loka 112013
 

Miksi musiikki vaikuttaa niin voimakkaasti meihin? Dosentti Elvira Brattico tutkimusryhmineen (Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston yhteinen Monitieteisen musiikintutkimuksen huippuyksikkö ja Aalto yliopisto) tutki musiikin kuuntelemista samalla tavalla kuin esimerkiksi liikuntaa, joka tuottaa mielihyvää ja laukaisee dopamiiniriippuvaisia käytösmalleja. – Mitä enemmän pidämme musiikista, sitä enemmän aivomme välittävät dopamiinia, Brattico toteaa. Continue reading “Musiikista tulossa entistä tärkeämpi terapiamuoto?” »

huhti 262012
 


Äärimmäinen, vasten kasvoja iskevä kampanja eläinoikeuksien puolesta hätkähdytti ohikulkijoita Jacqueline Traiden demonstroidessa vapaaehtoisesti brutaaleja eläinkokeellisia laboratoriotutkimuksia lontoolaisen kosmetiikkaliikkeen näyteikkunassa.

Kuva: Mark Large

Continue reading “Eläinkokeiden vastainen kampanja: nainen tarjoutui vapaaehtoisesti kidutettavaksi” »

marras 122011
 

Tuli tässä joutessaan selattua Ylen Elävän arkiston ihan kiinnostavaa rikosreportaasien ja -ohjelmien hakemistoa Rikokset ja rötösherrat (miksi muuten rötösherra-sanaa käytetään vain vanhakantaisissa asiayhteyksissä, tuntuu että se olisi nyt ajankohtaisempi kuin koskaan?). Pari aiheeltaan kiinnostavaa dokumentaarista ohjelmaa jäi mieleen.

Unisaarnaaja

Maria Åkerblom oli 1898-1981 elänyt syntyjään Kokkolalainen ns. unisaarnaaja, eli jonkinlaisessa transsi- tai hurmostilassa Jumalan sanaa ja profetioita julistava maallikkosaarnaaja. Åkerblom oli ollut koko ikänsä sosiaalisesti hyvin lahjakas ja manipulatiivinen persoona. Joidenkin tulkintojen (kai lähinnä Hannu Lauerman) mukaan hän oli sivupersoonallisuushäiriöstä kärsivä, toisaalta hyvin empaattinen ja kaunosieluinen saarnaaja, toisaalta jopa sadistinen manipulaattori. Continue reading “Suomen rikoshistorian kummallisuuksia” »

loka 202011
 

Herätkää!

Opetusneuvos Yrjö Kallinen – pasifisti, teosofi, entinen puolustusministeri ja osuustoimintamies – puhuu tässä 18.4.1969 tallennetussa esitelmässä innoittavasti ja innostuneesti maailmantilasta, sodasta, ihmisluonnosta, kulttuurin suggestiovoimasta, elämän syvyysaspektin tutkimisesta, parapsykologiasta, psykologiasta, hindulaisuudesta ja tietenkin siitä, kuinka unessa me olemme.

On aika herätä!

Äänitetty Stefan Tallqvistin toimesta Sällskapet för psykisk forskning -yhdistyksen kokouksessa 18.4.1969.

Ylös niinku olis jo!

Kallisen elämänkertakirjaa ”Yrjö Kallisen elämä ja totuus” voi tilata mm. Tajunnan kaupasta.

helmi 242011
 

Alkaa mennä hengeltään hiukan transhumanistiseksi, mutta onpa jälleen sen verran outo tutkimus, että pakko blogata.

Ihmisen kehonkuva on hyvin helposti muokattavissa. Riittää, että henkilön eteen pöydälle pannaan kumikäsi, oma käsi piilotetaan, ja sekä omaa kättä, että kumikättä ärsytetään samalla tavalla. Henkilö mieltää saman tien feikkikäden olevan hänen omansa, vaikka tietoisesti ymmärtääkin käden olevan kumia.

Jotkin aivovauriot myös hajottavat kehonkuvaa niin, että jokin kehon osa koetaan vieraaksi. Potilas saattaa kauhistua kun huomaa vierellään vieraan käden, ja yrittää heittää sen pois, vain huomatakseen kuinka oma keho seuraakin perässä.

Tuore tutkimus noudattelee perinteistä kumikäsitutkimusta, mutta lisää erikoisen twistin. Oikeaa kättä ei piilotettu, vaan kumikäsi lisättiin pöydälle oikean käden viereen ja peitettiin osittain kankaalla niin, että käsi voisi kuulua osaksi omaa kehoa. Myös vasen käsi oli pöydällä näkyvissä.

Kumikättä ja oikeaa kättä siveltiin samalla tavalla ja pian koehenkilö mielsi myös kumikäden kuuluvan itselleen. Tämä todettiin leipäveitsi-testillä, eli veitsellä uhattiin vuorotellen omaa ja kumikättä. Veitsi laukaisi hien-eriyksestä mitattavan pelkoreaktion lähestyessään mitä tahansa kolmesta kädestä. Mieli ei siis aiemmista kokeista poiketen pelkästään korvaa oikean käden kuvaa kumikädellä, vaan on herkkä hyväksymään sinänsä täysin järjettömänkin lisäyksen kehonkuvaan.

Entä se transhumanistinen osuus? Tulevaisuudessa ilmiö saattaa mahdollistaa kyberneettisten lisäosien, ylimääräisten raajojen – miksei vaikka lonkeroidenkin – lisäämisen luontevaksi osaksi ihmisen kehonkuvaa.

Lähde:
Observations: Researchers convince people they have three arms–then threaten one with a knife [Video].

helmi 232011
 

Molempikätisiä – ihmisiä, jotka voivat käyttää kumpaakin kättään yhtä tehokkaasti – on pieni osa väestöstä. Tuoreen tutkimuksen mukaan molempikätiset ovat huomattavasti herkempiä emotionaaliselle vaikuttamiselle kuin vasen- tai oikeakätiset.

Ruth Propper tutki asiaa pyytämällä koehenkilöitä ajattelemaan onnellisia, surullisia tai hermostuttavia ajatuksia. Molempikätiset upposivat heti ehdotettuun emootioon ja seurasivat herkästi annettuja tunnetiloja. Vasen- ja oikeakätiset sensijaan olivat jäykempiä muuttamaan tunntetilojaan.

Propper epäilee ilmiön johtuvan molempikätisillä usein ilmenevästä epätavallisen suuresta aivokurkiaisesta, aivojen osasta, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon. Kurkiaisen tehostama aivopuoliskojen välinen kommunikaatio aiheuttaa molempikätisyyden lisäksi myös suurempaa suggestioherkkyyttä.

Arvellaan, että vasen aivopuolisko, joka kontrolloi oikean käden toimintaa, on vastuussa myös käsityksestä todellisuuden pysyvyydestä. Oikea aivopuolisko, eli vasenta kättä kontrolloiva puolisko, käsittelee havainnoituja muutoksia ympäristössä, ja vihjaa toista puoliskoa milloin on aika päivittää todellisuuskäsitystä. Propper epäilee, että puoliskojen tehostunut kommunikointi tekee ihmisistä nopeampia muuttamaan mieltään.

Ambidextrous people are easier to manipulate than right-handed people.

helmi 202011
 

New York Daily News raportoi lakimiesten uskosta, että silmälasipäiset syytetyt saavat todennäköisemmin vapauttavan tuomion. Vuoden 2008 tutkimus tukee olettamusta. Siinä 220 opiskelijaa käsittelivät fiktiivistä oikeustapausta, jossa syytetyt olivat vaihtelevasti mustaihoisia tai silmälasipäisiä. Opiskelijat tuomitsivat selvästi harvemmin silmälasipäiset. Erityisen myönteisesti suhtauduttiin mustaihoisiin rillipäihin.

Lasit siis nenälle kun seuraavan kerran sattuu hankaluuksia virkavallan kanssa.

Tuolla lisää: ABA Journal Mobile.

joulu 032010
 

At the end of the 19th century, Hermann and Kellar were the two greatest conjurors in the world, though who was greatest depended upon whose publicity one believed. In the United States they competed over audiences and advertising space, and each considered the other his arch-rival. When Hermann died in 1896, Kellar was free to establish his reign and, aside from his notable achievements in the world of magic, he was almost certainly the inspiration for the Wizard of Oz. But before Kellar became the grand wizard, and shortly before Hermann’s death, the two great rivals agreed to compete in a quite different environment – the psychological laboratory.

kauttaThe misdirected quest – Vol. 23, Part 12 ( December 2010).

huhti 092010
 

Kuvassa vaarattomia jääkaappimagneetteja

Toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen on ollut monen tutkijan kiinnostuksen kohteena. Tätä ymmärrystä käsittelevä alue aivoissa on paikannettu oikean ohimolohkon ja päälaenlohkon taitteeseen, juuri korvan taakse. Tämä kohta aivoista on varsin kiinnostava ”mielen teorian” kannalta ja jopa ruumiistairtautumiskokemusten yhteydessä.

Uudessa MIT:n tutkimuksessa ei kuitenkaan haviteltu ruumiista irtautumista, vaan pyrittiin tutkimaan tietynlaista moraalista arviointikykyä sotkemalla aivoalueen toimintaa yhden hertsin magneettisella pulssilla. Koejärjestelyssä koehenkilöille esitettiin neljä variaatiota kuvitteellisesta tilanteesta, jossa Grace pysähtyy ystävänsä kanssa kahville kiertokäynnillä kemikaalitehtaassa. Ensimmäisessä variaatiossa Grace uskoo laittavansa ystävänsä kahviin sokeria, toisessa jotain, minkä hän uskoo myrkyksi, mutta joka onkin sokeria, kolmannessa sokeria joka onkin myrkkyä ja neljännessä myrkkyä tietäen sen olevan myrkkyä.

Useimmat meistä pitävät toisen ja neljännen variaation toimintaa moraalisesti vääränä, olihan näissä Gracen tarkoitus vahingoittaa ystäväänsä, vaikka toisessa lopputulos ei ollutkaan vahingollinen. Kolmannen variaation lopputulos on vahingollinen, mutta Gracen toiminta nähdään moraalisesti hyväksyttävänä.

Koehenkilön magnetisoiduille aivoille tulos ei ollutkaan näin itsestään selvä. Ensimmäiseen ja viimeiseen variaatioon he vastasivat kuten oletettiin, mutta kolmannen variaation kohdalla myrkyn tarjoamista pidettiin moraalisesti hyväksyttävänä. Aivoalueen häirintä siis vaikeutti Gracen harkinnan ymmärtämistä ja moraalinen arvio tehtiin lopputuloksen perusteella.

Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun teette moraalisia arvoita vaikkapa poliitikkojen toiminnoista, muistakaa pitää foliohattunne tiukasti päässä, etteivät hallituksen magneettiset manipulaatiosäteet pääse vaikuttamaan!

Lähde ja lisätietoa.