Marraskuu tulee olemaan ainakin allekirjoittaneen osalta todennäköisesti hiukan hilaisempi kuukausi blogissa, sillä otan osaa NaNoWriMoon. Lyhenne tulee sanoista National Novel Writing Month eli Kansallinen romaaninkirjoituskuukausi.
Tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan pituinen romaanikäsikirjoitus.
Olen ottanut tapahtumaan osaan myös kahtena edellisenä vuotena, ja se on ollut ajoittaisesta ahdistuksesta, vittuuntumisesta ja kuun loppua kohden lisääntyvästä paniikista huolimatta erinomaisen antoisa kokemus. Homman tarkoituksena on laskea kirjoittamisen rima mahdollisimman alas ja suoltaa tekstiä vapautuneesti, ilman kieliopin, lauserakenteiden tai tyyliseikkojen oikeellisuudesta johtuvia paineita. Tämä mahdollistaa ajoittaisen flow-tilan. Onnistuneesta tekstistä voi nauttia täysin rinnoin ja epäonnistuneen voi huoletta unohtaa, sen kanssa voi kiroilla sitten käsikirjoituksen editointivaiheessa – jos viitsii.
Kukapa ei olisi joskus haaveillut romaanin kirjoittamisesta. Rupeaman jälkeen on makeaa leuhkia aikaansaannoksilla: kirjoitin viime kuussa romaanin, mitäs sinä teit?
Se, että teksti on todennäköisesti lukukelvotonta skeidaa, ei merkitse mitään. Jostainhan se ensimmäinen versio on revittävä.
Jos lukijoissa on muita nanoilijoita, niin lätkäiskää kamuksi.
Hei, luin juuri äsken koko asiasta ja kiinnostuin kovsti. Jäi askarruttamaan, miten sanojen laskeminen tapahtuu? Meidän kielessämme saa latoa tuhdin määrän sanoja yltääkseen määrään 50000.
Entä sitten, jos todella haluaisi kirjan romaaniksi, miten löytäisi kustantajan? Toivon, että vastaat!
Parhain terveisin Hilkka Niskanen
Juu, suomen kielessä joutuu kirjottamaan rutkasti enemmän asiaa samaan sanamäärään kuin englannin kielessä, siksi aika monet kirjoittaakin romaaninsa englanniksi.Itse olen kuitenkin kirjottanut suomeksi, ja vaikka työtä onkin vähän enempi, on suomi minulle ainakin miellyttävämpi kieli kirjoittaa.
Sanamäärän virallinen validointi tapahtuu sitten loppukuusta syöttämällä teksti Nanowrimon sivustolle, joka laskee sanamäärän. Kirjoittaessa sanamäärää voi seurata tietysti tekstinkäsittelyn avulla. Tavoite on kirjoittaa 1667 sanaa päivässä.
Kustantajan löytäminen on sitten ihan oma lukunsa, jota ei ainakaan ekan version kanssa välttis kannata yrittää. Aina tietysti voi yrittää, useimmat kustantajat mielellään tsekkaavat uusiakin yrittäjiä, tosin kokeneet kustannustoimittajat huomaavat aika nopeasti kannattaako tekstiä lukea parisa sivua pitemmälle. Kustantajilta ei taida myöskään saada kovin helposti palautetta tekstistään, joten aloittelevan kirjoittajan kannattaa lähettää teksti maksulliseen arviointipalveluun, muistaakseni joku kirjallisuusyhdistys tekee niitä. Hyvän arvioinnin kanssa on sitten helpompi lähestyä kustantajia.
Mutta jos nanowrimo kiinnostaa niin vieläkin ehtii jotenkuten mukaan. Tosin sanamäärän pitäisi tässä vaiheessa olla jo 10 000 hujakoilla, joten hiukan kiire tulee. Kandee kirjautua Nanowrimon sivuille ja lueskella vaikka vähän Suomen foorumeita, niin meininki hahmottuu vielä tarkemmin.