Jacob Söderman (sd) oli huolissaan eduskunnan etääntymisestä kansalaisiin (HS 2.1.2011), ja yhdyn väitökseen täydellä sydämellä. Eduskunta on etääntynyt kansalaisista, ja esitän tässä jatkeeksi oman näkökulmani.
Kun ehdokas koettaa voittaa vastustuksemme, hän saattaa asettua asemaanne omien kokemuksiensa kautta, ja tässä ole tarkkana siinä puolueen vaalikopin kupeessa torilla hernekeittoa särpiessäsi; olen useammankin kerran vetänyt herneet nenääni, kun ehdokas jolla on ehkä useita vaalikausia takanaan, ilmoittaa olevansa itsekin vain tavallinen pätkätyöläinen. Se on loukkaus pätkätyöläistä kohtaan. Pätkätyöläinen on sinnittelijä ilman tulevaisuutta, ihminen jolle pokkana valehdellaan että aina on toivoa, vaikka juuri hänen kohdallaan turvaverkossa repsottaa ammottava aukko. Tämä kertoo eduskunnan etääntymisestä kansalaisista kipeän hyvin.
Ehdokkaan pitkän aikavälin tavoitteet ovat selvät: oma ura, oma ura ja oma ura hyvällä palkalla. Jossain kolmantenasadantenakahdeksantenakymmenentenätoisena tulevat edustetut kansalaiset. Ehkä karrikoin, mutta laitettakoon se tunnekuohun piikkiin. Musiikissa puhutaan ns. ulkomusiikillisista elementeistä, joilla tarkoitetaan koreografiaa, pukeutumista, imagoa jne., jotka ovat tarkoitettu osaksi kokonaisuutta. Mitä termiä voisimme käyttää poliitikkojen kohdalla?
Kerron vielä lyhyesti Shock & Confusion metodista, jota käyttävät esimerkiksi hare khrishnalaiset kaupatessaan kirjojaan ja kasvispulliaan. Itse asiassa metodi löydettiin seuraamalla amerikkalaisilla lentokentillä juuri heitä. Sanan mukaisesti käännettynä tuo tarkoittaa Shokki ja Hämmennys, mutta itse sovittaisin sijaan otsikkoa Yllätä ja hämmennä. Se on erittäin yksinkertainen ja onnistumisen avain on tapahtumaketjun nopeudessa.
Ykskaks yllättäin edessäsi hymyilee valaistuneen oloinen munkki keltaisissaan joka tyrkkää sinulle kirjan kouraan: -Haluaisitko kirjan? Jos kieltäydyt, munkki saattaa kysyä, -Mitä, etkö pidä kirjoista?
Suurin osa ihmisistä on lukenut ainakin joskus kirjoja, ja ei varsinkaan tunne niitä kohtaan vastenmielisyyttä. Myönnät tietenkin pitäväsi kirjoista. -No sitten, ota tästä kirja! Kiireissäsi taivut ja yrität jatkaa matkaasi kirja kainalossa. Tässä kohtaa munkki ehdottaa kauniisti jotain rahasummaa, ja sinä joko annat rahaa tai palautat kirjan. Hämmästyttävän usein munkki saa rahaa. Metodia voi verrata maassamme kesäisin vierailevien Romanian- ja Bulgarian mustalasten varsin hyökkäävään kikkaan, eli ensin ruusu tungetaan kohteen kouraan ja vasta sitten penätään rahaa. Ehkäpä kehitän tästä itselleni oman version, kunhan keksin mitähän myisin?