marras 232009
 
  1. GSpot podcast: Antero Alli. Viilein suomalaissukuinen jenkki sitten Rambon.
  2. Toinen kiinnostaa podcast: Perfect World 12.0: Infinity Loops, dimethyltryptamine and the self-replicating Godhead
  3. CERNin hiukkaskiihdytin uudelleenkäynnistettiin. Huippuasiantuntijat: Something May Come Through ’Dimensional Doors’.
  4. Käymälän Sven Laakso löysi morfiset resonanssit.
  5. Matti Tossavainen kelailee uskontoa ja tiedettä.
  6. Vastarinta-blogi: Egon sokea piste, propaganda ja sensuuri
  7. Psychology today kelailee maagista ajattelua pitemmän kaavan kautta.
  8. Religion News Blog jatkaa noituuden parissa.
  9. Aivomme reagoivan jopa neljä sekuntia ennen ärsykkeen saapumista, eli elävät tulevaisuudessa. Kvanttiteoriat seuraavat.
  10. Ilmiötä voi treenata vaikkapa näppärällä iPhone-applikaatilla ESP Trainerilla.
  11. Kiistelty UFO-guru Jacques Vallee Boing Boingiin blogaajaksi.
  12. Torinon käärinliinasta löytyi Jeesuksen kuolintodistus. (Jatkoksi liittäisin mieluusti linkkiä käärinliinakeskusteluun, erityisesti kuinka vuoden 88 hiilimittauksia kritisoidaan, mutta en nyt jaksa kaivella niitä. Katsokaa Googlesta)
  13. Doing Magick: Thought Form Work. Frater POS saa magian kuulostamaan helpolta.
  14. 2012: tietoisuuden mustetahratesti.
  15. Mitä todellisuus on?
  16. Lopuksi vielä hiukan salaliittoherkkuja salaliittonälkään: Alex Jonesin Endgame suomenkielisillä teksteillä.
kesä 052009
 

skk_0308_lr Olikohan Alan Moore joka sanoi, että sarjakuva on kaikista teiteenmudoista maagisin. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon väitteeseen ja uusin sarjakuvahankintani tukee väitettä parhaansa mukaan. Alejandro Jodorowskyn kirjoittama ja Moebiuksen piirtämä Incal on paitsi erinomainen sarjakuva, myös syväluotaavan symbolinen matka tietoisuuden äärelle.

Kirja suomennettiin jo joku aika sitten, mutta en ollut älyttömän innoissani sitä hankkimassa. Olin aiemmin lukenut muutamia Jodorowskyn kirjoittamia sarjakuvia, ja vaikka mies on kieltämättä nero suoltamaan herkullisia ideoita ja omintakeisia ratkaisuja tarinoiden hankaliin kiemuroihin, ovat itse tarinat jääneet hiukan puuduttaviksi ja tekstintäyteisiksi. Olin lähtenyt kapuamaan Jodorowsky-puuhun perse edellä. Aloitin Incalin spin-off-sarjasta The Metabarons, eeppisestä avaruusoopperasta, joka pelaa lähes pelkästään kreikkalaisen tragedian tarinakaavoilla. Toinen samaan universumiin (Jodoversumiin) sijoutettu tarinakokonaisuus Technopriests oli vielä turboahdetumpi ideamylly täynnä mystiikkaa, kulttuurikriittisiä piikkejä, herooista pousailua ja myyttisiä hahmoja. Juuri tuo henkilöiden ja kohtaloiden myyttiselle tasolle kohottaminen teki niistä varsin yksiulotteisia. Pelkästään kiperästä voitosta toiseen kiperään voittoon vaeltava sankari ja tarinan levottomat täyskäännökset eivät jaksaneet pitää kiinnostusta yllä loputtomiin. Pienissä osissa tuo olisi menetellyt, muttei toistasataa sivua käsittävinä jenkkialbumeina. Alkuperäiset ranskalaiset julkaisut ovatkin standardin mukaisia 52-sivuisia, ja siksi varmasti luettavampaa matskua.

Incal sen sijaan alkaa perinteikkäänä dekkariparodiana. Tulevaisuuden kaupunkikuilussa asuva resuinen R-luokan yksityisetsivä John Difool saa tehtävän salaperäiseltä ylimyskaunottarelta. Pian tarina kuitenkin muljahtaa ylifyysisille raiteille ja alkaa hengästyttävä kilpajuoksi halki 300-sivuisen tarinan aikaa ja jatkuvasti kasvavaa pimeyden mahtia vastaan, panoksena koko universumin inhimillinen elämä. Tarinan keskiössä pysyy vastahakoinen sankari Difool, joka antaa kosmisille tapahtumille jonkinlaisen inhimillisen vertailukohdan, ja luultavasti juuri siksi tarina pysyy kiinnostavana loppuun asti. Arkkityyppisiä hahmoja, mystisiä symboleja, komediaa, yhteiskuntakritiikkiä, toimintaa, seksiä, kaikkivoipaa rakkautta, fantastisia visioita ja maagista henkisyyttä ei kuitenkaan jää puuttumaan.

Aloitin tämän jutun viittauksella magiaan. Jodorowsky tosiaankin on tunnettu magiaa ja hengellisyyttä käsittelevistä töistään. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Jodorowskyn työ klassisen Marseillen tarokkipakan restauroijana. Hän ja vanhaan kirjanpainaja-sukuun kuuluva Philippe Camoin päättivät palauttaa Marseillen tarokit, joita yleensäottaen pidetään vanhimpina säilyneinä korttimalleina, mahdollisimman lähelle alkuperäistä muotoaan. Tarkemmin voit lukea asiasta vaikkapa tuolta.

Tarokkiharrastus näkyy myös Incalissa. Tarinan henkilöt ja tapahtumat heijastelevat tarokkien hahmoja. Tarokit nähdään usein muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden, henkisen kasvun polun ensimmäisestä numerottomasta ”nollakortista”, Narrista, 22. korttiin, Maailmaan. Polku tulkitaan narrin matkana, jonka jokaisella askeleella hänellä on jotain opittavaa. Useissa pakoissa Narri kuvataan käyskentelemässä kallionkielekkeellä, joka kuvaa sitä tuntematonta, johon jokaisen henkiselle tielle lähtevän on uskallettava hypätä. Incalin narri, Difool, paiskataan kielekkeeltä alas heti ensimmäisellä sivulla.

Yhtä päivänselviä tarokkiviittauksia ei tarinassa juurikaan ole, mutta symbolien bongailu on varmasti mukavaa ajanvietettä monelle tarokkiharrastajalle.

Keskieuroopassa Marseillen tarokit ovat pitäneet pintansa englanninkielisissä maissa kovasti yleistyneiden Rider-Waite- ja Thoth-pakkojen kanssa. Nämä Edward Waiten ja Aleister Crowleyn jatkokehittelemät tarokit liittyvät vahvasti Golden Dawn -ryhmän rituaalimaagiseen perinteeseen. Golden Dawn on paljolti vastuussa länsimaisen okkultismin moderneista (GD perustettiin vuonna 1888) muodoista. Jodorowskyn maaginen näkemys on ilman Golden Dawnin ja rituaalimagian taakkaa. Pääasiassa englanninkieliseen esoteriikkaan pakotetuille tämä on kuin virkistävä tuulahdus ranskalaisen okkultismin vuosisataisesta historiasta. Selkeimmin maagisen ajattelun eron näkee Jodorowskyn Holy Mountain -elokuvasta. Elokuvan magia on täysin vapaa dogmaattisista rakenteista ja avoin oivallukselle ja mielikuvitukselle. Perusta on kuitenkin rakennettu ikivanhoista esoteerisista opeista, itämaisesta mystiikasta ja alkemiasta. Ytimessä on ajatus ihmisen mahdollisuudesta transformaatioon, heräämiseen.

Transformaatioon pyrkii myös Jodorowskin oma maaginen ”systeemi”, psykomagia, joka yhdistää psykoanalyysia ja magiaa. Ritualistinen elementti on vahvasti läsnä, mutta täysin muovailtavana terapeuttisena työkaluna. Jodorowsky hakee jokaisen terapioitavan historiasta tai suvusta (systeemiin kuuluu vahva käsitys geneettisestä alitajunnasta) solmukohdat, jotka avataan suoraan alitajuntaa puhuttelevan symbolisen rituaalin avulla. Freudilaista, vuosien mittaiseksi venyvää spykoanalyyttista terapiaa ei tarvita. Eräässä haastattelussa Jodorowsky antaa muutaman esimerkin psykomagiasta: miehen, joka ei tullut tarpeeksi rakastetuksi perheensä osalta, vaan tunsi siskonsa saaneen kaiken rakkauden, tulee pukeutua siskokseen ja viedä häntä itseään kuvaava pikkupoika retkelle Disneylandiin. Naista, joka tuskailee taiteen tekemisen ja rahan ansaitsemisen välimaastossa, Jodorowsky ohjaa seuraavasti. Raha on aina maskuliininen, fallinen symboli. Naisen tulee löytää omanlaisensa, hyvä, luovuudesta kumpuava raha. Rituaaliksi Jodorowsky kehottaa naista asettamaan seitsemän kultapalan vaginaansa siksi aikaa kun hän maalaa.

Enspanjankielentaitoisille tiedoksi, Jodorowsky on kirjoittanut psykomagiasta myös kirjan.

Omien sanojensa mukaan Jodorowsky tekee initatoorista taidetta. Päinvastoin kuin Hitchcockin, Jodorowskyn ei ole tarkoitus rakentaa tarinansa kaavan mukaan. Tekijä ei ennakolta määrittele kohtia, jotka säpsäyttävät, kohtia jotka lataavat jännitystä tai tekevät onnelliseksi tai muutoin ohjaa katsojan tunteita. Jodorowskyn tarinoissa kokijat voivat tuntea mitä tuntevat. Jodorowskyn taiteen tarkoitus on vapauttaa kokija ulkopuolisten suostuttelijoiden orjuudesta ja näyttää näkymättömät todellisuuden muurit. Aito taide on tie transformaatioon.

Shoppaile Jodorowskyn kirjoja verkkokaupasta.

maalis 122009
 

maybelogicNyt on meininki kohdillaan, sillä tarjolla on Maybe Logic, dokumenttielokuva hiljattain edesmenneestä guerilla ontologi, filosofi ja kirjailija Robert Anton Wilsonista, suomenkielisillä teksteillä! Jos et tunne Wilsonia ennakolta, niin nurkassa häpeämisen lomassa kannattaa ehdottomasti vilkuilla tuo elokuva.

Suomenkielisillä lijoilla jatketaan, sillä löytyi tällainenkin makupala: Mestari, dokumenttielokuva Hankasalmelaisesta Kaarlo Valkosesta, joka on vuosisatoja salassa pidetyn suomalaisen taistelutaidon ”Kaspinin” viimeisiä opettajia. Huisia!

Onko elämäsi tylsää ja merkityksetöntä? Älä huoli, kuluttaminen kyllä täyttää tyhjiön.

Adbusters – The Production of Meaning.

Kyynisenä paskiaisena olen hiukan karsastanut Adbustersia, hyvästä asiastaan huolimatta. Tämä oli kuitenkin varsin tyylikkäästi toteutettu pieni propagandavideo.

Samanhenkisillä, vaikkakin huimasti diipimmillä linjoilla jatkaa Kymatica. Taidehärpäkettä, esoteerista historiaa, salaliittoja ja tönäisyjä katsojan herättelemiseksi todellisuuden horroksesta. Kutkuttavaa settiä, vaikkei erityisen kriittistä katsontaa kestäkään.

Lopuksi vielä napakka kosmologinen pseudotiedepamaus Symbols of an Alien Sky, jossa pohdiskellaa mm. taivaallisen pyörän symboliikan alkuperää uudesta, kieltämättä kiinnostavasta näkökulmasta.

maalis 042009
 

mars_moonKuu-kortti on niitä ensimmäisiä kortteja, joihin olen yrittänyt tarokki-innostukseni aikana syvemmin paneutua. Se on noussut esiin luvattoman monta kertaa eri yhteyksissä, ja olen aina hiukan hukassa kortin kanssa. Kuulla ei tunnu olevan yhtä selkeää tulkintatapaa, vaan symbolit piilottelevat kuin ilkikurisuuttaan jossain monimerkityksellisyytensä takana.

Marseille-tradition johdannaispakoissa Kuu on kuitenkin pysynyt lähes muuttumattomana. Kortin perussymbolit ovat taivaalla läköttävä, kasvava kuunsirppi, jonka takana täysikuu (ja yleensä 32 sädettä), kuusta satava kaste, kaksi pimeää tornia, kaksi koiraa, polku edellisten välitse sekä rantavedessä odotteleva rapu.

Marseille-tarokkien linjassa Kuu-kortti on sinänsäkin kiinnostava, että se jatkaa tarokkien selkeää feministispositivistista linjaa. Tarokkien syntyaikojen varsin patriarkaaisesta ja maskuliinisesta kulttuuritaustasta huolimatta korteissa on feminiininen puoli myös selkeästi esillä. Esimerkiksi keisarilla on keisarinna seuranaan, jopa paavilla on feminiininen puoliskonsa. Kuu siis edustaa järjestyksessä seuraavan kortin, Auringon, feminiinistä vastakappaletta. Tätä suhteellisen vapaamielisesti naisiin suhtautuvaa taustaa vasten onkin hiukan harmillista, että okkulttinen tulkintaperinne leimaa Kuu-kortin vahvasti negatiivisille konnotaatioilla. Puhutaan pettävyydestä, peloista, hulluudesta, ahdistuksesta ja alitajunnan pohjamutien vastenmielisistä olennoista.

Itse sen sijaan lähtisin tulkinnassa liikkeelle mielikuvituksesta. Siinä missä Aurinko-kortti edustaa rationaalista järjenvaloa, Kuu edustaa mielikuvitusta, fiktiota, fantasiaa ja säröytynyttä logiikkaa. Kuu heijastaa auringon valoa, mutta samalla vääristää sitä. Se antaa uusia näkökulmia urautuneisiin malleihin ja mielikuvituksellisia vaihtoehtoja järkeilyn maailmaan. Mielikuvituksessa on kuitenkin kieltämättä myös vaaransa. Fantasiaan voi upota liian syvälle ja unohtaa konkreettisen todellisuuden. Oswald Wirth tulkitsee kortin koirat ja vartiotornit juuri tämän rajan vartioiksi. Koirat haukkuvat kuuta pitääkseen mielikuvituksessaan vaeltelevan tulkitsijan hereillä, ja tornit edustavat yhteiskunnallisia rajoitteita: toinen kehottaa muistamaan järkevän käyttäytymisen ja pitämään kiinni mentaalisesta tasapainosta, toinen kehottaa ummistamaan silmänsä koko mielikuvitusmaailman olemassaololle ja kiinnittämään itsensä vain konkreettiseen, materialistiseen olemassaoloon.

Okkulttinen tulkinta esittää toisenkin vaaratekijän. Kuunvalossa on hankala erottaa värisävyjä. Hämärässä kaikki näyttää mustalta tai valkoiselta. Mielikuvituksensa luomiin todellisuuksiin uponnut matkalainen on siis vaarassa unohtaa todellisuuden sävyt ja nähdä asiat idealistisen mustavalkoisina. Maailma alkaa näyttää satujen ja tarinoiden naiivilta hyvän ja pahan ikuiselta taistelukentältä.

Kuitenkaan mitään luovaa ei syntyisi ilman mielikuvitusta. Mielikuvitus on myös muutoksen lähde. Se antaa alitajunnan pohjamudissa mylläävälle ravulle mahdollisuuden uudistumiseen ja kehitykseen. Rapu voi heittää vanhan ahtaaksi käyneen kuorensa pois ja pyrkiä rannalle, polulle kohti taivaanrantaa ja uutta auringonnousua.

Moni muukin suuren arkanan korteista käsittelee muutosta, kehitystä ja matkan taittamista. Melkeinpä uskallan väittää, että kaikkiin suuren arkanan kortteihin on nämä teemat jollain tapaa liitettävissä, joten ne eittämättä kertovat jotain tarokkien syvimmästä olemuksesta. Tähänhän viittaa myös tarokit ympyrämuotoon aseteltuina muodostuva taro-pyörä, joka jauhaa Narrin matkaa ja kasvua nollakortista Maailma-korttiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Kuu on siis myös kasvun vertauskuva. Maanviljelyperinteessä tiedettiin milloin vilja tuli kylvää, jotta se antaisi parhaimman sadon, ja tässä kasvavalla kuulla oli oma merkittävä osuutensa. Kuusta satava kaste on myös kehityksen symboli, onhan aamukasteen kerääminen alkemistien viisasten kiven etsimisen vertauskuva.

Kuu taivaankappaleena on halki aikojen kiihottanut ihmisten mielikuvitusta ja kerännyt ympärilleen rikkaan ja polveilevan symboliverkoston. Tämän syvemmälle en nyt kuitenkaan kuun symboliikassa mene, mutta palaan siihen mahdollisesti myöhemmin Papitar-kortin yhteydessä.

helmi 062009
 

Olen tässä vasta hiljattain törmännyt mainioon Hermeetikko-lehteen. Vain jokusen vanhan numeron ostaneena olikin positiivinen yllätys kun Aatma-kirjakaupassa poiketessani hyllyssä komeili uusi kiiltävälle paperille painettu, entistä ammattimaisemman näköinen Hermeetikko. Sisältökin näytti hyvältä: juttua Teslasta, Illuminaatista, Thelemasta, pyhästä Geometriasta jne. Kylläpä suomalaisia salatieteen harrastajia hemmotellaan!

Lehden aloittaa Venu Gopala Dasin artikkeli Raamatun luomiskertomuksen ja veeda-kirjojen samankaltaisuuksista. Ylimalkaisesti Raamatun historiaan tutustuneena tiesin, että seemiläisen mytologia perustuu, tai ainakin on saanut vaikutteita Veeda-kulttuurista. Artikkeli valottaa kuitenkin esim. Aatamin ja Eevan esikuvia kiinnostavasti. Das vetää myös analogioita nykytietämyksen ja veedojen välille, ja pyrkii näin selittämään veedojen kertomuksia nykytermein, sekä todistelemaan veeda-kertomusten pätevyyttä. Tällainen todistelu on aina hiukan häirtisevää, mutta vain silloin jos sen antaa häiritä. Lehdessä on myös pari muuta samassa uskomusjärjestelmässä liikkuvaa artikkelia, mitkä ei meikäläistä älyttömästi kiinnostaneet.

Lehden kiinnostavin, ja varsin ”valaiseva”, artikkeli on päätoimittaja Jukka Niemisen selvitys Illuminatin asemasta salaliittoteorioissa. Yllättäen Illuminaatin juuret juontuvatkin Yhdysvaltalaiseen fundamentalistikristilliseen oikeistoon, sillä juuri nämä herättivät henkiin kauhukuvat Illuminatin ylivallasta ja luciferiaanisista suunnitelmista ihmiskunnan yhteiseksi pahaksi. Näillä milloin antisemiittisillä, milloin kommunistivihamielisillä tai liberaaleja liikkeitä vastustaneilla salaliittoteorioilla ei siis ole mitään tekemistä alkuperäisten Baijerin valaistuneiden kanssa, vaan ne ovat toimineet – ja toimivat – kristillisen oikeiston pelotteina ja poliittisina työkaluina. Illuminaatti nähdään pohjimmiltaan kristillisiä arvoja murtavana ja maailmanlopunsuunnitelmia punovana salaliittona. Tämä asettaa muuten meidät liberaalit, new agerit, humanistit, okkultistit, vapaa-ajattelijat ja muut hörhöt mielenkiintoiseen asemaan, sillä yhtäkkiä onkin niin, että ME olemme Illuminaatti.

Lehdestä suurin osa on muutoinkin Niemisen kirjoittamaa tavaraa: pari elämänkerrallista juttua, toinen Nikola Teslasta ja toinen Kolumbuksesta, sekä esoteerista historiaa Levälähden uhrilammen arvoituksen kautta ja pitkä artikkeli pyhästä geometriasta. Viimeksimainittu meni meikäläiseltä ajoittain yli hilseen, koska en jaksanut seurata monipolvisia laskutoimituksia. Sisältö on kuitenkin juuri sitä minkä näkisin Hermeetikolle kaikkein ominaisimmaksi: esoteeristen merkitysten raoettelua, hämmentäviä johtopäätelmiä (vaikkakin joskus hiukan löyhällä logiikalla) ja alkuperäistä tutkimusta sekä uutta tulkintaa vanhoista asioista; jotain mitä muualta ei löydä.

Hermeetikon voit tilata tuolta.

Hermeetikon sivulta voit lukea myös Jukka Niemisen haastattelun.

tammi 132009
 

Pienellä kaivelulla webistä löytyy kaikkia kivoja äänikirjoja ja luentoja kasapäin. Linkkailen nyt joitain vastaantulleita kiinnostavia juttuja.

Echkart Tolle on ainakin minuun henkilökohtaisesti tehnyt vaikutuksen. Tollen läpimurtoteos Power of Now ei lopulta antanut mitään uutta itämaisvetoiseen hengellisyyteen, mutta Tollen esitystapa on selkeä ja monipuolinen ja onnistuu kuromaan asian monesta suunnasta kasaan.

Power of Now löytyy täältä.

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Sekä uudempi kirja The New Earth, josta tykkäsin vielä enemmän. Tässä alkua:

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Luento Allowin presence to arise:

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Ja loput sekä pari muutakin luentoa.

Osa haastattelusta Robert Anton Wilson Explains Everything (or Old Bob Exposes His Ignorance). Tietoisuus, huumeet, jooga jne:

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Samasta paikasta löytyy myös paljon muita herkkuja, McKennaa, Albert Hoffmania ja sensellaista.

Brian Tracy, self-help-guru ja mies jolla on mörkö-hymy (kato vaikka, sen hymy näyttää ihan muumipeikkojen möröltä!) julistaa menestysteologialta tuoksahtavaa tietä maineeseen ja mammonaan. Pidän kuitenkin Tracyn ”todellisuus on sitä miksi sen luot”-ajattelussa, vaikka välillä mies tuntuu olevan hiukan hukassa. Maagisessa mielessä The Luck Factor -äänikirjan väite on ainakin kiinnostava: lykky on ennustettavissa.

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Loput löytyy tuolta.

Tuotakin tsekkaillessa menee varmasti rattoisasti aika. Nuo homobuddhalaisten järjestämät luennot vaikuttaa ensisilmäykseltä aika hyvältä matskulta. En linkkaa suoraan audioihin koska niitä on aika paljon.

tammi 052009
 

jean_dodal_tarot_trump_10Tarokkikorttien okkulttisen tulkinnan perinne on karkeasti jaettavissa kahteen haaraan: englanninkieliseen ja ranskankieliseen perinteeseen. Englanninkielinen perinne on pitkälti seurausta Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan (Hermetic order of the Golden Dawn) kehittelemistä tulkinnoista. Tästä perinteestä kumpuavat ehkä tunnetuimmat kaupalliset tarokkipakat: A. E. Waiten noin vuonna 1909 jatkokehittelemä ns. Waite-Colman-Smith -pakka, sekä Aleister Crowleyn Thoth-tarokki (noin 1944). Toista linjaa noudattaa ns. Marseillen tarokeista juonnetut pakat, joista tunnetuin lienee Oswald Wirthin noin vuonna 1889 kehittämä pelkkää isoa arkanaa hyödyntävä pakka. Myös Marseillen pakkaa itsessään käytetään Ranskankielisessä perinteessä laajasti. Marseillen pakka onkin vanhimpia tunnettuja korttimalleja tarokin historiassa, ja siksi erityisasemassa aina tarokkisymboliikkaa pohdittaessa. Kaikki okkulttisessa käytössä olevat tarokkipakkojen kuvitukset juontuvat pääpiirteittäin Marseillen tarokkien symboliikasta.

Marseillen pakan kuvakieli on selkeästi keskiaikaista ja kristillistä. Muutamia kummallisuuksia toki tarokkeihin mahtuu, kuten naispuolinen paavi. Tarokkien myöhempi okkulttinen kehitys on pyrkinyt häivyttämään kristillistä perinnettä ja hakee esoteerista symboliikkaa myös kristillisyyden ulkopuolelta, ehkä selkeimmin egyptiläisestä symboliikasta.

Egyptiläinen vaikutus näkyy myös Kohtalonpyörä-kortissa, jota nyt tutkailen tarkemmin.

Kortin perusteemat ovat pyörä ja kahdesta neljään myytillistä olentoa pyörän ympärillä. Yksinkertaisin malli teemasta on Golden Dawn -tarokkien (ainakin Robert Wangin että Ciceron pariskunnan versioiden, Golden Dawnin edellytti jokaisen initiaatin tekevän itselleen henkilökohtaiset tarokit, joten mallit eroavat toisistaan jonkun verran) kortti, jossa pyörä on yksinkertainen 12-puolainen kärrinpyörä, jonka yläpuolella istuu sfinski ja alapuolella koirannaamainen, apinamainen otus. Luku kaksitoista viittaa eläinradan merkkeihin (vrt. GD:n Maailma-kortti). Alhaalla oleva eläin kuvaa ihmisen eläimellistä, maailmallista puolta, ja ylhäällä olefa sfinksi taas korkeampaa itseä. Sfinksi koostuu neljän olennon ruumiinosista: Ihmisen päästä, linnun siivistä, leijonen eturuumiista ja härän takaruumiista. Nämä perinteisesti neljään apostoliin liitetyt symbolit kuvaavat myös maailman neljää peruselementtiä. Waite käyttää myös neljän eläimen symboliikkaa, mutta lisää eläimet myös kortin neljään kulmaan, samaan tapaan kuin Maailma-kortissa.

Waitelta (tai kenties Eliphas Léviltä) on peräisin myös jossain korteissa käytetty pyörän malli jossa pyörän keskellä on heksagrammi, ja kirjaimet t, a, r ja o, jolloin teksti on luettavissa joko rota tai tarot. Rota on, kuten jo arvata ehkä saatoittekin, latinankielinen vastine pyörä-sanalle. Kirjaimistä voidaan myös muodostaa lause ”Rota Taro, orat Tora Ator”, eli hiukan oikoen ”Tarot-pyörä kertoo Hathorin lain.”

Marseillen tarokissa pyörä on telineeseen asetettu ja kammella pyöritettävä. Pyörää ympäröiviä hahmoja on kolme. Päälimmäisenä erillisellä tasanteella istuu kruunupäinen miekkaa pitelevä hahmo. Kaksi muuta hahmoa ovat takertuneet pyörään. Toinen menee alas, toinen ylöspäin. Esoteerinen traditio tulkitsee kolme hahmoa kolmen maailmassa vaikuttavan perusvoiman kuvaajiksi: negatiiviseksi, positiiviseksi ja neutraloivaksi voimaksi. Negatiivinen, alaspäin suuntautuva liike kuvataan usein Tyfoniksi; käärmeeksi tai demoniseksi hahmoksi. Positiivinen ja ylöspäin suuntautuva voimaa taas edustaa muinaisten kreikkalaisten palvoma jumala Hermanubis, kummallinen yhdistelmä Hermestä ja Anubista. Neutraloivaa voimaa edustaa jälleen omalla jalustallaan paikallaan pysyvä sfinksi.

Selkeimmän kuvaukseen näiden kolmen voiman luonteesta olen törmännyt Hindulaisuuden kolminaisuudessa, trimurtissa. Korkeinta olevaisuutta projisoi kolmijakoinen voima, joissa elämää synnyttävää ja luovaa voimaa edustaa Brahmā. Elämää ylläpitävää ja uudistavaa voimaa edustaa jumaluus Viṣṇu ja lopulta kaiken tuhoavaa voimaa edustaa Śiva. Hindulainen tulkinta ajan olemuksesta on kuitenkin syklinen, joten tuhoutumisen jälkeen elämänpyörä pyörähtää uuteen syntymään.

Gurdjieffiläinen gnostilais-esoteerinen kosmologia asettaa kolmen voiman periaatteen erityisasemaan korvaamaan taolaisen kosmologian dualistisen jin-jang -ajattelun. Kolmen periaate olettaa kaikissa tapahtumissa olevan aina läsnä nämä kolme voimaa. Myös absoluutti koostuu kolmesta voimasta, joista jokainen sisältää täyden tahdon ja tietoisuuden, erillisinä absoluutin tahdosta ja tietoisuudesta. Törmäyskohdissaan nämä voimat luovat tapahtumia ja ”maailmoja”. Kaikissa näissä maailmoissa vaikuttavat jälleen kolme erillistä voimaa, eivätkä nämä voimat enää muodosta yhdessä absoluuttia, vaan ovat tavallaan ”toisen luokan” todellisuuksia. Näiden todellisuuksien sisäiset kolme voimaa luovat jälleen kohtaamispisteissään uusia ilmiöitä ja maailmoja. Maailmojen tasojen lisääntyessä maailmoihin vaikuttavien voimien määrä lisääntyy, sillä maailmojen kolme voimaa vaikuttavat myös näiden maailmojen sisään syntyneissä maailmoissa. Gurdjieffin mukaan maailma jossa me elämme, on järjestykseltään kuudes, ja tässä maailmassa olemme kaikkiaan 96:n voiman alaisuudessa.

Karkasin nyt vähän aiheesta, mutta mielestäni Gurdjieffilainen kosmologia on hyvä esimerkki esoteerisista maailmantulkintamalleista ja niiden monimuotoisuudesta. Todellisuus nähdään pyörteenä, jossa ylemmät ja alemmat maailmat ovat jatkuvassa vaikutussuhteessa keskenään. Kuten joissakin Kohtalonpyörä-korteissa pyörän keskeltä löytyvä heksagrammi meille kertoo: niin ylhäällä kuin alhaalla.

marras 272008
 

Magia ja uskonto on äkkiseltään helppo nähdä kuuluvan samaan maailmankuvaan, onhan kummankin peruspyrkimys luoda yhteys transendentteihin voimiin. Näillä on kuitenkin myös pohjimmiltaan merkittäviä eroja. Uskonnollisuus ja uskonnolliset rituaalit osoittavat alistumista ylemmän voiman tahtoon. Leimallista on Jumalan pyyteetön palvominen, ylistäminen ja vastoinrikkomusten alituinen hyvittäminen. Magialle taas on ominaista pyrkimys ottaa valta yli luonnon, sattuman ja henkiolentojen, tai vähintäänkin toimia näiden kanssa tasavertaisina. Tarkoitus on ohjailla luonnolliset tapahtumat oman tai yhteisön tahdon mukaisiksi. Vanhimmat tunnetut maagiset käytännöthän pyrkivät juuri tähän: turvaamaan metsästysonnen tai hyvän sadon. Tietenkin esim. 100 kertaa toistettu pyyntörukous lähenee maagista mekaniikkaa, eli rajanveto voi olla joskus hankalaa. Ymmärtänette kuitenkin lähtökohtaisen eron. Rukouksen ja magian eroja pohtii myös Matti Tossavainen, tosin redusoiden magian alkukantaisuudeksi.

Moderni magia nähdään enemmän henkilökohtaisena työskentelynä ja henkisenä kasvuna kuin yhteisöllisenä toimintana, mutta itsen ja ympäristönsä hallinta on yhä erityisasemassa. Kuten joku jossain yhteydessä sattuvasti lohkaisi, magia on universumin Leatherman’s Tool. Työkalu, joka jeesaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Eräs keino hallita on ymmärtää. Maagin tulee ymmärtää ylemmän todellisuuden mekaniikka. Hänen tulee tietää millä sanoilla mitkäkin luonnonhenget, henkiolennot, enkelit ja demonit saa tekemään mitä maagi haluaa. Maagin tulee tuntea henkivaltojen nimet, piirtää tietyt sinetit, tehdä eleet, osata invokaatiot ja evokaatiot. Modernimman maagisen ajattelun puitteissa maagi ymmärtää oman psyykkeensä toiminnan, ymmärtää uskomusjärjestelmänsä mekanismit, kielen merkityksen, tuntee oman ja kollektiivisen alitajunnan, symbolit, temput…

Olli Alho vetää ”Makiaa magiaa”-kirjasen artikkelissa edellisestä yhteläisyyksiä jopa viihdetaikuuteen.
Esiintyvä taikuri tuntee sleittien kulut ja on opetellut ne täysin automatisoiduiksi. Hänellä on tieto jota katselijalla ei ole. Katselijan kannalta tapahtuu ihmeitä: todellisuus ei ole enää ennustettavissa, ruutukuningatar on jossain aivan muualla kuin mihin katselija sen asetti. Ihme on kuitenkin vain katselijan havainnoissa, taikuri ymmärtää salatun logiikan ja pystyy esittämään ihmeen varmuudella, hämmentymättä todellisuuden kausaaliteetin säröytymisestä. Taikuri näyttää käsittelevän todellisuutta mielensä mukaan.

Näin magia läheneekin uskonnon sijaan tiedettä. Magia lähtee todellisuuteen vaikuttavien mekanismien ymmärtämisestä, ei uskosta korkeampien voimien armoon tai niiden arvaamattomuuden pelosta.

Myös tiedonhankinta muistuttaa tieteellistä prosessia. Uskonnon piirissä tieto tulee annettuna ja siihen tulee suhtautua vääristelemättömänä totuutena, dogmana. Maagi, tai tässä tapausessa paremminkin mystikko, luottaa vain omaan kokemukseensa, empiiriseen tutkimukseen. Esimerkiksi mietiskelyn kautta mystikko pyrkii suoraan yhteyteen Jumalaan ja hakee ekstaattisia kokemuksia. Lopulta hän saavuttaa tiedon, gnosiksen. Vaihtoehtoinen reitti voi olla syödä kourallinen kärpässieniä, langeta loveen ja hakea tieto alamaailman henkiolennoilta. Tuli tieto sitten gnostilaisittain ihmisen sisäpuolelta, jumaluuden kipinästä ihmisen sielussa, taikka keskustelussa pyhän suojelusenkelin tai jonkun muun ulkopuolisen entiteetin kanssa, on tieto aina omien henkilökohtaisten kokemusten kautta todennettua, eli ainakin henkilökohtaisella tasolla todempaa kuin dogmaattinen ja annettuna otettu tieto.

marras 012008
 

Hiiriltä pystytään jo poistamaan yksittäisiä muistoja. Teknologiaa ei tulla koskaan soveltamaan ihmisiin, tutkijat lohduttavat Science Newsin artikkelissa.

Kovinkini mielenkiintoiselta vaikuttava kirja A.J. Jacobsin yrityksestä elää Raamatun ohjeiden mukaan on suomennettu.

Jacobsin olisi muun muassa pitänyt tappaa taikurit ja ryhtyä soittamaan kymmenkielistä harppua. Hän kertoo kirjassaan, miten vaimo hermostuu, kun mies asuu olohuoneeseen rakentamassaan lehtimajassa seitsemän päivää.

Rikolliset tykkäävät pakanauskonnoista, ainakin brittivankiloiden tilastojen mukaan. Neljän vuoden aikana pakanoiden määrä on tuplaantunut.

Uusi loistava Grant Morrisonin haastattelu. Iso G kertoo lähinnä kirjoittamastaan Teräsmiehestä, mutta nykyään maaginen, myyttinen tai mystinen aspekti huokuu kaikessa mitä Morrison tekee ja kirjoittaa.

Okkulttisten elokuvien tekijä Raymond Salvatore Harmon julkaisi uusimman elokuvansa The Philosopher’s Stone netissä.

Illuminaatti vilahtelee jo finanssikielessäkin, tai ainakin CNBC:n talousuutisissa.

Kevin Kelly ja Ken Wilber keskustelevat tietoisuuden evoluutiosta ja ajattelevista koneista.

Aito demonien manaaja reality-sarjan tähtenä. Tällaista tv-sarjaa meitsikin ehkä jaksais seurata!

Kirkon tutkimuskeskus on julkaissut nelivuotiskertomuksensa. Eli kuka uskoo mihinkin ja mikä on muuttunut Suomessa.

marras 202007
 

NLP:n yhteydessä tuppaa aina välillä törmäämään Pick up- skeneen ja pokausjuttuihin, varsinkin Ross Jeffriesiin. Yhteys on selkeä: NLP:n
lähtökohtiin kuuluu huippuyksilöiden mallintaminen ja toimintatapojen ottaminen omaan haltuun. Tämähän uppoo pokaajiin kuin veitsi silmään.

Kotimaisissakin pelimiespiireissä puhutaan kovasti sisäpelistä. Sisäpeli on suggestioin, affirmaatioin ja kaikenlaisin NLP-tekniikoin toteutettavaa oman psyykkeen asetusten ränkkäämistä. Tavoitteena on luoda itsestä itsevarma, sosiaalinen, henkisesti järkkymätön, sujuvakäytöksinen ja hauska supermies, jolle naisten iskeminen on lasten leikkiä. Jotenkin herttaisena oletuksena on tietenkin se, että pelimies on ennen muodonmuutostaan onneton hylkiö ilman minkäänlaisia sosiaalisia valmiuksia. Valmiiksi sosiaaliset ihmisethän eivät tietenkään pelimiesoppeja tarvitse.

Tietysti pelimieskulttuuri pitää sisällä paljon muutakin, mutta pokailu henkisen kasvun välineenä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Sosiaalisen dynamiikan, käyttäytymisen ja kommunikaation syvällinen ymmärtäminen ja omien heikkouksien ja vahvuuksien hienovarainen analysointi olisi hyväksi kelle tahansa. Pelimiesten sitoutuminen yhteisöön ja omaan kehitykseensä on kuitenkin varmasti vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin yhdessäkään henkisen kasvun opintopiirissä. Niin kiihottava on ajatus rajattomasta vallasta vastakkaiseen sukupuoleen.

NLP:llä ja magialla on paljon tekemistä keskenään. Tai paremminkin magiaa on helppo tulkita NLP:n kautta. Esimerkiksi symbolien, sinettien ja taikaympyröiden käyttö vertautuu helposti ankkurointeihin. Kommunikaatio Pyhän suojelusenkelin ja Geniuksen, Augoeidesin tai Daemonin (saman ilmiön eri nimityksiä) kanssa työskentely on tulkittavissa oman, mutta itsensä ulkopuolelle projisoidun tiedostomattoman kanssa käytäväksi keskusteluksi.

Myös usein ”kartta ei ole maasto” -lauseeksi kiteytetty näkemys todellisuuden ja havainnoin luodun, uskomuksiin perustuvan todellisuuskuvan ristiriidasta löytyy sekä magian että NLP:n piiristä. Pokaajienkin on saatava uskomukset hallintaan. Pokaajan pahimmat viholliset ovat uskomus omien kykyjen puutteellisuudesta, yhteiskunnan installoimat käyttäytymis- ja eettiset mallit ja tietenkin pelko nolatuksi tulemisesta.

Varsinkin 80-luvun kaaosmagiaan syntyi vahva uskomusjärjestelmien alistamiseen ja hyväksikäyttöön tähtäävä virtaus. Nähtiin olevan mahdollista vaihtaa uskomusjärjestelmää tarpeen mukaan ja näin saatavan käyttöön parhaat puolet erilaisista ja ristiriitaisista uskomuksista. NLP onkin varsin helppo nähdä kuin kaaosmagian ateistisena pikkuveljenä: samaan aikaan näennäistieteellisenä ja näennäismaagillisena.

Pelimiehen metamorfoosi häviäjästä voittajaksi on kuin klassinen esimerkki Suuresta työstä. Initiaatiota salattuun tietoon ja suljettuun yhteisöön seuraa vaikeuksien kautta löytyvä itsevarmuus ja lopulta ritualistinen tulikoe yökerhossa, jossa harjoitellaan satojen naisten lähestymistä niin kauan, että lähestymispeloista on jauhettu maku pois kuin purukumista.

Kotimaiseen pelimieskulttuuriin voi kurkistaa ainakin Cityn artikkelin ja 45-minuuttia -ohjelman jutun avulla. Tsekkaa myös kuinka Ross Jeffries puhuu magiasta Youtubessa, osat 1 ja 2.