Langenneiden enkelten todellinen tarina

”Jokainen näkyvä asia maailmassa on asetettu enkelin alaisuuteen.”
Augustinus

Vuonna 2002 brittiläinen Sunday Telegraph –lehti kertoi Vatikaanin kieltäneen sellaisten enkelien ylistämisen, jotka eivät esiinny raamatun auktorisoiduissa kirjoituksissa. Tämä kielto annettiin vastauksena uhkaan, joka oli syntynyt tiettyjen New Age –ryhmien ryhdyttyä värväämään jäseniä roomalaiskatolisen kirkon sisältä. Rukoukset tultaisiin sallimaan ainoastaan raamatussa mainituille enkeleille Mikaelille, Gabrielille ja Rafaelille. Apokryfisen Eenokin kirjan mukaan nämä kolme olivat vastuussa Jumalan lakia vastaan nousseiden, Vartijoiksi (Watchers) kutsuttavien langenneiden enkelien vangitsemisesta. Uutisen mukaan kirkko oli aikoinaan jättänyt kyseisen, patriarkka Eenokin nimiin laitetun kirjan pois virallisesta kaanonista, koska siinä kerrotaan näistä langenneista enkeleistä ja niiden toimista maailmassa.

Keitä nämä Vartijat olivat ja miksi varhainen kirkko ja nykyajan Vatikaani ovat olleet niistä niin huolissaan? Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:1-4) sanotaan: ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.” Jumalien poikien, ”Ben Eloha”, on perinteisesti katsottu olleen joidenkin satojen suuruinen joukko ja laskeutuneen maan päälle Hermonvuorelle. Tämä oli erityisen pyhä paikka kanaanilaisille ja heidän maansa vallanneille heprealaisille. Aikojen saatossa sen rinteille on rakennettu temppeleitä niin Baalille, Zeukselle, Heliokselle, Panille kuin Astartellekin.

Nämä langenneet enkelit tunnettiin Vartijoiden lisäksi nimillä ”Grigori” ja ”Irin”. Juutalaisessa mytologiassa ne olivat alun perin ylhäisten enkelien ryhmä, jotka asuivat Jumalan kanssa korkeimmassa taivaassa ja muistuttivat ulkomuodoltaan ihmistä. Nimitys ”Vartija” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, joka vahtii, joka on hereillä tai joka ei nuku. Tämä nimitys heijastaa sitä ainutlaatuista suhdetta, joka Vartijoilla on ollut ihmiskuntaan aikojen alusta asti. Esoteerisessa, luciferisessa traditiossa ne olivat erityinen, enkeliolentojen eliittiryhmä, jonka Jumala loi ensimmäisten ihmisten maallisiksi paimeniksi. Niiden tehtävänä oli havainnoida ja vahtia ihmiskunnan kehittymistä ja raportoida siitä, ja ne olivat sitoutuneita jumalalliseen sääntöön olla puuttumatta ihmiskunnan evoluutioon. Valitettavasti ne päättivät kuitenkin rikkoa tätä sääntöä ja toimia Jumalaa vastaan, alkaen ihmisten opettajiksi epäonnisin seurauksin niin ihmiskunnalle kuin niille itselleenkin.

Suurin osa Vartijoita koskevasta tiedosta on peräisin apokryfisestä Eenokin kirjasta. Vanhassa testamentissa profeetta Eenok (tai Henok) on mystinen hahmo, ja hänen nimensä tulee heprean sanasta ”hanok”, mikä tarkoittaa opettajaa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (4:16-23) hänen sanotaan olleen ”ensimmäisen murhaajan” Kainin poika, ja hänen isänsä rakentama ensimmäinen kaupunki nimettiin hänen mukaansa. Myöhemmin luvussa 5 – ja useita sukupolvia myöhemmin – Eenok nimetään Jeredin pojaksi, ja hänen elinaikanaan Vartijoiden sanotaan joko laskeutuneen maan päälle tai inkarnoituneen ihmisruumiisiin. Apokryfisessä Riemuvuosien kirjassa, jonka Herran enkelin sanotaan sanelleen Moosekselle Siinainvuorella yhdessä Kymmenen käskyn kanssa, kerrotaan Eenokin olleen ensimmäisiä maan päälle syntyneitä ihmisiä, jotka oppivat kirjoitustaitoa, tietoa ja viisautta. Hänen kerrotaan kirjoittaneen kirjaksi tähtiradan merkit kuukausien mukaan, jotta ihmiskunta tuntisi planeettojen ja tähtimerkkien vaikutukset suhteessa eri vuodenaikoihin. Tämä viittaa Eenokin saaneen tämän tiedon maapallon ulkopuolisilta enkeliolennoilta eli Vartijoilta, ja häntä voidaan siten pitää eräänlaisena kulttuurinluojana.

Langenneet enkelit ihmiskunnan opettajina

Kun kaksisataa ”langennutta enkeliä” laskeutui Hermonvuorelle, ne olivat niin vaikuttuneita ihmisnaisten kauneudesta, että käyttivät materiaalisia kehojaan seksiin näiden kanssa. Tämä herätti Jumalan vihan, ja raamatun mukaan tämän ristisiittoisuuden seurauksena syntyi jälkeläisiä, jotka olivat puoliksi enkeleitä ja puoliksi ihmisiä. Näitä jälkeläisiä kutsuttiin myös nimellä ”Nefelim” tai ”Nephilim”, ja niitä pidettiin aikoinaan maapalloa asuttaneena jättiläisrotuna. Langenneet enkelit opettivat vaimoilleen ja lapsilleen uusia teknologisia taitoja, maagisia kykyjä ja okkulttista viisautta. Tämä viittaa siihen, että erilaiset psyykkiset kyvyt ja maagiset voimat ovat siirtyneet alkujaan perintönä näiltä enkeleiltä varhaisille ihmisille. Luciferisessa perinteessä nämä kyvyt tunnetaan vertauskuvallisilla termeillä ”noitaveri” tai ”haltiaveri”, viitaten noitien ja velhojen geneettiseen verenperintöön.

Eenokin kirjassa kerrotaan näiden langenneiden enkelien johtajan nimen olleen Azazel, ja hänet yhdistetään usein Luciferiin (Valontuoja) ja Lumieliin (Jumalan Valo). Hän opetti ihmisiä takomaan miekkoja ja tekemään kilpiä ja rintapanssareita. Lisäksi hän opetti metallurgiaa ja eri metallien louhimista maan sisältä. Naisia hän opetti valmistamaan sormuksia, kaulakoruja ja rannerenkaita arvokkaista kivistä ja metalleista. Lisäksi hän opetti silmäluomien koristamista hiilellä ja kosmetiikan käyttämistä miesten viettelemiseksi. Näistä taidoista seurasi Eenokin mukaan paljon jumalattomuutta ihmisten eksyessä harhaan ja alkaessa harjoittaa haureutta. Tästä syystä varhainen kirkko tuomitsi kaulakorujen ja rannerenkaiden käyttämisen. Paavalin mukaan naisten tulisi peittää hiuksensa synagogassa, ja tämä pohjautuu siihen, että langenneiden enkelien ajateltiin tuntevan vetoa pitkähiuksisiin naisiin. Naisten pään peittäminen on edelleen tapa sekä roomalaiskatolisen kirkon että islaminuskon keskuudessa.

Eenokin mukaan Shemyaza niminen enkeli opetti ihmisille juurien leikkaamista ja lumoamisen maagista taitoa, kun taas enkeli Armaros opetti lumousten kumoamista, Baraqijal astrologiaa, Kokabiel astronomiaa, Chazaqiel säätilan ennustamista, Shamsiel auringon mysteereitä, Sariel kuun syklien hyödyntämistä viljelyssä, Penemuel luku- ja kirjoitustaitoa ja Kashdejan lääketiedettä ja erilaisia parannustaitoja. Näiden opetustaitoja koskevien kuvausten perusteella on selvää, että Vartijat olivat kulttuurinluojia ja ihmissivilisaation perustajia. Sen vuoksi on outoa, että varhaisessa juutalaiskristillisyydessä niiden tulkittiin olevan pahoja ihmiskunnan turmelijoita.

Joitakin piilotettuja vihjeitä näiden ”jumalten poikien” alkuperäisestä, korkeasta asemasta voidaan saada enkelilegendojen muinaisista aikakirjoista. Esimerkiksi Kokabielia kuvaillaan suureksi, tähtiä hallitsevaksi enkeliruhtinaaksi. Sibyllan oraakkelissa Araqiel on yksi langenneista enkeleistä, joka johdattaa kuolleiden sielut tuomiolle tuonpuoleiseen. Shamsielia, joka on mahdollisesti alkujaan babylonialainen auringonjumala, kutsutaan ”paratiisin ruhtinaaksi” koska hän oli yksi Edenin portteja vartioivista enkeleistä. Tässä roolissaan hän vei Mooseksen katsomaan taivaallista puutarhaa ja vartioi kuningas Daavidin ja hänen poikansa Salomonin aarteita. Tällä viitataan todennäköisemmin henkisiin aarteisiin kuin kultaan ja jalokiviin. Juutalaisessa Zoharissa hänet nimetään arkkienkeli Urielin lipunkantajaksi ja joukkojen johtajaksi. Sariel oli enkeli, joka yhdistettiin maan hedelmällisyyteen ja pohjoisen pallonpuoliskon kevätpäiväntasaukseen maaliskuussa. Hän hallitsi oinaan tähtimerkkiä, ja häntä kutsuttiin apuun pahan silmän voimia vastaan.

Azazel – Lucifer – Lumiel

Kuten mainittiin, Vartijoiden johtaja Azazel samaistettiin Luciferiin ja Lumieliin. Koraanissa kerrotaan, kuinka Lucifer-Lumiel (Iblis) alkoi kapinoida Jumalaa vastaan, kun tämän käskettiin kumartaa savesta tehtyä ”maan ihmistä” Aatamia. Hän joutui taisteluun arkkienkeli Mikaelin kanssa, minkä seurauksena Lumiel heitettiin taivaasta maahan yhdessä muiden kapinoivien enkelien kanssa. Täällä hänestä tuli ”maailman ruhtinas” jonka kristillinen mytologia virheellisesti rinnastaa pahaan Saatanaan. Esoteerisessa luciferisessa perinteessä Lumielia ei kuitenkaan pidetä pahana ja saatanallisena hahmona, joka väijyy ihmiskuntaa saattaakseen sen kiusaukseen. Hän on Jumalan enkeli, joka kapinoi staattista ja vakiintunutta, kosmista järjestystä vastaan saattaen muutoksen ja evoluution voimat liikkeeseen.

On mahdollista, että Lumiel on saanut alkunsa kanaanilaisena Shaharina, aamutähden jumaluutena. Tällä oli kaksoissisar nimeltä Shalem, jota Venus myös symboloi, mutta iltatähtenä. Nämä jumalalliset valon ja pimeyden kaksoset esittivät auringon valon tulemista esiin pimeydestä aamulla ja paluusta sinne iltahämärissä. Ne olivat Asherah –jumalattaren lapsia, ja on olemassa arkeologisia todisteita, että heprealaiset palvoivat häntä heimojumalansa Jahven rinnalla asetuttuaan Kanaaninmaahan. Vanhassa testamentissa on useita viittauksia Asherahin palvontaan ”taivaan kuningattarena” monoteistisiksi väitettyjen heprealaisten keskuudessa. Tämä palvonta tapahtui kukkuloilla sijainneissa salaisissa lehdoissa, joissa kakkuja ja suitsuketta uhrattiin jumalattarelle. Kanaanilaisessa mytologiassa aamutähden jumala Shahar syöstiin alas taivaasta salamana tämän kiellettyä korkeimman jumaluuden Elin. Tässä jumalallisen falloksen muodossa hän myös hedelmöitti äitimaan.

Azazelin esitetään olevan metalliseppä ja tulta hallitseva maagikko. Häntä on myös verrattu raamatun ensimmäiseen seppään Tubal-Kainiin, joka oli puoliksi enkelin ja puoliksi ihmisen, ensimmäisen murhaajan Kainin, jälkeläinen. Nimenä Azazelin on tulkittu tarkoittavan ”voiton jumalaa” tai ”jumalan voimaa”, ”vahvaa jumalaa” tai ”jumalan vuohta”. Apokryfisessä Abrahamin ilmestyksessä häntä kutsutaan ”pakanoiden herraksi” viitaten siihen, että hän on ollut alkujaan pakanallinen jumaluus. Häntä on lisäksi pidetty Eedenin paratiisimyytin käärmeenä, joka vietteli ”kaiken elävän äidin” Eevan.  Kahdeksannelta vuosisadalta peräisin olevassa, Urm al-Khibab –nimisessä persialaisessa tekstissä Azazelin kerrotaan kieltäytyneen hyväksymästä Aatamin ylivertaisuutta enkeleihin verrattuna. Tämän seurauksena Allah karkotti hänet taivaasta maan päälle yhdessä muiden kapinaan ryhtyneiden enkelien kanssa. Yleisemmin islamin piirissä Azazel tunnetaan kuoleman enkelinä, joka toimii sielujen oppaana kuoleman jälkeen.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa (16:8-10) ja Kuolleenmeren kääröissä kerrotaan erikoisesta heprealaisesta rituaalista, jossa Azazelin nimi yhdistetään ”syntipukkiin” joka ottaa kantaakseen yhteisön synnit. Kerrotaan, että ylipappi Aaron otti laumasta kaksi vuohta ja heitti arpaa siitä, kummasta tulisi uhrattava syntipukki. Kuolleenmeren kääröjen mukaan ylipappi tunnusti kaikki Israelin lasten epäpuhtaudet vuohelle. Tämän symbolisen teon kautta hän siirsi kaiken syyllisyydentunnon tälle onnettomalle eläimelle. Sen jälkeen vuohi joko ajettiin autiomaahan tai heitettiin alas jyrkänteeltä. Tämä ikivanha ja arkkityyppinen käsite ihmisten syntien puolesta uhrattavasta syntipukista esiintyy useita kertoja raamatullisissa myyteissä. Se voidaan nähdä kertomuksessa Kainista, joka karkotetaan erämaahan ”Eedenistä itään” ja merkitään Jumalan toimesta sen jälkeen, kun hän on surmannut veljensä Abelin. Eräässä juutalaisessa kertomuksessa myös viisas kuningas Salomon ajetaan ulos Jerusalemista elämään kerjäläisenä erämaassa hänen ”huorattuaan ulkomaalaisten jumalien kanssa”.

Elettyään Egyptin orjuudessa Mooses ja israelilaiset pakotetaan vaeltamaan neljäkymmentä vuotta erämaassa ennen kuin heidän annetaan saapua Luvattuun maahan. Muinaisen Egyptin mytologiassa synkkä Set-jumala esitetään aavikolla asuvana jumaljoukon hylkiönä, ja erottuaan Aatamista tämän ensimmäinen vaimo Lilith pakeni erämaahan pois ihmisasutuksesta. Uudessa testamentissa Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää ja yötä. Häntä ei hyväksytty opettajan rooliin hänen kotikaupungissaan Nasaretissa, ja hänen oma kansansa torjui hänen messiaan asemansa. Ristiinnaulitsemisen myötä hän otti syntipukin symbolisen roolin, minkä mukaisesti hän kuoli ihmisten syntien puolesta.

On mahdollista, että Azazel-syntipukkiin liittyvä rituaali on ollut osa syyspäiväntasaukseen liittyvää sadonkorjuuriittiä Syyrian alueella, ja että heprealaiset omaksuivat sen heettiläisiltä tai kanaanilaisilta. Alun perin rituaalissa käytettävä vuohi on valittu ennustusmenetelmiä käyttäen, minkä jälkeen se on uhrattu aavikolla asuvan demonin lepyttämiseksi. Myöhemmin uhraus tehtiin Jahvelle jotta tämä antaisi seuraajiensa synnit anteeksi. Azazelin uskottiin liikkuvan karvaisia vuohipukkeja muistuttavien, se’irim -demonien kanssa, joiden ajateltiin Vartijoiden tapaan himoinneen ihmisnaisia. Ei voi olla täysin sattumaa, että kirkko alkoi esittää Paholaisen juuri karvaisena, puoliksi ihmismäisenä ja puoliksi vuohena, joka suurta fallostaan käyttäen harrasti seksiä naispuolisten palvelijoidensa kanssa noitasapateissa.

Nykyajan luciferismissa nähdään Shemyazan olevan joko Lumielin lähettiläs tai tämän inkarnaatio. Hän ei rakastunut ainoastaan ihmisnaisiin, vaan myös babylonialaiseen sodan ja rakkauden jumalattareen Ishtariin. Ishtar lupasi antaa itsensä tälle, mikäli tämä vastineena paljastaisi Jumalan salaisen nimen. Nimen saatuaan Ishtar käytti tätä salaista tietoa noustakseen tähtiin, missä hän edelleen hallitsee Plejadien eli Seitsemän Sisaren tähtikuviota. Muiden Vartijoiden jouduttua Jumalan rankaisemaksi, Shemyaza osoitti katumusta teostaan ja tuomitsi itse itsensä ripustettavaksi roikkumaan ylösalaisin Orionin tähtikuvioon, johon hänet toisinaan luciferisessa traditiossa samaistetaan. Kabbalistisessa perinteessä ensimmäisen sepän Tubal-Kainin sisar Naamah vietteli Azazelin, ja hänet yhdistetään sen vuoksi Ishtariin.

Rotu ihmisten ja jumalten välissä

Kuten nähtiin, ihmisnaisten ja Vartijoiden väliset suhteet johtivat juutalaiskristillisen myytin mukaan sotaisien ja verenhimoisten, Nephilimeiksi kutsuttavien jättiläisten syntymiseen. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:4) niitä kutsutaan vähemmän dramaattisesti ”muinaisajan kuuluisiksi sankareiksi”. Jumala ruokki niitä aluksi mannalla, mutta se ei kelvannut niille, ja ne alkoivat syödä ensin eläimiä ja sen jälkeen ihmisiä. Voidaan spekuloida teorialla, jonka mukaan tämä tarina perustuu Lähi-idän paimenkansojen ruokatottumuksiin, sillä ne olivat kyltymättömiä lihansyöjiä. Kainin ja Abelin tapauksessa veljesmurhaan johtanut kiista sai alkunsa Jahvelle tarjottujen uhrausten luonteesta. Abel, joka oli paimen, tarjosi laumansa esikoisia, kun taas maanviljelijä Kain uhrasi maan hedelmiä. Abelin tarjoama, poltettu uhriliha miellytti Jahvea, mutta tämän veljen tarjoamat vihannekset, viljat ja hedelmät se torjui. Puhtaasti materialistiselta kannalta katsottuna kertomus saattaa edustaa paimentolaisten ja varhaisten maanviljelysyhteisöjen välistä valtataistelua Lähi-idän alueella.

Ajatus puolijumalallisista sankareista on saanut alkunsa muinaisesta myytistä jumalten ja kuolevaisten välisistä liitoista. Runoilija ja kirjailija Pindor (518-438 EAA) kuvaili näitä sankareita ”roduksi ihmisten ja jumalten välissä”. Kuolleenmeren kääröissä kammottavia, ihmisiä syöviä Nephilimejä pidetään itse asiassa salaisen tiedon haltioina, jotka ”tunsivat kaikki luonnon ja tieteiden mysteerit”. Lisäksi annetaan vihjauksia niiden opettamista siitostekniikoista, mikä viittaa niiden opettaneen ihmisille eläinten kasvatukseen ja kesyttämiseen liittyviä asioita. Tämän lisäksi jotkut lähteet viittaavat siihen, että eläinlajien välinen ristisiittäminen johti aikoinaan jonkinlaisten hirviöiden syntymiseen. Modernista teosofisesta okkultismista löytyy legenda, jonka mukaan Atlantis-mantereella eläneet tieteilijät jalostivat orjaroduksi olentoja, jotka olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi eläimiä. Omana aikanamme tieteilijät tekevät geenitutkimusta ja ovat kehittäneet menetelmiä eläinten kloonaamiseksi. Huhutaan, että Kiinassa on jo kokeiltu ihmisen ja eläimen geenien yhdistämistä. Legendan mukaan nämä luonnottomat kokeilut aiheuttivat Atlantiksen tuhoutumiseen johtaneen katastrofin. Tällä tarinalla on yhteys Nephilimien ja varhaisten ihmisten tuhoutumiseen raamatullisessa tulvassa. Jälkiä tästä myytistä löytyy muinaisten ihmisten mytologioista ympäri maailmaa ja erityisesti Lähi-idän alueella. Jotkut ovat sitä mieltä, että koko tarina Nooasta ja vedenpaisumuksesta on saanut alkunsa babylonialaisista ja sumerilaisista myyteistä.

Jääkauden päättyminen

Vaikuttaa siltä, että noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua tapahtui kulttuurinen mullistus, joka muutti varhaisen ihmiskunnan elämän. Jääkauden lopulla alkoi Lähi-idässä esiintyä ensimmäisiä merkkejä maanviljelystä, ja yhteisöt alkoivat siirtyä metsästäjä-keräilijäkulttuurista aloilleen asettuneiksi viljely-yhteisöiksi. Tämä tarkoitti sivilisaation alkamista tuolla alueella. Niinkin varhain kuin 9500 EAA viljeltiin nykyisen Kurdistanin alueella ohraa ja vehnää ja kasvatettiin kauraa, herneitä ja linssejä. Samaan aikaan kesytettiin koiria, vuohia ja lampaita kotieläimiksi. Tuhannen vuoden sisällä tästä eteenpäin oli kuparin ja lyijyn sulatus aloitettu nykyisen Turkin alueella, ja tutkijoiden mukaan myös tämä taito oli saanut alkunsa Kurdistanin alueella, yhdessä savenvalamisen ja kutomisen kanssa. Muinaisen Kurdistanin alueen kulttuuri oli myös ensimmäinen kirjoitusmerkkien kehittäjä ja yksi ensimmäisistä kirjoitustaitoon siirtyneistä kulttuureista Lähi-idässä.

Kurdit pitävät edelleen itseään ”djinnien (henkien) lasten” jälkeläisinä, jotka saivat alkunsa ihmisten ja djinnien yhtymisestä. Joissakin Kurdistanin osissa, etenkin riikinkukkojumalaa palvovien jesidien keskuudessa on löydettävissä pitkiä, vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Vaikka antropologit katsovat heidän olevan eurooppalaista alkuperää, kuuluu kurdien kansanuskomuksiin näkemys, jonka mukaan nämä ovat djinnien lasten jälkeläisiä, ja ovat luoneet varhaisen ihmiskunnan sivilisaation. Yleisesti ottaen koko muinaista Lähi-itää pidetään sivilisaation kehtona ja ensimmäiset kaupunkivaltiot muodostuivat kaksoisvirranmaan alueelle. Alueen syntyperäiset kansat, sumerilaiset ja akkadialaiset kehittivät ensimmäisen kirjoitetun kielen, tutkivat tähtitiedettä ja perustivat kirjastoja. Babylonialaiset ja assyrialaiset seurasivat heitä, ja kaikkien näiden kansojen mytologioista löytyy kertomuksia siitä, kuinka jumalat laskeutuivat maan päälle ja opettivat ihmisille sivistyksen taitoja.

Eenokin kirjassa kerrotaan, kuinka Jahve nähtyään Vartijoiden aiheuttaman kaaoksen, moraalittomuuden ja turmeltumisen, päätti lähettää enkelinsä Mikaelin, Rafaelin, Gabrielin ja Urielin puuttumaan tilanteeseen. Hän käski Rafaelia sitomaan Azazelin kädet ja jalat ja heittämään tämän erämaan kuiluun. Gabriel sai tehtäväkseen tuhota Vartijoiden äpärälapset, ja Mikael taas lähetettiin vangitsemaan Shemyaza maan syvyyksiin tuomiopäivän koittamiseen asti. Kuten sanottua, tämä langennut enkeli katui tekoaan ja tuomitsi itsensä kosmiseen maanpakoon tähtien keskelle. Riemuvuosien kirjassa kerrotaan, kuinka arkkienkelit sitoivat Vartijat maan syvyyksiin, ja juutalaisessa perinteessä heidät kerrotaan vangitun mystiseen ”toiseen taivaaseen”. Lisäksi kuitenkin kerrotaan, että osalle näistä ”suurista sotureista” on varattu erityinen paikka ”Sheolista” eli juutalaisten tuonpuoleisesta. Siellä niiden sanotaan makaavan uljaina paikallaan kilpensä ja keihäänsä kanssa.

Christian O’Brien on esittänyt, että saattaa olla olemassa yhteys raamatullisten Vartijoiden ja myyttisen, puolijumalallisen Tuatha De Danann –kansan kanssa. Tämä muinainen, Danann lapset –kansa oli maagikkojen rotu, joka oli laskeutunut maan päälle Taran kukkulalle Irlannissa. Kristinuskon saapumisen myötä tämä kansa karkotettiin onttojen vuorien sisään ja niistä tuli sidhejä, ”hohtavia”, eli irlantilaisten kansantarujen keijuja ja menninkäisiä. Irlannin maaseutuväestön keskuudessa on aina elänyt usko, että nämä haltiat olivat alkujaan langenneita enkeleitä, jotka olivat liittoutuneet Luciferin kanssa taivaassa käydyssä taistelussa.

Tässä artikkelissa on toistuvasti viitattu Vartijoihin enkelimäisinä olentoina, jotka inkarnoituivat fyysisiin kehoihin harjoittaakseen seksiä ihmisnaisten kanssa. Viime aikoina on kuitenkin ilmestynyt spekulatiivista kirjallisuutta, jonka mukaan ne olisivatkin olleet maallista alkuperää. Sellaiset kirjailijat, kuten Andrew Collins, Graham Hancock ja Ian Lawson ovat esittäneet, että raamatullinen myytti Vartijoista perustuu todellisuudessa muistikuviin vanhemmasta, kadonneeseen sivilisaatioon kuuluneesta yli-ihmisrodusta, joka välitti oppimansa teknologian vähemmän kehittyneille ihmisille. Lawson on esittänyt tämän rodun muodostuneen henkisesti pitkälle kehittyneistä sieluista, jotka inkarnoituivat maan päälle auttaakseen ihmiskuntaa, mutta jotka ihmiskunta samalla turmeli. Lisäksi Collins on aloittanut projektin tämän teorian maagisten näkökulmien tutkimiseksi.

Langenneiden enkelien myytin symboliikka

Mikä esoteerinen merkitys on langenneita enkeleitä, Luciferin taivaasta karkottamista ja ihmisen lankeamista koskevan myytin takana? Raamatussa Lucifer esitetään usein käärmeenä tai lohikäärmeenä, ja länsimaissa näitä käytetään yleisesti pahuuden ja kaaoksen voimien symbolina. Babylonialaiset, heettiläiset, kanaanilaiset, iranilaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset ja skandinaaviset myytit kuvailevat kaikki kosmista järjestystä ja harmoniaa edustavien jumalien ja nuorempien, kapinallisten jumalten välistä taistelua, jossa uusi voima haastaa vanhan syöstäkseen sen vallasta. Vaikka nämä kertomukset sijoittuvat yleensä ihmiskuntaa edeltävään aikaan, niiden viitataan toisinaan myös tapahtuneen historiassa osana ihmiskunnan kehittymistä kohti muinaisia sivilisaatioita.

Vertauskuvallisesti Lucifer tai Lumiel tunnetaan Valon Herrana, sillä hän on luomistyön esikoislapsi. Hän edustaa universumin aktiivista, kosmista energiaa, ja hänet yhdistetään valoon, tuleen, falliseen luomisvoimaan, itsenäiseen ajatteluun, tietoisuuteen, edistykseen, vapauteen ja itsenäisyyteen. Teosofisen seuran perustaja Madame Helena Blavatsky kuvaili Valontuojaa ”älyllisen valaistuksen ja ajatuksen vapauden tuojaksi” jota ilman ihmiskunta ei olisi ”eläimiä parempi” (Salainen Oppi, osa II). Raamatussa Lucifer kuvataan matelijan hahmossa, joka lännessä rinnastetaan yleisesti pimeyden voimiin. Vastaavasti idän mytologioissa lohikäärmettä pidetään hyvän onnen ja hedelmällisyyden edustajana. Luomiskertomuksessa Lucifer-Lumiel rinnastetaan paratiisin käärmeeseen, joka luciferisessa traditiossa nähdään tiedon, viisauden ja valaistumisen ilmentymänä, joka vapautti varhaisen ihmiskunnan Jahven asettamasta henkisestä tietämättömyydestä. Käärme nähdään vapauttavana voimana, joka aukaisi Aatamin ja Eevan silmät aineellisen maailman ja luodun universumin ihmeille.

Käärmettä ja lohikäärmettä pidetään myyttisinä ja arkkityyppisinä, solar-fallisen elämänvoiman symboleina, jotka yhdistetään Luciferiin ja universumin syntyhetkellä tapahtuneeseen, suuren alkuräjähdyksen nimellä tunnettuun valon purkautumiseen. Kun ensimmäiset ihmiset söivät hyvän ja pahan tiedon puun kielletyn hedelmän, he tulivat itsetietoisiksi olennoiksi. Heidän ensimmäinen havaintonsa tämän jälkeen oli heidän oman fyysisen kehonsa alastomuuden huomaaminen. Sen vuoksi he kiirehtivät peittämään sukupuolielimensä, sillä he ymmärsivät sukupuolisen kanssakäymisen kautta nostatettavan kundalini- tai käärme-energian salaisuuden. Tämän lisäksi he söivät elämänpuusta, mikä käynnisti syntymän, elämän, kuoleman ja uudelleensyntymän syklin ja ihmissielujen inkarnoitumisen fyysisiin kehoihin.

On mielenkiintoista, millä tavalla antropologi ja shamanismitutkija Michael Harner on kuvaillut kokemustaan Amazonin viidakossa nautittuaan hallusinogeenistä juomaa. Hän näki näyn, jossa lintupäiset ihmiset seilasivat lohikäärmekeulaisella laivalla. Sen jälkeen hän kohtasi muinaisen liskorodun, joka asuu jokaisen ihmisen aivorungossa selkärangan yläosassa, ja joka oli saapunut maan päälle tähdistä aikakausia sitten. Nämä väittivät olevansa maan todellisia hallitsijoita ja luoneensa elämän maan päälle, jotta niillä olisi jokin paikka mihin piiloutua. Harner kertoi tästä vanhalle intiaanishamaanille, joka kertoi tuntevansa nämä olennot ja kutsuvansa niitä ”Uloimman Pimeyden Hallitsijoiksi”.

Myytit Vartijoista, Luciferin putoamisesta taivaasta ja ihmisen lankeemuksesta sijoittuvat kaikki ”kultaiseksi ajaksi” kutsuttavaan uniaikaan, jossa kosmos ja maa olivat viattomassa sopusoinnun tilassa. Tämä aika on saattanut olla olemassa joko aineellisella tai jonkinlaisella ei-aineellisella astraalitasolla. Myytit kertovat tämän – todellisen tai symbolisen – paratiisin tuhoutumisesta, jota ennen ihmiset ja eläimet kommunikoivat keskenään universaalin kielen kautta. Shamanismissa kutsutaan Suureksi Erkaantumiseksi sitä tapahtumaa, jonka seurauksena ihmiset menettivät kyvyn ymmärtää eläinten kieltä. Tänä samana aikana ihmiskunta hajaantui kielellisesti eri ryhmiin, jota tapahtumaa raamatullinen kertomus Baabelin tornista edustaa.

Kulta-aika ja paratiisi maan päällä on läheisessä yhteydessä myyttiin Luciferin putoamisesta taivaasta ja hänen asemansa muuttumisesta luomistyön esikoisesta tämän maailman hallitsijaksi. Sekä vertauskuvallisella tasolla että fyysisesti tämä liittyy myös ihmisen vieraantumiseen luonnosta ja luonnollisesta ympäristöstä, mikä tänä päivänä näkyy yhä selvemmin. Langenneiden enkelien puuttuminen ihmisen evoluutioon oli syy niiden irtaantumiseen taivaallisesta armosta, eikä niinkään kapina kosmista auktoriteettia vastaan. Vartijoiden ainoa rikos oli se, että ne pyrkivät auttamaan ihmisiä. Kuitenkin Lucifer-Ibliksen haluttomuus tunnustaa ihmisen asemaa johti sen väistämättömään putoamiseen taivaallisesta autuudesta.

Luciferisessa traditiossa Lumielille luvataan vapautus ja hänen aiemman asemansa palautuminen osana kosmista suunnitelmaa. Tämä voi kuitenkin tapahtua vasta kun ihmiskunta kehittyy henkisesti. Tästä syystä Lumiel ja hänen enkelinsä työskentelevät myös omaksi edukseen opettaessaan ihmiskuntaa. Langenneiden enkelien johtajan ja ihmiskunnan suhde onkin siten hyvin symbioottinen, niiden molempien tarvitessa toisiaan.

Kirjoittanut Michael Howard (1948-2015), suomentanut M.A. Meretvuo. Käännös on julkaistu New Dawn -lehden luvalla. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.

---

Michael Howard (1948-2015) oli englantilainen Luciferisen noituuden harjoittaja ja tunnettu kirjoittaja esoteerisiin aiheisiin, pakanallisuuteen ja kansantarustoon liittyen. Hän toimitti The Cauldron –lehteä vuodesta 1976 alkaen kuolemaansa asti. Yli kolmenkymmenen hänen kirjoittamansa kirjan joukosta löytyvät mm. teokset Pillars of Tubal Cain, The Book of Fallen Angels, Children of Cain sekä Secret Societies: Their Influence and Power from Antiquity to the Present Day, ja hän oli perinteisen taidon esimerkillinen harjoittaja ja opettaja.