Menu Close

Tuukka Virtaperko ja laadun metafysiikka

Sarjakuvataiteilija, filosofi ja kansalaisaktivisti Tuukka Virtaperko kirjoitti Tajunnassa julkaistavaksi esittelyn uudesta filosofisesta kirjastaan Zen and the Art of Insanity.

Zen and the Art of Insanity on filosofinen teos, jossa esitellään metafysiikan niin sanottu standardimalli. Tämä analyyttiseksi laadun metafysiikaksi nimetty standardimalli on tarkoitettu kaiken metafysiikan kontekstiksi – ikään kuin metafysiikan yleiskieleksi. Tällainen tavoite on tietenkin mahdottomuutta hipovan kunnianhimoinen, mutta analyyttinen laadun metafysiikka syntetisoi jo nykyisellään niin paljon metafysiikkaa niin tiiviiseen ja optimoituun pakettiin että se toimii suunnannäyttäjänä metafysiikan suurille kehityslinjoille. Se voi tällaisenaankin ottaa kantaa induktion ongelmaan, Gettierin kritiikkiin justified true belief:iä kohtaan sekä knowledge by description versus knowledge by acquaintance -diskurssiin.

Analyyttinen laadun metafysiikka esittää metafysiikan kolme päähaaraa, ontologian, epistemologian ja etiikan, saman analyyttisesti määritellyn mallin eri aspekteina. Näitä päähaaroja käsitellään huomattavan yhteismitalliseen tapaan. Minkä tahansa analyyttisen laadun metafysiikan objektin ontologisten, epistemologisten ja eettisten ominaisuuksien projektio voidaan esittää kartesiolaisessa koordinaatistossa sijaitsevana vektorina. Vektoreita yhteen laskemalla voidaan mallintaa ajallisesti eteneviä tapahtumasarjoja tai yhden objektin eri aspekteja.

Vektoriprojektio perustuu siihen ajatukseen että jokainen objekti kuuluu kahden binäärisen arvon määrittämään metafyysiseen kvadranttiin. Yksi näistä binäärisistä muuttujista kuvaa epistemologista kategoriaa ja toinen ontologista kategoriaa. Epistemologiset kategoriat ovat gnostinen ja rationaalinen, ja ontologiset kategoriat ovat konkreettinen ja abstrakti. Näiden kahden muuttujan eri arvojen mahdollisia kombinaatioita on neljä, mistä seuraa että kartesiolainen koordinaatisto neljine kvadrantteineen sopii mallintamaan niitä. Vektorisoidun objektin eettinen tai moraalinen arvo lasketaan sen mukaan, kuinka pitkä vektori on ja kuinka kaukana se on koordinaatiston akseleista. “Ihanteellisen” objektin vektoriprojektio on mahdollisimman pitkä ja 45 asteen kulmassa koordinaatiston akseleihin.

Koordinaatiston neljä kvadranttia vastaavat jungilaisen psykologian neljää persoonallisuuden aspektia, joita Jung kutsuu tuntemiseksi, aistimiseksi, intuitioksi ja ajatteluksi. Nämä aspektit puolestaan vastaavat antiikin käsitystä neljästä alkuaineesta. Tämä nelikenttä on kautta historian ilmennyt eri muodoissa, ja niin se ilmenee nyt myös analyyttisessä laadun metafysiikassa.

Koordinaatiston merkitystä on kuitenkin vaikea ymmärtää puhtaasti matemaattiselta pohjalta. Vektorimallin ohessa analyyttiseen laadun metafysiikkaan sisältyykin tasomalli. Tasomalli on yleinen emergenssin teoria, joka kuvaa jokaisen kvadrantin neljänä sisäkkäisenä joukkona. Näistä joukoista pienin on korkeimmalla emergenssin tasolla ja suurin matalimmalla emergenssin tasolla. Tasomallille on keskeistä, että jokainen taso sisältöineen kuvaillaan retoriikan ja dialektiikan keinoin, mutta ei kovinkaan analyyttisesti.

Emergenssi on varsin erityyppistä eri kvadranteilla. Kaikkein erilaisinta se on sellaisilla kvadranteilla jotka sijoittuvat koordinaatistossa toisiinsa nähden diagonaalisesti. Analyyttisessä laadun metafysiikassa kuitenkin lähdetään siitä olettamuksesta että eri kvadranteilla tapahtuvaa emergenssiä voidaan tarkastella yhteismitallisin kriteerein. Esimerkiksi se, kuinka atomeista emergoituu eläviä olentoja, on objektiivisen kvadrantin ensimmäisen ja toisen tason välistä vuorovaikutusta, kun taas se, kuinka vapaudesta emergoituu kauneus, on mystisen kvadrantin kolmannen ja neljännen tason välistä vuorovaikutusta.

Emergenssi on kytköksissä objektien ja tasojen moraaliseen arvoon. Korkeammalla emergenssin asteella olevat objektit katsotaan moraalisesti arvokkaammiksi kuin matalammalla emergenssin asteella olevat. Tämä ei kuitenkaan johda yksioikoiseen moraaliseen absolutismiin, sillä analyyttinen laadun metafysiikka ei ole yksi hierarkia. Se on neljän eri hierarkian synteesi, heterarkia. Vaikka se tällaisenaankin osin kannustaa moraalisen ajattelun rationalisointiin ja moraalisuuden hahmottamiseen eräänlaisena järjestelmänä, se lähestyy moraalisia kysymyksiä huomattavasti avoimemmin kuin tavalliset hierarkiat.

Analyyttinen laadun metafysiikka perustuu Robert Pirsigin teoksiin Zen ja moottoripyörän kunnossapito (1974) ja Lila (1991). Se yhdistää Pirsigin kahden teoksen filosofisen sisällön samaan analyyttiseen viitekehykseen. Tämän viitekehyksen rakenteesta voidaan johtaa yleinen emergenssin teoria jakamalla tasot, jotka esitellään Lilassa, klassiseen ja romanttiseen aspektiin, jotka esitellään Zen ja moottoripyörän kunnossapidossa. Klassinen aspekti sisältää kullekin kvadrantille tyypillisen hierarkian, ja romanttinen aspekti fenomeenit, joiden pohjalta hierarkia on konstruoitu. Jokaisen kvadrantin käänteiskvadrantti, eli koordinaatistossa vasemmalla tai oikealla puolella oleva kvadrantti, on konstruoitu kytkemällä primäärikvadrantin romanttiset aspektit sisäkkäisiin joukkoihin päinvastaisella tavalla kuin ne on kytketty primäärikvadrantissa. Jos esimerkiksi objektiivisen kvadrantin alimman tason romanttinen aspekti on aisti-informaatio, niin käänteiskvadrantin eli tässä tapauksessa subjektiivisen kvadrantin ylimmän tason romanttinen aspekti on tällöin aisti-informaatio. Samalla tavalla jos objektiivisen kvadrantin ylimmän tason romanttinen aspekti on harkinta, niin harkinta on tällöin subjektiivisen kvadrantin alimman tason romanttinen aspekti.

Analyyttisessä laadun metafysiikassa on myös perinteisen länsimaisen metafysiikan ulkopuolinen komponentti: dynaaminen laatu. Tämä yhdistää analyyttisen laadun metafysiikan mystiikkaan, okkultismiin ja shamanismiin. Analyyttinen laadun metafysiikka sisältää oven, jonka kautta lukija voi halutessaan poistua analyyttisen laadun metafysiikan viitekehyksestä ja tarkastella sitä, tai jotakin muuta asiaa, ikään kuin ulkopuolelta käsin. Näin analyyttinen laadun metafysiikka eroaa preskriptiivisestä metafysiikasta kuten reduktiivisesta materialismista. Toisin kuin reduktiivisena materialismina tunnettua metafysiikkaa, analyyttista laadun metafysiikkaa voi epäillä kyseisen metafysiikan omissa puitteissa. Tämä analyyttisen laadun metafysiikan logiikkaa uhmaava erityispiirre on mahdollinen vain teorian gnostisilla kvadranteilla toimittaessa.

 

virtaperko2
© Tuukka Virtaperko

Kirjaa voi ostaa Tajunnan kaupasta ja Tuukan omat sivut löytyvät täältä.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.