Huumorijulkaisu Mysteerizinen toinen numero tupsahti äskettäin painosta. Lehti näyttää rujolta, halvasti tehdyltä ja ajottain hankalasti luettavalta, eli juuri siltä kuin pitääkin!
Hain jo ensimmäiseen numeroon hiukan punkahtavaa ilmettä, mutta tällä kertaa päätin lähteä puhtaaseen kopiokone-punkzine-estetiikkaan. Kopiokonetta ei ollut käytössä, enkä viitsinyt lähteä kirjastoon kopioimaan/nitomaan zineä kasaan, joten päädyin koostamaan lehden käytössä olevilla välineillä.
Järjestin sisällön ensin Indesignissa järkeväksi kokonaisuudeksi. Sen jälkeen tulostin tekstit ja kuvat paperille. Samalla tulostin muutamia pulic domain -kuvia käytettäväksi sivujen taustoina. Leikkelin palaset irti ja sommittelin niistä sivukokonaisuudet. Lisäsin muutamia käsin kirjoitettuja otsikoita. Kuvasin sivut kännykällä käyttäen jotain “skannaus”-appia, joka tekee kuvista käytännössä harmaasävyttömiä mustavalkokuvia. Tämä emuloi siis vanhanaikaisen kopiokoneen jälkeä. Joihinkin sivuihin jouduin jättämään myös harmaasävyjä, jottei teksti olisi mennyt aivan lukukelvottomiksi.
Alunperin suunnittelin piirtäväni kanneksi zinen syväläisjuttuun liittyvät potretin syväläisestä, jolla olisi muhkeat kalapuikkoviikset. Epäilin kuitenkin olisiko vitsi auennut kenellekään, joten en vaivautunut piirtohommiin, vaan käytin kansikuvan pohjana zinen ilmeeseen sopivaa Kurt Schwittersin teosta Compositie met typografische elementen.
Lopuksi vein kuvat takaisin Indesigniin. Tässä vaiheessa vaihdoin vielä kannen värin. Ensin suunnittelin tekeväni kannenkin pelkällä mustalla, mutta päädyin käyttämään ykkösnumerosta tuttua pinkkiä. Indesignista eksportoin painotiedoston, jonka lähetin (pikaisen tarjouskierroksen jälkeen) AM Digipainoon.
Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Tosin olisi pitänyt tajuta pudottaa mustan tasoa. Nyt kopiokoneilluusio rikkoutuu sillä, että musta on modernin digipainokoneen peittävää mustaa, vaikkei aivan 100-prosenttista olekaan. Myös paperi olisi voinut olla vähemmän kylmäsävyistä ja sileää.
Sisältö
Sisältö koostuu jälleen lähinnä olemassaolleista materiaaleista. Pilakuvat ovat enimmäkseen somessa julkaistuja pläjäyksiä, joten sillä haavaa ei meikän seuraajille paljoakaan uutta. Tekstit ovat podcastia (joka sekin on valmistumassa kovaa kyytiä!) varten kirjoitettuja haastatteluja ja irtoläpät enimmäkseen kertaalleen sometettuja.
Suurimman työmäärän aiheutti monisivuinen Oletko aito okkultisti? -quiz, joka perustui pitkälti vanhoihin Saatat olla aito okkultisti -vitseihini, mutta vaati melkoisesti muokkaamista. Siitä muodostuikin zinen temaattinen runko.
Seuraavaan numeroon olisi kiva saada myös muidenkin tekijöiden materiaalia. Sitä voi tarjota alla näkyvän pääkirjoitussivun tietolaatikosta löytyvään osoitteeseen.
Hanki zine tästä.
