-
Tähtilaivan lapsi -novelli
Sukupolvialus, kuollut miehistö, yksinäinen lapsi ja kaikkialle tunkeva home.
Julkaisin pari vuotta sitten kirjoittamani avaruuskauhunovellin Tähtilaivan lapsi Aavetaajuus-sivustolla.
Novelli sijoittui Nova-kirjoituskilpailun kolmannelle sijalle. Novan tuomaristo kommentoi novellia mm. näin:
“Tähtilaivan lapsi on synkkä tieteiskauhunovelli, joka onnistuu paljon käytetystä aiheestaan ja tapahtumaympäristöstään huolimatta pitämään lukijan mielenkiinnon yllä. Kaikki kiittelivät yksissä tuumin sitä, kuinka tarinassa yhdistyvät ahdistava tunnelma ja surumielisyys. Päähenkilö on Jana, joka matkustaa avaruudessa sukupolvialuksessa. Kaikki muut matkustajat ovat kuolleet Janaa ja tämän äitiä lukuun ottamatta. Äitikin on kuitenkin sairas ja kuolee tarinan alussa. Valtavan suuressa aluksessa on nimittäin ylimääräinen matkustaja: home.
“Home on hieno ja todenperäinenkin idea tieteisnovelliin, koska luotainten ja avaruusasemien puhtaanapito ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Siinä missä avaruudesta ei toistaiseksi ole löytynyt eloa, maapallo pursuaa elämää niin mittavissa määrin, että siitä on karanteeneista ja puhdastiloista huolimatta hyvin vaikea pysytellä erossa.”
Novelli ei syystä tai toisesta päätynyt koskaan lehti- tai antologiajulkaisuun, joten päätin vapauttaa sen internetiin luettavaksi. Käy siis tsekkaamassa!
-
Mysteerizine
Viimeisin projektini Mysteerizine yhdistelee satiirisia tekstejä, pilakuvia, sarjakuvia ja puujalkavitsejä villiksi ja värikkääksi (tai no kaksiväriseksi) keitokseksi.
Zinen ote on hassu mutta kyyninen. Satiiri on samaan aikaan ilkeää ja itsetietoisen kömpelöä. Synkät ajat vaativat synkkää huumoria.
Alta voit katsella näytesivuja ja paperizinen voi tilata tästä!
Mysteerizinen näytesivu 1 
Mysteerizinen näytesivu 2 
Mysteerizinen näytesivu 3 
Mysteerizinen näytesivu 4 
Mysteerizinen näytesivu 5 -
Vuodevirasto on avattu!
Viime vuoden Uneton48-kilpailuun tekemämme lyhytelokuva on nyt remasteroitu kansalaisten ihailtavaksi. Kirjoitin tähän käsikirjoituksen yhdessä Teemu Korpijärven kanssa ja kuvauksissa puuhastelin kameran takana.
Elokuva kertoo mustahumoristisen ja riipaisevan tarinan dystopiasta, jossa oma sänky ei ole perusoikeus.
-
Väärinymmärretty Kishōtenketsu
Jokunen vuosi sitten spefipiireissäkin kummasteltiin ennenkuulumatonta tarinarakennetta, kishotenketsua. Sen avulla aasialaiset ovat iät ajat kertoneet tarinoita, jotka länsimaisen ajattelun vastaisesti eivät perustu konfliktiin. Hämmentävää! Miten ketään voi kiinnostaa tarina, jossa ei ole konfliktia! Aristoteles kääntyy haudassaan! Asia jäi itseäni hiukan vaivaamaan.
Äsken katsoin Parasiten, joka lienee maineikkain kishotenketsua käyttävä elokuva. Yllättäen se pursuaa konfilkteja. Ehkei heti alusta hahmojen törmäävistä tavoitteista kumpuavia persoonakohtaisia ristiriitoja, mutta yksilön ja yhteisön välisiä konflikteja ja vahvoja luokkien välisiä konflikteja.
Muita rakennetta käyttäviä elokuvia on monet Miyazakin animet. Niissä konflikteja esiintyy vaihtelevia määriä.
Jos kishotenketsun googlaa, on konfliktittomuus yhä vallitseva päivittelyn aihe. Silti jokainen Parasiten tai Miyazakin leffoja nähnyt voinee todeta, että tarinoiden jännitteet syntyvät toisiaan kaartelevien voimien konfliktisesta suhteesta, tai vähintään tietämisen ja tiedon pimittämisen ristiriidasta. Mysteeristä.
Jännitteet siis syntyvät samoista palikoista kuin länsimaisten tarinarakenteiden puitteissa kerrotuissa tarinoissa. Konflikteja on monitasoisia ja monimuotoisia, ne voivat käynnistyä verkkaisesti tai jysähtää niskaan heti kättelyssä. Ne voivat olla vahvoja yksilöiden välisiä ristiriitoja tai vaikkapa yksilön ja ympäristön välisiä konflikteja. Ei ole väliä, onko rakenne kishotenketsu, Freytagin pyramidi tai neljä näytöstä. Tietynlainen rakenne ei edellytä tietynlaista sisältöä. Pidemmän päälle tarinat eivät kuitenkaan ilman jännitteitä kanna.
