syys 272016
 

14733423296_7b8c355fd1_k

13. syyskuuta 2002 kaksi miestä ryösti ja pahoinpiteli karaokebaarin edustalla 31-vuotiaan washingtonilaisen huonekalukauppiaan Jason Padgettin. Hän selvisi mukiloinnista hengissä, mutta menetti tajuntansa ja sai vakavan aivotärähdyksen. Pian tapahtuman jälkeen, hän huomasi, että hänen näkönsä oli muuttunut. Hän huomasi myös, että hänelle oli kehittänyt merkittäviä matemaattisia kykyjä.

Padgett alkoi nähdä kuvioita kaikkialla ympärillään, ja hän alkoi piirrellä monimutkaisia ​​geometrisiä muotoja, ristikoita ja fraktaaleja. ”Näen hahmoja ja kulmia kaikkialla”, Padgett kertoo. ”Se on todella kaunista.”

Padgettin kohdalla on kyse hankitusta savantismista, tilasta, jossa aivovaurio on jollain tapaa tuonut esiin epätavallisia psykologisia kykyjä. Tähän mennessä on todettu vain alle 100 vastaavaa tapausta, mutta niiden olemassaolo on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että meissä kaikissa asustaa piileskelevä nero – sekä etsimään tapoja, joilla tämä piilevä potentiaali voitaisiin tuoda esiin.

Savantismin syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Tony Cicoria, newyorkilainen ortopedi, löysi intohimon pianon soittoon sen jälkeen, kun häneen iski salama. Tommy McHugh alkoi maalata ja kirjoittaa runoja aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta taas Kalifornian yliopiston tutkijat ovat huomanneet visuaalisen luovuuden ja taiteellisen lahjakkuuden lisääntyvän joillakin frontotemporaalidementiasta kärsivillä potilailla.

Yli 50 vuotta savanteja tutkinut psykiatri Darold Treffert selittää ilmiötä aivojen neuroplastisuudella, eli aivojen kyvyllä mukautua vammoihin: ”Loukkaantumisen jälkeen aivot ottavat käyttöön vahingoittamatonta aivokuorta ja ehjälle alueelle ohjautuvan uudelleenjohdotuksen ansiosta vapautuu lepotilassa ollutta potentiaalia. Tämä kompensoiva mekanismi ottaa käyttöön lepotilassa olleita alueita tai ”varastaa” alueita uudenlaiseen käyttöön.”

Erilaisista aivovaurioista ja savantismin muodoista huolimatta aivokuvat ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset, joille savantismi on puhjennut, ovat kärsineet vasemman temporaalilohkon etuosan vammoista. Nämä havainnot ovat johtaneet Treffertin kumppaneineen spekuloimaan, että savantismin kaltaisia ​​kykyjä voitaisiin aiheuttaa keinotekoisesti lamauttamalla tilapäisesti tämän aivoalueen toiminta.

Allan Snyder, Sydneyn Centre for the Mind -laitoksen johtaja, on testannut tätä hypoteesia. Eräässä pienessä, vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa Snyder ja hänen kollegansa toteavat, että estämällä frontotemporaalilohkon toimintaa magneettipulssien avulla, saadaan joidenkin koehenkilöiden kohdalla aikaan pieniä parannuksia taiteellisissa kyvyissä ja oikolukutaidoissa (pdf). Tämän jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että sama käsittely voi aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​matemaattisia taitoja (pdf), parantaen merkittävästi koehenkilöiden kykyä arvioida tietokoneen ruudulla esitettyjen kohteiden lukumääriä, sekä vähentäen valemuistojen ilmaantumista.

Snyderin mukaan savanteilla on vasemman frontotemporaaliohkon heikentyneen ärsykkeiden suodatuskyvyn ansiosta pääsy aisti-informaatioon, joka ei yleensä päädy tietoiseen mieleen. Tämä voisi selittää, miksi autistiset savantit usein keskittyvät yksityiskohtiin suurempien kokonaisuuksien sijaan, ja miksi aivovauriot ja kokeellinen vasemman temporaalilohkon toiminnan vaimentaminen voivat aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​ominaisuuksia.

Aivojen magneettinen stimulointi on vain yksi tapa tuoda esiin näitä piileviä potentiaaleja. ”Toinen tapa on tehdä se kemiallisesti”, Treffert jatkaa. ”Tiedämme, että amfetamiineilla on hyödyllisiä vaikutuksia lyhyen aikavälin muistiin, mutta ongelmana on, että ne ovat erittäin addiktiivisia. Myös psykedeelit vapauttavat kaikenlaisia ​​asioita – jotkut niistä asioista ovat hyviä, jotkut eivät erityisen hyviä.”

Treffert myöntää, että tämä ajatus on altis väärinkäytöille. Viime vuosina Ritalinin kaltaisten kognitiivisten stimulanttien käyttö on kasvanut merkittävästi. Myös kotikäyttöisten aivostimulaattoreiden määrä on lisääntynyt, vaikka on yhä epäselvää, onko laitteilla testiolosuhteiden ulkopuolella minkäänlaisia vaikutuksia ja mitkä ovat laitteiden pitkän ajanjakson riskit.

”Uskon meissä kaikissa olevan piilevää potentiaalia, jota saatamme pystyä hyödyntämään jollakin tavalla”, Treffert sanoo. ”Mutta useimmat eivät yllä nerojen tasolla. Saatamme löytää muutamia poikkeusyksilöitä, mutta meistä kaikista ei tule pikku-Rembrandteja tai Picassoja, joten on olemassa suuri valheellisen toivon riski, ja se on asia, josta on syytä olla tietoinen.”

Lähde.

huhti 202012
 

 

”Liikutuin niin syvästi nähdessäni mistä Danin projektissa oli kyse, että vietin yli vuoden seuraten hänen työnsä tuloksia. Tämä on ollut ällistyttävä matka.

Mikään aiempi projektini ei ole koskaan vaikuttanut minuun yhtä syvästi. Toivomuksenani on, että dokumentti koskettaisi myös muita ihmisiä, saisi heidät osallistumaan yhteiseen hyvään ja tekisivät musiikin jakamisen vanhainkoteihin mahdolliseksi. Heille, jotka eivät edes tiedä, kuinka syvästi he tarvitsevatkaan musiikin lahjaa.

Musiikilla on suurenmoinen merkitys sille, millaista on olla ihminen; ymmärsin tämän näiden ihastuttavien ja haavoittuvien sielujen kautta, jotka sain kohdata tätä dokumenttia tehdessäni.”

– Michael Rossato-Bennet Continue reading “ALIVE INSIDE: A Story of Music & Memory” »

loka 132011
 

Kallonporaaminen eli trepanaatio on kymmenentuhatta vuotta vanha kirurgian muoto. Trepanointia on harjoitettu eripuolilla maapalloa erilaisista syistä. Joissain tapauksissa operaatio toimi alkeellisena ensiapuhoitona päätraumoihin: kallon sisään kasaantuvan veren ja luunsirpaleiden poistossa. Poraukset ovat liittyneet myös yrityksiin parantaa epilepsiaa, migreeniä, mielenvikaisuutta. Nämä vaivat ymmärrettiin vielä antiikinkin aikoihin pahojen henkien aikaansaannoksina, joten kallon reijittäminen karkoitti tehokkaasti sielussa (sielun on useissa kulttuureissa ymmärretty asustelevan pääkopassa) lymyilevät ilkiöt. Ilmeisesti voimallisia maagisia kykyjä antavia henkiä on myös kutsuttu sisään reiän kautta.

Kallonporaamiseen liittyy siis vanhentunutta lääketiedettä ja magiaa. Valistus ja parantunut terveydenhuolto on tehnyt trepanaatiosta terpeettoman hoitomuodon. Miksi sitten netistä löytyy useita sivustoja ja jopa haltioituneita kertomuksia itsetehdyistä kallonporauksista?

Continue reading “Haluaisitko reiän päähäsi?” »

syys 212011
 

Muistin hataruus

Silloin tällöin kuulee verrattavan ihmismuistia tietokoneen kovalevyyn. Joskus kovalevy korruptoituu, ja sinne ilmestyy bad sector -läikkiä, joita ei voi lukea. Aivan samalla tavalla kuin ihmisen unohdellessa asioita. Kuulostaa järkevältä.

Ei sinne päinkään. Kovelevyvertaus ei sovellu ihmismuistiin laisinkaan, sillä aivot tallentavat vain murto-osan tiedosta mitä ihminen aistiensa välityksellä kokee. Suurin osa muistoista on jatkuvaa uudelleenkuvittelua. Lisäksi muistitieto kirjoitetaan jokaisella muistamiskerralla uudestaan, jolloin muiston muisto korvaa alkuperäisen muiston. Muistikuvamme vaikuttavat olevan varmoja ja päivänselviä toisintoja todellisista tapahtumista, vaikka mielemme uudelleenrakentaa jatkuvasti menneisyyttämme, ja menee monesti pahasti vikaan.

Aivokuvantamisella on saatuja viitteitä tästä mekansimista. Washingtonin yliopiston neurotieteilijä Kahtleen McDermott kuvasi opiskelijoiden aivoja näiden muistellessa omakohtaista menneisyyden tapahtumaa, sekä heidän kuvitellessa tulevaisuuden tapahtumaa. Muistamisen ja ennakoimisen prosessit tuntuvat selkeästi erilaisilta, mutta yllättäen aivokuvista huomattiin täsmälleen samojen aivoalueiden aktivoituvan kummankin prosessin yhteydessä.

Muistin hataruuden on todettu olevan ongelma myös oikeudessa, jossa on perinteisesti annettu paljon painoarvoa silminnäkijähavainnoille. Esimerkiksi New Jerseyssä on hiljattain kiristetty sääntöjä silminnäkijätodistusten hyväksymisessä.

Elämme menneisyydessä

Eräs kiinnostava tapa jolla aivomme paikkailevat vajavaisten aistiemme välittämää repaleista informaatiota on eriaikaisten signaalien synkronointi.

Hermoverkkomme eri osat toimivat eri nopeuksilla. Tieto jostain tapahtumasta saavuttaa aivomme eri aistien kautta hiukan eri nopedella. Jos esimerkiksi tallaamme omille varpeillemme, kipuaistimuksen kapuamienn hermoston läpi aivoihin ottaa oman aikansa. Silmät sijaitsevat lähellä aivoja, joten visuaalinen aistimus tavoittaa aivot nopeammin. Koemme kuitenkin aistimusten olevan keskenään synkassa.

Havaintomme toimivat aina hitaamman signaalin mukaan, ja onkin laskettu, että mielemme elää jatkuvasti 80 millisekuntia menneisyydessä.

Tätä aivojen viivettä voit testata myös omakohtaisesti. Pyydä ystävääsi menemään noin 30 metrin päähän. Ääni kulkee ilmassa huomattavasti valoa hitaammin, joten 30 metrin etäisyys luo aistien rekisteröimän äänen ja kuvan väliin maagisen 80 millisekuntin viiveen. Pyydä ystävääsi läpäsäyttämään käsiään kuuluvasti yhteen ja liikkumaan pari askelta edestakaisin. Aivot synkkaavat äänen ja kuvan 80 millisekuntiin asti, mutta heti sen ylittyessä, yhden askeleen aikana, ilmestyy ääneen viive.

Lähde.

helmi 232010
 

Diskordianistit olivat sittenkin oikeassa, kaiken takana on kaaos.

Jos ei kaiken, niin ainakin inhimillisen älykkyyden ja luovuuden, tämän ovat todenneet nyt myös neurologit. New Scientistin mainio artikkeli  Disorderly genius: How chaos drives the brain kuvailee aivojen toiminnan uutta mallia.

Aivot tasapainottelevat jatkuvasti kaaoksen ja järjestyksen välillä, luiskahtaen vähän väliä kaaoksen puolelle. Tätä kuvataan lumivyörynä, joka satunnaisesti aktivoi neuroniketjuja ja alueita. Vyöryt ovat kuitenkin maltillisia, sillä yksi neuroni laukaisee keskimäärin vain yhden toisen neuronin. Muussa tapauksessa vyöry tukahtuisi saman tien, tai vaihtoehtoisesti valtaisi hetkessä koko aivot ja aiheuttaisi hyvin lähellä epileptista kohtausta olevan tilan. Satunnaisesti taphtuvan vyöryn jälkeen hermosolut asettuvat taas järjestyksen tilaan, ennen uutta vyöryä.

Järjestys tarkoittaa neuronien sähköisten taajuuksien lukittumista samaan vaiheeseen. Esimerkiksi lepotilassa aivoaallot ovat tasaisempia ja taajuudeltaan matalampia.

Kaaokseen luisumisen epäillään olevan elintärkeä toiminto muistin, uusiin tilanteisiin sopeutumisen ja luovuuden kannalta. Tutkimusten mukaan neuronivyöryjen kesto ennustaa tarkasti esimerkiksi älykkyystestien tulosta. Vyöry on tehokas tapa ottaa hetkessä käyttöön laajoja alueita, ja luo mahdollisuudet uusien ideoiden synnylle. Esimerkiksi autistisilla henkilöillä on havaittu keskimäärin pysyvämpi järjestyksen tila sosiaalista käyttäytymistä kontrolloivilla alueilla.

Muistialueita aktivoidessaan neuronivyöry aiheuttaa satunnaisten muistojen popsahtelun mieleen. Tämä on epäilemättä oleellinen tapahtuma luovassa prosessissa. Vastaus kinkkiseen ongelmaan saattaa kuin ulkopäin annettuna vain juohtua mieleen.

Hail Eris! All Hail Discordia!