Nekalan haamuja, okkultistianarkisteja ja eräs etsivätoimisto

Etsivätoimisto Nekala tutkii paranormaaleja ilmiöitä. He toimivat välittäjinä ihmisten ja vampyyrien välisissä suhteissa, suojelevat Tamperetta Pahalammen negatiiviselta energialta ja auttavat asiakkaitaan elämään henkien kanssa sopusoinnussa. Etsivätoimiston perustajajäsen, Eetu, kertoi ryhmänsä toiminnasta ja historiasta.

Etsivätoimiston muodostanut kaveriporukka oli toiminut harrastuspohjalta paranormaalin parissa jo aiemmin. Duck’s Burger -nimisellä snägärillä syntyi idea tutkimusten tuotteistamisesta. Kiinnostus paranormaaliin haluttiin viedä seuraavalle tasolle. Kun etsivätoimisto perustettiin, hankittiin käyntikortit, puhelinnumero ja perustettiin nettisivut.

Eetu itse oli palveluvastaava, hän piti huolta asiakaskontakteista. Eräs oli kiinnostunut tekniikasta, esimerkiksi haamujen nauhoittamisesta. Kaikkiaan ydinryhmässä oli noin viisi jäsentä.

Noin viisi vuotta sitten haastattelupyyntöjä ja tehtävänantoja tuli viikoittain.

Kaikki eivät ymmärtäneet etsivätoimiston ideaa. Yhteydenotot Eetu luokittelee eri ryhmiin.

Jotkut soittelivat hihitellen, varmistaakseen, onko etsivätoimisto oikeasti olemassa.

Osa yhteydenottajista ymmärsi väärin toimenkuvan. Nämä soittivat ensimmäiseen ”etsivätoimisto” -haulla tulleeseen puhelinnumeroon. Tällöin haluttiin tyypillistä etsivätoimintaa, esimerkiksi seurantaa, suojelua tai valokuvausta.

Kolmas ryhmä on yliluonnollista kokeneet, jotka ovat mielisairaita tai muuten pahoinvoivia yksilöitä. Heillä saattaa olla skitsofrenia tai vainoharhaisuutta. Tällaisia tapauksia oli Eetun mukaan yllättävän paljon.

”Kun tuotteistimme toimistomme, meille oli tärkeää, ettemme missään nimessä hyväksikäyttäisi ihmisiä, jotka voivat henkisesti huonosti tai ovat mielenterveysongelmaisia. Emme halua tukea heidän harhojaan, emmekä halua varsinkaan hyötyä rahallisesti. Neuvoimme tällaisia ihmisiä hakeutumaan hoitoon.”

Etsivätoimisto journalismin pyörteissä

Eetu kertoo tarinan eräästä aiemmasta jutuntekijästä: autiotalossa oli mahdollisesti henkimaailman aktiivisuutta. Aamulehden toimittaja seurasi Nekalan etsivätoimiston etsiviä rakennukseen. Yläkerrassa odotti yllätys: Nekalan paikallisilla okkultistianarkisteilla oli rituaali kesken, heillä oli verta ympäriinsä roiskiva siansydän, ja seiniin ja lattioihin oli piirretty pentagrammeja ja muita maagisia kuvioita.

Toimittaja ei ollut Eetun mukaan varautunut tällaiseen menoon. Etsivätoimistolle tällainen oli arkipäivää ja anarkistitkin olivat paikallisia tuttuja. Tilanne hävetti hieman, sillä nuori toimittaja ei ollut kokenut vastaavaa aiemmin. Toimistolle kyseessä oli rutiinitilanne. Juttua ei lopulta julkaistu, sillä rakennuksen omistajalta ei ollut lupaa vierailuun.

Nekalan etsivätoimistolla on myös oma vastineensa lehtiin, jotka kirjoittavat juttuja muista kummitusten kanssa toimivista ryhmistä. Vastineessa varoitetaan sellaisten voimien sorkkimisesta, joita haamujengit eivät välttämättä ymmärrä.

Eetun mukaan Etsivätoimisto Nekala haluaa luoda harmoniaa ja järjestystä Tampereelle, jotkut muut ryhmät vain pelleilevät.

”Eihän esimerkiksi 15 vuotiaana voi alkaa putkimieheksi hetken mielijohteesta. Alaa täytyy ensin opiskella ja se täytyy hallita. Meidän ammattinimikkeellä ei ole suojaa. Kuka tahansa jonka mielestä haamut ovat hauskoja, voi tunkea alalle. ”

Harmoniassa henkien kanssa

Haamujen ymmärtäminen psykologissosiaalisena ilmiönä on tärkeä osa toimiston toimintaa. Eetun mukaan haamut ovat osa historiaa. Kummittelua tapahtuu eniten paikoissa, joissa on monta historiallista kerrosta.

”Jos jonnekin rakennettaisiin uusi, suuri valkoinen kartano, siellä ei kummittelisi tai olisi paranormaaliutta, sillä paikalla ei olisi historiaa.”

Tyypillisimmissä tapauksissa oli rakennuksia, joissa tapahtui outoja asioita. Etsivätoimiston jäsenet tekivät työpareittain parin viikon välein vierailun asiakkaiden kodeissa. Useasti kyseessä oli normaali kummittelu, joihin liittyi historiaa, menneisyyden painoa ja aiemmin siellä eläneitä ihmisiä.

Nekalan etsivätoimiston jäsenet eivät ole Eetun mukaan tuholaiskarkottajia tai haamujen häätäjiä. Hänen mukaansa hengillä on sama tai jopa suurempi oikeus asua näissä rakennuksissa. Tavoitteena onkin opettaa talossa asuvia tulemaan toimeen henkien kanssa, sietämään näitä tai antamaan tilaa. Parhaimmillaan löydetään harmonia ja asukkaan kommunikoivat henkien kanssa. Suurimmassa osassa tapauksissa haamut eivät ole haitaksi. 

Pahalampi uhkaa Tampereen hyvinvointia

Eetu mainitsee Etsivätoimiston tärkeimmäksi tehtäväksi pahalammelta suojautumisen. Lampi löytyy Nekalasta keskustaa kohti liikkuessa.

”Suuri Pyhäjärvi säteilee Tampereella ympäristöön hyvää energiaa, pieni pahalampi kielteistä. Nekalan etsivätoimiston yksi päätehtävistä on liimailla suojaavia silmiä pahalammen ympäristöön siitä sädehtivältä pahalta suojautumiseksi.” 

Eetu kertoi ottaneensa yhteyttä Tampereen kaupungin edustajaan kysyäkseen yliluonnollisesta suojauspolitiikasta, saako Etsivätoimisto liimailla suojaavia silmiä kriittisiin paikkoihin. Tampereen puutarhapäällikkö antoi luvan silmien kiinnittämiseen.

Etsivätoimisto Nekalan jäsenet ovat sukeltaneet Pahalampeen. Välillä lammesta on noussut kaikenlaista pahaa ja ilkeää. Eetu mainitsee jopa etsivätoimistonsa pelastaneen Tampereen, estettyään lammen pahojen energioiden liiallisen leviämisen kiinnitettyjen silmien ja manaamisen avulla.

Joskus pahalampi on vaikuttanut etsivien hyvinvointiin. Kun lammen pahaa energiaa manataan pois, se vaikuttaa etsivien psyykeisiin. Turvaverkkoa tällaisen henkisen kulumisen varalle ei etsivillä ole. Myös muut tapaukset ovat olleet rankkoja.

”Kun roolipelitermein mielenterveys-pisteet menevät nollaan, ei ole tukiverkkoa. Joudumme taputtelemaan toisiamme selkään Duck’s Burgersissa, ja toivomaan ettei kenenkään elämä luisu päihteisiin tai masennukseen. Jotkut ovat väsähtäneet, siirtyneet perhe-elämään tai muuten vain lopettaneet.” 

Eetun mukaan välitön vaaraa ei tapauksissa ole, mutta mielenterveysongelmat tai haamut voivat jäävät vaikuttamaan.

”Joudumme päättämään tarvitsemmeko masennuslääkeitä vai manausta.”

Nekalan okkultistianarkistit

Anarkistien piirissä Nekala on tunnettu esimerkiksi Vapaa Nekala -tapahtumista. Nekalassa on myös okkultistianarkistien alakulttuuri. Monet okkultistianarkistien piirteet ovat Eetun mielestä myönteisiä: vastarinta, auktoriteeteille näyttäminen ja vaikka piruuttaan vastaan laittaminen ovat positiivisia asioita.

Toisaalta Viha ei aina mene Eetun mielestä oikeaan suuntaan.

”Oon joskus kysellyt okkultistianarkisteilta minkälainen heidän ideologiansa on. Vastauksen mukaan ideologiaa ei ole. On kivaa diggailla Pekka Siitoimesta, juoda viinaa ja riehua. Tämä on ainakin rehellistä vihaa. Halutaan pelleillä okkultismilla ja juoda viinaa. Tämä on hienompaa kuin rikkoa paikkoja, käyttää päihteitä ja väittää että takana olisi jokin hieno ideologia.”

Eetulle tällainen viha on tuttua. Etsivätoimisto Nekala vain suuntasi vihansa paranormaaliin.

Eetun mukaan okkultistianarkistien elämäntavoissa on erilaisia skaaloja. Jotkut riehuvat kännissä, polttavat pilveä autiotaloissa ja kuuntelevat YouTubesta huonoa doom metallia. Toiset ovat korkeakoulutettuja, elävät suht päihteettömästi ja lukevat kirjallisuutta.

Osa okkultisteista on tosissaan, osa harrastaa rajatieteitä ironisesti. Alakulttuuri on osittain piilossa, tavallinen Nekalassa kävijä ei siihen juuri törmää.

Vampyyriaateliset ja Vouti

Tampereella elää Eetun mukaan vanha vampyyrien yhteisö. Yhteisön juuret yltävät Ruotsin vallan ajalle, ja useat vampyyrisuvuista ovat aatelissukuja. Esimerkkeinä Tampereella asuvista vampyyriaatelissuvuista Eetu mainitsee Bernadotte ja Sigmund -suvut.

Eetu kertoo, kuinka vampyyrit saapuivat Tampereelle Turun palon tuhottua heidän asuinympäristönsä vuonna 1827. Juuret menneisyydessä näkyvät vampyyrien hierarkiassa: Tampere on jaettu lääneihin, joita hoitavat vasallit. Aina kun vampyyri levittää kiroustaan eteenpäin, uudet vampyyrit ovat purijalleen uskollisia vasalleja. Systeemi perustuu feodaaliajan järjestykseen.

Eetu kertoo Pispalan Voudista, vampyyristä, joka toimii välittäjänä verenimijöiden ja ihmisten välisissä suhteissa.

Etsivätoimisto Nekala on sopinut Pispalan Voudin kanssa, että ihmisten ja vampyyrien suhteissa noudatetaan tiettyjä tapoja ja alueita. On tarkkaan määriteltyä, milloin voi imeä verta tai muuten käyttää ihmisiä hyväkseen. Noin 200 000 asukkaan Tampereella on Eetun mukaan vampyyreille vähän resursseja. Joskus joku vampyyreista rikkoo systeemiä ja imee verta varomattomasti. Tällöin Nekalan etsivätoimisto on yhteydessä Voutiin ratkaistakseen ristiriitatilanteen. Kommunikaatio hoidetaan hienovaraisesti.

”Nuoret villit vampyyrit voivat rikkoa Tampereen tasapainoa. Tällöin ehdotamme varovaisesti, että asiaan tulisi puuttua.  Vanhojen vampyyrien kanssa on helppo toimia.”

Hajottaako arki lumouksen?

Useat Etsivätoimisto Nekalan jäsenet opiskelivat Tampereen Yliopistossa. He kokivat vieraantuneensa muista opiskelijoista. Varsinkaan Eetu ei kokenut epäaitoa iloitsemista alkoholin täyteisissä opiskelijabileissä omakseen. Yliluonnollinen oli jotain aitoa ja innostavaa.

Nekalalainen kaveriporukka halusi yliluonnollisen etsivätoimiston luodessaan kokea jotain aitoa. Maailmassa oli liikaa tekopyhyyttä ja kulisseja.   

Myös eskapismilla oli suuri vaikutus.

Ympyrä on sulkeutumassa. Aluksi oli vain kaveriporukka ja yliluonnollinen. Muutaman vuoden ryhmän puhelin soi viikoittain ja media suolsi haastattelupyyntöjä. Nykyään toiminta on taas keskittynyt lähinnä Nekalaan, tuttuihin ympyröihin. Eetu lopetti etsivätoimiston puhelinliittymän vähäisten yhteydenottojen vuoksi.

”Asiat ovat hiipumassa ja ihmiset katoamassa. Pelkään lumouksen murtuvan ja arjen vievän menneessään. Meillä ei ole seuraajia tai oppipoikia. Joskin kerran joku yläastelainen pyrki TET-jaksolle etsivätoimistoomme. Vanhemmat eivät antaneet tuolloin lupaa.”

Hajaantumista on jo tapahtunut. Toiset elävät normaalia elämää, toisilla menee huonommin.

”Yksi entisistä jäsenistä yhdistetään nykyään moottoripyöräjengiin. Toinen asuu laittomasti hylätyssä puutalossa ja pyörii Nekalan anarkistien kanssa. Yksi kavereista asuu 100 metrin päässä kodistani, tien toisella puolella.”