maalis 212019
 

Tuore uskontotieteen väitös osoittaa, että kokemukset kuolleen läsnäolosta tai yhteydenotosta vaikuttavat perustavalla tavalla käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Lisäksi vainajakokemukset vähentävät kuolemanpelkoa. Fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista.

Kokemukset kuolleen läsnäolosta tai yhteydenotosta ovat melko yleisiä, mutta aihetta on tutkittu suhteellisen vähän. TM Markku Siltalan väitöskirjassa on tarkasteltu 195 suomalaisen kertomuksia vainajakokemuksista. Yhteensä tutkittavia kertomuksia kertyi kirjoituskutsun kautta 613 kappaletta.

− Kokemukset olivat unia, näkyjä, tuntemuksia läsnäolosta tai kosketuksesta, tuoksu- tai kuuloaistimuksia – mitä tahansa kokemuksia siitä, että vainaja on lähellä ja läsnä, väittelijä kertoo.

Aineiston perusteella vainajakokemukset ovat kokijoiden uskonnosta, koulutuksesta ja iästä riippumattomia ja ne koetaan luonnollisina ja valtaosin myönteisinä. Tutkimus myös osoittaa, että kokijoiden käsitykset elämän jatkumisesta ja vainajan olemassaolosta kuolemanjälkeisyydessä muuttuivat vainajakokemusten johdosta.

− Kuolleen läsnäoloa tai yhteydenottoja kokeneet kertoivat, että vainajakokemukset ovat vaikuttaneet huomattavasti heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta, toteaa Siltala, joka on ammateiltaan psykoterapeutti ja pappi.

− Lisäksi kokemukset vähensivät tai poistivat kokijoiden kuolemanpelkoa sekä muuttivat heidän uskomuksiaan ja elämän valintojaan, hän jatkaa.

Väittelijän mukaan merkittäväksi vainajan kohtaamiseksi tulkitun aistimuksen, elämyksen, unen tai symbolisen tapahtuman teki sen välittämä viesti yhteyden jatkumisesta vainajaan: kokijat tulkitsivat kokemuksen perusteella vainajan olevan yhä olemassa kuolemasta huolimatta.

Vainajakokemukset muovaavat kokijan kuvaa ja käsitystä vainajasta

Tutkimuksen tuloksia peilataan väitöskirjassa Continuing Bonds -suruteoriaan, jossa vainajakokemukset ymmärretään osaksi suruprosessia ensisijaisesti sisäisinä representaatioina eli mielikuvina. Teorian mukaan suruprosessin tavoitteena on vainajasta puhumisen ja vainajalle puhumisen kautta hänen elämäntarinansa uudelleenrakentuminen.

− Tutkimusaineistoni perusteella vainajakokemuksissa vainaja esiintyy hyvin usein elämästä toipuneena, nuorena ja terveenä tai sairauksista parantuneena. Myös luonteenpiirteiden säröt ovat hioutuneet ja vainaja esiintyy yleensä ymmärtävämpänä, rakastavampana, sovittelevampana ja lempeämpänä mitä on eläessään ollut, Siltala sanoo.

Väittelijän mukaan vainajakokemusten kokijat useimmiten vastaavat myönteisesti vainajien sovinnonehdotuksiin. Kokemuksista voi näin ollen tulla luonteeltaan korjaavia.

− Yhtäältä vainajien viestin informaationa on, että hänen olemassaolonsa jatkuu. Toiseksi, vainaja viestittää sanomansa elämään jääneelle siinä tarkoituksessa, että elävän elämä tai olotila helpottuisi. Kyseiset viestit sisältävät lohdutusta ja mukanaoloa. Kolmanneksi, vainajalla on elävälle jokin erityinen viesti, joka liittyy heidän väliseen ihmissuhteeseensa: tämä voi sisältää sovintoa, yhteyttä tai anteeksipyytämistä. Neljänneksi, vainajan viestin sisältönä voi olla avunpyyntö vainajakokemuksen kokijalta.

Vainajakokemuksissa puhutaan kohtaamisista eletyssä elämässä tunnetun ihmisen kanssa

Siltalan tutkimustulokset yhtenevät pääosin Continuing Bonds -suruteorian näkemyksiin.

− Merkittävin ero vertailtavaan suruteoriaan on, että tutkimuksen mukaan vainajakokemuksia koettiin myös suruajan ulkopuolella joko ennen kuolemaa, kuolinhetkellä tai pitkän ajan päästä kuolemasta. Lisäksi fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista. Tämä haastaa Continuing Bonds -suruteoriaa siinä, että vainajakokemukset olisivat ensisijassa mielikuvia, väittelijä arvioi.

Tutkimuksen luokittelussa vainajakokemukset jaettiin luonteensa perusteella välittömiin eli konkreettisiin sekä abstrakteihin eli symbolisesti tulkittuihin kokemuksiin. Välittömät vainajakokemukset luokiteltiin koetun vastaanottotavan mukaisesti kolmeen pääluokkaan: ulkoisiin aistimuksiin, sisäisiin tuntemuksiin ja unitilakokemuksiin. Tutkimuksen merkittävänä tuloksena on aineistosta analysoitu vainajakokemusten luokittelu, joka sisältää 13 erillistä kokemustyyppiä kuvauksittain.

− Kokijat eivät puhu vainajasta henkenä tai persoonattomana hahmona, joka kuoleman tapahduttua olisi jäänyt elämään. Näiden sijaan kokijat puhuvat eläessään tuntemastaan ihmisestä sen ihmissuhteen kautta, johon heillä oli tunneside. He puhuvat puolisosta, äidistä, isästä, sisaresta, veljestä, isoäidistä, isoisästä, ystävästä, naapurista tai sitten tuntemistaan ihmisistä nimeltä, väittelijä kertoo.

Tutkimukseen osallistuneista vastaajista 83 % oli naisia ja loput 17 % miehiä. Vastaajien ikäjakauma oli 19–97-vuoden välillä. Tutkimusaineisto on koottu vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa.


TM Markku Siltala väittelee 29.3.2019 kello 12.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Jälleenkohtaamisia − Vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, sali 10, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on yliopistonlehtori Jouko Kiiski, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena on professori Tuula Sakaranaho Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. Huhtikuussa ilmestyy myös väitöskirjaan pohjautuva ”Hän oli siinä” -tietokirja (Kustantamo S&S)

Jyrki

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(vaaditaan)

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.