8 uskomusta juurineen

Jotkin taikauskoiset uskomuset pitävät pintansa vielä tänäkin päivänä: tikkaiden ali kävellessä juohtuu jostain kollektiivisen alitajunnan syöveristä mieleen varoitus huonosta onnesta ja optimistisen lausahduksen jälkeen koputetaan maalaamatonta puuta. Harvemmin tulee kuitenkin mietittyä että mikä mahtaa olla uskomusten syntytarina. Paljastan niistä nyt kahdeksan.

Tikapuiden ali käveleminen aiheuttaa huonoa onnea.

Uskomuksen juuret juontuvat muinaiseen egyptiin, jossa kolmiota pidettiin pyhänä symbolina (vrt. pyramidit). Kolmio kuvasi pyhää kolminaisuutta (Osiris, Isis, Horus; isä, äiti, lapsi), ja kolmion rikkominen, esim. sen läpi käveleminen, oli häväistys näitä jumalia kohtaan. Niinpä myös seinän, maan ja tikkaiden muodostaman kolmion läpi kävelemistä katsottiin pahalla.

Kristityt omivat esikristillisten uskontojen käsityksiä omilla jutuillaan väritettyinä, joten uskomus viittasikin pian Jeesuksen ristin kylkeen nojaaviin tikaspuihin. Tikkaista tuli petoksen, ilkeyden ja kuoleman symboli, ja näiden ali käveleminen aiheutti taattua huonoa onnea.

Rikottu peili aiheuttaa seitsemän vuoden huonon onnen.

Muinaiset kreikkalaiset harrastivat nykyään vähemmän tunnettua ennustusmuotoa, jossa käytettiin vettä ja peiliä. Peili upotettiin veteen ja ennustajalle tulleen sairaan henkilön pyydettiin katsomaan peiliin. Jos peilikuva näytti vääristyneeltä, se tiesi kuolemaa.

Myöhemmin Roomalaiset lisäsivät uskomukseen seitsemän vuoden aikarajan. Ensimmäisellä vuosituhannella uskottiin ihmisen terveydentilan muuttuvan seitsemän vuoden sykleissä. Kuolemanuhasta siirryttiin siis ennustamaan seitsenvuotista sairastelua ja huonoa tuuria.

Jos suolaa läikkyy, pitää heittää hyppysellinen vasemman olan yli.

Uskomuksen juuret ulottuvat ainakin noin vuoteen 3 500 ekr., jolloin sumerilaiset keksivät estää suolan kanssa sotkemisesta aiheutuvan huonon onnen heittämällä sitä hyppysellisen olan yli. Uskomus levisi Egyptiin, assyrialaisille ja myöhemmin kreikkalaisille.

Uskomus juontaa suolan suuresta arvostuksesta. Esimerkiksi englanninkielen sana salary (palkka) juontaa latinankielen ilmaisusta “salarium argentum” eli suolaraha. Suola oli siis niin arvossaan, että sitä käytettiin rahan korvikkeena.

Sama elkuperä on todennäköisesti myös suomalaisella tavalla todeta että “ompa suolainen hinta”.

Puun koputtaminen

Puun koputtaminen optimistisen lauseen jälkeen on nykyäänkin yleinen tapa, mutta sen alkuperä on kiistanalainen. Toiset väittävät tavan juontuvan krusifiksin kosketteluun ja toiset sanovat sen olevan pakanallista perua ajoilta jolloin tiedettiin kovan äänen karkottavan pahat henget.

Veikkaisimpa että nykyään tapa on lähinnä sosiaalista viestintää, jonka tarkoitus on kertoa kuulijalle, ettei puhujalla ole sokeaa luottamusta suunnitelmiinsa, vaan ymmärrys myös mahdollisten satunnaistekijöiden vaikutuksista.

Miksi englanninkielisissä maissa aivastaneelle sanotaan aina “bless you”.

Englanninkielisissä maissa on kohteliasta vastata aivastukseen sanonnalla “God bless you”. Muinaishistoriasta lähtien aivastus on yhdistetty hyvään onneen mm. sen tähden, että aivastuksen uskottiin poistavan ihmisestä pahoja henkiä. Kyseinen “bless you”- tapa on kuitenkin peräisin paavi Gregorius I:ltä, joka käski alamaisiaan rukoilemaan sairaiden puolesta (niihin aikoihin Eurooppaa runtelivat ruttoaallot), ja kevytmieliset onnentoivotukset aivastuksen jälkeen tuli vaihtaa sanontaan “God bless you”. Jos henkilö aivasti yksikseen, tuli hänen sanoa “God help me!”

Suomalainen tapa tokaista “terveydeksi” on siis vanhempaa kantaa. Fraasisanakirja kertoo näin: “Terveydeksi on toivotus joka on vanhoista ajoista asti osoitettu aivastavalle. Lat. prosit, olkoon hyödyksi. Aivastusta on pidetty jumalien antamana merkkinä.”

Hevosenkenkä tuo hyvää onnea.

Uskomuksen alkuperä on Kreikassa, jossa raudalla uskottiin olevan pahoja henkiä karkoittava vaikutus. Hevosenkenkä myös muistuttaa kuunsirppiä, joka oli muinaisten kreikkalaisten hedelmällisyyden ja hyvän onnen symboli.

Kristilliseen perinteeseen hevosenkenkä mukautui noitavainojen aikaan. Noitien uskottiin pelkäävän hevosia, ja oven viereen naulatun hevosenkengän toivottiin säikäyttävän sisään pyrkivät noidat tiehensä.

Musta kissa tien yli = huono onni

Muinaisessa Egyptissä kissoja pidettiin arvossaan, ja mustan kissan näkeminen oli hyvä merkki. Myös 1600-luvun euroopassa mustaa kissaa pidettiin onnea tuovana otuksena, esimerkiksi Englannin kuningas Kaarle ensimmäinen piti lemmikkinään mustaa kissaa. Kissan kuoltua kuningas voivotteli onnenkalun menettämistä, ja seuraavana päivänä hänet vangittiin.

Uskomus mustasta kissasta huonoa onnea tuovana enteenä levisi keskiajalla, jolloin mustaa kissaa pidettiin noidan apulaisena, tai jopa eläimeksi naamioituneena noitana. Tien ylittävä musta kissa merkitsi Paholaisen läsnäoloa.

Huonon onnen numero 13

Luvun 13 pelko on yllättäen lähtöisin skandinaavisesta mytologiasta. Tunnetussa tarussa 12 aasaa pitivät kemujaan, kunnes valheiden jumala Loki päätti tulla kuokkimaan. Tästä seurannut tappelu päättyi onnettomasti Balderin kuolemaan. Jotteivat kertomuksen ikävät tapahtumat toistuisi, skandinaavit välttivät 13 hengen kokoontumisia. Sittemmin uskomus laajeni koskemaan yleisesti lukua 13 ja levisi muualle Eurooppaan.

Kristillinen muoto uskomukselle saatiin 13 opetuslapsesta, joista Juudas ilmiantoi Jeesuksen.

Lähde.