kesä 282016
 

Kukapa ei haluaisi tietää edes hitusen omasta tai toisen tulevaisuudesta? Ennustamista, tai suomalaisittain arpomista, on harrastettu kautta aikain ja monet uskovatkin ennustamista tapahtuneen jo kauan ennen tunnettua historiaa. Joitakin vanhimpia todisteita on löydetty muinaisesta Kiinasta, Egyptistä ja Babyloniasta jopa 4 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden ennustamiseen on käytetty melkeinpä kaikkea maan ja taivaan välillä. Astrologia jopa vie ennustajien katseet tähtitaivaalle, sillä joidenkin uskomusten mukaan ihmisten kohtalo ja tulevaisuus ovat sidottu taivaankappaleiden liikkeisiin ja tähtien sijaintiin. Tulevaisuuteen yritetään kurkistella myös ihmisten unia tulkitsemalla, heittelemällä kiviä tai pieniä luita, uhraamalla eläimiä tai katsomalla tuleen tai peiliin.

Nykypäivänä yleisimpiin tapoihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuuluvat astrologian lisäksi kädestä ja teenlehdistä ennustaminen, tarot-korttien tulkinta sekä spiritismi, jossa apuna käytetään Ouija-lautaa ja jossa kysymyksiin pyydetään vastauksia henkimaailmasta. Usein huolenaiheina ovat hyvin arkipäiväiset ongelmat, kuten rakkaus, ihmissuhteet, raha ja terveys. Ei tosin liene yllätys, että varsinkin suomalaisia kiinnostavat mahdolliset rahapelien voitot, joten lottonumeroiden ennustamista yritetään tuon tuostakin.

Kädestä ennustaminen

Kenties tunnetuin ennustamisen muoto on kädestä katsominen, jota kutsutaan myös kiromantiaksi. Tässä menetelmässä käden omistajan tulevaisuutta yritetään lukea käden ominaisuuksien, kuten elämän- ja sydämen viivojen, kohoumien ja sormenjälkien, perusteella.

Kädestä ennustamista on harjoitettu monissa eri maissa, mutta yleisimmin siihen on törmätty Intiassa, Tiibetissä, Kiinassa ja muinaisessa Israelissa. Vanhimmat maininnat kiromantiasta on löydetty useiden tuhansien vuosien takaa hindulaisista teksteistä. Intiasta kädestä ennustamisen oppi kulkeutui Kiinaan ja sitä kautta muualle Eurooppaan. Myös Aleksanteri Suuri (356 eaa. – 323 eaa.) kiinnostui kyseisestä menetelmästä, kun Aristoteles löysi siitä tutkielman ja esitteli sen Makedonian kuninkaalle.

Teenlehdistä ennustaminen

Teenlehdet kuuluvat suosituimpiin perinteisiin ennustustapoihin. Ennustaja pyrkii näkemään kuppiin teeveden jäljiltä jääneistä lehdistä muotoja, jotka yleensä tulkitaan symboleina eri asioille. Esimerkiksi käärme voi symboloida petosta tai vihamielisyyttä, kun taas talon muoto voi kertoa muutoksesta tai onnistumisesta.

Erilaisista muodoista ennustamista on harrastettu länsimaissa jo pitkään, joskin silloin käytettiin sulaa vahaa tai lyijyä. Vasta 1700-luvulla, kun tanskalaiset kauppiaat alkoivat kulkea Kiinan ja Euroopan välillä, siirryttiin käyttämään teenlehtiä.

Ennustaminen tarot-korteista

Tarokki on korttipeli, jossa käytetään isoa, yleensä 78 kortin muodostamaa pakkaa jossa tarokkikortit on kuvioitu eri aiheiden mukaan. Alun perin tarokkia pelattiin Italiassa ja se oli tavallinen korttipeli monissa Euroopan osissa vielä 1500-luvulla, mutta 1700- tai 1800-lukujen tietämillä kortit löysivät tiensä okkultistien ja mystikkojen apuvälinekokoelmaan.

Tulevaisuuden ennustamisen lisäksi korteilta saatettiin kysyä salattuja asioita tai neuvoja ongelmiin. Tarot-korteista ennustus on nykyisinkin suosittua, mutta korttien vastaukset riippuvat suuresti tulkitsijasta – uusia merkityksiä voi improvisoida tilanteisiin sopiviksi.

Ennustamisen perinteet Suomessa

Suomalaisessa kulttuurissa ennustajat ovat kautta aikojen luottaneet pääasiassa luonnonmerkkien tulkintaa apuna tulevan näkemiseen. Erilaisia apuvälineitäkin on kuitenkin käytetty; suomalaisten tietäjien yleisimpiä työkaluja ovat olleet mm. pärepuikot ja noitarummut. Jotkut käyttivät lisäksi villieläimiä tai lemmikkejä apureinaan, mutta myös yliluonnolliset olennot saattoivat avustaa tietäjiä ja noitia ennustusten tekemisessä.

Myös Kalevalassa kerrottiin ennustamisesta – Pohjolan emäntä antoi Pohjan piialle neuvoja arpomiseen, eli menneiden, tulevien tai salattujen asioiden näkemiseen. Neuvojen mukaan tuleen piti heittää pihlajapuun oksia; näin voitiin ennustaa kyläilevien vieraiden asia. Jos puut vuotivat vettä, niin Pohjolassa vallitsisi rauha. Jos puista alkoi vuotaa mettä, niin kyläilemään tulevat vieraat olivat kosijoita. Jos taas puista alkoi tulessa vuotaa verta, niin tiedossa olisi sota.

Keinoja ja tapoja tulevaisuuden näkemiseen on siis yhtä monta kuin on eri kansojakin, ja jokaisella kansalla on omat luottomenetelmänsä tähän. Nykypäivänä ennustajia löytyy iltapäivälehtien mainosten lisäksi televisioiden täyteohjelmissa ja ihmisten mieliä polttelevat aiheet ovat pysyneet kohtalaisen muuttumattomina – rahaa toivotaan paljon. Tulevia lottonumeroita ovat ennalta arponeet niin mentalistit kuin mustekalatkin, mutta vielä toistaiseksi kannattaa tarkistaa parhaat paikat pelata, mikäli haluaa luottaa muuhunkin kuin lonkeroiden tarkkuuteen.

 

kesä 022015
 

Lisätty todellisuus sekä täysin virtuaalinen todellisuus ovat tekniikan alan kenties kuumin juttu seuraavan kymmenen vuoden tähtäimellä. Google Glassin viitoittamalle tielle on syntynyt lukuisia uusia hankkeita, joilla pyritään saamaan puettavaa teknologiaa yhä useamman alan käyttöön.

Käyttöä tämänkaltaiselle teknologialle riittää varmasti. Kuvittele, jos tulevaisuudessa voidaan yhdistää asuntojen 3D-mallinnus ja virtuaalitodellisuus siten, että tulevaa taloa voidaan esitellä ostajalle virtuaalitodellisuuden avulla realistisesti suoraan tontilla.

Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus

Virtuaalista todellisuutta voidaan jakaa käytännössä kahteen eri sarjaan – virtuaalitodellisuuteen sekä lisättyyn todellisuuteen.
Virtuaalitodellisuudella tarkoitetaan keinotekoista tietokonesimuloitua ympäristöä, joka voi olla täysin kuvitteellinen tai perustua johonkin todelliseen ympäristöön. Esimerkiksi tietokonepelien pelimaailmat ja sotilasorganisaatioiden käyttämät taistelusimulaattorit ovat virtuaalitodellisuuden sovelluksia.

Lisätty todellisuus puolestaan mahdollistaa tietokoneella tuotetun lisäinformaation esittämisen todellisessa ympäristössä läpinäkyvien näyttöjen kautta. Lisättyä todellisuutta voisi siis valjastaa vaikkapa kirurgian käyttöön, jossa kirurgit saisivat silmälasiensa näytöille tietoa potilaasta ja sen hoitohistoriasta kesken operaation.

Flickr: Loïc Le Meur on Google Glass

Flickr: Loïc Le Meur on Google Glass

Virtuaalitodellisuuden monet mahdollisuudet

Erilaisia virtuaali- ja lisätyn todellisuuden sovelluksia kehitetään kovaa vauhtia jo monilla teknologian aloilla. Pitkälle viedystä tekniikasta on sekä huvia että hyötyä. Videopelit muuttuvat asteen realistisemmaksi, mutta toisaalta virtuaalitodellisuudelle löytyy käyttöä myös vaikkapa fobioiden hoidossa.

Sotateknologiassa virtuaalitodellisuutta on käytetty hyödyksi jo kauan. Esimerkiksi hävittäjälentäjät käyttävät kypärää, jonka laseihin voidaan heijastaa havainnollistavaa grafiikkaa kohteista ja etäisyyksistä. Teoriassa pilotti voi pian katsella ohjaamon seinien läpi kypärän avulla.

Rakennus- ja sisustusarkkitehtien olisi virtuaalitodellisuuden avulla helppo mallintaa käytännössä miltä suunniteltu rakennus tulisi näyttämään. Esimerkiksi sisustusta voisi testata etukäteen tyhjässä huoneessa, johon asetellaan virtuaalisia huonekaluja tai kokeillaan eri pintamateriaaleja virtuaalilasien avulla.

Kenties nopeiten virtuaalitodellisuutta käyttöönottava ala on kuitenkin peliteollisuus, jossa virtuaalitodellisuudelle on helppo nähdä kysyntää. Tällä hetkellä perinteisten pelien rajat alkavat tulla vastaan – on vaikeaa luoda enää vaikuttavampaa grafiikkaa, ja fysiikan lait pelaajien pelitoimintojen kohdalla ovat rajalliset. Virtuaalitodellisuudessa pelaaja on itse keskellä pelikenttää, ja ohjaa katsettaan päätä kääntämällä.

Esimerkiksi Microsoft aikoo paljastaa omat Xboxin kanssa toimivat virtuaalilasinsa jo tänä kesänä, ja peliyhtiö Crytek ilmoitti kehittävänsä jo virtuaalitodellisuuteen pohjaavaa pelimoottoria PC- ja konsolipelejä varten. Myös nettikasinot ja rahapeliteollisuus tutkivat aktiivisesti virtuaalitodellisuuden tuomista peleihin mukaan.

Tulevaisuudessa myös arkikäyttöön

Googlen jo pitkään kehittämä Google Glass on tämän hetken pisimmälle viety kokeellinen lisätyn todellisuuden tuote, joka on suunniteltu nimenomaan arkikäyttöön. Laseissa on näyttö sekä kuvaa tunnistava kamera, ja tietenkin nopea nettiyhteys tiedon hakemiseksi verkosta.

Lasit päässä voidaan teoriassa saada automaattista informaatiota ympäristön esineistä ja asioista. Esimerkiksi katsomalla auton rekisterikilpeä, laite voisi hakea ajoneuvon tiedot ja omistajan yhteystiedot näytölle. Tai kun kuljetaan kaupungilla, näyttö voisi tarjota reaaliajassa päivittyvät navigointiohjeet.

Laseihin voi myös periaatteessa kuka tahansa kehittää omia sovelluksia. Esimeriksi rahapeliyhtiö Betfair on kehittämässä sovellusta ravivedonlyöjille, joka tunnistaa hevoset ja tuo ravurin tiedot ja kertoimet näytölle pelkästään hevosta katsomalla.

elo 192014
 

Mielikuvitusystävät ovat olleet monelle lapsuuden leikki- ja seurakavereita. Joillakin heitä on ollut jopa useampi. Mielikuvitusolennot ja -kaverit ovat parhaimmillaan hyvinkin konkreettisia, ja he/ne osallistuvat paitsi lapsen, myös omaisten ja lähi-ihmisten elämään.

Kuvitella voi myös kokonaisia maailmoja. Arkipäiväiselle todellisuudelle rinnakkaisessa kuvitteellisessa maailmassa esineillä voi olla uudet funktiot ja käsitteet temmeltävät uusissa nimikkeissä.

Onko sinulla ollut mielikuvitusystävä tai oletko seikkaillut mielikuvituspaikoissa? Olisi erittäin kiinnostavaa saada kuulla tarinasi: minkälainen ja minkäniminen olento oli kyseessä, millainen oli kuvitteellinen todellisuus, millaisia olivat asioiden muuttuneet merkitykset ja käyttötavat, muistatko anekdootteja kommelluksista mielikuvitusystäviesi kanssa, osaistiko mahdollisesti piirtää heidät? Onko lähipiirissäsi lapsia, joilla on tällä hetkellä mielikuvitusystävä? Kirjoita tarinasi osoitteeseen info@tajunta.net.

Tajunta Media kustantaa aiheesta kirjan. Keräämme tässä vaiheessa tarinoita ja haastattelemme tarvittaessa kertojaa tarkemmin. Projektia vetää Markku Kuronen.

mielikuvitusystava

elo 082014
 

1

Useimmiten ihminen arvostaa ja muistelee kaiholla eniten lapsuuttaan. Lähes poikkeuksetta normaalin lapsuuden läpikäyneen ihmisen käsitys onnesta on verrattavissa lapsuuden ajan vilpittömään onnellisuuteen. Mistä tämä johtuu? Piileekö vastaus siinä, että lapsi saa olla autuaan tietämätön käsitteistä kuten velvollisuus, aika, raha ja työ? Nämä haastavat seikat kuitenkin ovat lähes välttämättömiä ihmisen tyypillistä kehityskaarta ajatellen, jotka monesti on kohdattava ja taidettava iän kertyessä. Leikki-iän päättyessä valmistaudutaan koulu- ja työelämään, opetellaan sisäistämään ajan merkitys ja toimimaan itsenäisesti. Iän myötä taitoja kertyy yhä enemmän – elämä kirjavoituu – miksi ihminen kuitenkin tuntee menettävänsä jotakin siirtyessään aikuisuuteen?

Vastaus lienee yksinkertainen, mutta kuitenkin nyky-yhteiskunnalle monimutkainen; aikuisuuden myötä saattaa menettää mahdollisuuden tuntea joka solullaan aidon vapauden merkityksen; sen vapauden, kun saattoi vielä nähdä koko maailman päättymättömänä leikkikenttänä.

Aikuisten ja ajan arvoitus

Ongelmaa tarkastellessa on syytä pureutua aiheeseen ruohonjuuritasolta lähtien – mitä termi ”leikki” pitää ylipäätänsä sisällään? Leikki on väline, jonka avulla ihminen oppii hahmottamaan ympäröivää maailmaa, luomaan minäkuvaansa sekä kehittämään emotionaalisia, sosiaalisia ja kognitiivisia taitojaan. Luovuus, ongelmanratkaisutaito, mielikuvitus, itseluottamus, assosiatiivisuus, syy-seuraus ajattelu ja kielen kehitys ovat kaikki tärkeitä taitoja, joita harjoitetaan ja jalostetaan leikin elein.

Siinä missä leikkiminen on ratkaisevassa osassa ihmisen kehityksessä, on se yhtä lailla välttämätöntä myös muille eläimille. Ihmisrotu hahmotetaan helposti irralliseksi muista eläimistä, vaikka yhteneväisyyksiä on valtavasti ja evolutiivisessa mittakaavassa eroavaisuudet ovat lähes mitättömät ottaen huomioon vaistomaiset, geeniperäiset ja alkukantaiset taipumuksemme. Kahden täysikasvuisen koiran ilakoiva painiminen pihamaalla ei tuota hämmennystä, mutta aikuisten ihmisten välinen leikkimielinen telmiminen olisi oudoksuttava ja jopa mahdollisesti häpeällinen näky.

Aikuisten todellisuustunneli on herkästi vaarassa suppeutua painostavan ympäristön altistamana. Myös lasten mahdollisuus elää lapsuutensa loppuun saakka lapsena on huolestuttavasti ajan saatossa vain alati rajoittuneempaa. Väitetään jopa, ettei lapsuutta enää ole olemassa. Aikuinen ihminen verhoaa leikin harrastuksiksi, ikään kuin puuhailu ja leikkimielisyys viestisi jälkeenjääneestä kehityksestä. Todellisuudessa asia on päinvastainen; leikki ei ole pelkästään lasten oikeus ja velvollisuus, vaan leikki on ihmisen, meidän jokaisen, perusominaisuus.

Lapselle tulisi antaa aikaa, sillä ns. ”pikkuaikuisten” määrä on hälyttävässä nousussa, minkä osoittaa selkeästi mm. nykyajan kauneusihannointi. Yhä nuoremmat lapset tarkkailevat huolissaan linjojaan ja haaveilevat näyttävänsä muotilehtien muokkaamilta muovimalleilta. Terveessä yhteiskunnassa lapsi ei toivoisi olevansa muuta kuin lapsi. Nykymaailmassa lapsen osa ei ole arvossa ja sitä pidetään ikään kuin riesana, ikävänä kautena, josta tulisi äkkiä kasvaa pois. Mikäli lapsi menettää lapsuutensa liian varhaisessa vaiheessa, lapsi menettää myös tärkeitä neurologisia kehitysvaiheita, jotka tulisi kokea aivojen nopeassa muovautumisvaiheessa, eli leikki-iässä.

makeup

Aivan kuten taiteen eri aspektien kautta, myös leikin ohessa ihminen saattaa menettää ajan ja paikan tajun. Kello kaulassa elävä aikuinen saattaa alitajuisesti, tiedostamattaan, siirtää toimintamallinsa myös lapseen, mikä näkyy tutkimusten mukaan jo käytännön elämässä leikkien vähentymisellä ja muovautumisella ”vain hyödyllisiin” harrastuksiin, kuten musiikilliseen tai urheilulliseen toimintaan. Aikuinen elää maailmassa, jossa lähes jokaiseen tekemiseen ja ajatukseen on kytkeytynyt tuo yksi ihmeellinen käsite – aika. Sillä on valtava vaikutusvalta aikuisen ihmisen toimintaan ja kuten monien suusta kuulee, on ”käytettävä aika hyödyksi.” Lapsen maailmassa aika näyttäytyy täysin erilaisena ilmiönä, eikä lapsi osaa murehtia aikuisten luomia arkiongelmia, kuten ”kuinka käyttää vapaa-aika mahdollisimman potentiaalisesti.”

 Leikki henkisen kasvun tukena

Leikki itsessään on hyödyksi. Etusijalla ei niinkään ole hyötytavoitteinen päämäärä, vaan puhtaasti leikki, sillä hyöty syntyy itsestään. Muistan monia tapauksia leikki-iästäni, kuinka toisten lasten kesken suunnittelimme hyvin maltillisesti ja yksityiskohtaisesti, kuinka tulemme jotakin leikkiä lopulta leikkimään. Rakensimme sisätiloihin erilaisia majoja/luolia lakanoiden avulla, suoritimme roolijaot ja visualisoimme toisillemme kuinka näemme miljöön – olemmeko leijonia kuivalla savannilla, vai kenties humanoideja toiselta planeetalta. Muistan sen sisällä kuplivan innon, kun sain kertoa kanssaleikkijöille ideoistani ja juoniehdotuksistani, kuinka leikkimme tarina voisi kulkea.

Muut lapset hyväksyivät usein ehdotukseni, mutta ryhtyessämme leikkimään sain huomata, että jokainen toteuttaa rooliaan oman persoonansa kautta, jokaisella on kertomastani tarinasta huolimatta oma käsityksensä leikin kulusta ja juonenkäänteistä ja jokainen improvisoi vapaasti hahmonsa kautta ennalta sopimamme tarinan kulkua. Muistan turhautuneeni toisinaan, mikäli osa leikkijöistä ei noudattanut sovittua tarinaa, vaan leikki riistäytyi ”liian vapaaksi,” eli toisin sanoen hallitsemattomaksi. Kirjoitin päässäni tarinoita, joita ”näyttelijäni” eivät osanneet mielestäni toteuttaa toivotulla tavalla. Leikit loppuivat usein lyhyeen harmistuessani ja tylsistyttyäni, kun tarina ei kulkenut oman mieleni mukaan.

Nämä leikkikokemukset olivat erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä kehitystäni ajatellen; minun oli opittava taipuvaisuutta, ymmärrystä, vuorovaikutusta, heittäytymistä, improvisaatiota ja hyväksymistä. Olin ahtautunut liialti omiin visioihini, ikään kuin leikissä pitäisi olla tietynlaiset säännöt tarinan kulkua varten. Opin hiljalleen ymmärtämään, että vapaamuotoinen leikkiminen voi olla myös mielenkiintoista ja olen itse vain itsestäni vastuussa – jokainen kantaa roolinsa tavallaan ja voin tehdä leikistä itselleni mielekkäämpää vain harjoittamalla omia vuorovaikutustaitojani, luovuuttani ja mielikuvitustani. Saatoin kantaa aluksi kevyehkösti dominoivaa osaa, mutta leikkien avulla muovasin itsestäni hyväksyvämmän ja avarakatseisemman yksilön. Tärkeää on ottaa huomioon, että nämäkin leijonaleikit saattoivat  joidenkin aikuisten silmissä näyttää viihteelliseltä, mutta hyödyttömältä ajan tapolta – omien kokemusten kautta uskallan väittää vastaan.

2

Todellisuuden illuusiot

Henkilökohtaisesti olen nuoresta saakka suhtautunut yhteiskunnan asettamiin roolivaatimuksiin ja velvoitteisiin hieman kyseenalaistavasti ja lapsenmielisesti. Muistan leikkineeni ”kaupunki-leikkiä” eräällä kesäleirillä ollessani n. 10-vuotias. Ohjaajat olivat rakentaneet erilaisia kaupungin osia yksinkertaisin kulissein; liiterissä oli kahvila, ulos oli pystytetty elokuvateatteri pienellä kankaalla varustettuna, kottikärryt toimivat taksina jne. Kaupungin tarjonnasta sai nauttia leikkirahaa vastaan.

Kierrellessämme paikasta toiseen, eri palveluista nauttien, poikkesimme muutaman kaverin kanssa vielä myöhemmin uudestaan ”kaupungin kahvilaan” ostaaksemme toiset hillomunkit, mutta silloin yksi ohjaajista särki illuusion tokaisemalla; ”Yksi munkki per leiriläinen! Ne on jaettu tasan.”

Silloin havahduin leikin sisästä todellisuuteen; kyseessä ei ollutkaan oikea maailma, oikea kaupunki, vaan vain hahmotelma maailmasta – pelkkä leikki. Kaikille on jaettu eri roolit ja leikimme voivamme päättää itsenäisesti asioistamme, vaikka oikeasti kaikki on tarkkaan ennalta suunniteltu.

Muistan pysähtyneeni kaiken tuon kulissin keskelle ja ihmettelin, millä tavalla tämä leikki loppujen lopuksi eroaa aikuisten maailmasta, siitä todellisuudesta, mikä leirin ulkopuolella pyörii? Eikös aikuisten rakentama leikki tuolla jossain ole pohjimmiltaan samanlaista illuusiota?

Siitä lähtien muistan suhtautuneeni yhteiskuntaan kevein mielin – sen vaatimukset ja odotukset ovat pelkkää harhaa, eikä minun tule elää luontoani vastaan kieltämällä eläimellinen leikkimielisyyteni. Suhtautuminen elämään suurena leikkinä saattaakin hipaista todellisuutta hieman enemmän, kuin vakava nykyajan hengen mukainen menestystavoitteellinen elämäntyyli.

 Synnynnäinen viisaus

06-child-climbing-tree-lgnSaman ajatuksen lähteillä toimii myös ihmisrotumme yksi merkittävimmistä aloista kehityksen kannalta; tiede. Tiede syntyy leikkimielisyydestä, uteliaisuudesta ja puhtaasta innosta kokeilla uusia asioita, leikitellä hullunkurisilla asioilla ja ottaa selvää, kuinka ne taipuvat todellisuuteen. Tieteen käytännöllinen puoli on tietenkin enimmäkseen mittaamista ja rasittavaa uudelleen testaamista. Uudet ajatukset ja teoriat kuitenkin syntyvät leikkimielisten kuvitelmien ansiosta, jolloin askelletaan jälleen lähemmäs uusia oivalluksia.

Hienointa kuitenkin on se, ettei lapsi vaadi hyödylliseen leikkimiseen paljoakaan ylimääräisiä ulkoisia objekteja. Toisinaan pelkästään kanssatoverit riittävät esimerkiksi roolileikkeihin. Omassa lapsuudessa roolileikit olivat mielekkäimpiä, sillä tuolloin vain mielikuvitus on rajana ja lapsillahan tunnetusti se on lähes rajaton. Mieli muokkaa ympäristöstä ja itsestään millaisen tahansa ja useimmiten juuri leikin suunnittelu ja roolien kuvittelu on antoisin osa leikkimisessä. Tutkimusten mukaan luovat, puuhastelevat ja leikkimieliset ihmiset, kuten keksijät, ovat tilastollisesti huipulla pitkän elämän sarakkeessa. Tämä lienee maalaisjärjellä ajateltuna täysin loogista; luovuus on myös itsensä kehittämistä ja leikkimielisyys pitää henkisen tilan vireessä. Kenties aikuisten menestystavoitteellisen mallin ja yhteiskunnan painostavuuden sijaan olisikin aika pysähtyä ja pohtia lasten synnynnäistä viisautta – oppia heiltä, kuinka löytää sisäisen eläimensä ja nähdä maailma jälleen päättymättömänä leikkikenttänä.

kesä 202013
 

Petteri Hannilan Kaukamoisessa seurataan Vierra-tytön matkaa kohti aikuisuutta mytologisissa maisemissa. Aavetaajuus-podcastin viides lähetys.

00:00 Jyry Soininen: Onnettomuus
03:07 Essi Mäkelä: Kirja-arvio: Tummempaa tuolla puolen
06:38 Petteri Hannila: Kaukamoinen – Aikuisuuden Taakka (Lukija: Juha Jyrkäs)

Kokonaispituus 41:18

Podcastin varsinainen sivu löytyy osoitteesta aavetaajuus.tajunta.net.

podcast Tilaa iTunesista rss_square Tilaa RSS

Haluatko omaa tuotantoasi julki? Kiinnostaako tehdä juttu Aavetaajuuteen? Tai kansikuva? Haluatko mainostaa? Onko kehitysideoita? Ota yhteyttä.