Menu Close

Elämän valttikortit (artikkelisarjan 2. osa)

TAROT – karttakirja sisäiseen ja ulkoiseen maailmaan

Lähes 600-vuotisen kirjoitetun historiansa aikana Tarot-kortit ovat kokeneet monia, värikkäitä vaiheita. Aidoilla kulta- ja hopeaväreillä silatut, käsinmaalatut kortit 1400-luvun Pohjois-Italian hoveista ilmestyvät 2000-luvulle tultaessa mitä erilaisimpia filosofioita ja symbolijärjestelmiä kuvaavana valikoimana, päätyen aina multimediatuotteiksi asti. Vai miltä Kelttiläinen risti cd-rom -versiona kuulostaa? Huolimatta tämän päivän varsin laajasta tarjonnasta Tarot-pakkojen sisäinen rakenne on säilynyt kutakuinkin samanlaisena kuin mitä se oli historiansa alkuaikoina; Suuren Arkanan kortteja on edelleen 22 kappaletta ja Pienen Arkanan kortteja on edelleen 56 kappaletta.

Suuresta Arkanasta eli 22 Valttikortista sanottakoon muutama sana ennen itse kortteihin siirtymistä. Valttikortit muodostavat Tarot-järjestelmän sydämen, ja ne ovat se keskeinen tekijä, joka erottaa Tarot-kortit pelikorteista. Valttikorttien alkuperästä on olemassa monia erilaisia teorioita, joista osa
painottaa enemmän historiallisia/sosiologisia näkökulmia, ja osa puolestaan mytologisia/pseudotieteellisiä näkökulmia. Pelkistetyn, objektiivisen tulkinnan näkökulmasta Valttikorttien voidaan ajatella ilmentävän myöhäiskeskiajan /varhaisrenessanssin Euroopan moraalisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia trendejä ja ilmiöitä. Syvemmälle tasolle ulottuvan subjektiivisemman tulkinnan näkökulmasta Valttien voidaan ajatella edustavan esim. ihmisen matkaa elämän eri vaiheiden ja kerroksien läpi (vrt. esim. Dante: Jumalainen näytelmä). Kuoleman kortti (XIII) tulee vastaan Valteissa hieman puolenvälin jälkeen, joten suora allegorinen matka syntymästä kuolemaan ei sovellu kovin luontevasti kyseiseen järjestelmään. Valttikorteissa matkan päämäärä, mikäli sen niin haluaa nähdä, on ilmiselvästi jossain muualla.

Mutta nyt itse kortteihin! Psyykkinen nojatuolimatka alkakoon Narrin ja Taikurin seurassa.

Narri

(ja heti alkuun sanottakoon se kuuluisa varoituksen sana: Narrin polulta ei kuulemma ole takaisinpaluuta – varoitinpahan ainakin ;-))

Narri on Tarot-pakan ikioma anarkisti, numeroimaton vaeltaja, joka herättää paheksuntaa ja hämmennystä missä ikinä liikkuukin. Narrin kanssa kulkiessamme – tai katsoessamme Narrin näkökulmasta – elämä näyttäytyy kaikessa tragikoomisuudessaan, välittömänä ja aitona, käsittämättömänä ja ihmeellisenä, pelottavana ja kuitenkin luotettavana, tässä ja nyt. Vilpittömän välinpitämätön, välinpitämättömän vilpitön, Narrin aseistariisuva vaikutus on kaikessa kaoottisuudessaan aidointa elämää itseään. Narrin myötä hajotamme ensimmäisen palan siitä muurista, jonka olemme rakentaneet itsemme ja elämän suoran kokemisen välille: tuntematon odottaa.

Pierpont Morgan-Bergamo Visconti-Sforzan Tarocchi -korteissa (ensimmäinen sanapari viitaten kirjastoihin, joissa pakan alkuperäisiä kortteja säilytetään; jälkimmäinen sanapari viitaten sukuihin, joiden hallussa kortit alunperin olivat 1450-luvulla) kuvattua Narria katsoessa mieleen tulee kaikkea muuta kuin iloisen hilpeä hovinarri. Risaisiin, likaantuneisiin vaateriepuihin puettu hahmo, joka oikeassa kädessään pitelee olkapäällä lepäävää puunuijaa. Narrin “kruunun” muodostavat hiuspehkoon tökityt seitsemän valkoista sulkaa, tuoden mieleen jonkinlaisen irvikuvan valtaapitävien tahojen aidosta vastineesta. Narri seisoo avojaloin, ilman kenkiä ja sukkia, ilman kunnollisia vaatteita, ilman minkäänlaisia arvoesineitä; ilman mitään, mikä kertoisi henkilön arvoasemasta tai paikasta yhteiskunnassa.

Mikäli Narrin ulkoasu herättää hämmennystä, vielä hämmentävämpi on Narrin katse: suuret, lähestulkoon pikimustat silmät, jotka näyttävät samanaikaisesti sekä surullisilta että tiedostavilta – aivan kuin henkilö, joka olisi saavuttanut suuren ymmärryksen, mutta jota kukaan ei ymmärrä. Yhteiskunnan ulkopuolinen – hyljeksitty, vihattu, pelätty? Primitiivinen, eläimellinen, arvaamaton? Narrin, “Jumalan hullun”, elämä ei ole ollut helppoa ennen, eikä se ole sitä tänäkään päivänä. Vallitsevaa järjestelmää vastaan kapinoimisesta saa helposti maksaa kovan hinnan.

Narri tuntuu herättävän hämmennystä myös itse Tarot-järjestelmän sisällä. Eri koulukunnat ovat aikojen saatossa kinastelleet siitä, missä Narrin paikka Tarot-pakassa oikein on. Toiset ovat määränneet “Jumalan hullun” aloittamaan koko 78 kortin sarjan, toiset ovat puolestaan katsoneet, että Narrin oikea paikka on viimeisenä Valttikorttina, Maailman/Universumin (XXI) jälkeen. A. E. Waite – eräs Golden Dawnin aktiivijäsenistä -puolestaan katsoi, että Narrin paikka on Tuomiopäivän /Aikakauden (XX) ja Maailman/Universumin kortin välissä. Ikuinen kapinallinen ei taida yhdessä paikassa suostua pysymään.

Nykypäivän maailmaan saapuessaan Narri ei näytä enää samanlaiselta kuin historiansa alkuaikoina; Vaeltajaan on tarttunut vaikutteita matkan varrella. Marseilles -järjestelmän pakoissa kortissa on kuvattuna hovinarri, joka vaatetukseltaan muistuttaa hyvin paljon näiden pakkojen Taikuria,
ensimmäistä numeroitua Valttia. Crowley-Harris-Thoth -pakassa Narri paljastaa meille mytologiset kasvonsa Dionysoksen hahmossa. Rider-Waite-Smith -pakassa Narri on haaveileva nuorukainen, joka on juuri astumaisillaan jyrkänteen reunan yli, kasvoillaan taivaaseen suunnattu tyynen luottavainen ilme. Yhteisenä tekijänä tämän kortin eri versioissa näyttää olevan jonkin sortin eläinhahmo – milloin koira, milloin krokotiili, milloin tiikeri tai jokin muu kissaeläin. Eläinhahmon on sanottu ilmentävän oman olemuksemme animaalisen vietti- ja vaistopuolen impulsseja, jotka voivat olla vaikutuksiltaan niin vapauttavia kuin vahingoittaviakin. Olivatpa Narrin impulssit sitten sisällämme olevan primitiivisen maailman kaikuja tai taivaallisen puolemme kipinöitä, arvoitukseksi jää, miten Narrin käy näitä impulsseja seuratessaan.

Kuinka siis kohdata Narri tulkinnassa? Miten tarttua kiinni “ei-mihinkään”, ja saada siitä selkoa? Kuinka kohdata nolla, tyhjyys, joka sisältää itsessään jo kaiken? Narri on itsensä kumoava paradoksi, johon on kuitenkin äärimmäisen helppo samaistua. Ammu Narria päin analyyttisellä logiikalla ja
saat päällesi sammiollisen hernerokkaa. Ilkikurinen virne kasvoillaan Narri saattaa ensi näkemältä vaikuttaa täysin turhanpäiväiseltä hahmolta, mutta kyynel silmäkulmassa kätkee sisäänsä kenties arvokkaimman lahjan, jonka elämä voi meille antaa: mahdollisuuden kokea oma olemassaolomme.

Taikuri

tarot-kortti-taikuriNarrin haaveilevasta, päämäärättömyyden filosofiasta Taikurin keskittyneen mielen valtakuntaan. Narrin juurettomuuden ideologiasta Taikurin maahan ankkuroituun voimaan. Taikuri on Suuren Arkanan ensimmäinen numeroitu Valttikortti, jonka kautta Narri vihkiytyy käymään läpi Valttikorteissa kuvatut haasteet tai muutosprosessit. Näiden energeettisten arkkityyppien edustamien vaiheiden kautta meidän on mahdollista saapua Itsemme keskustaan, josta käsin voimme luoda itsemme uudelleen tähän maailmaan. Taikuri edustaa ratkaisevaa vaihetta tämän prosessin suhteen, sillä Taikurin myötä otamme vastuun oman työmme toteuttamisesta astuessamme itsetuntemuksen polulle. Taikurin myötä opimme ottamaan vastuuta myös oman voimamme vaikutuksesta niin itseemme kuin elämään ulkopuolellammekin. Taikurin vaikutuksesta Narrin mielikuvitukselliset unet saavat mahdollisuuden toteutua näkyvällä tasolla, konkreettisessa elämässä. Taikurin avulla meidän on mahdollista oppia oman tahdonvoimamme kautta muokkaamaan ja jalostamaan joko sisäisen maailmamme maisemia tai ulkoisen maailman eri ulottuvuuksia.

Taikurin arkkityyppi on ennen kaikkea luova arkkityyppi. Taikurin kautta meidän on mahdollista tietoisesti tunnistaa, kokea ja vaikuttaa kauttamme kulkevaan voimaan, sen laatuun ja ennen kaikkea siihen, mitä haluamme sillä tehdä. Kenen tahdonvoima kauttamme virtaa? Mitä haluamme sisäisellä voimallamme tehdä? Mitä haluamme muuttaa itsessämme tai ulkoisessa elämässämme? Taikuri on mestari manipuloimaan ja jalostamaan energioita. Energeettiseen työskentelyyn liittyen Taikuri opettaa meille kaksi tärkeää asiaa: energia seuraa ajatusta, ja energia tarvitsee suunnan. Ainoastaan meillä itsellämme on vastuu siitä, mihin haluamme oman voimamme suunnata, ja itse tulemme myös kantamaan vastuun siitä, millaisia seurauksia omalla voimallamme on.

Energeettiseen työskentelyyn liittyen Taikurin kohdalla piilee myös varoitus: tietyllä taajuudella virtaava energia tarvitsee ilmentyäkseen toimivassa muodossa tuota taajuutta kestävän vastaanottimen. Tarotin kautta meidän on mahdollista avata itsessämme olevia lukittuja ovia, joiden takana voimat vain odottavat vapautumistaan. Mikäli emme ole valmiita kestämään noiden voimien vaikutuksia, voimme lopulta jäädä niiden vangiksi. Toisaalta Taikurin kautta voimme vapautua projisoinnin harhasta, jolloin voimme kohdata omat puutteemme ja heikkoudet omassa olemuksessamme ilman, että meidän tarvitsee heijastaa niitä ulkopuolellamme oleviin ihmisiin. Ja kenties jonain päivänä, mikäli olemme Taikurilta mitään oppineet, voimme vihdoin päästää irti egollemme niin rakkaista puutteista, astua ulos mielemme noidankehästä, ja alkaa toteuttamaan oman korkeamman tahtomme olemusta.

Ja sitten maalaispsykologiasta harppaus itse kortin historiaan: Taikurin oma sukupuu. Rider-Waite-Smith -pakassa kuvattu rituaalimaagikko tai Crowley-Harris-Thoth -pakan mytologinen Merkurius ovat verraten uusia, 1900-luvun tulokkaita Taikurin kortin pitkässä historiassa. 1400-luvun vanhimmista pakoista aina 1700-luvulle asti Taikuri on pääsääntöisesti kuvattu taikatemppuihin keskittyneenä esiintyjänä; joissakin pakoissa kortissa on vahvasti viihdetaiteilijahengen makua. Milanon haara tarjoaa mielenkiintoisen muunnoksen vallitsevaan teemaan liittyen: näissä pakoissa Taikuri on muuttunut suutariksi. Suutarista taas ei ole kovin pitkä harppaus Tarocchi del Mantegnan korttien “Artesaaniin” (ks. osa 1). Mielenkiintoista on myös huomata, kuinka vähän kortin kuvitusta tarvitsee muuttaa, jotta tavallista rahvasta kylämarkkinoilla viihdyttävästä taikurista saadaan työlleen omistautunut rituaalimaagikko. Kaikki tarpeellinen on Taikurin käsien ulottuvilla.

Taikurin olemuksessa yhdistyvät mytologisella tasolla niin spirituaalinen kirkkaus kuin alkupimeyskin, ja tämä jatkuvassa jännityksessä oleva polariteettipari tekee Taikurista hyvin ambivalentin hahmon. Taikurin orgaaninen dualismi muodostaa haasteen energeettiseen työskentelyyn – mahdollisuudet ovat niin itseä kuin ympäristöäkin kultivoivaan toimintaan tai sitten voiman väärinkäyttöön, jolloin itsekkäät tarkoitusperät vesittävät kollektiivisen kehittymisen mahdollisuudet. Taikurin myötä opimme toimimaan kanavana energialle, ohjasimmepa tuon energian sitten sisäiseen työskentelyyn tai ulkoiseen, näkyvään todellisuuteen. Omien motiivien tarkastelu on Taikurin kohdalla kaksin verroin tärkeämpää.

“If magic gives people what they want, then not using magic can give them what they need.” -Terry Pratchett

Lisää joitakin opuksia, joista saattaa olla hyötyä

-Decker, Ronald & DePaulis, Thierry &Dummett,
Michael: “A Wicked Pack of Cards” – The Origins of the Occult
Tarot. Duckworth, 2002. (fanaatikoille – tyyriimmästä päästä
oleva opus.)

-Decker, Ronald & Dummett, Michael: A History of the Occult Tarot
1870-1970. Duckworth, 2002. (fanaatikoille, osa II.)

-Guiley, Rosemary Ellen & Place, Robert M.: “The Alchemical
Tarot”. Thorsons, 1995.

-Hulse, David Allen: “The Western Mysteries”. Llewellyn Publications,
2000. (nämä taulukot lennättää tuolilta alas!)

-Jette, Christine: “Tarot Shadow Work” ?- Using the Dark Symbols
to Heal. Llewellyn Publications, 2000.

-Payne-Towler, Christine: “The Underground Stream” – Esoteric
Tarot Revealed. Noreah Press, 1999.

-Peach, Emily: “Tarot Prediction” – An Advanced Handbook of
Images for Tomorrow. The Aquarian Press, 1991. (Kabbalaa, paljon Kabbalaa.)

-Pollack, Rachel: “The Haindl Tarot” – Volume I: The Major
Arcana. Newcastle Publishing, Inc., 1990.

-Pollack, Rachel: “The Haindl Tarot” – Volume II: The Minor
Arcana. Newcastle Publishing, Inc., 1990.

-Rosengarten, Arthur: “Tarot and Psychology” – Spectrums of
Possibility. Paragon House, 2000.

-Sharman-Burke, Juliet & Greene, Liz: “The Mythic Tarot”
– A New Approach to the Tarot Cards. Fireside, 1986.

-Waite, Arthur Edward: “The Pictorial Key to the Tarot”. Samuel
Weiser, Inc., 1991.

-Wirth, Oswald: “The Tarot of the Magicians” – A Guide to
the Symbolism and Application of the Wirth Tarot Deck by its Designer.
Samuel Weiser, Inc., 1985.

Nice to know: Tarot-korttien ja pelikorttien välisestä suhteesta

Pitkään vallalla ollut käsitys siitä, että pelikortit polveutuvat suoraan Taroteista, ei nykyisen historiallisen tietämyksen mukaan pidä paikkaansa. Pelikortit saapuivat Eurooppaan islamilaisilta alueilta, todennäköisesti Espanjan kautta, ja ilmestyivät monissa Euroopan kaupungeissa vuosien 1375 ja 1378 välillä. Pelikorteissa oli tuolloin samaiset neljä “maata” (10 numerokorttia ja kolme hovikorttia kussakin) kuin nykypäivän Tarot-korttien Pienessä Arkanassa, so. maljat, miekat, lantit ja sauvat (mutta ei niitä 22 Valttikorttia :-). Hovikortit käsittivät jokaisessa “maassa” kuninkaan sekä kaksi MIESPUOLISTA alamaista. Ensimmäinen kirjallinen maininta Tarot-korteista löytyy Ferraran hovin tilikirjoista vuodelta 1442, joissa myös selkeästi erotetaan toisistaan Tarot-kortit – eli CARTE DA TRIONFI kuten ne tuohon aikaan tunnettiin – ja pelikortit. Nykykäsityksen mukaan pelikortteihin liitettiin jossakin vaiheessa, todennäköisesti vuosien 1420 ja 1440 välillä, jo olemassa olevat 22 Valttikorttia sekä neljä kuningatarta jokaiseen “maahan”. Tällä tavoin syntyi meidän tuntemamme 78 korttia käsittävä Tarot-pakka. Pelikorttien Jokeri muodostaa myös mielenkiintoisen näkökohdan; huolimatta siitä, että Tarotin Narri ja pelikorttien Jokeri muistuttavat toisiaan sekä ulkoasultaan että ominaisuuksiltaan (Narrin rooli Tarocchi -pelissä on hyvin samankaltainen kuin Jokerin rooli muissa peleissä), ei Jokeri kuitenkaan ole polveutunut Narrista. Jokeri ilmestyi ensimmäisen kerran 1850-luvulla New York Poker Clubin piireissä pokerin peluuta vauhdittamaan (nämä historialliset teoriat arvatenkin herättävät erinäisiä mielipiteitä okkulttisissa piireissä ;-).

Lähteinä on käytetty tässä sekä edellisessä artikkelissa listattuja opuksia.

Lue edellinen osa täältä.

Seuraavassa osassa feminiiniset arkkityypit: Ylipapitar ja Hallitsijatar.

Artikkeli on aiemmin julkaistu Lehto ry:n Seita-lehdessä.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.