Kehittyminen

 Posted by at 13.21  Artikkelit, Henkisyys
tammi 132010
 

Reilu vuosi sitten, kun pistin pystyyn tämän Tajunta-sivuston, aloitin siteeramalla P.D. Ouspenskyn kirjaa Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet. Ajatus tajunnallisesta kehittymisestä, siitä että ihmisen täytyy ottaa vastuu omasta evoluutiostaan, on nykyhetkenä entistäkin kiehtovampi. On pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että luonto kantaa vastuun kehittymisestä vain tiettyyn pisteeseen saakka – kunnes lajin selviäminen on taattu. Sen jälkeen olemme oman älykkyyden ja viisauden varassa, ja yhä vääjäämättömämmin on nähtävissä, että vituiksihan tämä on menossa. Teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen lumipalloefekti on jyrännyt luolamiesaikojen kynsinhampain elämän syrjässä roikkuneen heimoihmisen alleen. Ihmisen selviytymiseen rakentuneet prosessit eivät enää palvele oikeita päämääriä, vaan saavat ihmiskunnan käyttäytymään itsetuhoisesti. Elämää ylläpitävä luonto on kahlittu, taivutettu ihmiskunnan oikkuihin ja piilotettu parhaan mukaan.

Ihmisellä on kuitenkin muista eläinkunnan tuotteista poiketen etulyöntiasema siinä mielessä, että ihminen voi tiedostaa oman kehityksensä. Juuri tämä on avain mahdolliseen elämisen arvoiseen tulevaisuuteen.

Ensinnäkin ihmisen täytyy ymmärtää olevansa sisäisten automaattisten toimintojensa ja näitä käynnistävien ulkoisten ärsykkeiden välikappale. Ouspensky sanoo – G.I. Gurdjieffin ja 1900-luvun alun futuristisen ajanhengen mukaisesti – että ihminen on kone. Koneen tietoisen käyttämisen ensimmäinen askel on ymmärtää koneen toiminta, ja tämä ihmiskoneen toiminnan opiskelu on sekä Gurdjieffin että Ouspenskyn oppijärjestelmien polttopiste. Pyrkimys on valjastaa koneen koko potentiaali tietoisen mielen ja tahdon alle.

Koneena oleminen tarkoittaa automaatiota. Ihminen toimii ulkoisten ärsykkeiden mukaan vailla omaa tahtoa. Eräs koneen ominaisuuksista on se, että kone luulee olevansa itsensä herra ja tekevänsä tietoisia päätöksiä, vaikka todellisuudessa onkin pelkkä mekaaninen automaatti, jonka ainoastaan ulkoiset vaikutteet, kiihokkeet ja sysäykset saavat liikkeelle. Itsessään ihminen ei pysty tekemään mitään, kaikki vain tapahtuu.

Ellei ihminen ensiksi ymmärrä ja hyväksy täydellistä mekaanisuuttaan, mitään kehitystä ei voi tapahtua.

Ihmisen sisäiset toiminnot tuottavat ulkoisten ärsykkeiden vaikutuksesta jatkuvasti uusia haluja ja muita ailahtelevia tunteita. Näistä syntyy harha, jonka mukaan ihminen luulee haluavansa/toivovansa/rakastavansa/vihaavansa jotain. Ihmisen psyyke ylläpitää mielikuvaa ”minästä”, jolla kulloinkin on jos jonkinlaisia haluja, vaikka todellisuudessa näitä ”minuuksia” on lukematon määrä. Jokainen ”minä” luulee edustavansa kokonaisuutta, vaikka todellisuudessa on sen hetkisen ulkoisen vaikuttimen tuottama pieni osa psyykettä. Ihminen saattaa haluta jotain asiaa tai samaistua johonkin ihmisryhmään hyvinkin vahvasti, mutta jo vaikkapa tunnin kuluttua uusi halu ja uusi samaistumisen kohde on jo ajanut edellisen yli. Mikä pahinta, saattaa edellinen halu olla jo tyystin unohtunut, jolloin mielikuva kokonaisuudesta ja eheästä minästä pysyy.

Kehittyäkseen ihmisen tulee ymmärtää, ettei hän omista ensinnäkään kykyä tehdä, ei yksilöllisyyttä tai yhtenäisyyttä eikä tajuntaa ja tahtoa. Tämän hyväksyminen on oleellista, sillä ihminen ei lähde tavoittelemaan sitä, minkä hän jo luulee omistavansa. Ihmisen täytyy todella haluta kehittyä, pelkkä ohikiitävä tyytymättömyys ulkonaisiin olosuhteisiin ei saa aikaan riittävää virikettä mahdolliseen muutokseen.

Lähde: P.D Ouspensky: Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet.

marras 242009
 

Järjestämme Integral Finlandin ensimmäisen tapaamisen Helsingissä maanantaina 30.11.2009 klo 18.00 alkaen Metropolia Ammattikorkeakoulun tiloissa osoitteessa Bulevardi 31. Integral Finlandin ja integraalimallin lyhyen esittelyn jälkeen Anssi Balk luennoi aiheesta Aikuisiän kehityspsykologia, integraalinen näkökulma, jonka jälkeen tilaisuus jatkuu keskustelulla.

Tilaisuuden ohjelma:
lyhyt Integral Finlandin ja integraalimallin esittely, Jani Mattsson (20 min)
luento aiheesta Aikuisiän kehityspsykologia, integraalinen näkökulma, Anssi Balk (1h 20 min)
vapaamuotoista keskustelua luennon aihepiiristä (20 min +)

Paikka: Vanha kemia -rakennuksen Auditorio, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bulevardi 31, Helsinki
Aika: ma 30.11.2009 klo 18.00

”Emme havaitse maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin me olemme. Luento johdattaa osallistujat ymmärtämään paremmin niitä rakenteita, joiden varassa he ymmärtävät ja tulkitsevat kokemuksiaan.

– Mistä aineksista oman elämäntarinasi draama koostuu?
– Miten voit ymmärtää muutoksia omassa ajattelussasi?

Ajattelun ja identiteetin kehityksestä viimeisen 40 vuoden aikana tehty tutkimus on paljastanut piilotetun ulottuvuuden ihmisen mielessä – linssin, jota emme itse näe. Tuntemalla tämän linssin toiminnan voimme tehdä moniulotteisempia tulkintoja haasteista, joita päivittäin työssä sekä elämässä kohtaamme. Ei ole käytännöllisempää asiaa kuin hyvä (kehityksellinen) teoria.”

Luennon pitää Anssi Balk (DI, psykologi), joka on pioneeri konstruktivistis-kehityksellisen näkökulman soveltamisessa henkilöarviointiin, johtajien valmennukseen ja organisaation kehittämiseen.

Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki integraalisesta lähestymistavasta kiinnostuneet. Luennon jälkeen on mahdollisuus käydä keskustelua myös Integral Finlandin tulevasta toiminnasta.

Integral Finland

marras 132009
 

Uusi kivun kokemista käsitellyt tutkimus osoittaa, että jopa suhteellisen lyhyt ja yksinkertainen tietoisen meditaation (mindfulness meditation) harjoittelu voi edistää merkittävästi kivunhallintaa.

Aiemmin on jo useassa tutkimuksessa todettu, että meditoinnilla voi olla positiivista vaikutusta kivuntunteen karkoittamiseen, mutta meditointia on pidetty aikaavievänä ja kalliina tekniikkana. Uusi North Carolinan yliopiston tutkimus kuitenkin osoittaa, että 20 minuutin harjoitus kolmen päivän ajan voi tuoda saman hyödyn.

”Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa näin lyhytaikaisen harjoituksen vaikuttavan kivun kokemukseen”, kertoo yksi Journal of Painin uusimmassa numerossa julkaistun tutkimusartikkelin kirjoittajista, psykologi Fadel Zaidan.
”Kivuntunne ei lieventynyt pelkästään meditaation aikana, vaan myös sen jälkeen.”

Kolmen tutkimuksen aikana koehenkilöille annettiin harmittomia sähköiskuja. Tietoisen meditaation lyhyen opetuksen saaneita koehenkilöitä verrattiin kontrolliryhmään sekä ryhmään, jotka käyttivät muita rentoutu- tai häirintätekniikoita. Koehenkilöt arvioivat kivunkokemustaan yksinkertaisella ”korkea” ja ”matala” -asteikoilla erilaisten toimintojen yhteydessä, sekä yleistä kivunsietoa kalibroidakseen mitta-asteikon ennen koetta.

Kivun tunteesta harhauttavan tekniikkan – vaikeiden matemaattisten tehtävien – havaittiin vähentävän korkean kivun tuntemuksia, mutta meditaatiolla oli tätä suurempia vaikutuksia, sillä se vähensi sekä korkean kivun, että matalan kivun tuntemuksia.

Meditaation vaikutuksen huomattiin jatkuvan myös meditaatioharjoituksen jälkeen, johtaen yleiseen kivuntunteiden lievenemiseen, mikä myös oli merkittävä ero meditaation ja harhautustekniikan välillä.

”Tiesimme jo aiempien tutkimusten perusteella, että pitkäaikaisella meditoinnin harrastamisella on merkittäviä vaikutuksia kivunsietoon, pitkäaikaisten harrastajien aivot vaikuttavat olevan selkeästi muuttuneet, mutta yllättävä tulos oli, että sama vaikutus saatiin aikaan kolmena päivänä tehdyllä 20 minuutin meditoinnilla”, Zaidan sanoo.

”Kun uudelleenkalibroimme koehenkilöiden kipukynnystä, huomasimme että he tuntevat vähemmän kipua kontrolliryhmään verrattuna”, Zeidan huomauttaa. ”Tämä oli täydellinen yllätys, sillä yleinen kivuntunteen aleneminen ei kuulunut työhypoteesiimme.”

”Ensimmäisen kokeen jälkeen olimme niin yllättyneitä, että teimme kaksi koetta lisää. Ajattelimme, ettei kukaan uskoisi meitä, koska tätä ei oltu tehty koskaan aikaisemmin. Kaikki kolme koetta antoivat kuitenkin saman tuloksen.”

Zeidan korostaa että kivuntunteen aleneminen ei tarkoita tuntoaistin häviämistä. Tehdyt kalibroinnit viittasivat pieneen tuntoaistimuksen vähenemiseen sähköärsytyksessä, mutta sähköiskusta johtuva kivun tunne aleni merkittävästi.

”Se oli hyvin outoa. 400-500 milliamppeerin sähköiskuilla koehenkilöiden kädet nytkähtelivät edestakaisin sähkövirran stimuloidessa liikehermoja, ja kuitenkin koehenkilöt vain kysyivät ’A 2?’ (’2’ merkitsi sähköiskua, joka aiheuttaa matalaa kipua). Se oli todella yllättävää” hän sanoo.

Zeidan arvioi että tietoisuusmeditaatio alentaa kivunkokemusta, koska se kouluttaa koehenkilön aivot huomioimaan vain käsillä olevan hetken tuntemuksia, sen sijaan, että he odottaisivat tulevaa kipukokemusta tai piehtaroisivat aikaisemman kivun aiheuttamassa ahdistuksessa.

”Tietoisuusmeditaatio opettaa heille, että häiriöt, tunteet ja tuntemukset ovat vain ohimeneviä, eivätkä ansaitse tulla nimetyiksi tai tuomituiksi, koska kokemisen hetki on jo mennyt ohi” Zeidan arvioi. ”Meditoinnin harjoittelun avulla he pystyvät huomioimaan kivun, kokemaan sen, mutta päästämään siitä irti. He oppivat palauttamaan huomionsa takaisin nykyhetkeen.”

Uudet tutkimustulokset ovat arvokkaita siksi, että työläänä pidetty meditointi onkin paljon helppokäyttöisempi apu kivunhallintaan kuin on oletettu, koska kaikki mitä tarvitaan on lyhyt ja yksinkertainen koulutus. Jopa yksin tehty harjoitus voi vaikuttaa, arvelee Zeidan.

”Hienoa että helpoimman ja yksinkertaisimman keinon päästä meditatiiviseen tilaan huomattiin helpottavan suuresti kivunsietoa. Ihmiset jotka haluavat hyötyä tästä tekniikasta, voivat löytää tarvittavan opetusmateriaalin vaikka internetistä, ilman henkilökohtaista opettajaa” Zeidan sanoo. ”Kaikki mitä tarvitaan, on pieni aivojen käyttö, kivun kokemisen muuttaminen, ja jo se voi olla tarpeeksi vähentämään kivun tuntemista.”

Tutkimuksen tekivät psykologit Fadel Zaidan, Nakia S. Gordon, Junaid Merchant ja Paula Goolkasian.

Lähde.

funny-pictures-cat-is-zen-master