Toukokuun Tajunta-kilpailu on ratkennut. Erinomaisen tiukan kisan voitti Jani Liimatta, joka siis saa palkinnoksi 10 euron lahjakortin Tajunnan kauppaan. Toiseksi tuli Teija Taivalmäki, jolle siis menee vitosen lahjakortti. Jani kaiveli osan symboleista suoraan esiin ja heitti mukaan pari juttua, joita itse en ollut edes ajatellut. Teija taas äkkäsi myös tarotsymbolit, mutta tarinan merkitykset oli vähän hakusessa.
Palkintotiloille eivät yltäneet, mutta erikoismaininnan saavat Heikki Harju ja Henrik Sirkku, joiden vastaukset eivät sisältäneet niinkään niitä symboleja joita hain, mutta – erityisesti Henrikillä – erinomaista analyysiä tarinasta ja tarinan sanomasta. Kaverit olivat selvästi uhranneet tulkinnalle ajatuksen jos toisenkin.
Seuraavaksi avaan sarjiksen merkityksiä niinkuin itse ne tarkoitin.
Ensimmäisessä ruudussa Mies alkaa menettää otettaan vanhakantaiseen, kristilliseen maailmankuvaan. Ristiriipunta alkaa siis käydä voimille. Orjantappurakruunu alleviivaa kristussymboliikan. Perinteinen metodi kristuksen jäljittelyyn ei enää toimi. Täytyy löytää uusia keinoja.
Toisessa ruudussa Mies alkaa etsiä syvempiä merkityksiä esim. kristillisen joulupyhän kuusen tähdestä. Kuusisakaraista tähteä, eli salomonin sinettiä on sanottu merkittävimmäksi maagiseksi merkiksi, sillä se symboloi hermeettistä aksioomaa “niin ylhäällä, kuin alhaalla” (ylös ja alasäpäin osoittavat kolmiot) sekä neljää elementtiä.
Kolmas ruutu viittaa tarot-korttien narriin. Narri on tarot-korttisarjan aloittava kortti, ja kuvastaa aloittamista ja heittäytymistä, mutta myös epätietoisuutta ja pihalla olemista.
Neljännessä ruudussa Mies tilaa tuopin, eli kuvainnollisen maljan, jolloin elementtien / maagisten työkalujen sarja pöydällä täydellistyy – kuin vahingossa. Kaikki Taikurin työkalut ovat nyt esillä (jälleen tarotsymboli, Taikuri) ja niiden opettelu voi alkaa.
Viides ruutu kuvaa elämänpuun kiipeämistä. Lapset hyppivät ruutujen sijaan sefirasta toiseen. Tarotit siis johtavat kabbalan opiskeluun. Elämänpuu on vähän epäselvästi piirretty, myönnän.
Kuudennen ruudun viitteellinen pakollinen ajosuunta -liikennemerkki pitää sisällään kaaostähden. Kaaos voi viitata lukemattomiin mahdollisuuksiin ja teihin (joita symbolikin kuvaa) tai kaaosmagiaan, jonka voi nähdä mm. vanhoja systeemejä (esim. kabbala) hyödyntävänä postmodernina systeeminä. Mahdollisuuksien määrä on siis rajaton, mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua.
Lopulta Mies uskaltautuu todellisuuden verhon läpi ja murtaa viimeisen rajan. Tätä rajaa kuvaa sarjakuvaruudun reuna. Mies murtautuu todellisuuden yläpuoliseen meta-tasoon, ruutujen väliin, tilaan jossa sarjakuvakerronnan liike, muutos ja tarina tapahtuu. Kuva toisintaa ns. Flammarionin puupiirrosta, jossa pyhiinvaeltaja puikahtaa maan ja taivaankaaren liitoskohdasta taivaallisiin sfääreihin. Alkuperäisessä kuvassa pyhiinvaeltaja hämmästelee avautuvaa taivaallista näkymää Hesekielin kuvaamine pyörineen, mutta sarjakuvassa Mies katsoo ruutujen vankilasta paetessaan lukijaa suoraan silmiin. Sarjakuvan taso huomaa korkeamman todellisuuden – sen jossa sarjakuvaa luetaan – olemassaolon. Itse sarjakuvasta tulee naivistis-materialistisen maailmankuvan vertaus.
Kas, kiitos! 🙂
Hieno oli tulkintasi: yhtenäinen ja minulle aluksi vähän vaikeasti ymmärrettävä juonikin tuli esiin!
Mahtavaa!