tero

loka 022011
 

Aikomuksenani oli tässä artikkelissa käydä läpi Aleister Crowleyn ja Lady Frieda Harrisin Thoth -kortit sekä Valteista viides ja kuudes kortti eli Ylipappi/Paavi ja Rakastavaiset. Kävi kuitenkin niin, että Paavin tarina venähti pitkäksi, joten tässä artikkelissa ainoastaan yksi Valtti, eikä muuta.

Ylipappi / Paavi

Tämä kortti se ei pakanoiden keskuudessa kovin suosittu ole, ainakaan kortin perinteisemmissä versioissa. ”Never again the burning times!” ja muiden inkvisitio-assosiaatioiden tuoksinassa voi kortista olla tulkinnassa vaikealöytää positiivisia merkityksiä. Ylipappi/Paavi on kuitenkin yksi tarot-pakan korteista, eikä mikä tahansa kortti vaan nimenomaan Valttikortti, joten kyseisen kirkonmiehen kanssa olisi syytä tulla jotenkin toimeen. Nykyaikana monissa pakoissa onkin tehty muutoksia niin kortin kuvan kuin nimenkin suhteen. Karen Vogelin ja Vicki Noblen pyöreissä Motherpeace-korteissa (1981) Paavi on muuttunut Hierofantiksi, ja kuvassa on miehen sijaan nainen joko siunaamassa tai välittämässä tietoa, samoin kuin Julie Cuccia-Wattsin Ancestral Path -pakassa (1995). Kalervo Aaltosen ja Taina Pailoksen Kalevala Tarot (1996) esittää kortissa puolestaan Väinämöisen, ja Caitlín ja John Matthewsin Arthurian Tarot (1990) esittää kelttiläisestä perinteestä vastaavanlaisen hahmon, Taliesinin. Ja tässä vain muutama esimerkki Paavin monista variaatioista nykypäivänä. Mutta jos joku nyt luulee, että ainoastaan tämän päivän ”teema-pakat” tarjoavat kenties mielenkiintoisempia versioita Paaville, niin hohhoo, väärinpä luulee! Nostetaanpa Paavi pöydälle, ja aletaan yhdessä ihmettelemään, että mistä tässä oikein on kysymys. Continue reading “Ylipappi / Paavi (Tarot-artikkelisarjan osa 5)” »

heinä 192011
 

Provosoiva otsikko, myönnettäköön, mutta ei sentään tyystin kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta. ”Paholaisen kuvakirja” lienee yksi tunnetuimmista lempinimistä, joilla niin tarot- kuin pelikortitkin tänä päivänä tunnetaan. Kortteja käsittelevissä kirjoissa kyseinen sanapari aina silloin tällöin vilahtaa lukijoiden suupieliä nostattavana humoristisena otsakkeena; eräiden kristillisten fundamentalistiryhmien lehtisissä termi puolestaan saa pahan kaiun, kun tarot leimataan ilman pienintäkään leikinlaskua ehdaksi Paholaisen työkaluksi.

Continue reading “Paholaisen kuvakirja? (artikkelisarjan 4. osa)” »

loka 032010
 

TAROT – karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan, osa 3

Tänä päivänä tuskin löytyykään enää pakanaa, jolla ei huushollista löytyisi ainakin yksi tarot-pakka. Korttien olemassaolo kirjahyllyssä tai lipastossa ei kuitenkaan merkitse sitä, että niitä välttämättä käytettäisiin. Moni pakana onkin kokenut kynnyksen ottaa tarotit aktiiviseen käyttöön liian suureksi; epäilyksiä ja pelkoja herättäviä asioita ovat esim. tiedon puute itse kortteihin liittyen, uskallus luottaa omaan intuitioon tulkinnoissa sekä harhaluulo siitä, ettei kortteja voisi ryhtyä omin päin käyttämään. Täyttä tuubaa sanon minä. Tämän vuoksi päätinkin kirjoittaa muutaman kappaleen, jotka toivottavasti auttavat uudelleen lämmittämään suhteita lukijan ja korttien välille. Eli nyt se pölykerroksen alle hautautunut pakka tassuun!

Continue reading “”Ei ne pure” eli kuinka ottaa kortit kouraan (artikkelisarjan 3. osa)” »

syys 082010
 

TAROT – karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan

Lähes 600-vuotisen kirjoitetun historiansa aikana Tarot-kortit ovat kokeneet monia, värikkäitä vaiheita. Aidoilla kulta- ja hopeaväreillä silatut, käsinmaalatut kortit 1400-luvun Pohjois-Italian hoveista ilmestyvät 2000-luvulle tultaessa mitä erilaisimpia filosofioita ja symbolijärjestelmiä kuvaavana valikoimana, päätyen aina multimediatuotteiksi asti. Vai miltä Kelttiläinen risti cd-rom -versiona kuulostaa? Huolimatta tämän päivän varsin laajasta tarjonnasta Tarot-pakkojen sisäinen rakenne on säilynyt kutakuinkin samanlaisena kuin mitä se oli historiansa alkuaikoina; Suuren Arkanan kortteja on edelleen 22 kappaletta ja Pienen Arkanan kortteja on edelleen 56 kappaletta.

Suuresta Arkanasta eli 22 Valttikortista sanottakoon muutama sana ennen itse kortteihin siirtymistä. Valttikortit muodostavat Tarot-järjestelmän sydämen, ja ne ovat se keskeinen tekijä, joka erottaa Tarot-kortit pelikorteista. Valttikorttien alkuperästä on olemassa monia erilaisia teorioita, joista osa
painottaa enemmän historiallisia/sosiologisia näkökulmia, ja osa puolestaan mytologisia/pseudotieteellisiä näkökulmia. Pelkistetyn, objektiivisen tulkinnan näkökulmasta Valttikorttien voidaan ajatella ilmentävän myöhäiskeskiajan /varhaisrenessanssin Euroopan moraalisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia trendejä ja ilmiöitä. Syvemmälle tasolle ulottuvan subjektiivisemman tulkinnan näkökulmasta Valttien voidaan ajatella edustavan esim. ihmisen matkaa elämän eri vaiheiden ja kerroksien läpi (vrt. esim. Dante: Jumalainen näytelmä). Kuoleman kortti (XIII) tulee vastaan Valteissa hieman puolenvälin jälkeen, joten suora allegorinen matka syntymästä kuolemaan ei sovellu kovin luontevasti kyseiseen järjestelmään. Valttikorteissa matkan päämäärä, mikäli sen niin haluaa nähdä, on ilmiselvästi jossain muualla.

Mutta nyt itse kortteihin! Psyykkinen nojatuolimatka alkakoon Narrin ja Taikurin seurassa.

Continue reading “Elämän valttikortit (artikkelisarjan 2. osa)” »