Helsingin kaupunginmuseossa Sofiankadulla pyörähtäessä sattui silmään tämä salskeaa enkelinuorukaista esittävä veistos. Veistoksessa kiinnittivät huomiota erityisesti jalustaan asetellut vapaamuurarisymbolit: harppi, suorakulma ja vasara.
Harppua kädessä pitelevä enkeli on ilmeisesti edustanut jonkinlaista taidemuotojen henkilöitymää, sillä muurarityökalujen lisäksi jalustasta löytyvät myös pan-huilu ja maalarin paletti. Näin ollen työkalut viittaisivat ehkä ennemminkin arkkitehtuuriin tai muuhun käsityöläisperinteeseen kuin vapaamuurariuteen.
Kuitenkin nuo nimenomaiset muurarivälineet ovat muurariperinteessä erityisen merkityksellisessä osassa. Harppi ja suorakulma muodostavat vapaamuurareiden perussymbolin. Vasaran ollessa mukana voi työkalujen nähdä symboloivan myös kolmea vapaamuurariastetta.
Vasara on yksi oppilasmuurariasteen symboleista. Se on käytännön työkalu, jonka voi nähdä kuvaavan intohimoa, eli kykyä ottaa käyttöön energiaa. Muut oppilasmuurariasteen tärkeät symbolit ovat taltta, joka tasapainottaa intohimoa kuvaten kykyä luokitella ja analysoida, sekä mittatikku, joka kuvaa kykyä arvoida kuinka paljon muita työkaluja käyttää.
Veljesmuurariasteen työkalu, suorakulma, on käytännön työnteon sijaan määrittämisen työkalu. Muutkin asteeseen liitetyt työkalut ovat samaa perhettä: luotilauta ja vesivaaka. Luotilaudalla mitataan vertikaalista kaltevuutta ja sen nähdään symboloivan vapauksia. Vesivaaka määrittelee taas horisontaalista kaltevuutta ja symboloi rajoituksia. Suorakulma määrittelee näiden kahden suhdetta. Työkalut edustavat siis yksilön kykyä harjoittaa moraalia.
Mestarimuurariasteen työkalut liittyvät suunnitteluun. Ne ovat kynä, kela ja harppi. Kynä edustaa luovuutta, jota kelalla oleva naru hillitsee. Harppi on mittasuhteiden väline, jonka tehtävä on pitää kahden muun työkalun käyttö tasapainossa.