Alex Grey, Journey of the wounded healer
The American Visionary Art Museum määrittelee visionäärisen taiteen itseoppineiden, yleensä vailla muodollista koulutusta olevien yksilöiden tuottamana taiteena. Heidän teoksensa syntyvät luontaisesta henkilökohtaisesta visiosta, joka ilmentää ennen kaikkea juuri itse luovaa tapahtumaa. Määritelmän mukaan visionäärinen taide on myös sisäisen prosessin tulos, jota tekijä itse ei edes välttämättä ajattele taiteena, ja juuri tämä erottaa visionäärisen taiteen kansantaiteesta.
Visionaarinen taide yhdistetään usein ite-taiteeseen, outsider-taiteeseen tai fantastiseen realismiin, joka syntyi vuonna 1946 perustetun Wienin fantastisen realismin koulukunnan myötä. Näiden alojen taiteilijoiden on nähty luovan töitään visionaareina, heidän taiteensa syntyessä sisäisestä välttämättömyydestä tai pakosta. (Eloquent Visions) Ite-taiteessa takapihoille tai muualle rakennettuja teoskokonaisuuksia sanotaan visionäärisiksi ympäristöiksi (Visionary Enviroments).
Visionary Artists podcastin juontaja Alexander Beiner kuvaa visionääristä taidetta minä tahansa taiteena, joka pyrkii esittämään tai tutkimaan mystistä kokemusta. Sellaisena se lepää ylevän ja olemassaoloa koskevan välisessä keskiössä. Visionäärisen taiteen on hänen mukaansa pidettävä sisällään metafyysisen toiseuden elementti ja viittauksia muuntuneisiin tietoisuudentiloihin kuten egon kuolemaan, entoptiseen kuvakieleen, myyttisiin arkkityyppeihin ja hengelliseen symboliikkaan.
Taiteilija Joseph Nechvatal kuvailee visionääristä taidetta taiteeksi, joka väittää ylittävänsä fyysisen maailman ja esittävänsä laajemman näkökulman tietoisuudesta. Hänen mukaansa visionäärinen taide käsittelee henkisiä, ekstaattisia tai mystisiä teemoja tai sellaisiin kokemuksiin. Visionaarisia taiteilijoita yhdistää heidän epätavallisen voimakkaista mielikuvista tai visioista peräisin oleva luomisvoima.
William Blake, The Body of Abel Found by Adam and Eve
The Manifesto of Visionary Artin kirjoittaja Laurence Caruanan mukaan visionäärinen taide on tunnistettava taideliike, tyylien ja metodien laajoista eroavaisuuksista huolimatta. Hänen mukaansa fantasiataiteeseen ja surrealismiin verrattaessa visionääristä taidetta on kohtuullista pitää omana taideliikkeenään sen eri tavoitteiden takia.
The Lilith Gallery of Toronton mukaan taas visionäärinen taide ole niinkään liike, vaan ennemminkin teema. Vaikka yksittäisten taiteilijoiden tyyli vaihteleekin radikaalisti, heidän yhteinen teemansa on yritys esittää maailma fyysisen näköaistin takana sekä yhdistää mystiset ja henkiset ideat. Visionäärinen taide pyrkii ylittämään fyysisen ja tieteellisen maailman ja antaa yleisölle virtuaalisen mielikuvan siitä, miltä maailma voisi näyttää jos näkisimme henkisiä ja mystisiä asioita jokapäiväisessä elämässämme.
Suurimmalla osalla visionäärisistä taiteilijoista on aktiivinen henkinen elämä. He ottavat osaa niin moninaisiin organisoituihin uskontoihin, kuin myös enemmän New Age-tyyppisiin ideoihin henkisyydestä. Jotkut visionääriset taiteilijat ammentavat aiheensa jopa psykedeelisistä kokemuksista. (The American Visionary Art Museum).
Johtaviin nykyvisionäärisiin taiteilijoihin luettu Alex Grey kirjoittaa myös visionäärisen taiteen olemuksesta. Hänen mukaansa Taiteilijan tehtävä on tehdä sielu havaittavaksi. Tieteellis-materialistinen kulttuurimme kouluttaa meitä kehittämään ulkoista havainnointia, kun visionäärinen taide taas rohkaisee kehittämään sisäistä havainnointia. Visionäärisen ulottuvuuden löytääksemme käytämme intuitiivista sisäistä silmää: kontemplaation silmää; sielun silmää. Kaikki inspiroivat ideamme taiteilijoina saavat alkunsa täältä. Hän jatkaa samassa artikkelissa, että visionäärinen alue syleilee koko mielikuvituksen avaruuden kirjoa taivaasta helvettiin, muodon loputtomuuksista muodottomuuden tyhjiöihin. Psykologi James Hillman kutsuu sitä mielikuvitukselliseksi ulottuvuudeksi. Runoilija William Blake kutsui sitä taivaalliseksi mielikuvitukseksi. Aboriginaalit kutsuvat sitä uniajaksi: ja sufit kutsuvat sitä al-mithaliksi. Platonille se oli ihanteellisten arkkityyppien ulottuvuus. Tiibetiläiset kutsuivat sitä sambhogakayaksi, sisäisen rikkauden ulottuvuudeksi. Teosofit viittaavat astraaliseen, mentaaliseen ja tietoisuuden nirvaaniseen tasoon. Carl Jung tunsi tämän ulottuvuuden kollektiivisena symbolisena alitajuntana. Grey sanoo, että visionäärinen ulottuvuus on se alue, jossa vierailemme unien, muuntuneiden tai kohonneiden tietoisuudentilojen aikana. Taideteoksesta tulee katsojalle keino päästä käsiksi siihen liitettyyn transsendentaaliseen kenttään. Pyhässä taiteessa, kalligrafiasta ikoneihin, teos itsessään on välittäjä: Henkisen ja materiaalisen ulottuvuuden kohtaamispaikka.
Visionäärinen teema ei ole uusi. William Blake, Hieronymus Bosch, Salvador Dalí, Max Ernst, Gustave Moreau, Remedios Varo, Frida Kahlo, Edward Burne Jones, Samuel Palmer ovat merkittäviä esimerkkejä taiteilijoista, jotka käsittelivät todellisen maailman ja kuvitellun mystisten energioiden maailman päällekkäisyyden teemaa. Jotkut taiteilijat, kuten William Blake, väittivät jopa puhuvansa enkeleille ja väittivät näkevänsä tuohon toiseen maailmaan. The Vienna School of Fantastic Realism, johon Ernst Fuchs ja Arik Brauer kuuluvat, on myös inspiraation lähteenä joillekin visionäärisille taiteilijoille (The American Visionary Art Museum).
LÄHTEET:
Beiner, A. 2010. Visionary Artists podcast, episodi 10.
Caruana, L. A manifesto of visionary art.
Eloquent Visions. Näyttelyesite, Orleans House Gallery.
Grey, A. Esseys. What is visionary art?
Nechtaval, J. Blake and visionary art.
The American Visionary Art Museum. What is visionary art?
The Lilith Gallery Toronto. Art History Archive. Visionary art.
Visionary Enviroments. Raw Vision. Enviroments.