huhti 202012
 

 

”Liikutuin niin syvästi nähdessäni mistä Danin projektissa oli kyse, että vietin yli vuoden seuraten hänen työnsä tuloksia. Tämä on ollut ällistyttävä matka.

Mikään aiempi projektini ei ole koskaan vaikuttanut minuun yhtä syvästi. Toivomuksenani on, että dokumentti koskettaisi myös muita ihmisiä, saisi heidät osallistumaan yhteiseen hyvään ja tekisivät musiikin jakamisen vanhainkoteihin mahdolliseksi. Heille, jotka eivät edes tiedä, kuinka syvästi he tarvitsevatkaan musiikin lahjaa.

Musiikilla on suurenmoinen merkitys sille, millaista on olla ihminen; ymmärsin tämän näiden ihastuttavien ja haavoittuvien sielujen kautta, jotka sain kohdata tätä dokumenttia tehdessäni.”

– Michael Rossato-Bennet Continue reading “ALIVE INSIDE: A Story of Music & Memory” »

loka 132011
 

Kallonporaaminen eli trepanaatio on kymmenentuhatta vuotta vanha kirurgian muoto. Trepanointia on harjoitettu eripuolilla maapalloa erilaisista syistä. Joissain tapauksissa operaatio toimi alkeellisena ensiapuhoitona päätraumoihin: kallon sisään kasaantuvan veren ja luunsirpaleiden poistossa. Poraukset ovat liittyneet myös yrityksiin parantaa epilepsiaa, migreeniä, mielenvikaisuutta. Nämä vaivat ymmärrettiin vielä antiikinkin aikoihin pahojen henkien aikaansaannoksina, joten kallon reijittäminen karkoitti tehokkaasti sielussa (sielun on useissa kulttuureissa ymmärretty asustelevan pääkopassa) lymyilevät ilkiöt. Ilmeisesti voimallisia maagisia kykyjä antavia henkiä on myös kutsuttu sisään reiän kautta.

Kallonporaamiseen liittyy siis vanhentunutta lääketiedettä ja magiaa. Valistus ja parantunut terveydenhuolto on tehnyt trepanaatiosta terpeettoman hoitomuodon. Miksi sitten netistä löytyy useita sivustoja ja jopa haltioituneita kertomuksia itsetehdyistä kallonporauksista?

Continue reading “Haluaisitko reiän päähäsi?” »

syys 212011
 

Muistin hataruus

Silloin tällöin kuulee verrattavan ihmismuistia tietokoneen kovalevyyn. Joskus kovalevy korruptoituu, ja sinne ilmestyy bad sector -läikkiä, joita ei voi lukea. Aivan samalla tavalla kuin ihmisen unohdellessa asioita. Kuulostaa järkevältä.

Ei sinne päinkään. Kovelevyvertaus ei sovellu ihmismuistiin laisinkaan, sillä aivot tallentavat vain murto-osan tiedosta mitä ihminen aistiensa välityksellä kokee. Suurin osa muistoista on jatkuvaa uudelleenkuvittelua. Lisäksi muistitieto kirjoitetaan jokaisella muistamiskerralla uudestaan, jolloin muiston muisto korvaa alkuperäisen muiston. Muistikuvamme vaikuttavat olevan varmoja ja päivänselviä toisintoja todellisista tapahtumista, vaikka mielemme uudelleenrakentaa jatkuvasti menneisyyttämme, ja menee monesti pahasti vikaan.

Aivokuvantamisella on saatuja viitteitä tästä mekansimista. Washingtonin yliopiston neurotieteilijä Kahtleen McDermott kuvasi opiskelijoiden aivoja näiden muistellessa omakohtaista menneisyyden tapahtumaa, sekä heidän kuvitellessa tulevaisuuden tapahtumaa. Muistamisen ja ennakoimisen prosessit tuntuvat selkeästi erilaisilta, mutta yllättäen aivokuvista huomattiin täsmälleen samojen aivoalueiden aktivoituvan kummankin prosessin yhteydessä.

Muistin hataruuden on todettu olevan ongelma myös oikeudessa, jossa on perinteisesti annettu paljon painoarvoa silminnäkijähavainnoille. Esimerkiksi New Jerseyssä on hiljattain kiristetty sääntöjä silminnäkijätodistusten hyväksymisessä.

Elämme menneisyydessä

Eräs kiinnostava tapa jolla aivomme paikkailevat vajavaisten aistiemme välittämää repaleista informaatiota on eriaikaisten signaalien synkronointi.

Hermoverkkomme eri osat toimivat eri nopeuksilla. Tieto jostain tapahtumasta saavuttaa aivomme eri aistien kautta hiukan eri nopedella. Jos esimerkiksi tallaamme omille varpeillemme, kipuaistimuksen kapuamienn hermoston läpi aivoihin ottaa oman aikansa. Silmät sijaitsevat lähellä aivoja, joten visuaalinen aistimus tavoittaa aivot nopeammin. Koemme kuitenkin aistimusten olevan keskenään synkassa.

Havaintomme toimivat aina hitaamman signaalin mukaan, ja onkin laskettu, että mielemme elää jatkuvasti 80 millisekuntia menneisyydessä.

Tätä aivojen viivettä voit testata myös omakohtaisesti. Pyydä ystävääsi menemään noin 30 metrin päähän. Ääni kulkee ilmassa huomattavasti valoa hitaammin, joten 30 metrin etäisyys luo aistien rekisteröimän äänen ja kuvan väliin maagisen 80 millisekuntin viiveen. Pyydä ystävääsi läpäsäyttämään käsiään kuuluvasti yhteen ja liikkumaan pari askelta edestakaisin. Aivot synkkaavat äänen ja kuvan 80 millisekuntiin asti, mutta heti sen ylittyessä, yhden askeleen aikana, ilmestyy ääneen viive.

Lähde.

helmi 092011
 

Ajattelu on sähköistä toimintaa, ja pienet sähköshokit aivoihin saattavat tehostaa ongelmanratkaisua huomattavasti. Näin ainakin väittää Richard Chin ja Allan Snyderin tuore tutkimus.

Snyder laittoi koekaniininsa ratkomaan yksinkertaisia, mutta logiikaltaan vaihtuvia ongelmia ja johti aivoihin matalan sähköjännitteen. Oikeanpuoleiseen ohimolohkoon johdettiin jännite ja vasemmanpuoleisen aktiivisuutta vaimennettiin. Kuuden minuutin sisällä 60 % sähköistetyistä koehenkilöistä oli ratkaissut tehtävän, kun verrokkiryhmästä ratkaisuun oli päässyt vain 20%.

Snyderin mukaan sähkövirta sotkee hetkellisesti mentaaliset esteet ja ennakkokäsitykset, jolloin ongelman voi ratkaista uudesta näkökulmasta käsin.

Lue lisää:

Can electrical jolts to the brain produce Eureka moments? | Not Exactly Rocket Science | Discover Magazine.

elo 302010
 

Intel kehittelee tietokonejärjestelmää, joka aivotoimintaa skannaamalla pystyy lukemaan sanoja suoraan käyttäjän ajatuksista. Tarkoitus on korvata hiiret ja näppäimistöt magneettikuvauslaitteella, joka seuloo sanat esiin rekisteröimällä sanojen ajatteluun liittyvät aivoaleiden aktivoitumiset.

Computers that read minds are being developed by Intel – Telegraph.

huhti 092010
 

Kuvassa vaarattomia jääkaappimagneetteja

Toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen on ollut monen tutkijan kiinnostuksen kohteena. Tätä ymmärrystä käsittelevä alue aivoissa on paikannettu oikean ohimolohkon ja päälaenlohkon taitteeseen, juuri korvan taakse. Tämä kohta aivoista on varsin kiinnostava ”mielen teorian” kannalta ja jopa ruumiistairtautumiskokemusten yhteydessä.

Uudessa MIT:n tutkimuksessa ei kuitenkaan haviteltu ruumiista irtautumista, vaan pyrittiin tutkimaan tietynlaista moraalista arviointikykyä sotkemalla aivoalueen toimintaa yhden hertsin magneettisella pulssilla. Koejärjestelyssä koehenkilöille esitettiin neljä variaatiota kuvitteellisesta tilanteesta, jossa Grace pysähtyy ystävänsä kanssa kahville kiertokäynnillä kemikaalitehtaassa. Ensimmäisessä variaatiossa Grace uskoo laittavansa ystävänsä kahviin sokeria, toisessa jotain, minkä hän uskoo myrkyksi, mutta joka onkin sokeria, kolmannessa sokeria joka onkin myrkkyä ja neljännessä myrkkyä tietäen sen olevan myrkkyä.

Useimmat meistä pitävät toisen ja neljännen variaation toimintaa moraalisesti vääränä, olihan näissä Gracen tarkoitus vahingoittaa ystäväänsä, vaikka toisessa lopputulos ei ollutkaan vahingollinen. Kolmannen variaation lopputulos on vahingollinen, mutta Gracen toiminta nähdään moraalisesti hyväksyttävänä.

Koehenkilön magnetisoiduille aivoille tulos ei ollutkaan näin itsestään selvä. Ensimmäiseen ja viimeiseen variaatioon he vastasivat kuten oletettiin, mutta kolmannen variaation kohdalla myrkyn tarjoamista pidettiin moraalisesti hyväksyttävänä. Aivoalueen häirintä siis vaikeutti Gracen harkinnan ymmärtämistä ja moraalinen arvio tehtiin lopputuloksen perusteella.

Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun teette moraalisia arvoita vaikkapa poliitikkojen toiminnoista, muistakaa pitää foliohattunne tiukasti päässä, etteivät hallituksen magneettiset manipulaatiosäteet pääse vaikuttamaan!

Lähde ja lisätietoa.

helmi 232010
 

Diskordianistit olivat sittenkin oikeassa, kaiken takana on kaaos.

Jos ei kaiken, niin ainakin inhimillisen älykkyyden ja luovuuden, tämän ovat todenneet nyt myös neurologit. New Scientistin mainio artikkeli  Disorderly genius: How chaos drives the brain kuvailee aivojen toiminnan uutta mallia.

Aivot tasapainottelevat jatkuvasti kaaoksen ja järjestyksen välillä, luiskahtaen vähän väliä kaaoksen puolelle. Tätä kuvataan lumivyörynä, joka satunnaisesti aktivoi neuroniketjuja ja alueita. Vyöryt ovat kuitenkin maltillisia, sillä yksi neuroni laukaisee keskimäärin vain yhden toisen neuronin. Muussa tapauksessa vyöry tukahtuisi saman tien, tai vaihtoehtoisesti valtaisi hetkessä koko aivot ja aiheuttaisi hyvin lähellä epileptista kohtausta olevan tilan. Satunnaisesti taphtuvan vyöryn jälkeen hermosolut asettuvat taas järjestyksen tilaan, ennen uutta vyöryä.

Järjestys tarkoittaa neuronien sähköisten taajuuksien lukittumista samaan vaiheeseen. Esimerkiksi lepotilassa aivoaallot ovat tasaisempia ja taajuudeltaan matalampia.

Kaaokseen luisumisen epäillään olevan elintärkeä toiminto muistin, uusiin tilanteisiin sopeutumisen ja luovuuden kannalta. Tutkimusten mukaan neuronivyöryjen kesto ennustaa tarkasti esimerkiksi älykkyystestien tulosta. Vyöry on tehokas tapa ottaa hetkessä käyttöön laajoja alueita, ja luo mahdollisuudet uusien ideoiden synnylle. Esimerkiksi autistisilla henkilöillä on havaittu keskimäärin pysyvämpi järjestyksen tila sosiaalista käyttäytymistä kontrolloivilla alueilla.

Muistialueita aktivoidessaan neuronivyöry aiheuttaa satunnaisten muistojen popsahtelun mieleen. Tämä on epäilemättä oleellinen tapahtuma luovassa prosessissa. Vastaus kinkkiseen ongelmaan saattaa kuin ulkopäin annettuna vain juohtua mieleen.

Hail Eris! All Hail Discordia!

helmi 152010
 

Joo, vähän kömpelösti kääntyi tuo otsikko, mutta aika kiinnostava artikkeli New Scientistissä.

Tutkimuksen mukaan universaalin ykseyden ja materialistisen maailman yläpuolelle kohoamisen tunne, joka voi olla myös osana joissakin uskonnollisissa ja henkisissä kokemuksissa, voimistuu henkilöillä, joilla on vaurioita aivojen parietaalilohkon takaosassa.

Samalla osalla aivoista on tekemistä myös meditaation ja rukouksen vaikutusten kanssa.

Damaged brains escape the material world – life – 11 February 2010 – New Scientist.