joulu 162016
 

Ghost Investigations Finland on suomalainen kummitteluilmiöitä tutkiva ryhmä. Kameroita ja erilaisia mittareita hyväksikäyttäen heidän päämääränään on löytää luonnollinen selitys asiakkaidensa kummittelukokemuksille. Aina luonnollista selitystä ei löydy. Ryhmä sai 2016 Rajatiedon Yhteistyö ry:n myöntämän stipendin. Anna ja Janne kertovat meille kokemuksistaan ja ryhmänsä toiminnasta.

Minä: Miten Ghost Investigations Finland perustettiin?

Anna: Perustin Ghost Investigation Finlandin vuonna 2010. Olin interrail-reissulla ja vierailin Pariisin katakombeissa. Kuvasin Nokian N86-puhelimellani käytäviä. En vielä silloin havainnut mitään outoja ääniä, hajuja tai valoja. Kotiin palattuani, valikoidessani otoksia, huomasin ääni-ilmiön. Kuuntelin sen monta kertaa ja tallenne herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Pohdin, onko Suomessa kummitteluja tutkivaa porukkaa. Tiesin televisiossa näkemieni ohjelmien eroavan todellisuudesta. Niistä editoidaan tylsimmät hetket pois. Minua kiinnosti myös nuo tylsemmät hetket ja halusin käytännön kokemusta. Halusin nähdä, kuinka tällaisissa ryhmissä oikeasti toimitaan. Koska pääkaupunkiseudulta ei löytynyt ryhmää, perustin sellaisen itse.

Minä: Mitä käytännössä tutkitte?

Anna: Tutkimme ilmiöitä, jotka eivät kuulu kolmiulotteiseen todellisuuteemme, sellaisia, jotka voimme luokitella kummitteluilmiöiksi. Ilmiöistä voi käyttää termiä anomalia (ilmiö, joka on poikkeava).

Minä: Onko teillä teorioita siitä, mitä aaveet ovat? Ovatko ne puhtaan yliluonnollisia ilmiöitä, vai löytyykö jokin luonnontieteellinen selitys?

Anna: Tämän hetken tiedon ja käsityksen perusteella emme osaa selittää kummitteluilmiöitä. Emme halua tutkimuksissamme lokeroida, että kyseessä olisi edesmennyt ihminen tai vaikkapa demoni. Emme halua käyttää uskonnollisia termejä. Ne ovat vain ilmiöitä, jotka tapahtuvat. Televisiossa ja kirjallisuudessa puhutaan paljon ihmisen jäännösenergiasta. Välillä saamme viitteitä, että kyseessä olisi ihmisen mieli, joka on jäänyt vaeltamaan meidän ja jonkun toisen ulottuvuuden välimaastoon. Emme voi kuitenkaan sanoa onko näin oikeasti, emmekä halua alleviivata tätä käsitystä.

Itse ilmiö vain tapahtuu, sille ei ole selitystä. Asiakkaiden kokemukset kuitenkin useasti antavat viitteitä hengistä, edesmenneistä ihmisistä, nimenomaan älyllisistä olennoista, joilla on ollut kognitiivinen tietoisuus.

Janne: Pyrimme myös sulkemaan ulos, mitä ilmiö ei ole. Koputukset, ovien avaamiset, kaikki mitataan. Arkipäiväisesti selitettäviä asioita on paljon. Havainto- ja aistiharhoja ilmenee ihmismielen tehdessä tepposia ja vääristäessä asioita. Koputusääni voi olla ikkunaa hakkaava oksa. Luonnollisia selityksiä on todella paljon.

Minä: Miksi asiakkaat ottavat teihin yhteyttä? Kuinka aaveet ilmenevät heillä ennen tutkimustanne?

Anna: Pääasiassa lähestyminen tapahtuu Facebookin välityksellä. Meillä ei ole tällä hetkellä kotisivuja, yhteyttä otetaan useimmiten Facebookin yksityisviestillä tai sähköpostin kautta. Teemme yhteistyötä suomen parapsykologisen tutkimusseuran kanssa, joten heidän sähköpostiinsa tulee myös meidän alamme yhteydenottoja. Mahdollisille asiakkaille annetaan yhteystietomme, tai heiltä kysytään, voimmeko suoraan ottaa yhteyttä.

Asiakkaat kokevat kummitteluun luokiteltavissa olevia ilmiöitä, kuten ääniä, hajuja, visuaalisia ilmiöitä tai kylmää viimaa.

Janne: Jos välittömästi heräämisen jälkeen nähdään hahmoja sängyn päädyssä, mennään unihalvauksen puolelle.

Minä: Minkälaisia erilaisia haamutyyppejä olette kohdanneet?

Janne: Ilmiöt jaetaan kolmeen osaan: poltergeistit ovat rajuin ilmiö. Esineet lentävät ja muuta. Me emme ole vielä kohdanneet poltergeistejä.

Toisena on residuaali-ilmiö, ilmiö joka tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi voi kuulua toistuvia koputuksia, tai haamu saattaa aina liikkua samaa reittiä. Käytännössä tällaisiin aaveisiin ei voi saada kontaktia.

Kolmantena on älylliset ilmiöt, kummitukset, joiden kanssa voi kommunikoida.

Anna: Tietyntyyppisillä laitteilla kykenee kommunikoimaan aaveiden kanssa. Jotkut ilmiöt ovat havaittavissa ihmisaisteinkin, mutta tietyn tasoiset ääni-ilmentymät on mahdollista havaita vain erikoislaitteiden avulla.

Täsmentäisin toiseen luokkaan, jos hypoteettisesti kyseessä olisi jonkun edesmenneen jäännösenergia, se ei anna kommunikaatiomahdollisuuksia. Istunnossa voi kuulua ääniä, mutta kontaktia ei saa mitenkään.

Minä: Kerrotteko saamastanne stipendistä?

Janne: Saimme tietää stipendistä parapsykologisen tutkimusseuran kautta. Osa tutkijoistamme toimii myös kyseisen ryhmän sisällä. Meillä on kollegaryhmiä tieteellisempi näkökulma. Tutkimuksen lisäksi luomme teorioita…

Anna: Jannella oli hypoteesi. Ihmissilmä näkee valospektrejä, joita on näkyvän valon lisäksi muitakin. Taltioimme äänen Voipaalan kartanosta vuonna 2013. Se oli todella hyvälaatuinen äänitallenne, ammattikielellä A-luokan ITK (instrumentaalinen transkommunikaatio, tunnetaan myös lyhenteellä EVP, Electronic Voice Phenomena).

Ääni oli niin selkeä, ettei sitä tarvinnut erotella taustakohinasta. Veimme äänen audioanalyytikolle. Hän kävi nauhan läpi ja kiinnitti huomiota desibelitaajuuteen. Kyseessä oli 6-7 desibelin taajuus, ihmiskorvan kuuloalueen alapuolella. Tämä herätti mielenkiintomme. Pohdimme Jannen kanssa, onko mahdollista kääntää äänen aallonpituus valon aallonpituudelle. Laskelmien avulla oli mahdollista muuttaa desibelit nanometreiksi. Alan opiskelijat auttoivat meitä ja saimme tulokseksi hieman ihmissilmän näkemää valoa alemman taajuuden.

Haluamme tutkia asioita ja sulkea pois vaihtoehtoja. Nykyisillä infrapunaa hyödyntävillä kameroillamme emme ole saaneet tallennettua hahmoja tai ilmentymiä videolle. Stipendin avulla halusimme hankkia full spectrum kameran, joka havaitsee myös UV-valon. Rahoitamme toimintamme itse, joten koimme lähtökohtamme olevan hyvä stipendin saamiselle.

Minä: Keitä ryhmäänne kuuluu ja mitä tehtäviä teillä on?

Anna: Minä ja Anni olemme perustajajäsenet. Hoidamme ryhmän sisäiset juoksevat asiat, kuten ryhmän kokoontumiset, asiakaskontaktit ja viestinnän. Annin erikoisalueena on läheinen yhteistyö Suomen parapsykologisen seuran kanssa, jonka hallitukseen hän kuuluu. Hänet on nimitetty myös Rajatiedon yhteistyö ry:n puheenjohtajaksi. Meillä onkin läheinen yhteys näihin kahteen parapsykologiaa käsittelevään ryhmään. Anni hoitaa myös historiallisen taustatyön, kaiken mitä paikasta, miljööstä, ihmisistä on mahdollisesti löydettävissä.

Janne: Pääsin 2015 mukaan ryhmään. Olen teknisen puolen osaaja. Historiani on turvallisuusalalla, ja minulla on kokemusta kameroiden ja hälyttymien kanssa.

Sami tuli myös mukaan vuonna 2015, hän avustaa tekniikassa hoitaen laitteistoa ja kenttätutkimuslaitteita. Hänellä on tietotaitoutta sähkömagnetismissa ja sähkössä ylipäätään.

Anna: Täydennämme toisiamme. Olemme kaikki valmiita tekemään jonkin toisen työn, jos hän ei pysty osallistumaan.

Minä: Minkälainen koulutus teillä on ryhmään pääsemiseksi?

Anna: Koulutus on pakollinen uusille ryhmäläisille. Kaikilla ei voi olla tutkimukseen tarvittavaa lähtötietoa. Aloittaessa ei ole käytännön kokemusta, joten teoriaopinnot tulevat tarpeeseen. Opetamme, kuinka eri asiat ilmenevät ja miten niihin suhtaudutaan.

Minä: Pelottaako teitä koskaan?

Anna: Minua ei pelota, pelko on todella voimakas tunnetila. Sopiva jännitys on aina päällä, varsinkin kun miettii, saammeko tallennettua mitään. On lottovoitto, jos saamme tallennettua jotain konkreettista. Tavallisesti mitään ei tapahdu. Tilanne on poikkeava ja aika on niin lyhyt, ettei aina voi saada tuloksia. Televisio-ohjelmat, joissa joka jaksossa tapahtuu jotain, eivät ole realistisia. Yritämme myös tehdä yhteenvedon siitä, mitä ilmiön taustalla olisi voinut olla.

Janne: Ei suoranaisesti pelota, mutta mukava jännitys on päällä. Jos pimeässä esimerkiksi tuuletin tai muu lähtee päälle, totta kai sitä säikähtää.

Anna: Aistit herkistyvät pimeässä. Koska luotamme näköaistiin niin paljon, kuka vaan säikähtää, jos joku pitää ääntä pimeässä.

Minä: Tulee mieleen amerikkalaiset tv-sarjat, joissa pahimmillaan säntäillään karkuun säikähdellessä.

Anna: Jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee tapahtumat eri tavalla. Olemme sopineet säännöt, eikä kukaan lähde pimeässä säntäilemään työturvallisuutensa vuoksi. Pimeässä sattuu helposti henkilövahinkoja. Pyrimme hoitamaan tilanteet rauhallisesti ja annamme jäsenen hengähtää rauhassa. Kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja ihmiselle, ja ne pitää käsitellä joko saman tien tai myöhemmin.

Janne: Yksi hyvä tapa on poistua rakennuksesta hetkeksi, haukata happea ja nollata sensorit.

Minä: Mitkä ovat teidän tunnetuimmat tutkimuksenne?

Anna: Toimintamme on mediassa enemmän esillä olevia ryhmiä pienimuotoisempaa. He tekevät enemmän mediahakuista ja ehkä julkisuushakuistakin tutkimustyötä, pääsääntöisesti historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin. Me emme rajaa toimintaamme vain historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin, vaan autamme paljon yksityishenkilöitä. Voipaalan kartano on yksi meriitti, jota jaksamme nostaa haastatteluissa esille.

Emme voi puhua yksityisasiakkaista vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

Janne: Toinen tunnetumpi tapaus oli Valkeakosken teatteri.

Minä: Minkälaisia reaktioita ja asenteita ryhmänne on kohdannut? Esimerkiksi ovatko uskonnolliset yhteisöt ottaneet kantaa toimintaanne?

Anna: Aika rauhassa olemme saaneet olla. Olemme esimerkiksi Skeptis RY:n kanssa hyvissä väleissä. Heidän mielestään yleisesti kaikelle löytyy selitys. Jos selitystä ei löydy, on ilmiö kuvitelmaa. Me emme toimi näin. Emme halua kyseenalaistaa asioita, joita emme ymmärrä nähdessämme.

Nykyaikainen skeptikko edustaa useasti tieteellistä skeptismiä, ja siihen mekin nojaudumme. Mikään kristillinen yhteisö ei ole tuominnut toimintaamme. Onhan raamatussakin yliluonnollisia ilmiöitä.

Laitteet

Ghost Investigations Finlandin päämääränä on saada mahdollisimman suuri osa ilmiöistä mitattavaksi. Mitattavaa dataa hankitaan erilaisten teknisten välineiden kautta. Käytetyn teknologian voi jakaa kolmeen ryhmään: tallentavat laitteet, observointilaitteet ja alalle varta vasten kehitetty teknologia.

Tallentavia laitteita ovat erilaiset kamerat ja sanelimet. Tavallisten lisäksi käytetään infrapuna- ja UV-valoa havainnoivia kameroita. Todennäköisiin kummittelupaikkoihin voidaan asettaa turvakamerat ja liiketunnistimet. Liiketunnistimissa täytyy pystyä poissulkemaan esimerkiksi lemmikkien tai hyönteisten liike.

Observointilaitteet ovat mittareita. Ennen tutkimuksia mitataan rakennuksen oletusarvot, joihin ilmiöiden aikaisia korkeampia arvoja verrataan. K2- ja EMF-mittarit mittaavat muutoksia sähkömagneettisissa kentissä. Kenttien vaihtelu voi johtua esimerkiksi sähkölaitteista tai voimalinjoista. Aaveet käsitetään useasti jonkinlaisiksi energiamuodoiksi, jolloin myös niillä on sähkökentät. Jos sähkökenttä ilmestyy tyhjästä, eikä sitä voi selittää muilla tekijöillä, voi yksi selitys olla aave.

Televisiossa nähdään usein sähkömagneettisia kenttiä mittavien laitteiden väärinkäyttöä, ja esim. WLAN:n aiheuttamat muutokset kentissä voidaan tulkita yliluonnollisiksi.

Ghost box on tärkein aaveiden tutkimukseen varta vasten kehitetyistä laitteista. Ghost boxilla kommunikoidaan aaveiden kanssa. Eri tutkimuskohteissa on saatu erilaisia kokemuksia, äänet eivät koskaan ole samanlaisia, ja kysyessä paikkaan liittyviä kysymyksiä, saadaan erilaisia vastauksia. Vaikka laitteen kanssa saa olla erityisen skeptinen, käytetään sitä hyödyksi tutkimuksissa.

Lisää tietoa löytyy Ghost Investigations Finlandin Facebook-sivuilta.

Myös yhteydenotto tapahtuu helpoiten Facebook-sivun kautta.

loka 032016
 

the-lay-of-the-last-minstrel

Vuonna 2014 Japanissa tehty laajamittainen, syöpäpotilaiden saattohoidon laatua koskeva kyselytutkimus (linkki) on paljastanut kiinnostavaa dataa kuolinvuoteella koetuista ilmiöistä: jopa 21 % kuolevista raportoi saaneensa vieraita rajan takaa tai visioita kuolemanjälkeisestä elämästä.

Kyselyn 2221 vastauksesta 463:ssa oli kerrottu kuolevan kokeneen ns. omukaen (käännettynä kutakuinkin joku, joka tulee vierailemaan kuolevan luona saattaakseen häntä matkalla tuonpuoleiseen), jonka tutkijat määrittivät tarkoittavan edesmenneitä henkilöitä tai tuonpuoleista elämää koskevia näkyjä. 351 tapauksessa omaiset raportoivat kuolevan potilaan kertoneen omukaesta, kun taas 113 tapauksessa todettiin, että vaikka potilas ei suoranaisesti puhunut kokemuksesta, perheenjäsenet huomasivat potilaan käytöksestä, että tämä koki jotain epätavallista. Niistä omaisista, jotka eivät raportoineet kuolinvuodekokemuksia, 1392 kielsivät ilmiöitä tapahtuneet ja 365 eivät olleet varmoja.

Raportoiduista näyistä 87 % koski aiemmin kuolleita henkilöitä, useimmiten potilaan vanhempia. 54 % raportoi kuolemanjälkeisen elämää koskevista kokemuksista. Näkyjä oli selvästi useammin vanhemmilla potilailla ja useammin naisilla kuin miehillä. Myös uskonnollinen aktiivisuus ja usko kuolemattoman sielun olemassaoloon lisäsi omukaen todennäköisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten käsityksiä siitä, että kuolinvuodekokemukset eivät välttämättä ole negatiivisia ja jotkut pitävät niitä kuolinprosessiin liittyvinä transpersoonallisina ilmiöinä eivätkä ainoastaan hallusinaatioina.

Tutkijat korostavat myös, että hoitohenkilökunnan ei tulisi automaattisesti pitää kuolinvuodekokemuksia epätavallisina ja hoitoa vaativina oireina, vaan jokaiseen tapaukseen tulisi suhtautua yksilöllisesti.

Tutkimus vahvistaa myös aiempia havaintoja siitä, että useimmiten kuolinvuodekokemuksissa kohdataan jo edesmenneitä ihmisiä uskonnollisten hahmojen sijaan. Potilaat tai heidän omaisensa eivät myöskään mielellään kerro kokemuksista terveydenhuollon henkilöstölle.

Lähde.

marras 122011
 

Tuli tässä joutessaan selattua Ylen Elävän arkiston ihan kiinnostavaa rikosreportaasien ja -ohjelmien hakemistoa Rikokset ja rötösherrat (miksi muuten rötösherra-sanaa käytetään vain vanhakantaisissa asiayhteyksissä, tuntuu että se olisi nyt ajankohtaisempi kuin koskaan?). Pari aiheeltaan kiinnostavaa dokumentaarista ohjelmaa jäi mieleen.

Unisaarnaaja

Maria Åkerblom oli 1898-1981 elänyt syntyjään Kokkolalainen ns. unisaarnaaja, eli jonkinlaisessa transsi- tai hurmostilassa Jumalan sanaa ja profetioita julistava maallikkosaarnaaja. Åkerblom oli ollut koko ikänsä sosiaalisesti hyvin lahjakas ja manipulatiivinen persoona. Joidenkin tulkintojen (kai lähinnä Hannu Lauerman) mukaan hän oli sivupersoonallisuushäiriöstä kärsivä, toisaalta hyvin empaattinen ja kaunosieluinen saarnaaja, toisaalta jopa sadistinen manipulaattori. Continue reading “Suomen rikoshistorian kummallisuuksia” »

loka 202011
 

Herätkää!

Opetusneuvos Yrjö Kallinen – pasifisti, teosofi, entinen puolustusministeri ja osuustoimintamies – puhuu tässä 18.4.1969 tallennetussa esitelmässä innoittavasti ja innostuneesti maailmantilasta, sodasta, ihmisluonnosta, kulttuurin suggestiovoimasta, elämän syvyysaspektin tutkimisesta, parapsykologiasta, psykologiasta, hindulaisuudesta ja tietenkin siitä, kuinka unessa me olemme.

On aika herätä!

Äänitetty Stefan Tallqvistin toimesta Sällskapet för psykisk forskning -yhdistyksen kokouksessa 18.4.1969.

Ylös niinku olis jo!

Kallisen elämänkertakirjaa ”Yrjö Kallisen elämä ja totuus” voi tilata mm. Tajunnan kaupasta.

kesä 282011
 

Astrologian juuret yltävät tuhansien vuosien taakse, mutta nykytiedemiehet ovat pysyneet kovapäisinä siinä, ettei maailmankaikkeus voi millään tavoin vaikuttaa ihmiseen. Tiede kyllä myöntää auringon ja kuun saavan aikaan vuoroveden, muttei sitä, että nämä taivaankappaleet voisivat vaikuttaa ihmiseen, vaikka olemme suurimmaksi osaksi vettä. Tiede myöntää senkin, että olemme samaa ainetta kuin tähdet, muttei sitä, että olisimme sen ansioista vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa. Nyt tiede on todistanut toisin. Continue reading “Tiedemiehet myöntävät syntymäajan vaikutuksen persoonallisuuteen” »

maalis 312011
 

Niin sanotut kuolinvuodekokemukset (Deathbed phenomena) ovat vähemmän tutkittu tai tunnettu ilmiö. Kuolinvuodekokemus tarkoittaa tietynlaista kuolemanrajakokemusta, sillä erotuksella, että kokijat eivät palaa kertomaan läheltä-piti -tilanteen jälkeen asiasta. Kokemuksesta pystyvät siis raportoimaan ainoastaan kuolinhetkellä paikalla olleet läheiset tai hoitohenkilökunta.

Ilmiöön kuuluu monenlaisia kokemuksia. Toisinaan viimeisinä hetkinään ihmiset kertovat näkevänsä edesmenneitä sukulaisiaan, toisinaan uskonnollisia hahmoja tai valonsäteitä. Continue reading “Kokemukset kuolinvuoteella” »

maalis 132011
 

Ufouskonnollisuudesta väitelleen Jaakko Närvän erinomainen esitelmä viranomaistahojen suhtautumisesta ufoilmiöön, niiden tutkimisesta ja johtopäätelmistä.

Pätkä on osa Helsingin ufoseminaari 2011 DVD:tä.

Muista myös aiemmat Jaakko Närvän videot Tajunta-TV:ssä: Ufot ja mystinen kokemus, osat 1 ja 2.

Vilkase myös muut Tajunta-TV:n ohjelmat.

helmi 182011
 

Tutkijoiden mukaan ruumiista irtautuminen ei ole paranormaali, yliluonnollinen tai hengellinen kokemus, vaan tilanne, jossa mieli tekee temput ihmiselle.

Väite: Yliluonnollisille ruumiista irtautumisille selitys — Uusi Suomi.

Uusi Suomi uutisoi Olaf Blanken 2007 tekemää tutkimusta ja onnistuu kunnon valtamedian tavoin sivuuttamaan koko OOBE-ilmiön ytimen.

Tutkimuksessa vapaaehtoiset katselivat virtuaalista 3D-avatarta itsestään. Kuva heijastettiin heille 3D-lasien kautta. Kun heidän selkäänsä silitettiin, myös avatarin selkää silitettiin. Tämä sai ihmiset luulemaan, että avatar-hahmo olivat he itse. Toisin sanoen vapaaehtoisten aivot menivät tavallaan sekaisin näkö- ja tuntoaistin yhdistelmän takia ja luulivat katselevansa itseään parin metrin päästä.

Toki Blanken tutkimus antaa tietoa ruumiistairtautumiskokemuksen neurologisesta taustasta ja onnistuu jopa aiheuttamaan OOBE-kokemusta muistuttavia aistiharhoja, mutta ilmiön varsinaisesti kiinnostava osuus sivuutetaan suvereenisti. Ruumiistairtautumiskokemuksiin liittyy anomalia: henkilöt näkevät ja kokevat asioita, joita heidän ei pitäis pystyä näkemään tai kokemaan. Tämä voi lisäksi tapahtua myös tiloissa, joissa minkäänlaista aivotoimintaa ei pitäisi tapahtua.

Blanken tutkimus ei siis millään tapaa selitä ilmiötä pois, se vain valaisee OOBE:n neurologista ilmenemistä. Tämänkaltainen uutisointi on mainio esimerkki skeptistä paradigmaa pönkittävästä asenteesta, jonka tarkoitus on häivyttää kaikki epätavallinen ja ”yliluonnollinen” materialistis-naivistisen maailmankatsomuksen tieltä.

Aikamatkapornoa

 Posted by at 10.33  Linkit, Paratiede, Video
helmi 102011
 

Daryl Bem vilahti Colbert Reportissa. Colbert käsitteli Bemin tutkimusta ennalta tuntemisesta aikamatkailupornona ja pääsikin revittelemään aiheen tiimoilta aika pitkälle. Myös Bem oli vieraana ja loppujen lopuksi vitsien seassa tutkimus kiteytyi melko hyvin.

<td style='padding:2px 1px 0px 5px;' colspan='2'Time-Traveling Porn – Daryl Bem
The Colbert Report Mon – Thurs 11:30pm / 10:30c
www.colbertnation.com
Colbert Report Full Episodes Political Humor & Satire Blog Video Archive