loka 182016
 

Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon. He ovat meidän lunastajamme.
–Jouko Turkka

Tajunta Media oli omalta osaltaan mukana mielenkiintoisessa Viinapiru-lyhytelokuvahankkeessa, jossa kuvattiin joensuulaisia alkoholisteja.

”Viinapiru rakastaa lapsiaan vilpittömästi. Hän antaa puuhaa ja yksinkertaisen ratkaisun kaikkiin elämäntilanteisiin: juomisen”, kuvailee elokuvan päähenkilöä ohjaaja Markku Kuronen. 

”Juniorikasvatus aloitetaan varhaisessa vaiheessa, johdatellen sen kriittisen rajan yli, jonka jälkeen ei enää välitetä. Siinä vaiheessa kun vuorokauden tärkein hetki on aamulla kello yhdeksän, kidutaan jo korkissa kiinni: ”Vielä otan tämän ja sitten katkolle”, loputtomiin. Ryyppäämisen stigma ja synti valuvat johtokuntien tissuttelijoista lähtien kaikkien ekososiaaliluokkien läpi alas puistoihin ja kanavanvarsien kansan niskaan.”

Elokuvan työryhmään osallistui parhaimmillaan toistakymmentä alan asiantuntijaa Joensuun Vapaudenpuistosta ja kanavanrannoilta. Ajatuksena oli purkaa kivenkova 24/7 juomisen rutiini tarinaksi sen sijaan, että kysyttäisiin miksi juot, miten paljon ja kuinka kauan? Elokuvassa esiintyvät jäljelle jäänyt innokkain ja aktiivisin ydinryhmä.

Viinapiru tehtiin Viinapiru – Paras kaveri -hankkeen tiimoilla kesällä 2016. Hankkeen tukijoina ovat mm. Soroppi ry, ESR ja Kake-hanke.

loka 032016
 

the-lay-of-the-last-minstrel

Vuonna 2014 Japanissa tehty laajamittainen, syöpäpotilaiden saattohoidon laatua koskeva kyselytutkimus (linkki) on paljastanut kiinnostavaa dataa kuolinvuoteella koetuista ilmiöistä: jopa 21 % kuolevista raportoi saaneensa vieraita rajan takaa tai visioita kuolemanjälkeisestä elämästä.

Kyselyn 2221 vastauksesta 463:ssa oli kerrottu kuolevan kokeneen ns. omukaen (käännettynä kutakuinkin joku, joka tulee vierailemaan kuolevan luona saattaakseen häntä matkalla tuonpuoleiseen), jonka tutkijat määrittivät tarkoittavan edesmenneitä henkilöitä tai tuonpuoleista elämää koskevia näkyjä. 351 tapauksessa omaiset raportoivat kuolevan potilaan kertoneen omukaesta, kun taas 113 tapauksessa todettiin, että vaikka potilas ei suoranaisesti puhunut kokemuksesta, perheenjäsenet huomasivat potilaan käytöksestä, että tämä koki jotain epätavallista. Niistä omaisista, jotka eivät raportoineet kuolinvuodekokemuksia, 1392 kielsivät ilmiöitä tapahtuneet ja 365 eivät olleet varmoja.

Raportoiduista näyistä 87 % koski aiemmin kuolleita henkilöitä, useimmiten potilaan vanhempia. 54 % raportoi kuolemanjälkeisen elämää koskevista kokemuksista. Näkyjä oli selvästi useammin vanhemmilla potilailla ja useammin naisilla kuin miehillä. Myös uskonnollinen aktiivisuus ja usko kuolemattoman sielun olemassaoloon lisäsi omukaen todennäköisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten käsityksiä siitä, että kuolinvuodekokemukset eivät välttämättä ole negatiivisia ja jotkut pitävät niitä kuolinprosessiin liittyvinä transpersoonallisina ilmiöinä eivätkä ainoastaan hallusinaatioina.

Tutkijat korostavat myös, että hoitohenkilökunnan ei tulisi automaattisesti pitää kuolinvuodekokemuksia epätavallisina ja hoitoa vaativina oireina, vaan jokaiseen tapaukseen tulisi suhtautua yksilöllisesti.

Tutkimus vahvistaa myös aiempia havaintoja siitä, että useimmiten kuolinvuodekokemuksissa kohdataan jo edesmenneitä ihmisiä uskonnollisten hahmojen sijaan. Potilaat tai heidän omaisensa eivät myöskään mielellään kerro kokemuksista terveydenhuollon henkilöstölle.

Lähde.

syys 272016
 

14733423296_7b8c355fd1_k

13. syyskuuta 2002 kaksi miestä ryösti ja pahoinpiteli karaokebaarin edustalla 31-vuotiaan washingtonilaisen huonekalukauppiaan Jason Padgettin. Hän selvisi mukiloinnista hengissä, mutta menetti tajuntansa ja sai vakavan aivotärähdyksen. Pian tapahtuman jälkeen, hän huomasi, että hänen näkönsä oli muuttunut. Hän huomasi myös, että hänelle oli kehittänyt merkittäviä matemaattisia kykyjä.

Padgett alkoi nähdä kuvioita kaikkialla ympärillään, ja hän alkoi piirrellä monimutkaisia ​​geometrisiä muotoja, ristikoita ja fraktaaleja. ”Näen hahmoja ja kulmia kaikkialla”, Padgett kertoo. ”Se on todella kaunista.”

Padgettin kohdalla on kyse hankitusta savantismista, tilasta, jossa aivovaurio on jollain tapaa tuonut esiin epätavallisia psykologisia kykyjä. Tähän mennessä on todettu vain alle 100 vastaavaa tapausta, mutta niiden olemassaolo on saanut jotkut tutkijat uskomaan, että meissä kaikissa asustaa piileskelevä nero – sekä etsimään tapoja, joilla tämä piilevä potentiaali voitaisiin tuoda esiin.

Savantismin syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Tony Cicoria, newyorkilainen ortopedi, löysi intohimon pianon soittoon sen jälkeen, kun häneen iski salama. Tommy McHugh alkoi maalata ja kirjoittaa runoja aivohalvauksen jälkeen. Toisaalta taas Kalifornian yliopiston tutkijat ovat huomanneet visuaalisen luovuuden ja taiteellisen lahjakkuuden lisääntyvän joillakin frontotemporaalidementiasta kärsivillä potilailla.

Yli 50 vuotta savanteja tutkinut psykiatri Darold Treffert selittää ilmiötä aivojen neuroplastisuudella, eli aivojen kyvyllä mukautua vammoihin: ”Loukkaantumisen jälkeen aivot ottavat käyttöön vahingoittamatonta aivokuorta ja ehjälle alueelle ohjautuvan uudelleenjohdotuksen ansiosta vapautuu lepotilassa ollutta potentiaalia. Tämä kompensoiva mekanismi ottaa käyttöön lepotilassa olleita alueita tai ”varastaa” alueita uudenlaiseen käyttöön.”

Erilaisista aivovaurioista ja savantismin muodoista huolimatta aivokuvat ovat osoittaneet, että useimmat ihmiset, joille savantismi on puhjennut, ovat kärsineet vasemman temporaalilohkon etuosan vammoista. Nämä havainnot ovat johtaneet Treffertin kumppaneineen spekuloimaan, että savantismin kaltaisia ​​kykyjä voitaisiin aiheuttaa keinotekoisesti lamauttamalla tilapäisesti tämän aivoalueen toiminta.

Allan Snyder, Sydneyn Centre for the Mind -laitoksen johtaja, on testannut tätä hypoteesia. Eräässä pienessä, vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa Snyder ja hänen kollegansa toteavat, että estämällä frontotemporaalilohkon toimintaa magneettipulssien avulla, saadaan joidenkin koehenkilöiden kohdalla aikaan pieniä parannuksia taiteellisissa kyvyissä ja oikolukutaidoissa (pdf). Tämän jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että sama käsittely voi aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​matemaattisia taitoja (pdf), parantaen merkittävästi koehenkilöiden kykyä arvioida tietokoneen ruudulla esitettyjen kohteiden lukumääriä, sekä vähentäen valemuistojen ilmaantumista.

Snyderin mukaan savanteilla on vasemman frontotemporaaliohkon heikentyneen ärsykkeiden suodatuskyvyn ansiosta pääsy aisti-informaatioon, joka ei yleensä päädy tietoiseen mieleen. Tämä voisi selittää, miksi autistiset savantit usein keskittyvät yksityiskohtiin suurempien kokonaisuuksien sijaan, ja miksi aivovauriot ja kokeellinen vasemman temporaalilohkon toiminnan vaimentaminen voivat aiheuttaa savantismin kaltaisia ​​ominaisuuksia.

Aivojen magneettinen stimulointi on vain yksi tapa tuoda esiin näitä piileviä potentiaaleja. ”Toinen tapa on tehdä se kemiallisesti”, Treffert jatkaa. ”Tiedämme, että amfetamiineilla on hyödyllisiä vaikutuksia lyhyen aikavälin muistiin, mutta ongelmana on, että ne ovat erittäin addiktiivisia. Myös psykedeelit vapauttavat kaikenlaisia ​​asioita – jotkut niistä asioista ovat hyviä, jotkut eivät erityisen hyviä.”

Treffert myöntää, että tämä ajatus on altis väärinkäytöille. Viime vuosina Ritalinin kaltaisten kognitiivisten stimulanttien käyttö on kasvanut merkittävästi. Myös kotikäyttöisten aivostimulaattoreiden määrä on lisääntynyt, vaikka on yhä epäselvää, onko laitteilla testiolosuhteiden ulkopuolella minkäänlaisia vaikutuksia ja mitkä ovat laitteiden pitkän ajanjakson riskit.

”Uskon meissä kaikissa olevan piilevää potentiaalia, jota saatamme pystyä hyödyntämään jollakin tavalla”, Treffert sanoo. ”Mutta useimmat eivät yllä nerojen tasolla. Saatamme löytää muutamia poikkeusyksilöitä, mutta meistä kaikista ei tule pikku-Rembrandteja tai Picassoja, joten on olemassa suuri valheellisen toivon riski, ja se on asia, josta on syytä olla tietoinen.”

Lähde.