Toisen ihmisen toiminnan ymmärtäminen on ollut monen tutkijan kiinnostuksen kohteena. Tätä ymmärrystä käsittelevä alue aivoissa on paikannettu oikean ohimolohkon ja päälaenlohkon taitteeseen, juuri korvan taakse. Tämä kohta aivoista on varsin kiinnostava “mielen teorian” kannalta ja jopa ruumiistairtautumiskokemusten yhteydessä.
Uudessa MIT:n tutkimuksessa ei kuitenkaan haviteltu ruumiista irtautumista, vaan pyrittiin tutkimaan tietynlaista moraalista arviointikykyä sotkemalla aivoalueen toimintaa yhden hertsin magneettisella pulssilla. Koejärjestelyssä koehenkilöille esitettiin neljä variaatiota kuvitteellisesta tilanteesta, jossa Grace pysähtyy ystävänsä kanssa kahville kiertokäynnillä kemikaalitehtaassa. Ensimmäisessä variaatiossa Grace uskoo laittavansa ystävänsä kahviin sokeria, toisessa jotain, minkä hän uskoo myrkyksi, mutta joka onkin sokeria, kolmannessa sokeria joka onkin myrkkyä ja neljännessä myrkkyä tietäen sen olevan myrkkyä.
Useimmat meistä pitävät toisen ja neljännen variaation toimintaa moraalisesti vääränä, olihan näissä Gracen tarkoitus vahingoittaa ystäväänsä, vaikka toisessa lopputulos ei ollutkaan vahingollinen. Kolmannen variaation lopputulos on vahingollinen, mutta Gracen toiminta nähdään moraalisesti hyväksyttävänä.
Koehenkilön magnetisoiduille aivoille tulos ei ollutkaan näin itsestään selvä. Ensimmäiseen ja viimeiseen variaatioon he vastasivat kuten oletettiin, mutta kolmannen variaation kohdalla myrkyn tarjoamista pidettiin moraalisesti hyväksyttävänä. Aivoalueen häirintä siis vaikeutti Gracen harkinnan ymmärtämistä ja moraalinen arvio tehtiin lopputuloksen perusteella.
Mitä tästä opimme? Seuraavan kerran kun teette moraalisia arvoita vaikkapa poliitikkojen toiminnoista, muistakaa pitää foliohattunne tiukasti päässä, etteivät hallituksen magneettiset manipulaatiosäteet pääse vaikuttamaan!