maalis 052010
 

Kehosta poistuminen, astraalivaellus, OOBE eli out-of-body experience – mielikuvituksen leikkiä, hallusinaatioita vai taruakin ihmeellisempää todellisuutta?

Eri kulttuureiden ja aikakausien perimätiedosta ja kirjallisuudesta ei suinkaan puutu viitteitä ja tietoa tästä varsin erikoisesta ilmiöstä, mutta siitä huolimatta OOBEa on tutkittu nykypäivän länsimaissa vain vähän. Niinpä ilmiötä kokemattomien, kirjallisuuteen ja tutkimukseen perehtymättömien on vaikea uskoa ihmisen tietoisuuden voivan poistua hänen kehostaan hänen oman tahtonsa ja harjoituksensa avulla.

Kuvan lähde: http://www.flickr.com/photos/molesarecoming/ / CC BY 2.0

Kirjallisuudessa OOBE on määritelty tilaksi, jossa ihmisen fyysinen keho on passiivinen ja aivan kuin unessa samalla kun hänen tietoinen mielensä on aktiivinen, hereillä ja erillään kehosta. Ilmiöön kuuluu olennaisesti, että tietoisuus pystyy jättämään kehon, siirtymään muualle, havainnoimaan ympäristöään ja muistamaan havaintonsa ja kokemuksensa palattuaan takaisin kehoon.

Esoteerisessa perinteessä tietoista kehosta poistumista ja tässä tilassa siirtymistä haluttuun joko fyysisessä tai ns. astraalimaailmassa olevaan paikkaan on nimitetty astraalivaeltamiseksi. Laajimmillaan OOBEksi voi käsittää myös normaalin unitilan ja selkounet, ja näin ollen se on jokapäiväisempi tapahtuma kuin ensi kuulemalta näyttää.

Spontaani kehosta poistuminen

Laboratorio-olosuhteissa OOBE-ilmiötä tutkinut fil.tri Janet Lee Mitchell toteaa kenen tahansa voivan tahtomattaankin kokea sen tietyissä tilanteissa: ylivoimaisessa väsymystilassa, lääkkeiden tai huumeiden vaikutuksen alaisena, sensorisen deprivaation eli ihmisen aistivaikutelmilta eristämisen avulla, meditaatiossa, hypnoosissa tai vain rentoutuessa. Spontaaneita kehosta irtautumisia on kirjattu elämälle vaarallisissa tilanteissa: onnettomuuksissa, koomassa, tajuttomana, leikkauksissa, synnytyksissä, migreeni- ja epilepsiakohtauksissa, sodassa tai muunlaisen fyysisen ja psykologisen stressin aikana. Myös kuolemanlähikokemuksen eli NDE:n (near-death experience) ja shamanistisen ”henkien vallassa” olon Mitchell luokittelee OOBEksi.

Tri Mitchell huomauttaa, että psykologian oppikirjat käyttävät OOBE-kokemuksesta omia termejään kuten depersonalisaatio, dissosiaatio, minän jakautuminen, autoskopia jne. Selvää on, että länsimainen psykologia ja psykiatria on taipuvainen pitämään OOBE-kokemuksia lääketieteellistä hoitoa edellyttävinä tiloina.

Mitä OOBEssa tapahtuu

Kertomukset salaisiin mysteereihin initioitujen astraalimatkoista, shamaanien ja joogien kokemuksista sekä spontaaneista kehosta poistumisista pitävät yhtä tutkimuksen kanssa. OOBE-kokemuksessa ihminen näkee fyysisen kehonsa sen ulkopuolelta ja kokee, että kehosta poistunut tietoisuus ei ole painovoiman eikä muidenkaan fyysistä kehoa rajoittavien fysiikan lakien alainen: hän kokee pystyvänsä leijailemaan ilmassa, liikkumaan seinien tai minkä muun tahansa aineen läpi sekä liikkumaan ajatuksensa avulla ja nopeudella. On myös tapauksia, joissa OOBE-tilassa oleva on pystynyt luomaan itsestään utuisen hahmon, jonka sekä hän itse että muut ovat havainneet kaukana hänen nukkuvan fyysisen kehonsa olinpaikasta.

Fyysiset lait rajoittavat OOBE-tilassa olevaa vain vähän: siirtyminen paikasta toiseen tapahtuu tahdon ja ajatuksen voimalla. Aisteista toimivat lähinnä näkö ja kuulo, niitä harvemmin kosketus, ja haju- ja makuaistit toimivat erittäin harvoin.

OOBE-kokemusten todenperäisyyttä epäileville fil.tri Mitchell huomauttaa, että mieli, tietoisuus ja mentaali elämä on riippumaton aivoista: mieli/tietoisuus käyttää aivoja kuten tietokoneen käyttäjä tietokonetta ja näin se on vapaa toimimaan muuallakin kuin koneella eli aivoissa tai aivojen kautta. Hän lainaa lääketieteen Nobel-palkinnon saanutta Sir John C. Ecclesiä, joka on tullut päätelmään, että “mielellä on oma olemassaolonsa, oma itsenäisyytensä, erillään aivoista. Mieli toimii itsenäisesti aivojen avulla, mutta on niitä korkeammalla tasolla.” Näin ollen ihmisen tietoisuus on havainnoija, jolla on aivot ja fyysinen keho, mutta joka ei ole pelkästään keho ja joka pystyy fyysisestä kehosta irtautuneena mitä ihmeellisimpiin kokemuksiin.

OOBE on opittavissa harjoituksella

Jos spontaanit kehosta poistumiset jätetään laskuista, taidon tietoisesti opetelleita lienee länsimaissa vain harvoja, niin pitkällinen, aikaa vievä ja kärsivällisyyttä vaativa taidon harjoittelu on. Oppikirjat, joista ei kylläkään ole puutetta, suosittavat OOBE-taidon oppimisesta kiinnostuneille kasvissyöntiä, nautintoaineistä pidättymistä sekä säännöllistä meditointia ja visualisointia. Fil.tri Keith Harary lupaa OOBEn omalla tekniikallaan kuukaudessa, mutta hänenkin metodinsa vaatii sinnikkyyttä, uskoa onnistumiseen ja ennen kaikkea runsaasti aikaa harjoitella.

Kehosta poistumisen taidon voi oppia myös vähemmälläkin vaivalla, tosin opetus- ja harjoitusohjelmaan osallistuminen voi käydä melko arvokkaaksi. Ohjelmia tarjoaa maailman ehkä tunnetuimman ja taitavimman OOBE-matkailijan, nyt jo edesmenneen insinööri Robert A. Monroen perustama Monroe Institute Virginiassa Yhdysvalloissa.

Ensimmäisen OOBEnsa spontaanisti kokenut Monroe kiinnostui kokemastaan niin, että hän alkoi ensi hämmennyksensä jälkeen tutkia, mistä ilmiössä on kyse. Hän havaitsi, että molempien aivopuoliskojen sähköisen toiminnan synkronoiminen saa aikaan kehosta poistumiskokemuksen koehenkilöissä. Tämän havainnon ja tutkimuksen pohjalta Monroe Institute tarjoaa ohjelmia taidon oppimiseksi ja sen harjoittamiseksi myös kotioloissa.

Kiintoisaa on, että lahjakkaimmista oppilaistaan Monroe muodosti “tutkimusmatkailijaryhmän”, jonka jäsenet kokoontuivat yhteen matkustelemaan OOBE-tilassa niin meidän maailmankaikkeudessamme kuin muissa ulottuvuuksissa. Vastaavanlaisista matkoista maapallolle, muille planeetoille, muihin galakseihin ja “astraalimaailmoihin” on kerrottu muinaisessa kirjallisuudessa kautta maailman rannan.

Kirjallisuutta:

Janet Lee Mitchell. Out-of-Body Experiences. A Handbook. Ballantine, 1988.
Robert A. Monroe. Journeys Out of the Body. Doubleday, 1977.
Robert A. Monroe. Far Journeys. Doubleday, 1985.
Robert A. Monroe. Ultimate Journey. Main Street Books, 1996. Suom. Mahtava matka, Taivaankaari, 2003.

www.monroeinstitute.org/

heli sarre

 Leave a Reply

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

(vaaditaan)

(vaaditaan)

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.