helmi 212018
 

Katsoja saa elokuvan avainkohdissa uutta tietoa juonen hahmottamiseksi, ja kohdat aiheuttavat identtiset reaktiot katsojan aivoissa. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä aivojen toiminnasta, elokuvan kerronnasta, stressistä ja muistimekanismeista, jotka häiriintyvät muun muassa Alzheimerin taudissa.

Aivoalueet (pun.), jotka käsittelevät Mementossa muisti- ja tulkintavihjeinä toimivia kohtauksia ennen kohtausten alkua sekä niiden aikana. Näköaivokuorella havaitaan kohtauksen alkua ennakoivaa toimintaa jopa kahdeksan sekuntia etukäteen. Muistista hakuun ja aiemmin nähtyjen tapahtumien tulkintaan mahdollisesti liittyvää, sormenjäljen lailla tunnistettavia reaktioita esiintyy taas etuotsa- ja päälaenlohkojen alueella. Kuva: Memento-julisteen yksityiskohta, (c) Oy Nordisk Film Ab. Kuva (oik.): Iiro Jääskeläinen.

Aalto-yliopiston taiteita ja neurotieteitä yhdistävässä elokuvatutkimuksessa katsojille näytettiin Christopher Nolanin varhainen klassikkoelokuva Memento (2000). Se kertoo miehestä, jonka pitkäkestoinen muisti ei toimi eikä hän pysty muodostamaan uusia muistoja kuin minuuteiksi kerrallaan. Elokuvan tapahtumat etenevät käänteisessä aikajärjestyksessä. Tarinan seuraaminen on mahdollista tiettyjen kohtausten lopuksi toistuvien, aiempia tapahtumia kertaavien lyhyiden pätkien avulla.

Avainkohdissa katsoja saa uutta tietoa ymmärtääkseen elokuvan juonta, ja aivoissa reagoivat toistuvasti samat alueet. Jopa eri katsojien aivot reagoivat avainkohtiin samoin.

”Yleensä ihmiset muodostavat käsityksen elokuvan juonesta hyvin yksilöllisillä tavoilla. Aivokuvantamisen keinoin on ollut vaikeaa paikantaa useamman katsojan aivoista viitteitä siitä, että ymmärtäminen olisi yhtäaikaista ja samanlaista. Olemme onnistuneet nyt identifioimaan aivotoimintaa, joka liittyy tarinan rakentumiseen katsojan mielessä. Mementon toistuvat avainkohdat ovat meille tilaisuus vangita katsojien kognitiivinen toiminta, koska he kaikki reagoivat kohtien antamaan informaatioon samankaltaisesti”, kertoo Neurocine-tutkimusryhmän johtaja, Tallinnan yliopiston professori Pia Tikka.

Tutkimuksessa hyödynnettiin toiminnallista magneettikuvausta (fMRI), joka mittaa muutoksia aivojen veren happipitoisuudessa, sekä monimuuttuja-analyysiä eri katsojien aivotoiminnasta saadun informaation vertaamiseen. Aivodatan analyysia varten aivot jaettiin kolmiulotteisiin kuva-alkioihin eli vokseleihin. Monimuuttuja-analyysillä tarkasteltiin elokuvan erilaisten avainkohtien aiheuttamia, samanlaisena toistuvia, sormenjäljen tavoin tunnistettavia aktivaatiokuvioita eri katsojien aivoissa.

Mementossa on yhteensä 15 kohtaa, jotka kukin antavat katsojalle tilaisuuden ymmärtää tarinaa enemmän – eräänlaisen ”hovimestari on syyllinen” -oivalluksen. Vaikka muissa elokuvan kohdissa vokselien aktivaatio muuttuu satunnaisesti, elokuvan jokaisen 15 avainkohdan kohdalla tietyt vokselit ovat kullakin katsojalla samassa asennossa ja muodostavat keskenään identtisen sormenjälkikuvion”, kuvailee Aalto-yliopiston systeemisen neurotieteen professori Iiro Jääskeläinen.

Avainkohtiin liittyvät sormenjälkikuviot olivat havaittavissa laajoilla aivoalueilla, erityisesti etuotsalohkoilla ja päälaen lohkossa.

”Hämmästyttävää on se, että muutos katsojan aivoissa, erityisesti näköaivokuorella, alkaa tapahtua jo sekunteja ennen avainkohdan alkamista. Jokin vihje elokuvan tapahtumissa selvästi kertoo aivoille, että nyt on jotain olennaista tapahtumassa. Tämä kertoo aivojen kyvystä ennakoida”, lisää Jääskeläinen.

Vertailuryhmälle elokuva näytettiin tapahtumien kronologisessa järjestyksessä, jolloin avainkohdat eivät toistuneet. Katsojien aivoissa ei havaittu aivoaktiviteetin sormenjälkikuviota avainkohdissa eikä myöskään ennakoivaa aktiivisuutta.

Ainutlaatuista tutkimuksessa on täyspitkän, 105 minuutin mittaisen elokuvan esittäminen luonnollisen kaltaisessa katselutilanteessa.

“Aivotutkimuksessa on yleisempää näyttää katsojille lyhyitä pätkiä samasta tai eri elokuvista, kun etsitään vastauksia tiukasti rajattuihin kysymyksiin. Silloin elokuvan dramaturgia ja henkilöiden kehityskaaret eivät pääse oikeuksiinsa. Tutkimuksemme pääsee askeleen lähemmäs paitsi aivojen toiminnan myös elokuvan kerronnan ymmärtämistä”, kertoo professori Tikka, itse myös elokuvantekijä.

Tutkimustulosten avulla voidaan ymmärtää yhä tarkemmin, miten aivot muistavat asioita annettujen tai saatujen vihjeiden avulla.

Memento simuloi, miltä tuntuu ihmisestä, jonka hippokampukset ja pitkäkestoiseen muistiin tallentuminen ovat vaurioituneet. Vain lyhytkestoinen muisti toimii pari minuuttia taaksepäin, kaikki muu vauriohetken jälkeen tapahtunut unohtuu. Hippokampus voi vahingoittua samalla tavalla muistia heikentävästi, tosin lievemmin, kovassa pitkäkestoisessa stressissä, kun stressihormoni tekee tuhojaan aivoissa. Tutkimuksemme voi auttaa ymmärtämään myös dementoivia muistisairauksia, kuten Alzheimerin tautia, valaisemalla muistin hermostollista perustaa”, Jääskeläinen uskoo.

Linkki artikkeliin: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1053811918300685.

Lähde: lehdistötiedote

syys 272016
 

14733423296_7b8c355fd1_k

13. syyskuuta 2002 kaksi miestä ryösti ja pahoinpiteli karaokebaarin edustalla 31-vuotiaan washingtonilaisen huonekalukauppiaan Jason Padgettin. Hän selvisi mukiloinnista hengissä, mutta menetti tajuntansa ja sai vakavan aivotärähdyksen. Pian tapahtuman jälkeen, hän huomasi, että hänen näkönsä oli muuttunut. Hän huomasi myös, että hänelle oli kehittänyt merkittäviä matemaattisia kykyjä.

Padgett alkoi nähdä kuvioita kaikkialla ympärillään, ja hän alkoi piirrellä monimutkaisia ​​geometrisiä muotoja, ristikoita ja fraktaaleja. ”Näen hahmoja ja kulmia kaikkialla”, Padgett kertoo. ”Se on todella kaunista.”

Padgettin kohdalla on kyse hankitusta savantismista, tilasta, jossa aivovaurio on jollain tapaa tuonut esiin epätavallisia psykologisia kykyjä. Tähän mennessä on todettu vain alle 100 vastaavaa tapausta, mutta niiden olemassaolo on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että meissä kaikissa asustaa piileskelevä nero – sekä etsimään tapoja, joilla tämä piilevä potentiaali voitaisiin tuoda esiin.

Savantismin syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Tony Cicoria, newyorkilainen ortopedi, löysi intohimon pianon soittoon sen jälkeen, kun häneen iski salama. Tommy McHugh alkoi maalata ja kirjoittaa runoja aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta taas Kalifornian yliopiston tutkijat ovat huomanneet visuaalisen luovuuden ja taiteellisen lahjakkuuden lisääntyvän joillakin frontotemporaalidementiasta kärsivillä potilailla.

Yli 50 vuotta savanteja tutkinut psykiatri Darold Treffert selittää ilmiötä aivojen neuroplastisuudella, eli aivojen kyvyllä mukautua vammoihin: ”Loukkaantumisen jälkeen aivot ottavat käyttöön vahingoittamatonta aivokuorta ja ehjälle alueelle ohjautuvan uudelleenjohdotuksen ansiosta vapautuu lepotilassa ollutta potentiaalia. Tämä kompensoiva mekanismi ottaa käyttöön lepotilassa olleita alueita tai ”varastaa” alueita uudenlaiseen käyttöön.”

Erilaisista aivovaurioista ja savantismin muodoista huolimatta aivokuvat ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset, joille savantismi on puhjennut, ovat kärsineet vasemman temporaalilohkon etuosan vammoista. Nämä havainnot ovat johtaneet Treffertin kumppaneineen spekuloimaan, että savantismin kaltaisia ​​kykyjä voitaisiin aiheuttaa keinotekoisesti lamauttamalla tilapäisesti tämän aivoalueen toiminta.

Allan Snyder, Sydneyn Centre for the Mind -laitoksen johtaja, on testannut tätä hypoteesia. Eräässä pienessä, vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa Snyder ja hänen kollegansa toteavat, että estämällä frontotemporaalilohkon toimintaa magneettipulssien avulla, saadaan joidenkin koehenkilöiden kohdalla aikaan pieniä parannuksia taiteellisissa kyvyissä ja oikolukutaidoissa (pdf). Tämän jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että sama käsittely voi aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​matemaattisia taitoja (pdf), parantaen merkittävästi koehenkilöiden kykyä arvioida tietokoneen ruudulla esitettyjen kohteiden lukumääriä, sekä vähentäen valemuistojen ilmaantumista.

Snyderin mukaan savanteilla on vasemman frontotemporaaliohkon heikentyneen ärsykkeiden suodatuskyvyn ansiosta pääsy aisti-informaatioon, joka ei yleensä päädy tietoiseen mieleen. Tämä voisi selittää, miksi autistiset savantit usein keskittyvät yksityiskohtiin suurempien kokonaisuuksien sijaan, ja miksi aivovauriot ja kokeellinen vasemman temporaalilohkon toiminnan vaimentaminen voivat aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​ominaisuuksia.

Aivojen magneettinen stimulointi on vain yksi tapa tuoda esiin näitä piileviä potentiaaleja. ”Toinen tapa on tehdä se kemiallisesti”, Treffert jatkaa. ”Tiedämme, että amfetamiineilla on hyödyllisiä vaikutuksia lyhyen aikavälin muistiin, mutta ongelmana on, että ne ovat erittäin addiktiivisia. Myös psykedeelit vapauttavat kaikenlaisia ​​asioita – jotkut niistä asioista ovat hyviä, jotkut eivät erityisen hyviä.”

Treffert myöntää, että tämä ajatus on altis väärinkäytöille. Viime vuosina Ritalinin kaltaisten kognitiivisten stimulanttien käyttö on kasvanut merkittävästi. Myös kotikäyttöisten aivostimulaattoreiden määrä on lisääntynyt, vaikka on yhä epäselvää, onko laitteilla testiolosuhteiden ulkopuolella minkäänlaisia vaikutuksia ja mitkä ovat laitteiden pitkän ajanjakson riskit.

”Uskon meissä kaikissa olevan piilevää potentiaalia, jota saatamme pystyä hyödyntämään jollakin tavalla”, Treffert sanoo. ”Mutta useimmat eivät yllä nerojen tasolla. Saatamme löytää muutamia poikkeusyksilöitä, mutta meistä kaikista ei tule pikku-Rembrandteja tai Picassoja, joten on olemassa suuri valheellisen toivon riski, ja se on asia, josta on syytä olla tietoinen.”

Lähde.

syys 162016
 

Luovuus syntyy aivojen unelmointi- ja tietoverkostojen yhteistyönä, todetaan Laurea-ammattikorkeakoulun NeuroLabissa toteutetussa tutkimuksessa.

Moderni yhteiskunta tarvitsee tietäviä ja luovia ihmisiä eri tehtäviin. Usein kuitenkin tietämistä ja kontrolloitua ajattelua pidetään vastakohtana ja jopa esteenä luovuudelle.

aaa

Laurea-ammattikorkeakoulun NeuroLabissa toteutetussa juuri julkaistussa aivotutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että mitä tuotteliaampi luova prosessi oli, sitä enemmän sekä aivojen tiedolliseen prosessointiin että unelmointiin osallistuvat aivoalueet aktivoituivat. Luovuus on siis prosessi, jota tukevat samat aivojen kontrollialueet kuin esimerkiksi matemaattista päättelyä ja älyllistä ongelmanratkaisua.

Tutkimukseen osallistui 16 henkilöä, joille näytettiin kuvia tutuista arkipäiväisistä esineistä. Heidän tehtävänään oli keksiä jokaisesta esineestä niin monta vaihtoehtoista käyttötapaa kuin mahdollista. Tehtävän aikana kunkin henkilön aivotapahtumia seurattiin toiminnallisen magneettikuvauksen avulla Aalto-yliopiston aivotutkimusyksikössä. Ilmeni, että aivojen tiedollisten tapahtumien kontrollointiin osallistuva pihtipoimun etualue (Anterior Cingulate Cortex) ja aivojen unelmointiin osallistuvat alueet etukiila, alempi päälakilohko ja pihtipoimun taka-alue (Precuneus, Inferior Parietal Lobule, Posterior Cingulate Cortex) aktivoituivat sitä enemmän, mitä useamman vaihtoehdon koehenkilöt keksivät tutulle esineelle.

Aivojen unelmointialueet (Resting State) aktivoituvat yleensä silloin, kun henkilö lepää tai kun hän saa vapaasti unelmoida ilman ulkoisia ärsykkeitä. Laurean tutkimus osoitti, että tätä unelmointialuetta tarvitaan luovassa prosessissa yhdessä tiedolliseen prosessointiin osallistuvien aivoalueiden kanssa. Tutkimus tukee ajatusta siitä, että vaativa tiedollinen ponnistelu ja luovuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne tukevat toinen toisiaan.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Aalto-yliopiston aivotutkimusyksikön, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan, Helsingin yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Santa Barbarassa sijaitsevan Kalifornian yliopiston kanssa. Tutkimus on julkaistu arvostetussa kansainvälisessä tiedelehdessä PlosOne.

kesä 042015
 

Ikäinstituutissa on tuotettu tietoa ja välineitä ikääntyvien mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

”Haluamme lähestyä ikääntyvien mielen hyvinvointia myönteisestä näkökulmasta. Tärkeä viestimme onkin se, että vaikka ikääntymiseen liittyy usein haastavia elämänmuutoksia, oma elämänkokemus on voimavara, josta jokainen voi ammentaa kykyä selvitä ja sopeutua. Se antaa myös voimaa, jonka avulla voi suunnata katseen eteenpäin”, projektipäällikkö Suvi Fried toteaa.

Kimmoisuus auttaa selviytymään

Ikäinstituutin näkemyksen mukaan elämänkokemuksen tuoma oppi ja niihin liittyvät selviytymiskeinot lisäävät psyykkistä kimmoisuutta eli muutoskyvykkyyttä.

”Tapa suhtautua elämänmuutoksiin ja sopeutua niihin ovat aivan keskeisiä mielen voimavaroja. Ne lisäävät myös kykyä voida hyvin sairauksista tai toimintakyvyn alenemisesta huolimatta”, projektipäällikkö Eija Kaskiharju kertoo.

Henkinen kasvu jatkuu koko elämän

Moni ei ole tullut myöskään ajatelleeksi, että ihmisen henkinen kasvu jatkuu läpi elämän.

”Vanhuudesta ja vanhenemisesta puhuttaessa keskustelun sävy viittaa usein rapistumiseen sen sijaan että ikääntyminen nähtäisiin mahdollisuutena nauttia eletyn elämän sadosta. Ikääntyneellä on mahdollisuus kokea uuden sadon kypsymistä, joka voi löytyä vaikkapa taidetyöpajasta. Meillä on hyviä kokemuksia siitä, miten taidelähtöiset menetelmät, kuten taidetyöpajat ovat auttaneet löytämään kadotetun tai piilossa olleen luovuuden, joka vahvistaa elämänvoimaa, nostaa pintaan tunteita ja tuo esille voimavaroja”, suunnittelija ja taidepajojen ohjaaja Christine Oesch-Börman toteaa lopuksi.

Mielen hyvinvointi on jokaiselle mahdollista

Ikäinstituutti haluaa kannustaa ikäihmisiä pitämään huolta mielen hyvinvoinnistaan.

mielen_voimaaMielen taitoja ja hyvinvointia voi vahvistaa arjessa yksinkertaisilla keinoilla. Hyvä apuväline on Ikäinstituutin julkaisema Mielen Voimaa -opas. Elämysmatkoja arjen yläpuolelle -opas johdattelee luovien menetelmien käyttöön. Oppaat ovat ladattavissa www.ikainstituutti.fi -sivustolta.

Lisätietoa: Ikäinstituutti, puh. 09-6122 160

Lähde: lehdistötiedote