En tiedä miksi quantum entanglement on käännetty suomeen lomittumiseksi, millä ainakin arkikielessä on varsin eri merkitys kuin enganlementilla. Oli miten oli, lomittuminen on eräs niistä meitä esoteerikkoja erityisesti kiinnostavista kvantti-ilmiöistä.
Käytännössä lomittuminen tarkoittaa sitä, että toisiinsa yhteydessä olleet elektronit pysyvät “telepaattisesti” “tietoisina” toistensa tiloista, oli välimatka kuinka pitkä tahansa. Perinteisesti tiedemaailma on tyrmännyt telepatiasta innostuneet hörhöilijät väittämällä, että kvanttiefektit toimivat ainoastaan mikroskooppissa systeemeissä. Tämä on kuitenkin pelkkä myytti. Uudempien tutkimusten mukaan kvanttilomittumisella on vaikutusta myös makroskooppisessa maailmassa ja jopa orgaanisissa systeemeissä. Esimerkiksi fotosynteesin on todettu käyttävän kvanttilomittumista hyväkseen.
Kvanttilomittumisen vaikutukset jokapäiväisessä elämässämme eivät ole näkymättömiä siksi, että ne olisivat olemassa vain mokelyylitasolla, vaan siksi, että olemme molekyylillämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristöön, ja jatkuvien lomittumisten pommittamana. Lukemattomat lomittumiset nollaavat toinen toisiaan, seuraa ns. dekoherenssi.
Laboratorio-olosuhteissa kvanttilomittuminen pystytään pitämään yllä jos mitään ulkopuolista häiriötä ei päästetä sotkemaan elektrodeja. Luonnossa on kuitenkin havaittu dekoherenssista huolimatta kymmen-, jopa satakertaisia aikoja kvanttilomittumisen pysyvyydessä mm. lintujen magnetismille herkissä molekyyleissä, joita linnut mahdollisesti käyttävät suunnistamisen apuna.
Dean Radin ennustaakin näiden tutkimusten trendiä seuraillen valtavirtaneurologien alkavan tutkia kaksosten ja emotionaalisesti bondaavien parien aivojen kvanttilomittumista. Tutkimustuloksia tullaan ylistämään telepatian tai “täysin uuden, ennennäkemättömän” ilmiön löytämisestä.
Tietenkin paratieteisiin vakavasti suhtautuvat tutkijat ovat tutkineet telepatiaa jo vuosikymmeniä, Radin itse mukaanluettuna, mutta hän ei selkeästikään näe nykyisen kielteisesti paratieteisiin suhtautuvan arvomaailman murtumisen olevan mahdollista kuin kvanttineurologian kehittymisen kautta.
Lähteet: Scientific American ja Dean Radin.
“tuo teksti on kyllä käsittänyt kvanttilomittumisen väärin. lomittuminen viittaa siihen, että kahdella lomittuneella hiukkasella on tietyissä tilanteissa toisiinsa nähden samat tai käänteiset ominaisuudet, esim. polarisaatio: jos tuotetaan kaksi lomittunutta fotonia ja laitetaan ne menemään läpi polarisoituneesta lasista, niin riippuen olosuhteista toinen fotoni tekee suoraan tai käänteisesti saman kuin ensimmäinenkin fotoni, koska niiden ominaisuudet ovat ns. lomittuneet.”
“todennäköisesti tuo kaveri on katsonut saman kvanttilomittumista heikosti selittävän pätkän kuin minä eli youtubesta se What the Bleepin video Quantum Entanglement, joka kuvaa ilmiön väärin ja turhan yksinkertaisesti. ja nyt voi sitten taas hörhöillä kvanttimekaniikan vaikeaselkoisuuden suojassa. mulle ainakin kvanttilomittuminen on tosi mielenkiintoinen ilmiö ihan ilman, että se pitäisi valehdella coolimmaksi.”
“telepatiahypoteesi kaatuu siihen, että kvanttilomittumisesta huolimatta hiukkasten välillä ei liiku informaatiota. ”
“jos oletetaan että meillä on kaksi pitsaa kahdessa pitsalaatikossa. toisessa pitsassa on ananasta ja toisessa on anjovista. me ei tiedetä etukäteen sitä, kummassa on kumpaa. mä otan toisen pitsalaatikon mukaan ja sen jälkeen sä avaat omasi. sulla on anjovista – liikkuuko tässä prosessissa informaatiota, kun tiedät, että mulla on ananasta?”
Mitä mieltä olet näistä kommenteista?
Tottakai on mahdollista että oon ymmärtänyt koko kvanttiteorian ihan päin helvettiä, en ole sitä mitenkään syvemmin opiskellut.
Pizza-analogia viittais siihen että fotonien asennot määrättäis ennalta (kun pizzat laitetaan bokseihin) mutta käsittääkseni kvanttihommissa ei tapahdu näin, vaan aina hiukkasta tarkastellessa, toisessa hiukkasessa on eri (tai sama) ominaisuus, oli ekan hiukkasen edellisen tarkastelun jälkeen tapahtunut muutosta tai ei. Eli lomittuneiden hiukkasparin ensimmäisen hiukkasen ominaisuuden muuttuessa (tai tilaa tarkasteltaessa) muuttuu toisenkin hiukkasen ominaisuus. Voi tietty olla että juuri tuon olen ymmärtänyt jotenkin väärin.
Nuo lainausmerkeissä olleet “tietoinen” ja “telepaattinen” on nimenomaan lainausmerkeissä, eli toimii lähinnä kvanttilomittumisen analogiana (usealle varmaan selkeä), likkuu informaatiota tai ei.
Tuota mainittua videota en ole nähnyt, mutta pitää varmaan tsekata.
Mistä nää kommentit oli muuten peräisin? Olisi ihan kiva jutskailla asiasta jos tosiaan oon jotenki hakoteillä.
Näin jossain kirja-arvostelussa entaglementin käännettävän kietoutumiseksi. Ihan vain muistiin.
Pohdiskelin olisiko lintujen ja kalojen parveilukäyttäytyminen olla tätä kvanttilomisttumista.