Egyptin vallankumousta sanottiin myös Facebook-vallankumoukseksi. Koko kansannousun onnistuminen osoitti sosiaalisen median voiman saada ihmiset liikkeelle. Egyptin tapahtumat osoittivat myös kuinka haavoittuvainen internet on.
Internetiä on yleisesti pidetty vapaana, anarkistisena ja monista itsenäisistä solmukohdista muodostuneena hierarkiattomana järjestelmänä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Internet on keskusjohtoisesti kontrolloitu systeemi. Siksi Hosni Mubarak sai parilla puhelinsoitolla Egyptin nettiyhteydet kyykkyyn. Samalla vaivalla kännykkäverkkokin hiljennettiin. Tekstiviestien lähettäminen on ollut mahdollista vasta 5. helmikuuta lähtien, lukuunottamatta kansalaisten puhelimiin syötettyjä propagandaviestejä.
Toinen esimerkki netin hauraudesta olivat yritykset näivettää Wikileaksin toiminta. Wikileaks ei ole vieläkään saanut rahoitustaan samaan jamaan kuin ennen Visa- ja Paypal-tilien katkomista.
Tieto- ja puhelinverkot ovat siis hallitusten käsissä. Suomessa tämä ei tietenkään äkkiseltään kuulosta ongelmalliselta, eihän suomalaisista vähempiosaisista ole edes kunnon mielenosoituksiin, saati sitten laajamittaiseen vallankumoukseen. Nykyisentyyppisen hallituksen on hankala kuvitella ryhtyvän kovin radikaaleihin hiljennystoimiin. Teoriassa kuitenkin valtaan voi päästä joku poliittinen ryhmittymä – tuli se sitten rajojen sisä- tai ulkopuolelta – jonka intresseihin kuuluu toisinajattelijoiden demppaaminen. Tällaisen porukan ei olisi mikään ongelma nykäistä nettipiuhoja seinästä.
Tällaisen tilanteen varalle pitäisi kehittää uudenlainen, avoin ja aidosti vapaa verkko, joka kasvaisi alhaalta ylös päin, toisin kuin nykyiset ylhäältä päin hallinnoidut verkot. Esimerkiksi vielä parikymmentä vuotta sitten olivat voimissaan “purkit”, eli BBS:t ja näiden väliin rakennetut verkostot, suurimpana Fidonet. BBS:t olivat suorassa yhteydessä toisiinsa modeemien ja puhelinverkon kautta. Internet-palveluntarjoajaa, IP:n rekisteröintejä tai webbihotelleja ei tarvittu.
Vastaavaan, mutta moninkerroin nopeampaan systeemiin voitaisiin päästä ainakin tiheään asutuissa keskittymissä verkottamalla langattomat laitteet suoraan toisiinsa, muodostaen ad hoc-verkkoja. Lähes koko kaupunki voisi verkostoitua keskenään, ja kaupungit toistensa kanssa, kaikki ilman palveluntarjoajaa ja ylhäältä käsin kontrolloitua rakennetta.
Ilman tämänkaltaista kehitystä olemme yhä enenevissä määrin riippuvaisia hallituksista ja kaupallisista yrityksistä.
Lisää:
Internet is easy prey for governments
How To Get DIY Internet Access When The Government Shuts It Down
3 Projects to Create a Government-less Internet
Mobile ad-hoc network