Aikamatkapornoa

 Posted by at 10.33  Linkit, Paratiede, Video
helmi 102011
 

Daryl Bem vilahti Colbert Reportissa. Colbert käsitteli Bemin tutkimusta ennalta tuntemisesta aikamatkailupornona ja pääsikin revittelemään aiheen tiimoilta aika pitkälle. Myös Bem oli vieraana ja loppujen lopuksi vitsien seassa tutkimus kiteytyi melko hyvin.

<td style='padding:2px 1px 0px 5px;' colspan='2'Time-Traveling Porn – Daryl Bem
The Colbert Report Mon – Thurs 11:30pm / 10:30c
www.colbertnation.com
Colbert Report Full Episodes Political Humor & Satire Blog Video Archive
heinä 172010
 

Osui sattumalta silmään myös uunituore meta-analyysi vuosien 1997-2008 toteutetuista ESP-kokeista. Storm L, Tressoldi PE ja Di Risio L saivat jälleen kerran kaivettua esiin tilastollisesti merkittäviä poikkeamia, erityisesti valikoituja (meditoijia ja paranormaaliin uskovia) koekaniineja käyttävissä Ganzfeld-kokeissa.

Linkki tiivistelmään.

Ray Hyman älähti tutkimuksesta ja syytti tutkijoita huonosta analyysistä sekä vetosi ESP-ilmiöiden ailahtelevaisuuteen toistettavuuden suhteen. Linkki.

Tutkijat puolustelevat analyysiaan ja ovat mielestään löytäneet toistettavan proseduurin ilmiön tutkimiseen. Tiivistelmä loppuu parapsykologian yhteydessä useasti käytettyyn fraasiin: ”lisää tutkimuksia on tehtävä”.

Melkoista vetvomista, yhä vaan.

heinä 152010
 

Termi ganzfeld tarkoittaa ”täyttä kenttää” ja juontuu efektistä, jossa aivot tuottavat hallusinaatioita visuaalisten ärsykkeiden puuttuessa. Tämä puutostila saadaan aikaan peittämällä koko näkökenttä staattisella, yksivärisellä peitteellä, esimerkiksi kahdella pingispallon puolikkaalla.

Parapsykologisissa tutkimuksissa, ns. ganzfeld-kokeissa, käytetään hermokohinasta syntyviä hallusinaatioita apuvälineenä ESP-ilmiötä etsittäessä. Ajatuksena on kutakuinkin se, että vielä tuntematon aisti tai jokin muu informaatiokanava siirtää visuaalista tietoa kahden ihmisen tajunnan välillä, ja satunnaisuudesta nousevat kuvat reagoivat jollain tapaa tähän informaatioon. Vastaanottava, pingispallot silmissä loikoileva henkilön siis odotetaan näkevän hallusinaatioissa lähettävän henkilön ajatteleman kuvan. Kokeilla pyritään todistamaan telepaattisen kommunikaatiokanavan olemassolo.

Standardisoidussa koeasettelussa lähettäjä ajattelee jotain kuvaa, ja puolen tunnin ganzfeld-session jälkeen vastaanottajalle näytetään lähettäjän ajattelema kuva sekä kolme muuta kuvaa. Näistä vastaanottaja valitsee yhden. Satunnaisesti valittaessa todennäköisyys oikean kuvan valitsemiseen on 25%. Ganzfeld-kokeissa tulokset ovat usein jotain aivan muuta.

Vuosien 1974 ja 1981 välillä toteutettiin 42 ganzfeld-koetta. Charles Honortonin myöhemmän meta-analyysin mukaan 55% kokeista tuotti positiivisen lopputuloksen ja oikeaan kuvaan osumisprosentti oli 38%. Yksittäisten kokeiden tulokset olivat hyvin vaihtelevia, toiset tutkijat saivat jatkuvasti parempia tuloksia kuin toiset. Parapsykologien mielestä tällainen vaihtelu voi aiheutua tutkijoiden, ja miksei tutkittavienkin, tiedostamattomista odotuksista, jotka vaikuttavat tuntemattomaan tiedonsiirtoväylään. Sinänsä järkeenkäypää, onhan tutkimuksen lähtökohdissakin kyse tajuntojen vaikutuksista toisiin. Skeptikot kuitenkin pitivät todennäköisempänä, että tutkimusasetteluiden virheet vaikuttivat tuloksiin. Honorton ja skeptinen psykologi Ray Hyman päättivät vuonna 1986 luoda yhtenäiset ohjeistukset Ganzfeld-tutkimuksille.

Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty rutkasti lisää, niitä on analystoitu ja meta-analysoitu, varmaan löytyy myös meta-analyysien meta-analyyseja. Suurin osa analyyseistä antaa osumaprosentiksi suurinpiirtein kolmeakymmentä, eli tilastollisesti hyvinkin merkittävän poikkeaman. Vaihtelu on kuitenkin suurta, aina 25 prosentista 39:ään, riippuen siitä minkälaisia kokeita on otettu mukaan. Esimerkiksi negatiiviseen tulokseen päätyneet Julie Milton ja Richard Wiseman sisällyttivät analyysiinsä myös epästandardeja kokeita. Lähelle standardia pyrkineitä kokeita analysoidessaan tutkijat Deryl Bem, John Palmer ja Rickhard Broughton saivat sen sijaan jälleen tilastollisesti merkittäviä tuloksia.

Miksi sitten Ganzfeld-kokeiden tulokset eivät riitä todisteeksi telepatian olemassaolosta? Ensinnäkin meta-analyysi, jossa useamman tutkimuksen tulokset tulkitaan kuin yhden laajan tutkimuksen tuloksena, on yhtä altis tutkijan ennakko-odotuksille ja subjektiivisille näkemyksille kuin yksittäinenkin tutkimus. Toiseksi tilastollinen poikkeama ei vielä tee tuloksesta tieteellisesti merkittävää. Myöskään mitään olemassaolevaa, yleisesti hyväksyttyä ja testattavaa teoriaa ei telepatialle ole olemassa. Niin urpolta kuin se äkkiseltään kuulostaakin, täytyy ensin olla teoria, jota aletaan todistelemaan, pelkät todisteet eivät riitä tieteeksi. Siinä mielessä asia on kuitenkin järkeenkäypä, että poikkeamat eivät todista muuta kuin sen, että on olemassa poikkeamia. Vaikka ganzfeld-kokeissa siis saadaan jatkuvasti tilastollisesti merkittäviä tuloksia, ne eivät yksistään riitä todistamaan telepatian olemassaoloa. Jotain kummallista siellä pingispallonpuolikkaiden takana kuitenkin tapahtuu.

Lisää hyviä tutkimuksia siis tarvitaan. Joku vaan jos suostuisi niitä tekemään.

Keskustelu ganzfeldista foorumilla.

Wikipedia

Sceptics dictionary

Kuudes aisti – aivojen yliaistilliset mahdollisuudet