joulu 022013
 

Suomen Gurdjieff-seura julkaisi hiljattain erittäin mielenkiintoisen kirjasen Huomioita todelliseksi tulemisesta (Notes on Becoming). Tässä hiukan kirjan esittelyä.

huomioita todelliseksi tulemisestaKirjanen perustuu Helsingissä vuosina 2002- 2007 pidettyihin esitelmiin ja erityisesti kuuden julkisen keskustelun sarjaan Rikhardinkadun kirjastossa syys- ja marraskuussa 2007. Keskustelujen teemana oli sisäisen kehityksen mahdollisuus. Kirjan kuusi osaa vastaavat näiden tapaamisten aiheita.

Suuri osa keskusteluista koski venäläisen hengellisen etsijän ja opettajan Georg Ivanovitch Gurdjieffin (1866?-1949) muotoilemaa ideoiden järjestelmää, joka perustuu hänen Aasiassa ja Egyptissä löytämiinsä muinaisiin opetuksiin. Keskusteluja ei kuitenkaan erityisesti sidottu tai rajoitettu mihinkään tiettyyn oppijärjestelmään tai perinteeseen. Osallistujia kannustettiin jakamaan mitä tahansa kokemuksia, ajatuksia ja kysymyksiä heillä saattoi olla, riippumatta siitä perustuivatko ne henkilökohtaisiin kokemuksiin tai johonkin mitä he olivat lukeneet.

Teksti on muistinvarainen, sillä esitelmien valmistelussa tai esittämisessä ei käytetty kirjallista materiaalia. Tällöin esiintyjän on puhuttava mahdollisimman paljon henkilökohtaisesta kokemuksesta ja ymmärryksestä käsin. Jos nämä ideat elävät meissä ja päivittäisessä pyrkimyksessämme Työskennellä sisäisesti elämässä, silloin ponnistustemme tulokset saattavat aivan luonnollisesti ilmentyä sanoissamme. Ne heijastavat meille mahdollista ymmärrystä, joka riippuu tuon hetkisestä tietoisuudestamme ja läsnäolostamme.

Ajatus, että sellaisina kuin olemme emme ole täydellisiä emmekä sitä mitä todella voisimme olla, vaan ainoastaan sen varjo tai mahdollisuus, toistuu eri muodoissa läpi historian. Eräs lähde tälle perinteelle ovat vanhat sadut ja legendat, jotka ensin kulkivat suullisesti ja lopulta kirjoitettiin muistiin. Niinpä teema esiintyy jopa lastenkirjoissa.

Todelliseksi tuleminen, todelliseksi itseksi tuleminen, on prosessi. Sen mahdollisista seurauksista puhuminen tai kirjoittaminen on parhaimmillaankin vaikeaa, koska emme voi tietää mitä seuraukset ovat ennen kuin olemme kokeneet ne omakohtaisesti. Tämä kirjanen on sen vuoksi vain karkea luonnos eräistä todelliseksi itseksi tulemisen prosessin piirteistä. Se on kirjoitettu toivoen, että se auttaisi niitä, jotka ovat päättäneet ryhtyä tähän prosessiin ja niitä, jotka tuntevat vetoa tähän suuntaan, mutta eivät ole vielä päättäneet lähteäkö tälle matkalle.

Kirjaa on tilattavissa mm. Tajunnan kaupasta.

huhti 212010
 

Bob Reinsteinin, Suomen johtavan Neljännen tien puuhamiehen ja useiden Gurdjieffin ajatuksiin perehtyvien ryhmien vetäjän haastattelu. Bob puhuu omasta historiastaan Gurdjieff-työn piirissä, työn päämääristä, sen luonteesta ja vaikeudesta sekä muun muassa egosta. Kerrassaan hyvää settiä.

Bob Reinstein interviewed by Jonimatti Joutsijärvi – Reinstein, Robert A. (Bob).

Katkelma haastattelusta:

BR: Well, in ordinary life, we are in our own way. What we call ourselves, our personalities—because there’s more than one—stand in the way of us receiving the more direct higher influences, because we think we ’are’. We think we are one, and the one we call ’I’ or in Finnish ’minä’, is real I, or something close to it. And that prevents us from really being open. We have to get past that. But to do that we first have to see. So the work begins with learning how to see. We never do. We’re not able to do. We have to begin by learning how to see.

JJ: And then come all these tensions, that I can’t bear seeing myself, being like this, acting like that.

BR: And some people, when they begin to see things like that, don’t want to continue. They say: ’This is too difficult, this is too unpleasant. I’m not ready. I was happier before, when I was sleeping peacefully, now something has disturbed my sleep, my psychological sleep.’

One has to choose whether to go back to the psychological sleep, which is comforting in some ways, although it has many elements of suffering, mechanical suffering, or to go deeper into this other kind of suffering, in order to become transformed, in order to become, ultimately, what we really are, not what we think we are.

So we have to try to see, we have to be willing to see. We have to bear, or suffer, from what we are seeing, and not turn away from it. And not try and analyse it, or judge it or control it, just allow, allow these contradictions to be what they are, to be seen and experienced, in all of our parts, in all of our centres, as Gurdjieff puts it.

Kehittyminen

 Posted by at 13.21  Artikkelit, Henkisyys
tammi 132010
 

Reilu vuosi sitten, kun pistin pystyyn tämän Tajunta-sivuston, aloitin siteeramalla P.D. Ouspenskyn kirjaa Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet. Ajatus tajunnallisesta kehittymisestä, siitä että ihmisen täytyy ottaa vastuu omasta evoluutiostaan, on nykyhetkenä entistäkin kiehtovampi. On pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että luonto kantaa vastuun kehittymisestä vain tiettyyn pisteeseen saakka – kunnes lajin selviäminen on taattu. Sen jälkeen olemme oman älykkyyden ja viisauden varassa, ja yhä vääjäämättömämmin on nähtävissä, että vituiksihan tämä on menossa. Teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen lumipalloefekti on jyrännyt luolamiesaikojen kynsinhampain elämän syrjässä roikkuneen heimoihmisen alleen. Ihmisen selviytymiseen rakentuneet prosessit eivät enää palvele oikeita päämääriä, vaan saavat ihmiskunnan käyttäytymään itsetuhoisesti. Elämää ylläpitävä luonto on kahlittu, taivutettu ihmiskunnan oikkuihin ja piilotettu parhaan mukaan.

Ihmisellä on kuitenkin muista eläinkunnan tuotteista poiketen etulyöntiasema siinä mielessä, että ihminen voi tiedostaa oman kehityksensä. Juuri tämä on avain mahdolliseen elämisen arvoiseen tulevaisuuteen.

Ensinnäkin ihmisen täytyy ymmärtää olevansa sisäisten automaattisten toimintojensa ja näitä käynnistävien ulkoisten ärsykkeiden välikappale. Ouspensky sanoo – G.I. Gurdjieffin ja 1900-luvun alun futuristisen ajanhengen mukaisesti – että ihminen on kone. Koneen tietoisen käyttämisen ensimmäinen askel on ymmärtää koneen toiminta, ja tämä ihmiskoneen toiminnan opiskelu on sekä Gurdjieffin että Ouspenskyn oppijärjestelmien polttopiste. Pyrkimys on valjastaa koneen koko potentiaali tietoisen mielen ja tahdon alle.

Koneena oleminen tarkoittaa automaatiota. Ihminen toimii ulkoisten ärsykkeiden mukaan vailla omaa tahtoa. Eräs koneen ominaisuuksista on se, että kone luulee olevansa itsensä herra ja tekevänsä tietoisia päätöksiä, vaikka todellisuudessa onkin pelkkä mekaaninen automaatti, jonka ainoastaan ulkoiset vaikutteet, kiihokkeet ja sysäykset saavat liikkeelle. Itsessään ihminen ei pysty tekemään mitään, kaikki vain tapahtuu.

Ellei ihminen ensiksi ymmärrä ja hyväksy täydellistä mekaanisuuttaan, mitään kehitystä ei voi tapahtua.

Ihmisen sisäiset toiminnot tuottavat ulkoisten ärsykkeiden vaikutuksesta jatkuvasti uusia haluja ja muita ailahtelevia tunteita. Näistä syntyy harha, jonka mukaan ihminen luulee haluavansa/toivovansa/rakastavansa/vihaavansa jotain. Ihmisen psyyke ylläpitää mielikuvaa ”minästä”, jolla kulloinkin on jos jonkinlaisia haluja, vaikka todellisuudessa näitä ”minuuksia” on lukematon määrä. Jokainen ”minä” luulee edustavansa kokonaisuutta, vaikka todellisuudessa on sen hetkisen ulkoisen vaikuttimen tuottama pieni osa psyykettä. Ihminen saattaa haluta jotain asiaa tai samaistua johonkin ihmisryhmään hyvinkin vahvasti, mutta jo vaikkapa tunnin kuluttua uusi halu ja uusi samaistumisen kohde on jo ajanut edellisen yli. Mikä pahinta, saattaa edellinen halu olla jo tyystin unohtunut, jolloin mielikuva kokonaisuudesta ja eheästä minästä pysyy.

Kehittyäkseen ihmisen tulee ymmärtää, ettei hän omista ensinnäkään kykyä tehdä, ei yksilöllisyyttä tai yhtenäisyyttä eikä tajuntaa ja tahtoa. Tämän hyväksyminen on oleellista, sillä ihminen ei lähde tavoittelemaan sitä, minkä hän jo luulee omistavansa. Ihmisen täytyy todella haluta kehittyä, pelkkä ohikiitävä tyytymättömyys ulkonaisiin olosuhteisiin ei saa aikaan riittävää virikettä mahdolliseen muutokseen.

Lähde: P.D Ouspensky: Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet.