elo 302012
 

Miten psykedeeleihin suhtaudutaan? Millainen ilmapiiri niiden ympärillä vallitsee? Saako psykedeeleistä puhua? Pitäisikö niistä puhua? Onko niistä pakko puhua? Ja ketkä niistä sitten oikein puhuvat? Olisiko aihepiirin käsittelyssä kehitettävää? Mistä ollaan tulossa? Minne ollaan matkalla?

Aivokemiaa nylkyttävässä, kriittisiä kulmia esiinkaivelevassa paneelikeskustelussa mukana hiljattain psykedeelejä käsittelevistä tieteellisistä tutkimuksista kandityönsä kirjoittanut neurobiologian opiskelija Anton Laihi, provosoivista sarjakuvistaan tunnettu taiteilija, mystikko ja intellektuelli, itseoppinut psykedeeliasiantuntija Tuukka Virtaperko sekä luokanopettajana uutta sukupolvea tietoiseen elämään kannustava monitaituri, ex-päihdepsykonautti Mikko S.. Keskustelun järjestystä pyrkii parhaansa mukaan ylläpitämään muusikko, päiväkodin täti ja neuroaktivisti Henry Vistbacka.

loka 202011
 

Herätkää!

Opetusneuvos Yrjö Kallinen – pasifisti, teosofi, entinen puolustusministeri ja osuustoimintamies – puhuu tässä 18.4.1969 tallennetussa esitelmässä innoittavasti ja innostuneesti maailmantilasta, sodasta, ihmisluonnosta, kulttuurin suggestiovoimasta, elämän syvyysaspektin tutkimisesta, parapsykologiasta, psykologiasta, hindulaisuudesta ja tietenkin siitä, kuinka unessa me olemme.

On aika herätä!

Äänitetty Stefan Tallqvistin toimesta Sällskapet för psykisk forskning -yhdistyksen kokouksessa 18.4.1969.

Ylös niinku olis jo!

Kallisen elämänkertakirjaa ”Yrjö Kallisen elämä ja totuus” voi tilata mm. Tajunnan kaupasta.

syys 132010
 

Mielenterveyden ammattilaiset ovat usein suhtautuneet liian kaavamaisesti outoja kokeviin asiakkaisiinsa. Valtavirran psykiatrit eivät nykyisinkään yleensä ota aitojen psi-ilmiöiden mahdollisuutta huomioon. Erjanti (1998) kertoo, että edes ääniä kuuleviin ei aikaisemmin osattu suhtautua joustavasti. Sääntönä oli, että potilaiden harhoja ei saa vahvistaa, joten potilaan kertoessa äänistään ei psykiatrin pitänyt olla kuulevinaankaan. Erjannin lainaamien tutkijoiden mukaan äänet kuitenkin voidaan pitää parhaiten kurissa keskustelemalla niistä muiden kanssa turvallisessa ympäristössä.

kauttaParapsykologia: Parapsykologia ja mielenterveys.

syys 032010
 

Psykedeelisten huumeiden vakavasti otettava lääketieteellinen tutkimus on ollut jäähyllä viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta viime vuosina on asia noussut jälleen pinnalle. Uudet tutkimukset perinteisten hallusinogeenien psykiatrisista vaikutuksista ovat herättäneet laajenevaa kiinnostusta, ja useimmiten paheelliseen päihdekulttuuriin liitetyistä kemikaaleista on havaittu olevan yllättävää hyötyä.

Vaikka psykedeeleillä on pitkä historia alkuperäiskulttuurien rituaalikäytännöissä, kiinnostui lääketiede aineista varsinaisesti vasta Albert Hoffmanin löydettyä LSD:n. Pian sekä LSD, psilosybiini että ketamiini havaittiin tehokkaiksi terapeuttisiksi apuvälineiksi. Vuoteen 1965 mennessä oli ilmestynyt yli tuhat kliinistä tutkimusta joissa todettiin psykedeelien auttavan mm. ahdistukseen, pakko-oireiseen häiriöihin, masennukseen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen, alkoholismiin sekä kipuihin ja ahdistukseen syövän terminaalivaiheessa.

1970-luvulla Timothy Learyn ja kumppaneiden alullepanema psykedeelinen vallankumous sulautti psykedeelit osaksi vastakulttuuri-ideologiaa. Yleinen mielipide kääntyi psykedeelejä vastaan ja niiden hallussapito tehtiin laittomaksi. Tieteellisen tutkimusten rahoittajat säikähtivät ja lupaavasti alkanut tutkimus jouduttiin keskeyttämään vuosikymmeniksi.

Hiljalleen nouseva psykedeliatutkimuksen uusi aalto lähti liikkeelle ketamiinista, aineesta jota Timothy Leary piti merkittävimpänä psykedeelisenä huumeena. NMDA-glutamaatti-reseptorien osuus masennuksessa huomattiin 90-luvulla ja koska ketamiini toimii NMDA-antagonistina, voisi ketamiini toimia antidepressanttian. Kaksoissokkokokeiden jälkeen havaittiin, että ketamiini on tehokas ja ennen kaikkea nopea lääke. Jo kolme tuntia pienen nenäsuihkeena annettavan ketamiiniannoksen jälkeen masennusoireet vähenivät merkittävästi. Perinteisiin masennuslääkkeisiin, joiden vaikutusta joutuu odottelemaan kahdesta kolmeen viikkoa, verrattuna vaikutus on huimaavan nopea. Tällaisesta ahdistus- ja masennustilan nopeasta helpottumisesta on hyötyä ennenkaikkea vaikeissa tapauksissa, esimerkiksi itsemurha-aikomusten yhteydessä. Kun ahdistuksen pahin vaihe saadaan jo tunneissa ohi, on helpompi siirtyä muihinkin terapiamuotoihin.

Ketamiinisuihkeen vaikutus laantuu parissa viikossa, eikä ketamiini välttämättä toimi pitkäaikaisena masennuslääkkeenä, mutta ensiapuna se tutkimusten valossa vaikuttaa olevan vertaansa vailla, jos sitä vain uskallettaisiin rohkeammin käyttää mielenterveyshoidossa, välittämättä aineen maineesta ja huumausaineluokituksesta.

Muut hallusinogeenit eivät ole olleet aivan yhtä suuren lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena, johtuen luultavasti näitä koskevasta vieläkin tiukemmasta lainsäädännöstä. Kuitenkin esimerkiksi psilosybiinin – jota sisältäviä sieniä kasvaa myös Suomen metsiköissä ja golf-kentillä – todettiin olevan tehokas lääke pakko-oireisiin häiriöihin potilailla, joita aiemmin ei saatu hoidettua. Jälleen vaikutus oli nopea: noin kaksi tuntia psilosybiinin psykedeelisen efektin jälkeen pakko-oirehäiriöt vähenivät merkittävästi, 23-100 prosentilla. Vaikutus ei ollut sidoksissa nautittuun määrään, joten jo sinänsä hyödyttävällä psykedeelisellä efektillä ei ollut merkitystä oireiden vähentymiseen. Trippailua kammoksuvienkaan ei siis tervitse säikähtää psykedeelien lääkekäyttöä.

Psilosybiinin on todettu myös helpottavan syöpäpotilaiden oloa, parantavan mielialaa ja vähentävän ahdistusta. Vaikutuksen todettiin kestävän kahdesta viikosta puoleen vuoteen. LSD taas on huomattu tehokkaaksi lääkkeeksi sarjattaiseen päänsärkyyn eli Hortonin syndroomaan.

Lisää psykedeelien vaikutuksista aivokemiaan ja neurologiaan voit lukea kuukauden ajan vapaasti ladattavasta Nature-lehden artikkelista. Lukeminen vaatii rekisteröitymisen. Voin myös heittää PDF:n jos aika menee umpeen tai joku ei viitsi rekisteröityä.

huhti 202010
 

Tarotpuun Tero Hynynen antoi luvan julkaista hänen Suomen logoterapiayhdistyksen Fikkari-lehteen kirjoittamansa mainion artikkelin tarot-korttien ja logoterapian yhteensopivuudesta.

Tarot-korteilla on sen verran hurja maine – tässä kohtaa voisi kenties puhua jopa stigmasta – että niiden mainitseminen logoterapian yhteydessä voi nostaa monella niskavillat pystyyn. Asetelma voi vaikuttaa suorastaan harhaoppiselta. Tarot-korttien kielteinen (tai vähintäänkin arveluttava) julkisuuskuva johtuu pääasiassa korttien käytöstä ennustusvälineenä. Asiaa ei myöskään lainkaan helpota median antama lisäväri; Tarotit ovat elokuvissa ja tv-sarjoissa yleensä ”pahan instrumentteja”, niitä käyttävät epäilyttävät henkilöt epäilyttäviin tarkoitusperiin. Harmi sinänsä. Tarotit ovat nimittäin erittäin tehokas ja hieno työväline itsetuntemukseen, ongelmanratkaisuun ja henkiseen kasvuun. Lisäksi kortit soveltuvat kuvallisena, projektiivisena menetelmänä erilaisten psykoterapioiden apuvälineeksi. Ehkäpä myös logoterapian?

Tarotin lyhyt oppimäärä

Tarot-pakka sisältää 78 kuvallista korttia jakautuneena kahteen osaan: 22 Valttikorttia (ns. ”Suuri Arkana” eli suurten salaisuuksien kortit) sekä 56 numero- ja hovikorttia (ns. ”Pieni Arkana” eli pienten salaisuuksien kortit). Valttikortit muodostavat Tarot-pakan sydämen. Näissä korteissa on kuvattuna erilaisia ihmis- ja eläinhahmoja, taivaankappaleita, mytologisia teemoja sekä klassisia hyveitä. Numerokortit jakautuvat edelleen neljään ryhmään tai ’maahan’: Sauvat, Maljat, Miekat ja Lantit. Kussakin maassa on 10 numerokorttia (Ässä-10) sekä neljä hovikorttia: Lähetti, Ritari, Kuningatar ja Kuningas. Hoviväki saa myös erilaisia jakoja, esim. Tytär, Poika, Äiti ja Isä.

Toisin kuin usein näkee mainittavan, Tarotit eivät ole nykyisten pelikorttien kantamuoto vaan asia on juuri päinvastoin. Pelikortit ovat lähtöisin Kiinasta 1000-luvun tietämiltä, Eurooppaan ne saapuivat 1350-luvun paikkeilla islamilais-maurilaisten alueiden kautta. Tarot-kortit syntyivät 1400-luvulla Pohjois-Italiassa, ensimmäinen maininta löytyy Ferraran hovin tilikirjoista vuodelta 1442. Vauraat Viscontin, Sforzan ja Esten suvut teetättivät hoveihinsa aidoilla kulta- ja hopeaväreillä käsinmaalattuja kortteja, joilla pelattiin nykyisen bridgen kaltaista peliä. Kuten muihinkin kuvallisiin järjestelmiin, on Tarotteihin voinut jo tuolloin myös sisältyä erilaisia opetustarkoituksia. Ennustamiseen ja okkultismiin Tarot liitettiin 1700-luvulla. Siitä lähtien kortit ovat toimineet mitä moninaisimpien filosofioiden ja uskomusten sulatusuunina.

Terapeuttinen Tarot

Tarot-korttien terapeuttinen käyttö pääasiassa pohjautuu psykiatri C. G. Jungin (1875-1961) kehittelemään arkkityyppiteoriaan. Jung oli itse kiinnostunut Taroteista, ja mainitsee ne muutamassa kirjassaan (Archetypes and the Collective Unconscious, 1959; Visions: Notes of the Seminar Given in 1930-1934, 1997), Jungin ei kuitenkaan tiedetä käyttäneen kortteja henkilökohtaisesti. Arkkityypeillä Jung tarkoittaa tiettyjä perittyjä psyyken ominaisuuksia, jotka ovat yhteisiä kaikille. Arkkityypit vaikuttavat toimintaamme ja käyttäytymiseemme, lisäksi ne ovat luonteeltaan konservatiivisia (ks. esim. Jung, C. G.: Psychological Types, 1971, s. 443-447). Tarot-korteissa, erityisesti Valteissa, on nähty samankaltaisuuksia perusarkkityyppien suhteen. Verena Kast kirjoittaa kirjassaan The Dynamics of Symbols – Fundamentals of Jungian Psychotherapy (1992, s. 2-3): ”Meidän ei tulisi olla sen enempää alitajunnan kuin yhteiskunnan luomien arvojenkaan määrittelemiä. Alitajunnan kahleista vapautuminen merkitsee mm. sitä, ettemme anna minkään arkkityypin määrittää elämäämme olematta tietoisia sen vaikutuksesta.” Tähän terapeuttinen Tarot juuri tähtää: tulemalla tietoiseksi elämässämme vaikuttavista (arkkityyppisistä) voimista voimme myös muuttaa niitä, ja siten muuttaa elämäämme.

Ensimmäiset varsinaiset ’Tarot-terapia’ -kirjat olivat psykoterapeutti Sheldon Koppin The Hanged Man: Psychotherapy and the Forces of Darkness (1974) sekä Jan Woudhuysenin Tarot Therapy – A Guide to the Subconscious (1979). Uudemmista terapiakeskeisistä kirjoista on syytä mainita Steve Hounsomen Tarot Therapy (1999) sekä eritoten psykologi ja psykoterapeutti Arthur Rosengartenin Tarot and Psychology – Spectrums of Possibility (2000), jossa on mm. esitettynä Rosengartenin tutkimus, missä Tarot-kortteja käytetään apuvälineenä kotiväkivallan osapuolten auttamisessa. Rosengarten myös rinnastaa Tarotit muihin kuvallisiin, projektiivisiin menetelmiin, mm. klassiseen Rorschachin (’musteläiskä-’) testiin, TAT:iin (Thematic Apperception Test) sekä MARI:iin (Mandala Assessment Research Instrument) (Tarot and Psychology, s. 14, 88 & 99). Kulttuuriantropologi Angeles Arrien puolestaan kirjoittaa Tarotin sisäisen rakenteen ja terapiakeskeisyyden suhteesta: ”Tarot sisältää vain 13 symbolia [korttia] 78:n joukossa, joiden voi nähdä edustavan ns. Varjo -tiloja, neuroottisia tiloja tai psyko-patologisia tiloja… Tarot ilmentää yksilön terveyden ja hyvinvoinnin perustaa. Se muistuttaa meitä siitä, että kolmeatoista haaste- tai Varjo -tilan aspektia vastaan meillä on 65 rakkauden (Eros) ja viisauden (Logos) aspektia.” (Arrien, Angeles: The Tarot Handbook – Practical Applications of Ancient Visual Symbols, 1997, s. 19)

Jungilaista Tarot-kirjallisuutta löytyy englanniksi nykyisin jo melko paljon (mm. Gad, Irene: Tarot and Individuation (1994); Nichols, Sallie: Jung and Tarot (1980); Uecker, Ellen Z.: Through the Tarot Looking Glass (1999); Wang, Robert: Tarot Psychology (1988) & The Jungian Tarot and Its Archetypal Imagery (2001)), mutta suomenkielellä ei juurikaan. Pia Virtakallion Tarot (1994) pohjautuu pitkälti Woudhuysenin ajatuksiin. Virtakallio kirjoittaa: ”Tarot voi olla apuna, kun pyrimme pääsemään sopusointuun oman itsemme kanssa tai ymmärtämään muita ihmisiä. Jos me ymmärrämme itseämme paremmin, meillä on mahdollisuus kasvaa. Jos me ymmärrämme toisia paremmin, voimme rakentaa parempia ihmissuhteita.” (Tarot, s. 13).

Omat ajatukseni Tarotin terapeuttisuudesta ovat muotoutuneet niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, joina olen tulkintoja tehnyt. Valttikortit näen kuvastavan yhtenä kokonaisena kuvasarjana ihmistä, joka on oppinut tuntemaan itsensä, ja tämän prosessin myötä eheytynyt kokonaiseksi. Valttikorttien kautta voimme peilata ajatus- ja toimintamallejamme sekä oppia kohtaamaan ja hyväksymään itsessämme olevia puolia; eheytyminen seuraa, kun nämä eri puolet saadaan toimimaan yhdessä. Numerokorttien ”tilannekuvissa” Valttikorttien teemat (psykologiset tilat) saavat näkyvän muodon, numerokorttien kautta voimme tarkastella Valteissa esitettyjen teemojen vaikutusta itseemme ja elämäämme. Neljän maan numerokortit liittyvät neljään elementtiin ja niiden vastaavuuksiin seuraavasti:

Sauvat – Tuli-elementti – Tahto; miten käytämme tahdonvoimaamme
Maljat – Vesi-elementti – Tunne; miten toimimme tunteista käsin
Miekat – Ilma-elementti – Mieli; miten ajatusmallit vaikuttavat elämäämme
Lantit – Maa-elementti – Keho; fyysinen todellisuus ja toiminta siinä

Hovikortit puolestaan peilaavat osia persoonallisuudestamme, ilmentäen erilaisia luonnetyyppejä ja suhtautumistapoja, käyttäytymismalleja myös. Tärkeää on muistaa, että itsestämme löytyvät kaikkina aikoina kaikkien hovikorttien edustamat laadut. Hovikorttien työskentelyn kautta voimme tutustua omiin luonteenpiirteisiimme ja toimintatapoihimme – sekä niihin jotka hallitsemme hyvin, että niihin joita voimme kehittää. Hovikortit liittyvät ikäkausiin ja elementteihin seuraavasti:

Lähetti (Lapsi) – Maa – tutustuminen elementtiin; ”mikä se on, miten se toimii?”
Ritari (Nuori) – Ilma – rajojen hakeminen; ”mikä on tehtäväni, mikä on haaste?”
Kuningatar (Aikuinen) – Vesi – feminiininen puoli; ”miten olen ja vaikutan?”
Kuningas (Vanhus) – Tuli – maskuliininen puoli; ”mitä olen ja ilmennän?”

Terapeuttinen Tarot tähtää opaskirjoissa korteille annettujen valmiiden merkitysten taakse: emme voi tietää toisen henkilön nostamien korttien merkityksiä siitä yksinkertaisesta syystä, että vain tuo toinen henkilö voi tietää niiden merkityksen. Tarot on väkisinkin henkilökohtainen työväline – korttien kuviin voi peilata ainoastaan omaa elämää, ei kenenkään toisen. Sen minkä näemme korttien kuvissa näemme myös elämässämme. Lisäksi on syytä muistaa, että korteissa on esitettynä symboleja, ei merkkejä. Merkillä on tietty, pysyvä tarkoitus ja merkitys (esim. liikennemerkki) mikä ei ole riippuvainen katsojasta, symboli puolestaan voi merkitä kahdelle eri henkilölle täysin päinvastaisia asioita. Tarotteja voi tulkita niin itselle kuin toisellekin, ja molemmat käyttötavat voivat olla luonteeltaan terapeuttisia. Itselle tulkitseminen on toki haasteellisempaa koska tällöin toimimme samanaikaisesti sekä kysyjänä (henkilönä, jolle tulkinta tehdään) että tulkitsijana.

Terapeuttinen Tarot pohjautuu aktiiviseen kuvatyöskentelyyn; annamme korttien kuvien puhutella itseämme, nostaa esiin sisältämme ajatuksia ja tunteita, toiveita ja pelkoja, kysymyksiä ja vastauksia. Korttien terapeuttinen käyttö ei pakosta edellytä Tarot-järjestelmän laajempaa tuntemusta. Suotavaa kuitenkin on perehtyä korttien perusmerkityksiin, niiden symboliikkaan ja eri vastaavuuksiin, jotta voimme paremmin auttaa niin itseämme kuin asiakastakin tulkinnassa. Ylipäänsä eri mytologioiden ja symbolien ymmärrys tukee Tarot-työskentelyä. Terapeuttinen tulkinta on kirjaimellisesti asiakaslähtöistä; asiakas itse löytää uusia toimintatapoja ja mahdollisuuksia korttien kuvien kautta, terapeutin kannustaessa ja tukiessa asiakasta tämän suuntautuessa kohti uutta tarkoitusta.

Tarot ja logoterapia yhdessä

Viktor Frankl ei tietääkseni ole omissa kirjoituksissaan Tarot-kortteja koskaan maininnut. En myöskään ole nähnyt sellaista kirjaa, missä logoterapiaa ja Tarotteja käsiteltäisiin yhdessä. Tämä on sinänsä outoa ottaen huomioon, kuinka paljon muuta ’Tarot-terapia’ -kirjallisuutta nykyisin löytyy. Amber Jayanti mainitsee kirjassaan Living the Tarot (1993) Franklin keskitysleirikokemukset Kohtalonpyörän kortin yhteydessä, painottaen vapaata tahtoa valita suhtautumisensa muutoksiin (”Pyörän kääntymisiä ei aina kykene ymmärtämään, eivätkä ne myöskään aina vaikuta oikeudenmukaisilta”, s. 155). Jotta Tarot-kortteja voisi menestyksekkäästi käyttää logoterapian apuna täytyy ensin oppia näkemään koko Tarot-järjestelmä uudessa valossa: Tarot on yksinkertaisesti sarja symbolisia kuvia pahvinpaloilla, joiden kautta peilataan itseä ja omaa elämää. Taroteissa on magiaa, mutta tuo magia on siinä miten voimme oppia löytämään vastaukset itsestämme yksinkertaisen kuvallisen projektion kautta.

Tulkinnassa laitamme kortteja eteemme pöydälle joko jonkin tietyn, ennalta olemassa olevan kuvion mukaisesti (ns. ’pöytä’ eli valmis tulkintakaavio, esim. viuhka, risti, jne.) tai sitten emme käytä mitään valmista mallia tulkinnan pohjana. Kortit voi nostaa joko kuvapuoli alaspäin (ts. emme tiedä mitä kortteja nostamme) tai sitten valitsemme sellaisia kortteja, joiden kuvat puhuttelevat meitä. Käytimmepä kumpaa tapaa hyvänsä, näemme korttien kuvissa oman elämämme tarinat; mitä olemme tehneet, mistä olemme tulleet, mihin haluamme olla menossa ja miksi. Katselemme omaa tilannettamme yläpuolelta käsin, saaden laajempaa perspektiiviä asioihin. Jo tämä perusasetelma on mielestäni logoterapian näkökulmasta huomionarvoinen; eikö ’oman tilanteen ja elämän yläpuolelle nouseminen’ ole itsestä etääntymisen ja itsen transsendenssin kannalta melko hieno aloitus? Aivan kuin Tarot sanoisi, ”kyllä, voit nousta tilanteesi yläpuolelle ja nähdä asiat selvemmin – näetkös, olet jo yläpuolella.”

Jokaisessa tulkinnassa on loppuen lopuksi kyse tarkoituksen löytämisestä. Terapeuttiseen tulkintaan saapuvalla asiakkaalla harvoin on elämä kohdallaan, yleensä taustalla vaikuttaa jokin kriisi. Voidaan jopa sanoa, että hyvin usein tämä kriisi on laadultaan eksistentiaalinen. Tulkinnassa pyrimme saamaan uuden näkökulman asioihin, lisäämään ymmärrystämme asioista. Meillä on aina jokin kysymys, johon haluamme löytää vastauksen. Olipa vastaus mikä hyvänsä, se antaa meille uuden tarkoituksen; voidaan siis sanoa, että vastaus = tarkoitus. Mutta kuka meille tuon vastauksen / tarkoituksen tulkinnassa antaa ja miten sen löydämme? Tämän vuoksi kysyn asiakkaalta, samoin kuin itselleni tulkitessani itseltäni, ”mitä tämä kortti kysyy sinulta tässä ja nyt?” Tällä yksinkertaisella kysymyksellä käynnistämme aktiivisen dialogin kortin kuvan kanssa, ja varmistamme myös sen ettemme takerru korteille annettuihin valmiisiin merkityksiin. Dialogia voi myös harjoittaa korttien kuvista assosioituvien satujen ja tarinoiden kautta, mikä tarjoaa yhden yhtymäkohdan lisää Tarotin ja logoterapian välille. Tarinat voivat yhtä hyvin olla improvisoituja tai sitten aikaisemmin kuultuja ja muistiin jääneitä opetuksia (aiheesta lisää esim. Ricklef, James: Tarot Tells the Tale – Explore Three-Card Readings Through Familiar Stories, 2004).

Mary K. Greer – yksi Tarot-maailman kärkinimiin lukeutuva kirjailija ja pitkän linjan tulkitsija – kirjoittaa blogissaan Tarotin ja logoterapian suhteesta. Lapsuutensa sodanjälkeisessä Japanissa ja myöhemmin Saksassa vietettyään Greeriä kiinnosti erityisesti Franklin keskitysleirikokemukset, ja se miten Frankl pystyi muuttamaan kipeät kokemuksensa kullaksi. Greer kirjoittaa: ”Voi tuntua ironiselta, että kiinnostuin sitten Tarotista, jonka voi mieltää paljastavan ennalta määrätyn tulevaisuuden. Henkilökohtaisesti en koe Tarotin olevan kovinkaan hyvä tulevaisuuden tapahtumien näkemisessä. Sen sijaan koen, kuten blogini yläpalkissakin lukee, että ’Tarot auttaa meitä kohtaamaan minkä hyvänsä eteemme tulevan parhaalla mahdollisella tavalla.’ Se auttaa meitä etenemään ’tarkoituksellisesti’, ja vähentää ahdistuksen tunnetta.” Greer siteeraa Franklin ajatusta elämän tarkoituksesta (”merkityksellisempää on tarkastella henkilökohtaista tarkoitusta ja hetken tarkoitusta”), ja jatkaa sitten: ”Tarot on työkalu, jonka avulla voi löytää oman tehtävän ja tarkoituksen tietyssä hetkessä, jolloin tekemämme valinnat ja päätökset ovat merkityksellisiä.” Vastauksessaan kommenttiini, jossa esitän ideoita Tarotin ja logoterapian mahdollisuuksista (ja joiden pohjalta tämä artikkeli syntyi), Greer päättää mielenkiintoiseen ajatukseen: Tarot-tulkinnan tulisi tähdätä noeettiselle tasolle. (Greer, Mary: Finding Meaning: 21 Ways to Read a Tarot Card. http://marygreer.wordpress.com)

Tarot-kortit perinteisesti mielletään ”kohtalon työkaluksi” mutta entäpä jos Tarot olisikin Vapauden Työkalu? Voisiko tulkinta auttaa meitä näkemään paremmin omalla ”mahdollisuuksien tähtitaivaalla”? Jos olemme paremmin tietoisia mahdollisuuksistamme, voimmeko silloin myös tehdä selkeämpiä valintoja? Sillä valinnastahan aina loppuen lopuksi on kysymys; haluanko jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti vai uskallanko tehdä muutoksen? Toivottavasti jonkinlainen muutos – herääminen kenties – tulee tapahtumaan myös Tarotin ja logoterapian suhteen. Kotisivuillani (www.tarotpuu.com) olen käsitellyt Tarot-korttien merkityksiä osittain logoterapian näkökulmista, näistä esimerkkinä Narrin kortin tulkinta:

Narri: Jokainen askel on mahdollisuus. Huomisesta ei voi kukaan tietää, joten tästä päivästä kannattaa nauttia. Luota siihen, että elämä kantaa. Ulkonaisiin olosuhteisiin emme välttämättä pysty aina vaikuttamaan mutta se, miten suhtaudumme elämään, on aina omissa käsissämme. Narri opettaa meitä katsomaan vapauden ja vastuun suhdetta elämässämme. Kuten logoterapiassa sanotaan: ”Vapaus ei ole vapautta jostakin, vaan vapautta johonkin.”

Kirjoittaja on LogoArt -taideterapiaohjaaja (Academic Associate in Logotherapy), Tarot-tulkitsija ja -kouluttaja, sairaanhoitaja AMK, ravinto- ja luontaishoitaja. Kahden DVD:n opetuskokonaisuus, ”Opas Viisauteen – Tarot itseoivalluksen apuvälineenä” ilmestyy syksyllä 2010.

helmi 262010
 

Vuoteen 2001 asti Carl Gustav Jungin mahtipontinen, 205 suurikokoista Jungin itsensä käsin väkertämää teksti- ja kuvasivua sisältävä Liber Novus eli Punainen kirja oli ainoastaan perikunnan hallussa ja kielletty jopa tutkijoilta. Viimein Jungin pojanpoika heltyi vuosikausia jatkuneeseen tivaamiseen ja kallisarvoinen käsikirjoitusnippu skannattiin. Viime vuoden lopulla myös suuri yleisö pääsi ihastelemaan opusta kun ”Punainen järkäle” vihdoin julkaistiin.

Jung aloitti kirjan tekemisen vuonna 1913 ja teki sitä kuudentoista vuoden ajan. Tuona aikana hän kehitteli merkityksellisimmät teoriansa arkkityypeistä, kollektiivisesta alitajunnasta ja individuaatio-prosessista. Kirja syntyi Jungin kehittelemän ”aktiiviseksi kuvitteluksi” kutsumansa tekniikan avulla. Tämän meditaatiivisen metodin aikana hänen luonaan vieraili kaksi olentoa, vanha mies Elijah ja nuori tyttö Salome, mukanaan suuri musta käärme. Myöhemmin Elijahista kehittyi Jungin henkiopas Philemon ja Salome identifioitui arkkityyppiseksi Animaksi. Jungin mielestä hahmot osoittivat selkeästi, että ihmispsyyke sisältää asioita, joita ihminen ei itse luo, vaan jotka luovat itse itsensä, ja joilla on oma elämä.

Philemon kommunikoi myyttisen kuvaston avulla. Punaiseen kirjaan syntyneet kuvat eivät vaikuttaneet olevan peräisin Jungin omasta kokemuspiiristä, vaan hän tulkitsi niiden juontuvan kollektiivisesta alitajunnasta.

Lataa The Red Book – Liber Novus PDF:nä.

helmi 252010
 

Plasebo- eli lumelääkkeet ovat valmisteita jotka eivät sisällä lainkaan vaikuttavia lääkeaineita. Näitä käytetään enimmäkseen lääketeollisuuden kontrollitesteissä, kun halutaan mitata jonkin lääkeaineen vaikutusta vertaamalla sitä vaikuttamattoman lääkkeen tulokseen. Testeissä on kuitenkin huomattu, että yllättäen myös pilleri, joka ei sisällä lainkaan vaikuttavaa ainetta, saa koehenkilössä aikaan positiivisia muutoksia. Lume-efekti tapahtuu kun koehenkilö luulee saavansa toimivaa lääkettä ja tuntee tästä syystä olonsa paremmaksi. Keskimäärin 30–40 prosenttia potilaista saa apua lumelääkkeestä.

Useiden vaihtoehtohoitojen, energiamanipuloinnin, kaukoparannuksen, homeopaattisten lääkkeiden jne. ajatellaan toimivan nimenomaan – ja ainoastaan – lume-efektin avulla.

Yleensä ajatellaan, että lume-efekti on jonkinlainen psykologinen harha, jonka vaikutus on ainoastaan psyykkinen. Eihän plasebolääkkeissä ole mitään ihmisfysiikkaan vaikuttavia kemikaaleja. Tässä ollaan kuitenkin selvästi väärässä. Tunnevaihtelut ja muut psyykkeen liikkeet ovat aina sidoksissa aivojen biologiaan. Uudehkossa tutkimuksessa huomattiin parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivojen dopamiini-tuotannossa selkeitä muutoksia lumelääkkeen vaikutuksesta. Potilaiden luullessa saavansa lääkeainetta, he tunsivat helpotusta tilanteeseensa ja aivot alkoivat erittää mielihyvähormonia.

Tällaisesta vaikutuksesta saattaisi olla hyötyä esimerkiksi ahdistuksesta tai lievästä masennuksesta kärsiville potilaille. Tosin lääkärit eivät voi tälle hetkellä lain puitteissa määrätä plasebo-lääkkeitä, ja vaihtoehtohoitojen saantiakin ollaan nykyään kiristämässä parhaan mukaan.

Sen sijaan kaikkea muuta lääkärit voivat määrätä, oli lääke sitten todettu toimivaksi tai ei. Jos tuo alussa mainitsemani 30-40 prosentin apu todellakin on eksaktia tietoa, se asettaa seuraavat faktoidit mielenkiintoiseen valoon.

Clinical Evidence -julkaisu on tutkinut noin 2500 nykyään käytössä olevaa lääkehoitoa. Noin puolesta hoitojen vaikutuksista on saatu selkeä kuva, loput ovat vaikutukseltaan tuntemattomia. Ensimmäinen puolikas jakautuu viiteen kategoriaan. Kokonaismäärästä 4% on haitallisia, 6% todennäkäisesti ilman vaikutusta, 8% keskimäärin yhtä hyödyllisiä ja haitallisia, 23% todennäköisesti hyödyllisiä ja 13% hyödyllisiä.

En tietenkään osaa tulkita näitä lukuja kovinkaan vedenpitävästi, mutta jotain hämärää tässä vaikuttaa olevan. Vain 13 prosenttia nykyään käytetystä lääkehoidosta on kliinisesti todettu hyödylliseksi, kun lumelääkkeiden kohdalla prosentti on 30-40.

Kannattanee siis lääkärin määräämine pillereiden sijaan napata sokeripilleri (näitähän saa homeopaattisten valmisteiden nimellä useista luontaistuotekaupoista) tai mennä energiahoitajan käsittelyyn, siitä on selkeästi suuremmalla todennäköisyydellä apua.

helmi 212010
 

Yhdenmukaistuminen, tuo varsinainen vastakulttuurin arkkivihollinen, on eräs sosialisoituneen ihmispsyykeen perusmekanismeja. Aikojen saatossa sitä on yhtälailla suosittu ja siitä on yritetty eroon, ja kumpikin pyrkimys on aiheuttanut sekä voittoja että turhanpäiväistä kärsimystä. Esimerkiksi yksi nykyaikaisen taiteen perustarkoituksista on rikkoa totuttuja ajatusmalleja ja kyseenalaistaa sääntöjä. Myös mainonta ruokkii tehokkaasti massasta erottumisen tarvetta. Toisaalta yhteiskunta – vaikkapa liikenne – toimisi varsin huonosti ilman vapaaehtoista halua yhdenmukaiseen käyttäytymiseen.

PsyBlog listaa ansiokkaasti kymmenen voimakasta yhdenmukaistavaa mekanismia, jotka vaikuttavat jokaisen meidän mielissämme, halusimme tai emme. Kannattaa vilkuilla ja peilailla omaan maailmaansa.

Conformity: Ten Timeless Influencers | PsyBlog.