Miika Auvinen

maalis 072021
 

Suufilaiset etsivät henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. He parantavat jumasuhdettaan erilaisten harjoitteiden avulla, ja moni kokee yhteyden voimistuessa voimakasta ekstaasia. Kysyimme suufimystikon tien valinneelta Aaro Löfiltä harjoitteista, Jumalasta ja ekstaasista. 

Suufilaisuutta kutsutaan usein islamin mystiseksi suuntaukseksi. Monelle ensimmäinen mielikuva suufilaisuudesta ovat ekstaasissaan villisti tanssivat dervissit. Myös 1200-luvulla elänyt suufifilosofi Rumi on monelle tuttu. Kyseessä on tietyissä maailmankolkissa muodikas suuntaus ja Suomessakin on jonkin verran toimintaa. 

Aaro Löf on kasvun opettaja, kirjailija, ja suufilaisuutta harjoittava mies. Kysyimme Löfiltä viisi kysymystä suufilaisuudesta. 

Kuinka sinusta tuli suufilaisuuden harjoittaja?

Alunperin törmäsin suuntaukseen kirjallisuudessa, ja siihen on myös viitattu luennoilla ulkomailla käydessäni. Mihin tahansa mystiseen linjaan kuuluu henkilöiden välinen tiedonsiirto, ja näin on myös suufilaisuudessa. Näin Burhanuddin nimisen sheikin (sheikki tarkoittaa suufilaisuudessa opettajaa) kuvan eräässä tapahtumassa: hänen olemuksensa ja inhimmillisyytensä puhuttelivat minua ja ennen kaikkea sydäntäni. Kuva sai minut hymyilemään, ja jokin leikkisyys ja vilpittömyys välittyivät hänestä. Kävin tapaamassa häntä Italiassa ja olemme pitäneet siitä saakka yhteyttä. 

Kuinka suufilaisuuss näkyy arjessasi

Suufilaisuus ja sen perinteen seuraaminen näkyy harjoittamisena, esimerkiksi päivittäisten rutiinien kautta. Observoin itseäni tai jotain tiettyä teemaa, esimerkiksi tällä hetkellä työskentelemme ryhmässä roolien ja minäkuvan kanssa. Tarkastelen aiheita ja kirjoitan havaintoja ylös. Rukoilen päivittäin, teen eräänlaista mantrameditaatiota ja pyrin jokapäiväisessä elämässä pehmeyteen, lempeyteen ja inhimillisyyteen. Nämä ovat omia harjoituksiani, ja harjoitukset vaihtelevat henkilön oman tarpeen mukaan. 

Mikä on suufilaisten suhde muihin islamin suuntauksin

Sinänsä suufilaisuus ei ole sidottu Islamiin, vaan on olemassa myös esimerkiksi kristittyjä suufeja. Islamin sanastoa käyttäviä suufeja on kuitenkin eniten. Uskonnonsuuntauksen ja suufilaisuuden ero on se, että suufi pyrkii kokemuksellisesti luomaan henkilökohtaisen yhteyden itseensä, elämään tai Jumalaan. Islamin tai kristinuskon ulkoiset muodot rituaaleineen tarjoavat hyviä perussääntöjä, mutta ne eivät vielä vie mystiikan äärelle. Uskonnosta tulee helposti este pyhyyden kokemiselle.    

Onko Jumala konkreettinen ukkeli jossain vai abstraktimpi olento?

Minusta näyttää siltä, että kaikissa perinteissä, joissa aidosti harjoitetaan oman kokemuksen kautta tutkimista päädytään samaan: kaiken ytimessä on tyhjyys, joka on samalla täysin, tavalla, jota looginen mieli ei ymmärrä. Tuolla olemassaolemattomuus loistaa valoa, voimaa, josta kaikki syntyy. Se ydin on mysteeri, ja sitä voi kutsua luojaksi. Partanaamaa tuskin löytää kukaan.

Oletko ollut ekstaasissa kuin dervissit ikään?

Moni pitää dervissiä ja suufia synonyymeinä. Suufeja on paljon, mutta kaikki eivät ole dervissejä. Dervissit ovat ihmisiä, jotka ovat aidosti valinneet suufilaisuuden tiekseen, ja joille yhteys on ykkösasia. Dervissi ei koskaan laiskottele suufilaisuuden kanssa. Jos normaali suufilainen elelee elämäänsä, ja tekee välillä vähän suufiharjoituksia, dervissi ei kaihda työtä vaan laittaa itsensä likoon. Hänelle yhteys todellisuuteen on mennyt turvallisuuden, maallisen tavoittelun ja mukavuuden ohi. 

Tätä tietä kulkeva kokee väkisinkin ekstaasia: joskus se voi olla esimerkiksi hengitetyn ilman tuntemista intiimiltä. Joskus se on voi olla voimakasta iloa siten, että lähestulkoon räjähtää, jos sille antaa enempää tilaa. Todellisuus on ekstaattinen paikka, jos valitsee olla täällä paikalla touhottamisen sijaan. Jos päätän olla tässä, huomaan, että tässä ja nyt on ihan mukavaa. 

joulu 012018
 

Kristallipuolueen puheenjohtaja Juho Lyytikäinen kertoi toimituksellemme ajatuksiaan politiikasta ja henkisyydestä. Keskustelimme haastattelun aikana puolueen ja sen politiikan lisäksi 911-teorioista, sydäntietoisuudesta sekä Suomen roolista ennustusten pohjoisena valona.

Toimitus: Kuinka ja milloin Kristallipuolue perustettiin?

Juho Lyytikäinen: Kipinä puolueeseen oli syttynyt syyskuussa 2013 puhelinkeskustelussa, jonka aikana perustajajäsenille oli tullut tunne siitä, että poliittisesta kentästä puuttuu suuri palanen. Sellainen, missä todella uskalletaan olla avoimia ihmisten henkisyydestä ja sisäisistä rakkauden voimista. Oli syntynyt kristallinkirkas ajatus siitä, että jos jokainen ihminen oppisi kuuntelemaan sydäntään ja oppisi arvostamaan ja rakastamaan itseään, siinä olisi avain vapauteen nykyisestä kurjistamisen politiikasta.

Kristallipuolue ry syntyi Kouvolassa vuoden 2013 itsenäisyyspäivänä. Osana perustamiskokousta oli ollut meditaatioon hiljentyminen – taustalla soi Finlandia. Tämän jälkeen allekirjoitettiin perustamiskaavakkeet.

Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja mikään aiemmista puolueista ei ollut tätä tuonut esille. Ihan kuin taustalla olisi pelko siitä, että mitä jos kansalaiset heräävät ja mitä jos he alkavat näkemään? Mitä jos ei heitä pystytäkään enää hallitsemaan peloilla.

T: Onko puolueella jonkinlainen filosofinen pohja? Esimerkiksi jotain ajattelijoita, joiden ajatuksiin liike perustuu?

Lue artikkeli kokonaan

touko 032018
 

Bön on tiibetiläinen alkuperäisuskonto, jossa buddhalaiset piirteet sekoittuvat shamanistiseen perinteeseen. Uskonnon historialliset juuret ovat hämärän peitossa.

Bönin tunnus on yungdrung, vasemmalle osoittava hakaristi.

Bönin oman perinteen mukaan uskonto on 18000 vuotta vanha. Perinne on siirtynyt koko tämän ajan suullisesti opettajalta oppilaalle. Bönin perustaja Tönpa Shenrab oli perimätiedon mukaan valaistunut buddha, joka syntyi 16017 ennen ajanlaskun alkua.
Kirjallisia tallenteita on löydetty noin tuhannen vuoden takaa. Suurena mestarina pidetty Dru Gyalwa Yungdrung kokosi tuolloin suullisen perinteen opetuksia kokoelmaksi tekstejä, joka tunnetaan nimellä Gyalwa Chaktri.

Böniä pidetään yhtenä Tiibetin viidestä buddhalaisesta suuntauksesta. Bön on harjoittajiensa mielestä ainutlaatuinen uskonto, mutta maallikolle buddhalaisuuden ja bönin välillä ei ole juurikaan eroa. Ulkopuolisille puhutaan useasti bön-buddhalaisuudesta, sillä buddhalaisuus on terminä böniä tutumpi.

Suurimpana erona lienevät bönin muinaisilta ajoilta periytyvät shamanistiset perinteet, joiden vuoksi uskonnossa on omanlaisensa suhde luontoon ja siellä oleviin henkiin. Eläinuhrit ovat karsiutuneet pois uskonnosta satoja vuosia sitten.

Lue artikkeli kokonaan

joulu 292017
 

Etsivätoimisto Nekala tutkii paranormaaleja ilmiöitä. He toimivat välittäjinä ihmisten ja vampyyrien välisissä suhteissa, suojelevat Tamperetta Pahalammen negatiiviselta energialta ja auttavat asiakkaitaan elämään henkien kanssa sopusoinnussa. Etsivätoimiston perustajajäsen, Eetu, kertoi ryhmänsä toiminnasta ja historiasta.

Eetu esittelee maagista naamiota, joka on rakennettu Pahalammesta löydetyistä roskista ja linnunsulista.

Etsivätoimiston muodostanut kaveriporukka oli toiminut harrastuspohjalta paranormaalin parissa jo aiemmin. Duck’s Burger -nimisellä snägärillä syntyi idea tutkimusten tuotteistamisesta. Kiinnostus paranormaaliin haluttiin viedä seuraavalle tasolle. Kun etsivätoimisto perustettiin, hankittiin käyntikortit, puhelinnumero ja perustettiin nettisivut.

Eetu itse oli palveluvastaava, hän piti huolta asiakaskontakteista. Eräs oli kiinnostunut tekniikasta, esimerkiksi haamujen nauhoittamisesta. Kaikkiaan ydinryhmässä oli noin viisi jäsentä.

Noin viisi vuotta sitten haastattelupyyntöjä ja tehtävänantoja tuli viikoittain.

Kaikki eivät ymmärtäneet etsivätoimiston ideaa. Yhteydenotot Eetu luokittelee eri ryhmiin.

Jotkut soittelivat hihitellen, varmistaakseen, onko etsivätoimisto oikeasti olemassa.

Osa yhteydenottajista ymmärsi väärin toimenkuvan. Nämä soittivat ensimmäiseen ”etsivätoimisto” -haulla tulleeseen puhelinnumeroon. Tällöin haluttiin tyypillistä etsivätoimintaa, esimerkiksi seurantaa, suojelua tai valokuvausta.

Kolmas ryhmä on yliluonnollista kokeneet, jotka ovat mielisairaita tai muuten pahoinvoivia yksilöitä. Heillä saattaa olla skitsofrenia tai vainoharhaisuutta. Tällaisia tapauksia oli Eetun mukaan yllättävän paljon.

”Kun tuotteistimme toimistomme, meille oli tärkeää, ettemme missään nimessä hyväksikäyttäisi ihmisiä, jotka voivat henkisesti huonosti tai ovat mielenterveysongelmaisia. Emme halua tukea heidän harhojaan, emmekä halua varsinkaan hyötyä rahallisesti. Neuvoimme tällaisia ihmisiä hakeutumaan hoitoon.”

Etsivätoimisto journalismin pyörteissäLue artikkeli kokonaan