Psykedeeliset lääkkeet

Psykedeelisten huumeiden vakavasti otettava lääketieteellinen tutkimus on ollut jäähyllä viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta viime vuosina on asia noussut jälleen pinnalle. Uudet tutkimukset perinteisten hallusinogeenien psykiatrisista vaikutuksista ovat herättäneet laajenevaa kiinnostusta, ja useimmiten paheelliseen päihdekulttuuriin liitetyistä kemikaaleista on havaittu olevan yllättävää hyötyä.

Vaikka psykedeeleillä on pitkä historia alkuperäiskulttuurien rituaalikäytännöissä, kiinnostui lääketiede aineista varsinaisesti vasta Albert Hoffmanin löydettyä LSD:n. Pian sekä LSD, psilosybiini että ketamiini havaittiin tehokkaiksi terapeuttisiksi apuvälineiksi. Vuoteen 1965 mennessä oli ilmestynyt yli tuhat kliinistä tutkimusta joissa todettiin psykedeelien auttavan mm. ahdistukseen, pakko-oireiseen häiriöihin, masennukseen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen, alkoholismiin sekä kipuihin ja ahdistukseen syövän terminaalivaiheessa.

1970-luvulla Timothy Learyn ja kumppaneiden alullepanema psykedeelinen vallankumous sulautti psykedeelit osaksi vastakulttuuri-ideologiaa. Yleinen mielipide kääntyi psykedeelejä vastaan ja niiden hallussapito tehtiin laittomaksi. Tieteellisen tutkimusten rahoittajat säikähtivät ja lupaavasti alkanut tutkimus jouduttiin keskeyttämään vuosikymmeniksi.

Hiljalleen nouseva psykedeliatutkimuksen uusi aalto lähti liikkeelle ketamiinista, aineesta jota Timothy Leary piti merkittävimpänä psykedeelisenä huumeena. NMDA-glutamaatti-reseptorien osuus masennuksessa huomattiin 90-luvulla ja koska ketamiini toimii NMDA-antagonistina, voisi ketamiini toimia antidepressanttian. Kaksoissokkokokeiden jälkeen havaittiin, että ketamiini on tehokas ja ennen kaikkea nopea lääke. Jo kolme tuntia pienen nenäsuihkeena annettavan ketamiiniannoksen jälkeen masennusoireet vähenivät merkittävästi. Perinteisiin masennuslääkkeisiin, joiden vaikutusta joutuu odottelemaan kahdesta kolmeen viikkoa, verrattuna vaikutus on huimaavan nopea. Tällaisesta ahdistus- ja masennustilan nopeasta helpottumisesta on hyötyä ennenkaikkea vaikeissa tapauksissa, esimerkiksi itsemurha-aikomusten yhteydessä. Kun ahdistuksen pahin vaihe saadaan jo tunneissa ohi, on helpompi siirtyä muihinkin terapiamuotoihin.

Ketamiinisuihkeen vaikutus laantuu parissa viikossa, eikä ketamiini välttämättä toimi pitkäaikaisena masennuslääkkeenä, mutta ensiapuna se tutkimusten valossa vaikuttaa olevan vertaansa vailla, jos sitä vain uskallettaisiin rohkeammin käyttää mielenterveyshoidossa, välittämättä aineen maineesta ja huumausaineluokituksesta.

Muut hallusinogeenit eivät ole olleet aivan yhtä suuren lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena, johtuen luultavasti näitä koskevasta vieläkin tiukemmasta lainsäädännöstä. Kuitenkin esimerkiksi psilosybiinin – jota sisältäviä sieniä kasvaa myös Suomen metsiköissä ja golf-kentillä – todettiin olevan tehokas lääke pakko-oireisiin häiriöihin potilailla, joita aiemmin ei saatu hoidettua. Jälleen vaikutus oli nopea: noin kaksi tuntia psilosybiinin psykedeelisen efektin jälkeen pakko-oirehäiriöt vähenivät merkittävästi, 23-100 prosentilla. Vaikutus ei ollut sidoksissa nautittuun määrään, joten jo sinänsä hyödyttävällä psykedeelisellä efektillä ei ollut merkitystä oireiden vähentymiseen. Trippailua kammoksuvienkaan ei siis tervitse säikähtää psykedeelien lääkekäyttöä.

Psilosybiinin on todettu myös helpottavan syöpäpotilaiden oloa, parantavan mielialaa ja vähentävän ahdistusta. Vaikutuksen todettiin kestävän kahdesta viikosta puoleen vuoteen. LSD taas on huomattu tehokkaaksi lääkkeeksi sarjattaiseen päänsärkyyn eli Hortonin syndroomaan.

Lisää psykedeelien vaikutuksista aivokemiaan ja neurologiaan voit lukea kuukauden ajan vapaasti ladattavasta Nature-lehden artikkelista. Lukeminen vaatii rekisteröitymisen. Voin myös heittää PDF:n jos aika menee umpeen tai joku ei viitsi rekisteröityä.