helmi 092011
 

Ajattelu on sähköistä toimintaa, ja pienet sähköshokit aivoihin saattavat tehostaa ongelmanratkaisua huomattavasti. Näin ainakin väittää Richard Chin ja Allan Snyderin tuore tutkimus.

Snyder laittoi koekaniininsa ratkomaan yksinkertaisia, mutta logiikaltaan vaihtuvia ongelmia ja johti aivoihin matalan sähköjännitteen. Oikeanpuoleiseen ohimolohkoon johdettiin jännite ja vasemmanpuoleisen aktiivisuutta vaimennettiin. Kuuden minuutin sisällä 60 % sähköistetyistä koehenkilöistä oli ratkaissut tehtävän, kun verrokkiryhmästä ratkaisuun oli päässyt vain 20%.

Snyderin mukaan sähkövirta sotkee hetkellisesti mentaaliset esteet ja ennakkokäsitykset, jolloin ongelman voi ratkaista uudesta näkökulmasta käsin.

Lue lisää:

Can electrical jolts to the brain produce Eureka moments? | Not Exactly Rocket Science | Discover Magazine.

elo 302010
 

Intel kehittelee tietokonejärjestelmää, joka aivotoimintaa skannaamalla pystyy lukemaan sanoja suoraan käyttäjän ajatuksista. Tarkoitus on korvata hiiret ja näppäimistöt magneettikuvauslaitteella, joka seuloo sanat esiin rekisteröimällä sanojen ajatteluun liittyvät aivoaleiden aktivoitumiset.

Computers that read minds are being developed by Intel – Telegraph.

huhti 092010
 

Kuvassa vaarattomia jääkaappimagneetteja

Toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen on ollut monen tutkijan kiinnostuksen kohteena. Tätä ymmärrystä käsittelevä alue aivoissa on paikannettu oikean ohimolohkon ja päälaenlohkon taitteeseen, juuri korvan taakse. Tämä kohta aivoista on varsin kiinnostava ”mielen teorian” kannalta ja jopa ruumiistairtautumiskokemusten yhteydessä.

Uudessa MIT:n tutkimuksessa ei kuitenkaan haviteltu ruumiista irtautumista, vaan pyrittiin tutkimaan tietynlaista moraalista arviointikykyä sotkemalla aivoalueen toimintaa yhden hertsin magneettisella pulssilla. Koejärjestelyssä koehenkilöille esitettiin neljä variaatiota kuvitteellisesta tilanteesta, jossa Grace pysähtyy ystävänsä kanssa kahville kiertokäynnillä kemikaalitehtaassa. Ensimmäisessä variaatiossa Grace uskoo laittavansa ystävänsä kahviin sokeria, toisessa jotain, minkä hän uskoo myrkyksi, mutta joka onkin sokeria, kolmannessa sokeria joka onkin myrkkyä ja neljännessä myrkkyä tietäen sen olevan myrkkyä.

Useimmat meistä pitävät toisen ja neljännen variaation toimintaa moraalisesti vääränä, olihan näissä Gracen tarkoitus vahingoittaa ystäväänsä, vaikka toisessa lopputulos ei ollutkaan vahingollinen. Kolmannen variaation lopputulos on vahingollinen, mutta Gracen toiminta nähdään moraalisesti hyväksyttävänä.

Koehenkilön magnetisoiduille aivoille tulos ei ollutkaan näin itsestään selvä. Ensimmäiseen ja viimeiseen variaatioon he vastasivat kuten oletettiin, mutta kolmannen variaation kohdalla myrkyn tarjoamista pidettiin moraalisesti hyväksyttävänä. Aivoalueen häirintä siis vaikeutti Gracen harkinnan ymmärtämistä ja moraalinen arvio tehtiin lopputuloksen perusteella.

Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun teette moraalisia arvoita vaikkapa poliitikkojen toiminnoista, muistakaa pitää foliohattunne tiukasti päässä, etteivät hallituksen magneettiset manipulaatiosäteet pääse vaikuttamaan!

Lähde ja lisätietoa.