maalis 072021
 

Suufilaiset etsivät henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. He parantavat jumasuhdettaan erilaisten harjoitteiden avulla, ja moni kokee yhteyden voimistuessa voimakasta ekstaasia. Kysyimme suufimystikon tien valinneelta Aaro Löfiltä harjoitteista, Jumalasta ja ekstaasista. 

Suufilaisuutta kutsutaan usein islamin mystiseksi suuntaukseksi. Monelle ensimmäinen mielikuva suufilaisuudesta ovat ekstaasissaan villisti tanssivat dervissit. Myös 1200-luvulla elänyt suufifilosofi Rumi on monelle tuttu. Kyseessä on tietyissä maailmankolkissa muodikas suuntaus ja Suomessakin on jonkin verran toimintaa. 

Aaro Löf on kasvun opettaja, kirjailija, ja suufilaisuutta harjoittava mies. Kysyimme Löfiltä viisi kysymystä suufilaisuudesta. 

Kuinka sinusta tuli suufilaisuuden harjoittaja?

Alunperin törmäsin suuntaukseen kirjallisuudessa, ja siihen on myös viitattu luennoilla ulkomailla käydessäni. Mihin tahansa mystiseen linjaan kuuluu henkilöiden välinen tiedonsiirto, ja näin on myös suufilaisuudessa. Näin Burhanuddin nimisen sheikin (sheikki tarkoittaa suufilaisuudessa opettajaa) kuvan eräässä tapahtumassa: hänen olemuksensa ja inhimmillisyytensä puhuttelivat minua ja ennen kaikkea sydäntäni. Kuva sai minut hymyilemään, ja jokin leikkisyys ja vilpittömyys välittyivät hänestä. Kävin tapaamassa häntä Italiassa ja olemme pitäneet siitä saakka yhteyttä. 

Kuinka suufilaisuuss näkyy arjessasi

Suufilaisuus ja sen perinteen seuraaminen näkyy harjoittamisena, esimerkiksi päivittäisten rutiinien kautta. Observoin itseäni tai jotain tiettyä teemaa, esimerkiksi tällä hetkellä työskentelemme ryhmässä roolien ja minäkuvan kanssa. Tarkastelen aiheita ja kirjoitan havaintoja ylös. Rukoilen päivittäin, teen eräänlaista mantrameditaatiota ja pyrin jokapäiväisessä elämässä pehmeyteen, lempeyteen ja inhimillisyyteen. Nämä ovat omia harjoituksiani, ja harjoitukset vaihtelevat henkilön oman tarpeen mukaan. 

Mikä on suufilaisten suhde muihin islamin suuntauksin

Sinänsä suufilaisuus ei ole sidottu Islamiin, vaan on olemassa myös esimerkiksi kristittyjä suufeja. Islamin sanastoa käyttäviä suufeja on kuitenkin eniten. Uskonnonsuuntauksen ja suufilaisuuden ero on se, että suufi pyrkii kokemuksellisesti luomaan henkilökohtaisen yhteyden itseensä, elämään tai Jumalaan. Islamin tai kristinuskon ulkoiset muodot rituaaleineen tarjoavat hyviä perussääntöjä, mutta ne eivät vielä vie mystiikan äärelle. Uskonnosta tulee helposti este pyhyyden kokemiselle.    

Onko Jumala konkreettinen ukkeli jossain vai abstraktimpi olento?

Minusta näyttää siltä, että kaikissa perinteissä, joissa aidosti harjoitetaan oman kokemuksen kautta tutkimista päädytään samaan: kaiken ytimessä on tyhjyys, joka on samalla täysin, tavalla, jota looginen mieli ei ymmärrä. Tuolla olemassaolemattomuus loistaa valoa, voimaa, josta kaikki syntyy. Se ydin on mysteeri, ja sitä voi kutsua luojaksi. Partanaamaa tuskin löytää kukaan.

Oletko ollut ekstaasissa kuin dervissit ikään?

Moni pitää dervissiä ja suufia synonyymeinä. Suufeja on paljon, mutta kaikki eivät ole dervissejä. Dervissit ovat ihmisiä, jotka ovat aidosti valinneet suufilaisuuden tiekseen, ja joille yhteys on ykkösasia. Dervissi ei koskaan laiskottele suufilaisuuden kanssa. Jos normaali suufilainen elelee elämäänsä, ja tekee välillä vähän suufiharjoituksia, dervissi ei kaihda työtä vaan laittaa itsensä likoon. Hänelle yhteys todellisuuteen on mennyt turvallisuuden, maallisen tavoittelun ja mukavuuden ohi. 

Tätä tietä kulkeva kokee väkisinkin ekstaasia: joskus se voi olla esimerkiksi hengitetyn ilman tuntemista intiimiltä. Joskus se on voi olla voimakasta iloa siten, että lähestulkoon räjähtää, jos sille antaa enempää tilaa. Todellisuus on ekstaattinen paikka, jos valitsee olla täällä paikalla touhottamisen sijaan. Jos päätän olla tässä, huomaan, että tässä ja nyt on ihan mukavaa. 

marras 092009
 
  • the_book_of_genesis_illustrated_lUndergroundin elävä ikoni ja kummisetä Robert Crumb tekaisi (tai viitisen vuotta siinä meni) kuvituksen Genesikseen omaan rehelliseen ja kuviakumartelemattomaan sävyynsä. Järkäleestä justkaillaan mm. Alterwebissä: An Atheist’s Review of the Book of Genesis Illustrated by a Legendary Comics Artist. Kyseessä ei siis ole Crumbille tyypillistä sarkastinen huumori, vaan vakavasti tehty raamatunsovitus.
  • Toisaalla Crumb paljastaa gnostilaisen uskonsa.
  • Kristillistä näkökulmaa pop-pakanuuteen tarjoillaan ”dokumenttielokuvassa” Pop Culture Paganism – Wicca, Neovampirism, and the Occult.
  • Vähän toista kanttia pakanuuteen tarjoaa Margot Adlerin haastattelu. Adler kirjoitti klassikoksi muodostuneen Drawing down the moon:  Witches, Druids, Goddess-Worshippers, and Other Pagans in America -kirjan.
  • Matrix-tuottajat taas suunnittelevat elämänkertaelokuvaa Muhammedista. Tarkoitus on lisätä ymmärrystä Islamia kohtaan, mutta mitenköhän käy.
  • El Topo saa jatko-osan! Alejandro Jodorowsky sai rahoituksen ikuisuusprojektiinsa Abel Cain (aka Sons of El Topo). Juhlaa!
  • Gary Lachman: 2013: Or, What to Do When the Apocalypse Doesn’t Arrive
  • 10 peruutettua tuomiopäivää.
  • MAPS tarjoaa The Psychedelic Review -lehden vuosikerrat 1963-1971 PDF:inä. Alan Wattsia, Timothy Learya ja muita herkkuja.
  • Psykedeelistä maailmankuvaa myös Youtubessa:
  • Scientists study possible health benefits of LSD and ecstasy
  • Why antidepressants don’t work for so many
  • Boing Boingin juttua mielanhallinnasta valojen ja äänien avulla.
  • Mielenhallintaa hiukan toisesta kulmasta, pieni juttu uskonnosta ja aivopesusta.
  • Jon Ronsonin haastattelu. Elokuva The Men Who Stare at Goats pohjautuu journalisti Jon Ronsonin USA:n armeijan tekemistä paranormaaleja kykyjä koskevista tutkimuksista kirjoittamaan kirjaan.
  • Ed. leffan traileri:
  • Jon Ronsonin kirja herätti myös keskustelua armeijan aivopesuun käyttämästä musiikista, ainakin Britney Spearsia, Queenia ja Nine Inch Nailsia huhutaan kuunnellun aikalailla. PsyOps Rock.
  • Neurosceptic kahvin ja plasebokahvin vaikutuksista ja ainain yksi kiinnostava huomio.
joulu 152008
 

Muistakaas katsoa tänään 20.30 Teemalta toinen osa kolmiosaisesta dokkarista Islamilainen retriitti. Siinä kourallinen eritaustaisia brittejä sysätään suufilaiseen retriittiin tarkoituksena johdattaa heidät suoraan kosketukseen Allahiin tai ainakin herätellä jotain pyhyyden tuntemuksia.

Ensimmäisen osan kiinnostavin anti oli pieni kahnaus, joka syntyi ”klassisen islamin” – kuten retriitin ohaajat suufilaista islamin muotoa kuvaavat – ja nykyaikaisen dogmaattisen islamin välisistä opillisista eroista. Suufilaisuus on islamin mystiikkaa, jossa vähät välitetään dogmaattisista opeista, ja pyritään suoraan Jumalyhteyteen, usein ekstaattisten tekniikoiden avulla. Ekstaattisuus on tietenkin ”tapaislamistille” yhtä omituista ja pelottavaa kuin vahvasti ekstaattiset herätysliikkeet tavan luterilaiselle kirkkoväelle.

Toinen kiinnostava teema on erilaisten ihmisten taipuminen henkisyyteen, ”herääminen” kohtaamaan mystiset kokemukset. Joku porukasta uppoaa heti sanojen ja rituaalien kauneuteen, joku itkee silmänsä pihalle sisäisistä myllerryksistä, kolmatta ei voi vähempää kiinnostaa. Mielenkiinnolla odotan miten kaksi seuraavaa seurattavaa viikkoa etenee. Kuukauden eristyksessä ja ohjauksessa saadaan epäilemättä aikaan melkoinen henkinen mylläkkä kenen tahansa todellisuustunneleissa, varsinkin jos mukaan on lähtenyt vapaaehtoisesti ja ennakkoluulottomasti.

Toinen osa uusitaan ensi sunnuntaina, ja kolmas osa tulee sitten taas maanantaina.

Linkki

Kaksi jälkimmäistä osaa löytyy muuten Google videosta, mutta ekaa osaa ei oo tullu vastaan paitsi kuolleena torrenttina.