Miika Auvinen

joulu 162016
 

Ghost Investigations Finland on suomalainen kummitteluilmiöitä tutkiva ryhmä. Kameroita ja erilaisia mittareita hyväksikäyttäen heidän päämääränään on löytää luonnollinen selitys asiakkaidensa kummittelukokemuksille. Aina luonnollista selitystä ei löydy. Ryhmä sai 2016 Rajatiedon Yhteistyö ry:n myöntämän stipendin. Anna ja Janne kertovat meille kokemuksistaan ja ryhmänsä toiminnasta.

Minä: Miten Ghost Investigations Finland perustettiin?

Anna: Perustin Ghost Investigation Finlandin vuonna 2010. Olin interrail-reissulla ja vierailin Pariisin katakombeissa. Kuvasin Nokian N86-puhelimellani käytäviä. En vielä silloin havainnut mitään outoja ääniä, hajuja tai valoja. Kotiin palattuani, valikoidessani otoksia, huomasin ääni-ilmiön. Kuuntelin sen monta kertaa ja tallenne herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Pohdin, onko Suomessa kummitteluja tutkivaa porukkaa. Tiesin televisiossa näkemieni ohjelmien eroavan todellisuudesta. Niistä editoidaan tylsimmät hetket pois. Minua kiinnosti myös nuo tylsemmät hetket ja halusin käytännön kokemusta. Halusin nähdä, kuinka tällaisissa ryhmissä oikeasti toimitaan. Koska pääkaupunkiseudulta ei löytynyt ryhmää, perustin sellaisen itse.

Minä: Mitä käytännössä tutkitte?

Anna: Tutkimme ilmiöitä, jotka eivät kuulu kolmiulotteiseen todellisuuteemme, sellaisia, jotka voimme luokitella kummitteluilmiöiksi. Ilmiöistä voi käyttää termiä anomalia (ilmiö, joka on poikkeava).

Minä: Onko teillä teorioita siitä, mitä aaveet ovat? Ovatko ne puhtaan yliluonnollisia ilmiöitä, vai löytyykö jokin luonnontieteellinen selitys?

Anna: Tämän hetken tiedon ja käsityksen perusteella emme osaa selittää kummitteluilmiöitä. Emme halua tutkimuksissamme lokeroida, että kyseessä olisi edesmennyt ihminen tai vaikkapa demoni. Emme halua käyttää uskonnollisia termejä. Ne ovat vain ilmiöitä, jotka tapahtuvat. Televisiossa ja kirjallisuudessa puhutaan paljon ihmisen jäännösenergiasta. Välillä saamme viitteitä, että kyseessä olisi ihmisen mieli, joka on jäänyt vaeltamaan meidän ja jonkun toisen ulottuvuuden välimaastoon. Emme voi kuitenkaan sanoa onko näin oikeasti, emmekä halua alleviivata tätä käsitystä.

Itse ilmiö vain tapahtuu, sille ei ole selitystä. Asiakkaiden kokemukset kuitenkin useasti antavat viitteitä hengistä, edesmenneistä ihmisistä, nimenomaan älyllisistä olennoista, joilla on ollut kognitiivinen tietoisuus.

Janne: Pyrimme myös sulkemaan ulos, mitä ilmiö ei ole. Koputukset, ovien avaamiset, kaikki mitataan. Arkipäiväisesti selitettäviä asioita on paljon. Havainto- ja aistiharhoja ilmenee ihmismielen tehdessä tepposia ja vääristäessä asioita. Koputusääni voi olla ikkunaa hakkaava oksa. Luonnollisia selityksiä on todella paljon.

Minä: Miksi asiakkaat ottavat teihin yhteyttä? Kuinka aaveet ilmenevät heillä ennen tutkimustanne?

Anna: Pääasiassa lähestyminen tapahtuu Facebookin välityksellä. Meillä ei ole tällä hetkellä kotisivuja, yhteyttä otetaan useimmiten Facebookin yksityisviestillä tai sähköpostin kautta. Teemme yhteistyötä suomen parapsykologisen tutkimusseuran kanssa, joten heidän sähköpostiinsa tulee myös meidän alamme yhteydenottoja. Mahdollisille asiakkaille annetaan yhteystietomme, tai heiltä kysytään, voimmeko suoraan ottaa yhteyttä.

Asiakkaat kokevat kummitteluun luokiteltavissa olevia ilmiöitä, kuten ääniä, hajuja, visuaalisia ilmiöitä tai kylmää viimaa.

Janne: Jos välittömästi heräämisen jälkeen nähdään hahmoja sängyn päädyssä, mennään unihalvauksen puolelle.

Minä: Minkälaisia erilaisia haamutyyppejä olette kohdanneet?

Janne: Ilmiöt jaetaan kolmeen osaan: poltergeistit ovat rajuin ilmiö. Esineet lentävät ja muuta. Me emme ole vielä kohdanneet poltergeistejä.

Toisena on residuaali-ilmiö, ilmiö joka tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi voi kuulua toistuvia koputuksia, tai haamu saattaa aina liikkua samaa reittiä. Käytännössä tällaisiin aaveisiin ei voi saada kontaktia.

Kolmantena on älylliset ilmiöt, kummitukset, joiden kanssa voi kommunikoida.

Anna: Tietyntyyppisillä laitteilla kykenee kommunikoimaan aaveiden kanssa. Jotkut ilmiöt ovat havaittavissa ihmisaisteinkin, mutta tietyn tasoiset ääni-ilmentymät on mahdollista havaita vain erikoislaitteiden avulla.

Täsmentäisin toiseen luokkaan, jos hypoteettisesti kyseessä olisi jonkun edesmenneen jäännösenergia, se ei anna kommunikaatiomahdollisuuksia. Istunnossa voi kuulua ääniä, mutta kontaktia ei saa mitenkään.

Minä: Kerrotteko saamastanne stipendistä?

Janne: Saimme tietää stipendistä parapsykologisen tutkimusseuran kautta. Osa tutkijoistamme toimii myös kyseisen ryhmän sisällä. Meillä on kollegaryhmiä tieteellisempi näkökulma. Tutkimuksen lisäksi luomme teorioita…

Anna: Jannella oli hypoteesi. Ihmissilmä näkee valospektrejä, joita on näkyvän valon lisäksi muitakin. Taltioimme äänen Voipaalan kartanosta vuonna 2013. Se oli todella hyvälaatuinen äänitallenne, ammattikielellä A-luokan ITK (instrumentaalinen transkommunikaatio, tunnetaan myös lyhenteellä EVP, Electronic Voice Phenomena).

Ääni oli niin selkeä, ettei sitä tarvinnut erotella taustakohinasta. Veimme äänen audioanalyytikolle. Hän kävi nauhan läpi ja kiinnitti huomiota desibelitaajuuteen. Kyseessä oli 6-7 desibelin taajuus, ihmiskorvan kuuloalueen alapuolella. Tämä herätti mielenkiintomme. Pohdimme Jannen kanssa, onko mahdollista kääntää äänen aallonpituus valon aallonpituudelle. Laskelmien avulla oli mahdollista muuttaa desibelit nanometreiksi. Alan opiskelijat auttoivat meitä ja saimme tulokseksi hieman ihmissilmän näkemää valoa alemman taajuuden.

Haluamme tutkia asioita ja sulkea pois vaihtoehtoja. Nykyisillä infrapunaa hyödyntävillä kameroillamme emme ole saaneet tallennettua hahmoja tai ilmentymiä videolle. Stipendin avulla halusimme hankkia full spectrum kameran, joka havaitsee myös UV-valon. Rahoitamme toimintamme itse, joten koimme lähtökohtamme olevan hyvä stipendin saamiselle.

Minä: Keitä ryhmäänne kuuluu ja mitä tehtäviä teillä on?

Anna: Minä ja Anni olemme perustajajäsenet. Hoidamme ryhmän sisäiset juoksevat asiat, kuten ryhmän kokoontumiset, asiakaskontaktit ja viestinnän. Annin erikoisalueena on läheinen yhteistyö Suomen parapsykologisen seuran kanssa, jonka hallitukseen hän kuuluu. Hänet on nimitetty myös Rajatiedon yhteistyö ry:n puheenjohtajaksi. Meillä onkin läheinen yhteys näihin kahteen parapsykologiaa käsittelevään ryhmään. Anni hoitaa myös historiallisen taustatyön, kaiken mitä paikasta, miljööstä, ihmisistä on mahdollisesti löydettävissä.

Janne: Pääsin 2015 mukaan ryhmään. Olen teknisen puolen osaaja. Historiani on turvallisuusalalla, ja minulla on kokemusta kameroiden ja hälyttymien kanssa.

Sami tuli myös mukaan vuonna 2015, hän avustaa tekniikassa hoitaen laitteistoa ja kenttätutkimuslaitteita. Hänellä on tietotaitoutta sähkömagnetismissa ja sähkössä ylipäätään.

Anna: Täydennämme toisiamme. Olemme kaikki valmiita tekemään jonkin toisen työn, jos hän ei pysty osallistumaan.

Minä: Minkälainen koulutus teillä on ryhmään pääsemiseksi?

Anna: Koulutus on pakollinen uusille ryhmäläisille. Kaikilla ei voi olla tutkimukseen tarvittavaa lähtötietoa. Aloittaessa ei ole käytännön kokemusta, joten teoriaopinnot tulevat tarpeeseen. Opetamme, kuinka eri asiat ilmenevät ja miten niihin suhtaudutaan.

Minä: Pelottaako teitä koskaan?

Anna: Minua ei pelota, pelko on todella voimakas tunnetila. Sopiva jännitys on aina päällä, varsinkin kun miettii, saammeko tallennettua mitään. On lottovoitto, jos saamme tallennettua jotain konkreettista. Tavallisesti mitään ei tapahdu. Tilanne on poikkeava ja aika on niin lyhyt, ettei aina voi saada tuloksia. Televisio-ohjelmat, joissa joka jaksossa tapahtuu jotain, eivät ole realistisia. Yritämme myös tehdä yhteenvedon siitä, mitä ilmiön taustalla olisi voinut olla.

Janne: Ei suoranaisesti pelota, mutta mukava jännitys on päällä. Jos pimeässä esimerkiksi tuuletin tai muu lähtee päälle, totta kai sitä säikähtää.

Anna: Aistit herkistyvät pimeässä. Koska luotamme näköaistiin niin paljon, kuka vaan säikähtää, jos joku pitää ääntä pimeässä.

Minä: Tulee mieleen amerikkalaiset tv-sarjat, joissa pahimmillaan säntäillään karkuun säikähdellessä.

Anna: Jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee tapahtumat eri tavalla. Olemme sopineet säännöt, eikä kukaan lähde pimeässä säntäilemään työturvallisuutensa vuoksi. Pimeässä sattuu helposti henkilövahinkoja. Pyrimme hoitamaan tilanteet rauhallisesti ja annamme jäsenen hengähtää rauhassa. Kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja ihmiselle, ja ne pitää käsitellä joko saman tien tai myöhemmin.

Janne: Yksi hyvä tapa on poistua rakennuksesta hetkeksi, haukata happea ja nollata sensorit.

Minä: Mitkä ovat teidän tunnetuimmat tutkimuksenne?

Anna: Toimintamme on mediassa enemmän esillä olevia ryhmiä pienimuotoisempaa. He tekevät enemmän mediahakuista ja ehkä julkisuushakuistakin tutkimustyötä, pääsääntöisesti historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin. Me emme rajaa toimintaamme vain historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin, vaan autamme paljon yksityishenkilöitä. Voipaalan kartano on yksi meriitti, jota jaksamme nostaa haastatteluissa esille.

Emme voi puhua yksityisasiakkaista vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

Janne: Toinen tunnetumpi tapaus oli Valkeakosken teatteri.

Minä: Minkälaisia reaktioita ja asenteita ryhmänne on kohdannut? Esimerkiksi ovatko uskonnolliset yhteisöt ottaneet kantaa toimintaanne?

Anna: Aika rauhassa olemme saaneet olla. Olemme esimerkiksi Skeptis RY:n kanssa hyvissä väleissä. Heidän mielestään yleisesti kaikelle löytyy selitys. Jos selitystä ei löydy, on ilmiö kuvitelmaa. Me emme toimi näin. Emme halua kyseenalaistaa asioita, joita emme ymmärrä nähdessämme.

Nykyaikainen skeptikko edustaa useasti tieteellistä skeptismiä, ja siihen mekin nojaudumme. Mikään kristillinen yhteisö ei ole tuominnut toimintaamme. Onhan raamatussakin yliluonnollisia ilmiöitä.

Laitteet

Ghost Investigations Finlandin päämääränä on saada mahdollisimman suuri osa ilmiöistä mitattavaksi. Mitattavaa dataa hankitaan erilaisten teknisten välineiden kautta. Käytetyn teknologian voi jakaa kolmeen ryhmään: tallentavat laitteet, observointilaitteet ja alalle varta vasten kehitetty teknologia.

Tallentavia laitteita ovat erilaiset kamerat ja sanelimet. Tavallisten lisäksi käytetään infrapuna- ja UV-valoa havainnoivia kameroita. Todennäköisiin kummittelupaikkoihin voidaan asettaa turvakamerat ja liiketunnistimet. Liiketunnistimissa täytyy pystyä poissulkemaan esimerkiksi lemmikkien tai hyönteisten liike.

Observointilaitteet ovat mittareita. Ennen tutkimuksia mitataan rakennuksen oletusarvot, joihin ilmiöiden aikaisia korkeampia arvoja verrataan. K2- ja EMF-mittarit mittaavat muutoksia sähkömagneettisissa kentissä. Kenttien vaihtelu voi johtua esimerkiksi sähkölaitteista tai voimalinjoista. Aaveet käsitetään useasti jonkinlaisiksi energiamuodoiksi, jolloin myös niillä on sähkökentät. Jos sähkökenttä ilmestyy tyhjästä, eikä sitä voi selittää muilla tekijöillä, voi yksi selitys olla aave.

Televisiossa nähdään usein sähkömagneettisia kenttiä mittavien laitteiden väärinkäyttöä, ja esim. WLAN:n aiheuttamat muutokset kentissä voidaan tulkita yliluonnollisiksi.

Ghost box on tärkein aaveiden tutkimukseen varta vasten kehitetyistä laitteista. Ghost boxilla kommunikoidaan aaveiden kanssa. Eri tutkimuskohteissa on saatu erilaisia kokemuksia, äänet eivät koskaan ole samanlaisia, ja kysyessä paikkaan liittyviä kysymyksiä, saadaan erilaisia vastauksia. Vaikka laitteen kanssa saa olla erityisen skeptinen, käytetään sitä hyödyksi tutkimuksissa.

Lisää tietoa löytyy Ghost Investigations Finlandin Facebook-sivuilta.

Myös yhteydenotto tapahtuu helpoiten Facebook-sivun kautta.