpeeksi kypsä asettamaan tavoitteensa tietoisesti aina, kun ryhtyy toimeen. Kaikki tähtää hallittuun rajan ylitykseen. Tässä täytyisi onnistua energiaa säästämällä. Tietoisuus yleensä vaatii paljon aktiivista huomiota, toimintaa, jota rakentavat ja rajoittavat muun muassa rajakokemukset. Rajalla energian määrä kasvaa tai vähenee enemmän kuin pelkässä olemisessa. Rajat ovat eräänlaisia kokemuksellisia stimulantteja. Rajoilla voi kiinnittää oman energiansa korkeampiin asioihin. Jotta kuoleman rajasta selviäisi tietoisena ja valintoihin kykenevänä, on opittava hallitsemaan rajakokemuksia tämän elämän aikana. Rajakokemusta voi kutsua myös äärikokemukseksi. Siinä havaitsijan huomio kiinnittyy yhteen mielensisältöön erityisen vahvasti. Se herkistää aistit äärimmilleen ja on joskus vaikeasti hallittava. Tätä ilmiötä kaaosmaagit kutsuvat gnosikseksi. Se syntyy kun maagi on yhteydessä universumin perustaviin voimiin, jotka hän tuo esille toiminnassaan, kehossaan ja mielessään. Äärikokemuksia on suuria ja pieniä, niitä yhdistää se että ne käsittävät rajan ylityksen kahdessa mielessä. Ajallinen raja johtuu gnosiksessa koetusta ajallisesta ykseydestä. Aika ikään kuin pysähtyy ja ihminen siirtyy rajan yli ajasta ajattomuuteen. Paikkaan liittyvä raja taas ylittyy mielen virittyessä visionääriseen tilaan. Voidaan aistia toisia maailmoja ja luoda yhteyksiä sinne. Kuoleman jälkeen tuleva on vain toinen maailma. Tuon maailman tapahtumia on mahdollista tarkkailla tästä meidän materiaalisesta todellisuudesta käsin ja näin oppia kuolemanjälkeisestä elämästä. Kuin Väinämöinen ikään, on mahdollista sukeltaa tuonelaan ja havainnoida sen tapahtumia.

Harjoituksia

Esitän seuraavassa muutaman menetelmän rajojen hallintaan gnostisen meditaation avulla. Nämä ovat tahdon ja huomion kohdistamisen harjoituksia. Tahto ja huomio ovat universumin perustavia rakennuspalikoita ja ne ovat olemassa myös kuoleman jälkeen jos kuollut on elämänsä aikana harjoittanut niitä tietoisesti. Rajakokemukset elämän aikana, kun ne ovat hallittuja ja tietoisia, johtavat kuoleman jälkeiseen hallintaan ja tietoisuuteen. Yleensä ihmiset ovat tietoisia vain arjestaan, kun ovat hereillä. Kuoleman rajaan valmistautuessa voidaan harjoittaa tietoisena oloa myös elon aikaisissa raja- ja huipputiloissa. Nämä harjoitukset johtavat tietoisuuteen unessa, orgasmissa ja tahdonalaisessa toiminnassa.

1. Seksuaalimagia/orgasmin hallinta

Ranskalaiset kutsuvat orgasmia nimellä ”le petit mort” eli ”pieni kuolema”. Orgasmin hetkellä maailma pysähtyy ja tahto ilmenee puhtaimmassa muodossaan. Seksuaaliaktin ei tarvitse sisältää orgasmia ja länsimaissa tantraksi kutsutun meditatiivisen suuntauksen edustajat kehottavatkin miestä pidättäytymään orgasmista. Naisen tulisi saada seksuaalisessa tantrassa mahdollisimman useita orgasmeja. Rakastelua tulisi harrastaa paljon ja usein. Länsimaisen seksuaalimagian perinteessä miehinen orgasmi sen sijaan on tavoitteena. Seksuaalista energiaa toki kasvatetaan ennen orgasmia kaikin mahdollisin keinoin, sisältäen tantran orgastisen energian keräämisen metodin, eli orgasmin rajan tuntemisen ja vaalimisen ja sitä kautta nautinnon syvenemisen/energian kohoamisen. Orgasmin hetkellä keskitytään symboliin joka ilmenee mantrana, sinettinä, energiana tai mielikuvana. Nesteiden yhtyessä Graalin maljassa (vagina), syntyy elämän eliksiiri, jonka nauttiminen vie orgasmin aikana asetetun gnostisen symbolin koko kehoon vatsan kautta. Kehon nesteitä voi käyttää myös voitelemiseen (”anointment”), kuten vaikka halutessa hieroa tiettyä energiaa esineeseen tai olentoon.

Jos keskityt orgasmissa ei-mihinkään, eli maailman pysähtymiseen ja tyhjyyden kokemiseen, saavutat tilan, jossa sinusta tulee kuoleman ja elämän herra. Kuoleman ja elämän herra ei alistu, vaan astuu elämän näyttämölle ohjaajan ja näyttelijän roolissa. Hänen valinnoistaan ja vuorovaikutuksestaan maailman kanssa syntyy hallittu ja kaunis tarina. Kuoleman ja elämän herra tietää tarinan olevan vain tarinan ja sen, että kuolemassa lopulta katsotaan tarinan kokonaisuus. Eläessä tulee antaa kuoleman tyhjyyden olla aistittavissa. Toinen vaihtoehto on asettaa orgasmin hetkellä astraalinen tavoite, mielikuva, mantra tai sinetti, huomion kohteeksi. Näin voidaan saada luoduksi astraalinen virtaus jonka kanssa voi kommunikoida. Astraalinen energia manifestoituu alemmilla olemisen tasoilla silloin, kun maagi näin haluaa. Kolmas vaihtoehto on asettaa maallinen tavoite, jopa niinkin yksinkertainen kuin ”uusi auto”. Tätä toistellessaan orgasmin hetkellä, maagi ampuu maallisen toiveensa manifestoitumaan astraalin kautta materiassa. Maalliset tavoitteet ovat vaarallisia,  jos niihin ei liitetä tietoa siitä, kuinka ja minkä kautta energian tulisi manifestoitua. Esimerkiksi vaurauden toive saattaa toteutua perintönä rituaalin jälkeen kuolleelta läheiseltä, jos vaurauden lähdettä ei määritellä itse symbolissa.

Turvallisin tapa hyödyntää orgastista meditaatiota on keskittyä mahdollisimman abstrakteihin asioihin, joista saa tarvittavan tuen arkiseen olemiseensa. Tyhjyys, täydellisyys, energian kiertokulun aistiminen ja muut perustavat ideat ovat varsin toimivia keskittymisen kohteita. Näille on hyvä kehittää niitä vastaava mantra, voimasana tai symboli, johon keskitytään orgasmin hetkellä. Orgasmin hetkellä kuoleman ja elämän raja hälvenee ja jäljelle jää vain puhdas tahto, joka itsessään on vaikuttava kokemus. Tahdon ohjaaminen puhtaasta tahdosta kohti manifestaatiota ei ole välttämätöntä, mutta se on mahdollista. Kuoleman huipentumana olento yhtyy täydellisimmin puhtaaseen tahtoon ja identiteetin säilyminen tämän kokemuksen aikana vaatii harjoittelua. Orgastinen meditaatio on yksi tehokkaimmista keinoista valmistautua tuohon ykseyteen sulautumiseen.

2. Nukahtaminen/unennäkö

Unen ja valveen rajan hälventäminen tai oikeastaan tarkka aistiminen on yksi magian voimakkaimpia työkaluja. Ystäväni on kehittänyt harjoituksen, jolla tuota rajaa voidaan tutkia. Hän asettaa puhelimestaan torkkuherätyksen kymmenen minuutin välein tietyksi ajaksi ennen vaadittavaa herätystä. Hän aloitti puolesta tunnista torkkumista ja on nyttemmin siirtynyt useamman tunnin kestävään hereilläolon ja unen manipulointiin torkkuherätyksen avulla. Hän saavuttaa selkounitilan lähes joka aamu. Selkounessa nukkuja on tietoinen siitä, että nukkuu ja pystyy eri asteissa hallitsemaan unessa tapahtuvaa. Myös unipäiväkirjan pitämisen olen kuullut olevan hyödyllistä selkounitilojen saavuttamisessa. Itse en ole tätä kokeillut.

Oman teoriani mukaan selkounet ja valveunet ovat otollisia tiloja valmistautua kuoleman rajan yli siirryttäessä tapahtuvaan identiteetin katoamisen uhkaan. Itse olen saavuttanut selkounen monen vuoden tahdonalaisella harjoituksella, johon olen liittänyt nukahtaessa tapahtuvan identiteetin katoamisen estämisen. Tämä tapahtuu tarkkailemalla tietoisesti sitä liukumaa, joka esiintyy unen ja valveen välillä. Tiedostan ensin ajatuksen hajoamisen ja sisäisen dialogin muuttumisen fantastiseksi. Sitten tiedostan pienet syvemmän unen tilat, joissa esiintyy visuaalista mielikuvituksellisuutta. Pikkuhiljaa vaivun syvempään uneen ja pyrin tiedostamaan kaiken tapahtuvan kertaamalla ja analysoimalla unta. Kun tätä rajaa on tarpeeksi seurattu, tapahtuu selkouni itsestään.

Orgasmin rajan kanssa pelaaminen helpottaa nukahtamisen rajan aistimista. Nämä kaksi prosessia ovat samankaltaisia. Itse sanoisin, että ne ovat identtiset muuten, mutta tapahtuvat eri energiakeskuksissa, orgastinen raja alemmissa ja unennäön raja ylemmissä. Unennäköä edeltävä seksi vaikuttaa unennäön laatuun. On huomattava että seksuaaliakti saattaa joko tuoda tai viedä unennäköön tarvittavaa energiaa. Jos akti on keskittynyt ja puhdas, niin energia, joka ilmenee keskittymiskykynä, kasvaa. Jos akti tuntuu väärältä, epäkeskittyneeltä tai likaiselta, energia vähenee.

Chakraharjoitukset ja elämänpuun meditointi tuottavat hallitun energeettisen työn mahdollisuuden. Unen ja valveen integraatio tuottaa lukemattomat määrät kokemuksia ja keinoja, joilla manipuloida todellisuutta niin unessa kuin valveessa. Itse olen nykyään tietoinen unessa olostani vaihtelevasti. Yleensä aina tiedän nukkuvani. Joskus selkounet ovat niin voimakkaita, että pystyn itse päättämään paljonkin mitä unessa tapahtuu, joskus vain ajattelen hetkessä, että ”ai niin, tämähän on unta”. Joskus olen selvittänyt olenko unessa hyppäämällä ikkunasta ja katsoa lennänkö. Toistaiseksi olen aina ollut unessa. Kerran voimakkaassa selkounessa tein lesser banishing ritual of the pentagramin. Niin voimallisesti ja tarkasti en sitä ole koskaan hereillä tehnyt. Olen tehnyt kyseisen rituaalin satoja, jollen tuhansia kertoja hereillä ollessani ja tuo yksi unikokemus avasi rituaalin saloja enemmän kuin yksikään hereillä suoritettu. Myös arkitodellisuuden näkeminen unena on osa uni- ja valvemaailman integraatiota. Valveunet, mielikuvitus, tahdon puhdas aistiminen ja itsensä havaitseminen fantasiana ovat osa maagin arkea.

3. Intentio/tahdon ja huomion käyttö

Tärkeä työkalu maagin arsenaalissa on tahdonvoiman reitin tiedostaminen. Tähän voidaan käyttää apuna energiakeskusharjoitteita, kuten elämänpuuta tai chakroja. Tahto manifestoituu eri tasoilla erilaisena. Se säteilee korkeimmista keskuksista mataliin ja takaisin matalista korkeimpiin. Elämänpuuharjoituksessa se voi käyttää eri reittejä, chakraharjoituksissa keskitytään vain elämänpuun keskimmäiseen pilariin. Tahto sanana minulle tarkoittaa puhdasta energiaa, jolla ei ole suuntaa. Tahdon suuntaamista kutsun intentioksi eli aikeeksi. Intentiota voidaan myös analysoida kolmen alkemistisen elementin, rikin, elohopean ja suolan kautta. Nämä ovat kaikissa prosesseissa ilmeneviä merkkipaaluja. Rikki on teon alkuvoima, nuotiota sytyttäessä tulitikun raapaisu. Elohopea on prosessin kulku, palaminen. Suola on se, mitä jää jäljelle, eli tuhka.

Intention asettamista voi harjoittaa tietoisesti liittämällä prosessin eri vaiheisiin eri voimasanoja, lukuja tai muita symboleja, ja katsomalla miten nämä vaikuttavat manifestoituvaan. Esimerkiksi teetä keittäessä voi tiedostaa ensin teen hankkimisen, veden laskemisen, hellan sytyttämisen, kiehumisen odottelun, veden kaadon, maustamisen, teen juonnin ja lopulta tiskaamisen tarkemmin, jos näihin liittää elementaalisia attribuutteja. Kolmen alkemistisen elementin lisäksi voi mietiskellä neljää klassista elementtiä. Tuli, vesi, ilma ja maa ilmenevät selkeinä eri rooleissa teen valmistuksen eri vaiheissa. Tuli on hellan lämpö, vesi on keitettävä vesi, ilma on teestä kohoava höyry ja maa on teenporot. Muitakin asetelmia voi miettiä. On voimallista havaita miten elementit reagoivat keskenään synnyttäen lopulta valmiin teen.

Veden laskemista ennen voi esimerkiksi liittää kehonsa nesteet prosessiin virtsaamalla vessassa ennen veden laskua tai uhraamalla verta teehen. Voi myös ajatella, että ihminen on vain osa veden kiertokulkua niin kuin pilvet ja meri. Tuli ohjaa veden kiertoa, se laittaa veden liikkumaan ja muuttumaan jäästä vedeksi ja vedestä höyryksi luonnossa. Vesi taas voi sammuttaa tulen. Koska teelehdet edustavat maata, on hyvä valita tee, jota kutsutaan osuvalla nimellä, kuten ”ceylon tee” eli ”se ilon tee” tai ”mate” eli ”maa-tee”. Sanat ja niiden tulkinta kuuluvat elementtiin ilma ja kytkevät ajatuksen tekoihin eli maa-elementtiin. Tulen sytyttämiseen voi kytkeä hellan kytkimellä luvun, esimerkiksi valitsemalla luvun 6 kolme kertaa, näin liittäen tulen kaiken tulen lähteeseen, aurinkoon. Ilma liittyy vapautuvaan höyryyn ja teen tuoksuun. Ilman avulla tee muuttaa huoneen ilmapiiriä. Kaikki sanat ja symbolit, joita teen valmistuksen aikana on käytetty, vapautuvat höyryn mukana ilmapiiriin ja juotaessa teetä, ihmisen kehon kautta tietoisuuteen.

Tulen katsotaan edustavan tahtoa ja intuitiota, veden tunteita ja unimaailmaa, ilman ajatusta ja järkeä, maan vuorovaikutusta itsen ja toisen välillä sekä kehon tuntemuksia ja kehon kuvaa. On yleensä edullista saada mahdollisimman voimakkaat symbolit liitettyä prosessiin. Mitä voimakkaammat symbolit, sitä tietoisemmaksi tulee manifestoituvasta prosessista. Kannattaa käyttää kaikkea, katkaisijoita, askeleita, hyräilyä, huutoa, taputuksia, mitä vaan mikä toimii. Näe kuinka tahto, perusenergia, muuttuu intentioksi ja intentio muuttuu elämäksi materiassa. Tätä harjoitellessa saa työkalut koko elämän tietoiseksi tekemiseen, ja lopulta kuoleman rajaa ylitettäessä voi valita haluaako säilyttää identiteettinsä, koska identiteetti on itse symbolein rakennettu, eikä esimerkiksi sosiaalisten pelkojen ohjaama.

Elämä ja kuolema ovat vain manifestoituvan energian leikkiä kehossa ja kosmoksessa. Tärkein saavutus, minkä maagi voi tavoittaa, on tietoisuus omista psyykkisistä prosesseistaan. Näitä tehdään tietoiseksi erilaisilla tahto-, mielikuva- ja kehoharjoitteilla. Hengitys ja sydämenlyönnit ovat lopulta se, mihin tarvitsee keskittyä. Kaikki muu saa muotonsa intentioista ja näiden tahdonalaiseksi tekeminen on kiinni omasta harjoituksesta. Tee siis: harjoita, kehitä voimasanoja, mantroja ja symboleita, ja tuo ne elämään tässä elämän ja kuoleman rituaalissa.

marras 012016
 

Kirja-arvio: M.A. Meretvuo – Seksin ja uskonnon vaiettu historia, Salakirjat, 2016, 278 s.
Julkaistu aiemmin: Vox Paganorum 2/2016

seks

Marko Meretvuon teos seksin ja uskonnon salatummista yhteyksistä antaa laajan kuvan länsimaisesta uskonnollisuudesta monine puolineen. Kyse ei ole vain esoteerisen ja okkulttisen perinteen seksimaagisista kokeiluista, vaan erikoisemmatkin kristilliset lahkot tulee käytyä läpi ajallisesti hyvinkin laajassa teoksessa. Seksuaalisuus on monella tapaa joko ihannoitu tai kielletty asia riippuen tulkitsijastaan. Sitä on pyritty hallitsemaan ja toteuttamaan äärimmäisillä tavoilla, mutta mistä löytyisi tasapainoisin tulkinta seksuaalisuudesta uskonnollisuuden välineenä? Milloin viimeksi masturboit jumaluuksien nimeen tai harkitsit seksikultin perustamista uskonnollisuutesi käytännöntoteuttamista tukeaksesi? Tästä teoksesta ei ehkä löydy ohjeita, kuinka kulttisi saa seuraajia, mutta vähintään voi opiskella saadakseen ideoita tai lukea siitä, mitä muut jo ovat keksineet, jotta välttää pahimmat ns. kliseet. Kirja pistää myös pohtimaan henkilökohtaisella tasolla suhdetta seksuaalisuuteen.

Meretvuo ei ole akateeminen tutkija ja harrastelijuuden nähnee selkeiten ensimmäisten lukujen uskonnon ja seksuaalisuuden määritelmissä. Erityisesti uskonnontutkijan silmään pistää Crowleyyn viittaaminen puhuttaessa suurten uskonnollisten liikkeiden perustajahahmojen jumalkokemuksista ja niiden yhtäläisyyksistä. Myös erinäiset muotoilut, kuten ”on helppo huomata tänäkin päivänä olevan kolmenlaisia ihmisiä” saavat tämän lukijan niskakarvat pystyyn, mutta kun nämä pystyy populaarille tietokirjalle ja ensimmäisille luvuille antamaan anteeksi, niin päästäänkin pian vauhtiin. Kun Meretvuo kuvaa eroottis-uskonnollisia ilmiöitä kautta aikain ja erityisesti päästäessä henkilökuvauksiin kirjan toisessa osassa otsikolla ”Pyhiä vai pahoja?”, on kirjaa vaikea laskea käsistään. Herkulliset kuvaukset erilaisista vaikutteista alkukristillisyyden ympärillä ja idän perinteiden ujuttautumisesta länteen saavat välillä naureskelemaan ja toisaalta myös punastelemaan: ihmisen mielikuvitus on kyllä rajaton, kun seksuaalisuudesta on kyse!

”Swedenborg myös itse harjoitteli tantrisilta joogeilta peräisin olevaa tekniikkaa, jossa penistä ohjaavia lihaksia käyttämällä pyritään paitsi pidättymään ejakulaatiosta, myös vetämään nesteitä sisäänpäin. Tiibetissä vierailleiden länsimaisten tiedetään tuohon aikaan kertoneen tarinoita vuonna 1680 kuolleesta viidennestä Dalai Lamasta, jonka lukuisia naissuhteita oli aikoinaan kummasteltu. Dalai Lama oli havainnollistanut kykyjään virtsaamalla alas korkealta parvekkeelta, ja kun virta oli saavuttanut monien portaiden jälkeen palatsin lattian, oli se yllättäen alkanut nousta ylöspäin ja imeytynyt takaisin hengenmiehen siittimeen.”

Siemennesteen rooli onkin melko laajalle levinnyt, mutta Meretvuo muistaa usein mainita myös naisten kiihottumisesta syntyvien aineiden käytön sperman rinnalla täydellisen jumalyhteyden saavuttamisessa. Monet naiset ovatkin toimineet erilaisten seksuaalisuuden kanssa keskeisesti työskennelleiden liikkeiden johtajahahmoina myös aikana, jolloin naisen seksuaalisista haluista puhuminen on muissa piireissä ollut täysi mahdottomuus. Nainen seksikultin johdossa on ollut vielä suurempi skandaali kuin sperman ja naisten kanssa läträävät hengenmiehet, mutta suuri osa liikkeistä myöntää silti naisen seksuaalisen läsnäolon tarpeellisuuden, jos ei nyt kohottaisikaan häntä korkeimmalle pallille (pun intended). Tämä ei aina myöskään tarkoita naisen täydellistä alistumista miehelle, vaan eritteiden, ruumiiden ja arkkityyppisten sukupuolien yhtyminen koettiin tarpeelliseksi täydellisen jumalyhteyden syntymiselle. Myös homoseksiä on käytetty uskonnollisuuden toteuttamiseen – niin Jeesuksen kylkihaavan kuin Crowleyn tapaan erilaisten kieltojen rikkomisen yhteydessä. Melko usein nähdään kuitenkin tarpeelliseksi tuo ”naisen” ja ”miehen” yhtyminen ja nykylukija jää pohtimaan sitä, minkälaisia sovellutuksia tästä voisi luoda ottamalla huomioon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaiset tasot, eikä pelkästään perinteistä kahtiajakoa noudattaen. Onko joku jo kenties kirjoittanutkin queer-magiasta?

Mitä tulee moninaiseen seksuaaliseen paheksuntaan, jota teoksessa ahkerasti kuvataan ulkopuolisesta yhteiskunnasta tulevaksi ilmiöksi, ei tässä sorruta moralisointiin. Useasti teos ottaa jopa kantaa seksuaalisuuden moninaisuuden puolesta: homoseksuaalisuus ja polyamoria ovat luonnollisia ilmiöitä ja ne ovat luonteva osa myös tätä teosta ilman, että vain saarnattaisiin suvaitsevaisuuden puolesta. Teos on kirjoitettu todella lukijaystävällisesti ja toivoisikin myös konservatiivisemman ihmisen tarttuvan siihen oppiakseen jotain historiasta ja ilmiöistä maailmassa. Näistä ilmiöistä voi toki olla montaa mieltä, mutta näkisin tämän pehmeänä laskuna kohti erilaisten ilmiöiden ymmärrystä, vaikkei hyväksymään kykenisikään. Toki härskeimmistä asioista on vaikea puhua ilman sensaation käryä: näissä piireissä liikkuu paljon todella erikoisia tapauksia. Kaiken kaikkiaan Meretvuo onnistuu luomaan hyvin luettavan ja sujuvan kokonaisuuden vaietusta aiheesta, jonka soisi ihmisten käsittelevän, jotta kenties voisimme länsimaisessakin kontekstissa päästä yli pelkästään kaupallisesta seksikäsityksestä ja hyväksyä se osaksi todellisuuttamme, jollainen se jo monella tapaa on. Tässä mielessä olen kirjoittajan kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä.

”[I]hmisen lähestyessä rationaalisen järkiminän taustalla olevaa itseyttä, hän kohtaa väistämättä omat seksuaaliset viettinsä ja vaistonsa. Tämän itseyden lähestyminen on ennen kaikkea uskonnollinen kokemus.”

loka 262016
 

Entisaikojen suomalaisille kansanusko ei ollut vain joukko uskomuksia vaan kokonainen tapa hahmottaa maailmaa. Tietäjät, maahiset, tontut ja kotonakulkijat olivat luonnollinen osa elämää. Kansanusko on kulkenut perimätietona arjessa, pyhissä rituaaleissa, mielikuvissa ja uskomuksissa aina tähän päivään asti.

9789524954051Suomalaisen kansanuskon sanakirja luo kattavan kokonaiskuvan muinaisten suomalaisten maailmasta ja sen lainalaisuuksista: pyhistä eläimistä, jumalolennoista ja paikoista sekä magiasta ja arjen uskomuksista. Se näyttää, kuinka pyhyys oli läsnä kaikkialla, miten luonto ymmärrettiin kumppanina ja kuinka kristinusko ja pakanuus kietoutuivat yhteen kansanomaisessa ajattelussa.

Teos esittelee kosmologian ja ihmiskäsityksen suuria linjoja niin, että kansanuskon mosaiikkimaisuus ja kaleidoskooppimaisuus tulevat samalla näkyviin. Asiat on esitelty kansanuskon näkökulmasta ja ruohonjuuritasolle vietyinä; kansan on pitkälti annettu puhua omalla suullaan.

Teoksen yli 300 hakusanaa Aallottaresta zombiin ja öylättiin sisältävät myös tärkeimmät kalevalaiset nimet, paikat ja runoaihelmat. Suomalaisen perinteen ohella esitellään perusasiat saamelaisesta kansanuskosta.

Rajat tämän- ja tuonpuoleisen välillä haurastuivat

”Kosmoksen rakenteiden hetkellisesti murtuessa myös rajat tämän- ja tuonpuoleisen välillä haurastuivat. Suomessakin marraskuussa martaat eli vainajien henget kulkivat kodeissa. Vainajien vierailuilla oli mielekäs merkitys: näiden tuli toisaalta saada oikeudenmukainen osansa vuoden tuotosta ja toisaalta päästä säännöllisesti tarkastamaan, kuinka taloissa on eletty ja esivanhempien perinteitä noudatettu.”

”Vanhakantaisen perinteen mukaan lintukodossa asui kääpiöitä. Muuthan eivät olisi taivaan ja maan rajaan mahtuneetkaan siellä, missä kovera taivas kaareutuu maahan kiinni. Ainoan särön lintukodon kääpiöasukkaiden auvoisaan tilaan toi jatkuva kahinointi kurkien kanssa.”

”Lemmenkylpyjä tehtiin pääasiassa naimattomaksi jääneille naisille, sillä naisille naimisiin ’pääseminen’ oli usein ainoa keino päästä kiinni sosiaalisesti hyväksyttyyn asemaan. Jos tytölle ei näyttänyt ilmaantuvan kosijaa, oli usein syytä epäillä myös inhimillistä pahantahtoisuutta onnettomuuden taustalla.”

”Metsänpeitto on vaarallinen tila, johon ihminen tai eläin saattoi joutua esimerkiksi metsänhaltijan jälkiä seuratessaan ja eksyessään metsään. Tällöin ihminen menetti kommunikaatioyhteyden tämänpuoleiseen, huudot eivät kuuluneet puolin tai toisin eivätkä kanssaihmiset voineet nähdä kadonnutta.”

Kirjoittajat

Risto Pulkkinen on uskontotieteessä väitellyt teologian tohtori sekä uskontotieteen ja pohjoisen etnografian dosentti. Hänen erityisalansa on pohjoinen, erityisesti suomalainen ja saamelainen kansanusko.

Stina Lindfors on peruskoulunopettaja ja kansanperinteeseen perehtynyt, uskontotieteestä valmistunut filosofian maisteri.

Tervetuloa Helsingin kirjamessuille seuraamaan kirjaan liittyvää keskustelua

Perjantaina 28.10.2016 klo 13.00–13.30, Kirjakahvila

Tilaa kirja Tajunta-kaupasta.

loka 182016
 

Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon. He ovat meidän lunastajamme.
–Jouko Turkka

Tajunta Media oli omalta osaltaan mukana mielenkiintoisessa Viinapiru-lyhytelokuvahankkeessa, jossa kuvattiin joensuulaisia alkoholisteja.

”Viinapiru rakastaa lapsiaan vilpittömästi. Hän antaa puuhaa ja yksinkertaisen ratkaisun kaikkiin elämäntilanteisiin: juomisen”, kuvailee elokuvan päähenkilöä ohjaaja Markku Kuronen. 

”Juniorikasvatus aloitetaan varhaisessa vaiheessa, johdatellen sen kriittisen rajan yli, jonka jälkeen ei enää välitetä. Siinä vaiheessa kun vuorokauden tärkein hetki on aamulla kello yhdeksän, kidutaan jo korkissa kiinni: ”Vielä otan tämän ja sitten katkolle”, loputtomiin. Ryyppäämisen stigma ja synti valuvat johtokuntien tissuttelijoista lähtien kaikkien ekososiaaliluokkien läpi alas puistoihin ja kanavanvarsien kansan niskaan.”

Elokuvan työryhmään osallistui parhaimmillaan toistakymmentä alan asiantuntijaa Joensuun Vapaudenpuistosta ja kanavanrannoilta. Ajatuksena oli purkaa kivenkova 24/7 juomisen rutiini tarinaksi sen sijaan, että kysyttäisiin miksi juot, miten paljon ja kuinka kauan? Elokuvassa esiintyvät jäljelle jäänyt innokkain ja aktiivisin ydinryhmä.

Viinapiru tehtiin Viinapiru – Paras kaveri -hankkeen tiimoilla kesällä 2016. Hankkeen tukijoina ovat mm. Soroppi ry, ESR ja Kake-hanke.

loka 032016
 

the-lay-of-the-last-minstrel

Vuonna 2014 Japanissa tehty laajamittainen, syöpäpotilaiden saattohoidon laatua koskeva kyselytutkimus (linkki) on paljastanut kiinnostavaa dataa kuolinvuoteella koetuista ilmiöistä: jopa 21 % kuolevista raportoi saaneensa vieraita rajan takaa tai visioita kuolemanjälkeisestä elämästä.

Kyselyn 2221 vastauksesta 463:ssa oli kerrottu kuolevan kokeneen ns. omukaen (käännettynä kutakuinkin joku, joka tulee vierailemaan kuolevan luona saattaakseen häntä matkalla tuonpuoleiseen), jonka tutkijat määrittivät tarkoittavan edesmenneitä henkilöitä tai tuonpuoleista elämää koskevia näkyjä. 351 tapauksessa omaiset raportoivat kuolevan potilaan kertoneen omukaesta, kun taas 113 tapauksessa todettiin, että vaikka potilas ei suoranaisesti puhunut kokemuksesta, perheenjäsenet huomasivat potilaan käytöksestä, että tämä koki jotain epätavallista. Niistä omaisista, jotka eivät raportoineet kuolinvuodekokemuksia, 1392 kielsivät ilmiöitä tapahtuneet ja 365 eivät olleet varmoja.

Raportoiduista näyistä 87 % koski aiemmin kuolleita henkilöitä, useimmiten potilaan vanhempia. 54 % raportoi kuolemanjälkeisen elämää koskevista kokemuksista. Näkyjä oli selvästi useammin vanhemmilla potilailla ja useammin naisilla kuin miehillä. Myös uskonnollinen aktiivisuus ja usko kuolemattoman sielun olemassaoloon lisäsi omukaen todennäköisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten käsityksiä siitä, että kuolinvuodekokemukset eivät välttämättä ole negatiivisia ja jotkut pitävät niitä kuolinprosessiin liittyvinä transpersoonallisina ilmiöinä eivätkä ainoastaan hallusinaatioina.

Tutkijat korostavat myös, että hoitohenkilökunnan ei tulisi automaattisesti pitää kuolinvuodekokemuksia epätavallisina ja hoitoa vaativina oireina, vaan jokaiseen tapaukseen tulisi suhtautua yksilöllisesti.

Tutkimus vahvistaa myös aiempia havaintoja siitä, että useimmiten kuolinvuodekokemuksissa kohdataan jo edesmenneitä ihmisiä uskonnollisten hahmojen sijaan. Potilaat tai heidän omaisensa eivät myöskään mielellään kerro kokemuksista terveydenhuollon henkilöstölle.

Lähde.

syys 272016
 

14733423296_7b8c355fd1_k

13. syyskuuta 2002 kaksi miestä ryösti ja pahoinpiteli karaokebaarin edustalla 31-vuotiaan washingtonilaisen huonekalukauppiaan Jason Padgettin. Hän selvisi mukiloinnista hengissä, mutta menetti tajuntansa ja sai vakavan aivotärähdyksen. Pian tapahtuman jälkeen, hän huomasi, että hänen näkönsä oli muuttunut. Hän huomasi myös, että hänelle oli kehittänyt merkittäviä matemaattisia kykyjä.

Padgett alkoi nähdä kuvioita kaikkialla ympärillään, ja hän alkoi piirrellä monimutkaisia ​​geometrisiä muotoja, ristikoita ja fraktaaleja. ”Näen hahmoja ja kulmia kaikkialla”, Padgett kertoo. ”Se on todella kaunista.”

Padgettin kohdalla on kyse hankitusta savantismista, tilasta, jossa aivovaurio on jollain tapaa tuonut esiin epätavallisia psykologisia kykyjä. Tähän mennessä on todettu vain alle 100 vastaavaa tapausta, mutta niiden olemassaolo on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että meissä kaikissa asustaa piileskelevä nero – sekä etsimään tapoja, joilla tämä piilevä potentiaali voitaisiin tuoda esiin.

Savantismin syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Tony Cicoria, newyorkilainen ortopedi, löysi intohimon pianon soittoon sen jälkeen, kun häneen iski salama. Tommy McHugh alkoi maalata ja kirjoittaa runoja aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta taas Kalifornian yliopiston tutkijat ovat huomanneet visuaalisen luovuuden ja taiteellisen lahjakkuuden lisääntyvän joillakin frontotemporaalidementiasta kärsivillä potilailla.

Yli 50 vuotta savanteja tutkinut psykiatri Darold Treffert selittää ilmiötä aivojen neuroplastisuudella, eli aivojen kyvyllä mukautua vammoihin: ”Loukkaantumisen jälkeen aivot ottavat käyttöön vahingoittamatonta aivokuorta ja ehjälle alueelle ohjautuvan uudelleenjohdotuksen ansiosta vapautuu lepotilassa ollutta potentiaalia. Tämä kompensoiva mekanismi ottaa käyttöön lepotilassa olleita alueita tai ”varastaa” alueita uudenlaiseen käyttöön.”

Erilaisista aivovaurioista ja savantismin muodoista huolimatta aivokuvat ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset, joille savantismi on puhjennut, ovat kärsineet vasemman temporaalilohkon etuosan vammoista. Nämä havainnot ovat johtaneet Treffertin kumppaneineen spekuloimaan, että savantismin kaltaisia ​​kykyjä voitaisiin aiheuttaa keinotekoisesti lamauttamalla tilapäisesti tämän aivoalueen toiminta.

Allan Snyder, Sydneyn Centre for the Mind -laitoksen johtaja, on testannut tätä hypoteesia. Eräässä pienessä, vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa Snyder ja hänen kollegansa toteavat, että estämällä frontotemporaalilohkon toimintaa magneettipulssien avulla, saadaan joidenkin koehenkilöiden kohdalla aikaan pieniä parannuksia taiteellisissa kyvyissä ja oikolukutaidoissa (pdf). Tämän jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että sama käsittely voi aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​matemaattisia taitoja (pdf), parantaen merkittävästi koehenkilöiden kykyä arvioida tietokoneen ruudulla esitettyjen kohteiden lukumääriä, sekä vähentäen valemuistojen ilmaantumista.

Snyderin mukaan savanteilla on vasemman frontotemporaaliohkon heikentyneen ärsykkeiden suodatuskyvyn ansiosta pääsy aisti-informaatioon, joka ei yleensä päädy tietoiseen mieleen. Tämä voisi selittää, miksi autistiset savantit usein keskittyvät yksityiskohtiin suurempien kokonaisuuksien sijaan, ja miksi aivovauriot ja kokeellinen vasemman temporaalilohkon toiminnan vaimentaminen voivat aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​ominaisuuksia.

Aivojen magneettinen stimulointi on vain yksi tapa tuoda esiin näitä piileviä potentiaaleja. ”Toinen tapa on tehdä se kemiallisesti”, Treffert jatkaa. ”Tiedämme, että amfetamiineilla on hyödyllisiä vaikutuksia lyhyen aikavälin muistiin, mutta ongelmana on, että ne ovat erittäin addiktiivisia. Myös psykedeelit vapauttavat kaikenlaisia ​​asioita – jotkut niistä asioista ovat hyviä, jotkut eivät erityisen hyviä.”

Treffert myöntää, että tämä ajatus on altis väärinkäytöille. Viime vuosina Ritalinin kaltaisten kognitiivisten stimulanttien käyttö on kasvanut merkittävästi. Myös kotikäyttöisten aivostimulaattoreiden määrä on lisääntynyt, vaikka on yhä epäselvää, onko laitteilla testiolosuhteiden ulkopuolella minkäänlaisia vaikutuksia ja mitkä ovat laitteiden pitkän ajanjakson riskit.

”Uskon meissä kaikissa olevan piilevää potentiaalia, jota saatamme pystyä hyödyntämään jollakin tavalla”, Treffert sanoo. ”Mutta useimmat eivät yllä nerojen tasolla. Saatamme löytää muutamia poikkeusyksilöitä, mutta meistä kaikista ei tule pikku-Rembrandteja tai Picassoja, joten on olemassa suuri valheellisen toivon riski, ja se on asia, josta on syytä olla tietoinen.”

Lähde.