elo 302010
 

Intel kehittelee tietokonejärjestelmää, joka aivotoimintaa skannaamalla pystyy lukemaan sanoja suoraan käyttäjän ajatuksista. Tarkoitus on korvata hiiret ja näppäimistöt magneettikuvauslaitteella, joka seuloo sanat esiin rekisteröimällä sanojen ajatteluun liittyvät aivoaleiden aktivoitumiset.

Computers that read minds are being developed by Intel – Telegraph.

heinä 172010
 

Osui sattumalta silmään myös uunituore meta-analyysi vuosien 1997-2008 toteutetuista ESP-kokeista. Storm L, Tressoldi PE ja Di Risio L saivat jälleen kerran kaivettua esiin tilastollisesti merkittäviä poikkeamia, erityisesti valikoituja (meditoijia ja paranormaaliin uskovia) koekaniineja käyttävissä Ganzfeld-kokeissa.

Linkki tiivistelmään.

Ray Hyman älähti tutkimuksesta ja syytti tutkijoita huonosta analyysistä sekä vetosi ESP-ilmiöiden ailahtelevaisuuteen toistettavuuden suhteen. Linkki.

Tutkijat puolustelevat analyysiaan ja ovat mielestään löytäneet toistettavan proseduurin ilmiön tutkimiseen. Tiivistelmä loppuu parapsykologian yhteydessä useasti käytettyyn fraasiin: ”lisää tutkimuksia on tehtävä”.

Melkoista vetvomista, yhä vaan.

heinä 152010
 

Termi ganzfeld tarkoittaa ”täyttä kenttää” ja juontuu efektistä, jossa aivot tuottavat hallusinaatioita visuaalisten ärsykkeiden puuttuessa. Tämä puutostila saadaan aikaan peittämällä koko näkökenttä staattisella, yksivärisellä peitteellä, esimerkiksi kahdella pingispallon puolikkaalla.

Parapsykologisissa tutkimuksissa, ns. ganzfeld-kokeissa, käytetään hermokohinasta syntyviä hallusinaatioita apuvälineenä ESP-ilmiötä etsittäessä. Ajatuksena on kutakuinkin se, että vielä tuntematon aisti tai jokin muu informaatiokanava siirtää visuaalista tietoa kahden ihmisen tajunnan välillä, ja satunnaisuudesta nousevat kuvat reagoivat jollain tapaa tähän informaatioon. Vastaanottava, pingispallot silmissä loikoileva henkilön siis odotetaan näkevän hallusinaatioissa lähettävän henkilön ajatteleman kuvan. Kokeilla pyritään todistamaan telepaattisen kommunikaatiokanavan olemassolo.

Standardisoidussa koeasettelussa lähettäjä ajattelee jotain kuvaa, ja puolen tunnin ganzfeld-session jälkeen vastaanottajalle näytetään lähettäjän ajattelema kuva sekä kolme muuta kuvaa. Näistä vastaanottaja valitsee yhden. Satunnaisesti valittaessa todennäköisyys oikean kuvan valitsemiseen on 25%. Ganzfeld-kokeissa tulokset ovat usein jotain aivan muuta.

Vuosien 1974 ja 1981 välillä toteutettiin 42 ganzfeld-koetta. Charles Honortonin myöhemmän meta-analyysin mukaan 55% kokeista tuotti positiivisen lopputuloksen ja oikeaan kuvaan osumisprosentti oli 38%. Yksittäisten kokeiden tulokset olivat hyvin vaihtelevia, toiset tutkijat saivat jatkuvasti parempia tuloksia kuin toiset. Parapsykologien mielestä tällainen vaihtelu voi aiheutua tutkijoiden, ja miksei tutkittavienkin, tiedostamattomista odotuksista, jotka vaikuttavat tuntemattomaan tiedonsiirtoväylään. Sinänsä järkeenkäypää, onhan tutkimuksen lähtökohdissakin kyse tajuntojen vaikutuksista toisiin. Skeptikot kuitenkin pitivät todennäköisempänä, että tutkimusasetteluiden virheet vaikuttivat tuloksiin. Honorton ja skeptinen psykologi Ray Hyman päättivät vuonna 1986 luoda yhtenäiset ohjeistukset Ganzfeld-tutkimuksille.

Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty rutkasti lisää, niitä on analystoitu ja meta-analysoitu, varmaan löytyy myös meta-analyysien meta-analyyseja. Suurin osa analyyseistä antaa osumaprosentiksi suurinpiirtein kolmeakymmentä, eli tilastollisesti hyvinkin merkittävän poikkeaman. Vaihtelu on kuitenkin suurta, aina 25 prosentista 39:ään, riippuen siitä minkälaisia kokeita on otettu mukaan. Esimerkiksi negatiiviseen tulokseen päätyneet Julie Milton ja Richard Wiseman sisällyttivät analyysiinsä myös epästandardeja kokeita. Lähelle standardia pyrkineitä kokeita analysoidessaan tutkijat Deryl Bem, John Palmer ja Rickhard Broughton saivat sen sijaan jälleen tilastollisesti merkittäviä tuloksia.

Miksi sitten Ganzfeld-kokeiden tulokset eivät riitä todisteeksi telepatian olemassaolosta? Ensinnäkin meta-analyysi, jossa useamman tutkimuksen tulokset tulkitaan kuin yhden laajan tutkimuksen tuloksena, on yhtä altis tutkijan ennakko-odotuksille ja subjektiivisille näkemyksille kuin yksittäinenkin tutkimus. Toiseksi tilastollinen poikkeama ei vielä tee tuloksesta tieteellisesti merkittävää. Myöskään mitään olemassaolevaa, yleisesti hyväksyttyä ja testattavaa teoriaa ei telepatialle ole olemassa. Niin urpolta kuin se äkkiseltään kuulostaakin, täytyy ensin olla teoria, jota aletaan todistelemaan, pelkät todisteet eivät riitä tieteeksi. Siinä mielessä asia on kuitenkin järkeenkäypä, että poikkeamat eivät todista muuta kuin sen, että on olemassa poikkeamia. Vaikka ganzfeld-kokeissa siis saadaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviä tuloksia, ne eivät yksistään riitä todistamaan telepatian olemassaoloa. Jotain kummallista siellä pingispallonpuolikkaiden takana kuitenkin tapahtuu.

Lisää hyviä tutkimuksia siis tarvitaan. Joku vaan jos suostuisi niitä tekemään.

Keskustelu ganzfeldista foorumilla.

Wikipedia

Sceptics dictionary

Kuudes aisti – aivojen yliaistilliset mahdollisuudet

Kvanttilomittuminen

 Posted by at 14.19  Artikkelit, Paratiede
marras 062009
 

En tiedä miksi quantum entanglement on käännetty suomeen lomittumiseksi, millä ainakin arkikielessä on varsin eri merkitys kuin enganlementilla. Oli miten oli, lomittuminen on eräs niistä meitä esoteerikkoja erityisesti kiinnostavista kvantti-ilmiöistä.

Käytännössä lomittuminen tarkoittaa sitä, että toisiinsa yhteydessä olleet elektronit pysyvät ”telepaattisesti” ”tietoisina” toistensa tiloista, oli välimatka kuinka pitkä tahansa. Perinteisesti tiedemaailma on tyrmännyt telepatiasta innostuneet hörhöilijät väittämällä, että kvanttiefektit toimivat ainoastaan mikroskooppissa systeemeissä. Tämä on kuitenkin pelkkä myytti. Uudempien tutkimusten mukaan kvanttilomittumisella on vaikutusta myös makroskooppisessa maailmassa ja jopa orgaanisissa systeemeissä. Esimerkiksi fotosynteesin on todettu käyttävän kvanttilomittumista hyväkseen.

Kvanttilomittumisen vaikutukset jokapäiväisessä elämässämme eivät ole näkymättömiä siksi, että ne olisivat olemassa vain mokelyylitasolla, vaan siksi, että olemme molekyylillämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristöön, ja jatkuvien lomittumisten pommittamana. Lukemattomat lomittumiset nollaavat toinen toisiaan, seuraa ns. dekoherenssi.

Laboratorio-olosuhteissa kvanttilomittuminen pystytään pitämään yllä jos mitään ulkopuolista häiriötä ei päästetä sotkemaan elektrodeja. Luonnossa on kuitenkin havaittu dekoherenssista huolimatta kymmen-, jopa satakertaisia aikoja kvanttilomittumisen pysyvyydessä mm. lintujen magnetismille herkissä molekyyleissä, joita linnut mahdollisesti käyttävät suunnistamisen apuna.

Dean Radin ennustaakin näiden tutkimusten trendiä seuraillen valtavirtaneurologien alkavan tutkia kaksosten ja emotionaalisesti bondaavien parien aivojen kvanttilomittumista. Tutkimustuloksia tullaan ylistämään telepatian tai ”täysin uuden, ennennäkemättömän” ilmiön löytämisestä.

Tietenkin paratieteisiin vakavasti suhtautuvat tutkijat ovat tutkineet telepatiaa jo vuosikymmeniä, Radin itse mukaanluettuna, mutta hän ei selkeästikään näe nykyisen kielteisesti paratieteisiin suhtautuvan arvomaailman murtumisen olevan mahdollista kuin kvanttineurologian kehittymisen kautta.

Lähteet: Scientific American ja Dean Radin.

funny-pictures-the-cat-of-schrodinger-enters-a-wormhole