touko 112017
 

”Jokainen näkyvä asia maailmassa on asetettu enkelin alaisuuteen.”
Augustinus

Vuonna 2002 brittiläinen Sunday Telegraph –lehti kertoi Vatikaanin kieltäneen sellaisten enkelien ylistämisen, jotka eivät esiinny raamatun auktorisoiduissa kirjoituksissa. Tämä kielto annettiin vastauksena uhkaan, joka oli syntynyt tiettyjen New Age –ryhmien ryhdyttyä värväämään jäseniä roomalaiskatolisen kirkon sisältä. Rukoukset tultaisiin sallimaan ainoastaan raamatussa mainituille enkeleille Mikaelille, Gabrielille ja Rafaelille. Apokryfisen Eenokin kirjan mukaan nämä kolme olivat vastuussa Jumalan lakia vastaan nousseiden, Vartijoiksi (Watchers) kutsuttavien langenneiden enkelien vangitsemisesta. Uutisen mukaan kirkko oli aikoinaan jättänyt kyseisen, patriarkka Eenokin nimiin laitetun kirjan pois virallisesta kaanonista, koska siinä kerrotaan näistä langenneista enkeleistä ja niiden toimista maailmassa.

Keitä nämä Vartijat olivat ja miksi varhainen kirkko ja nykyajan Vatikaani ovat olleet niistä niin huolissaan? Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:1-4) sanotaan: ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.” Jumalien poikien, ”Ben Eloha”, on perinteisesti katsottu olleen joidenkin satojen suuruinen joukko ja laskeutuneen maan päälle Hermonvuorelle. Tämä oli erityisen pyhä paikka kanaanilaisille ja heidän maansa vallanneille heprealaisille. Aikojen saatossa sen rinteille on rakennettu temppeleitä niin Baalille, Zeukselle, Heliokselle, Panille kuin Astartellekin.

Nämä langenneet enkelit tunnettiin Vartijoiden lisäksi nimillä ”Grigori” ja ”Irin”. Juutalaisessa mytologiassa ne olivat alun perin ylhäisten enkelien ryhmä, jotka asuivat Jumalan kanssa korkeimmassa taivaassa ja muistuttivat ulkomuodoltaan ihmistä. Nimitys ”Vartija” tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, joka vahtii, joka on hereillä tai joka ei nuku. Tämä nimitys heijastaa sitä ainutlaatuista suhdetta, joka Vartijoilla on ollut ihmiskuntaan aikojen alusta asti. Esoteerisessa, luciferisessa traditiossa ne olivat erityinen, enkeliolentojen eliittiryhmä, jonka Jumala loi ensimmäisten ihmisten maallisiksi paimeniksi. Niiden tehtävänä oli havainnoida ja vahtia ihmiskunnan kehittymistä ja raportoida siitä, ja ne olivat sitoutuneita jumalalliseen sääntöön olla puuttumatta ihmiskunnan evoluutioon. Valitettavasti ne päättivät kuitenkin rikkoa tätä sääntöä ja toimia Jumalaa vastaan, alkaen ihmisten opettajiksi epäonnisin seurauksin niin ihmiskunnalle kuin niille itselleenkin.

Suurin osa Vartijoita koskevasta tiedosta on peräisin apokryfisestä Eenokin kirjasta. Vanhassa testamentissa profeetta Eenok (tai Henok) on mystinen hahmo, ja hänen nimensä tulee heprean sanasta ”hanok”, mikä tarkoittaa opettajaa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (4:16-23) hänen sanotaan olleen ”ensimmäisen murhaajan” Kainin poika, ja hänen isänsä rakentama ensimmäinen kaupunki nimettiin hänen mukaansa. Myöhemmin luvussa 5 – ja useita sukupolvia myöhemmin – Eenok nimetään Jeredin pojaksi, ja hänen elinaikanaan Vartijoiden sanotaan joko laskeutuneen maan päälle tai inkarnoituneen ihmisruumiisiin. Apokryfisessä Riemuvuosien kirjassa, jonka Herran enkelin sanotaan sanelleen Moosekselle Siinainvuorella yhdessä Kymmenen käskyn kanssa, kerrotaan Eenokin olleen ensimmäisiä maan päälle syntyneitä ihmisiä, jotka oppivat kirjoitustaitoa, tietoa ja viisautta. Hänen kerrotaan kirjoittaneen kirjaksi tähtiradan merkit kuukausien mukaan, jotta ihmiskunta tuntisi planeettojen ja tähtimerkkien vaikutukset suhteessa eri vuodenaikoihin. Tämä viittaa Eenokin saaneen tämän tiedon maapallon ulkopuolisilta enkeliolennoilta eli Vartijoilta, ja häntä voidaan siten pitää eräänlaisena kulttuurinluojana.

Langenneet enkelit ihmiskunnan opettajina

Kun kaksisataa ”langennutta enkeliä” laskeutui Hermonvuorelle, ne olivat niin vaikuttuneita ihmisnaisten kauneudesta, että käyttivät materiaalisia kehojaan seksiin näiden kanssa. Tämä herätti Jumalan vihan, ja raamatun mukaan tämän ristisiittoisuuden seurauksena syntyi jälkeläisiä, jotka olivat puoliksi enkeleitä ja puoliksi ihmisiä. Näitä jälkeläisiä kutsuttiin myös nimellä ”Nefelim” tai ”Nephilim”, ja niitä pidettiin aikoinaan maapalloa asuttaneena jättiläisrotuna. Langenneet enkelit opettivat vaimoilleen ja lapsilleen uusia teknologisia taitoja, maagisia kykyjä ja okkulttista viisautta. Tämä viittaa siihen, että erilaiset psyykkiset kyvyt ja maagiset voimat ovat siirtyneet alkujaan perintönä näiltä enkeleiltä varhaisille ihmisille. Luciferisessa perinteessä nämä kyvyt tunnetaan vertauskuvallisilla termeillä ”noitaveri” tai ”haltiaveri”, viitaten noitien ja velhojen geneettiseen verenperintöön.

Eenokin kirjassa kerrotaan näiden langenneiden enkelien johtajan nimen olleen Azazel, ja hänet yhdistetään usein Luciferiin (Valontuoja) ja Lumieliin (Jumalan Valo). Hän opetti ihmisiä takomaan miekkoja ja tekemään kilpiä ja rintapanssareita. Lisäksi hän opetti metallurgiaa ja eri metallien louhimista maan sisältä. Naisia hän opetti valmistamaan sormuksia, kaulakoruja ja rannerenkaita arvokkaista kivistä ja metalleista. Lisäksi hän opetti silmäluomien koristamista hiilellä ja kosmetiikan käyttämistä miesten viettelemiseksi. Näistä taidoista seurasi Eenokin mukaan paljon jumalattomuutta ihmisten eksyessä harhaan ja alkaessa harjoittaa haureutta. Tästä syystä varhainen kirkko tuomitsi kaulakorujen ja rannerenkaiden käyttämisen. Paavalin mukaan naisten tulisi peittää hiuksensa synagogassa, ja tämä pohjautuu siihen, että langenneiden enkelien ajateltiin tuntevan vetoa pitkähiuksisiin naisiin. Naisten pään peittäminen on edelleen tapa sekä roomalaiskatolisen kirkon että islaminuskon keskuudessa.

Eenokin mukaan Shemyaza niminen enkeli opetti ihmisille juurien leikkaamista ja lumoamisen maagista taitoa, kun taas enkeli Armaros opetti lumousten kumoamista, Baraqijal astrologiaa, Kokabiel astronomiaa, Chazaqiel säätilan ennustamista, Shamsiel auringon mysteereitä, Sariel kuun syklien hyödyntämistä viljelyssä, Penemuel luku- ja kirjoitustaitoa ja Kashdejan lääketiedettä ja erilaisia parannustaitoja. Näiden opetustaitoja koskevien kuvausten perusteella on selvää, että Vartijat olivat kulttuurinluojia ja ihmissivilisaation perustajia. Sen vuoksi on outoa, että varhaisessa juutalaiskristillisyydessä niiden tulkittiin olevan pahoja ihmiskunnan turmelijoita.

Joitakin piilotettuja vihjeitä näiden ”jumalten poikien” alkuperäisestä, korkeasta asemasta voidaan saada enkelilegendojen muinaisista aikakirjoista. Esimerkiksi Kokabielia kuvaillaan suureksi, tähtiä hallitsevaksi enkeliruhtinaaksi. Sibyllan oraakkelissa Araqiel on yksi langenneista enkeleistä, joka johdattaa kuolleiden sielut tuomiolle tuonpuoleiseen. Shamsielia, joka on mahdollisesti alkujaan babylonialainen auringonjumala, kutsutaan ”paratiisin ruhtinaaksi” koska hän oli yksi Edenin portteja vartioivista enkeleistä. Tässä roolissaan hän vei Mooseksen katsomaan taivaallista puutarhaa ja vartioi kuningas Daavidin ja hänen poikansa Salomonin aarteita. Tällä viitataan todennäköisemmin henkisiin aarteisiin kuin kultaan ja jalokiviin. Juutalaisessa Zoharissa hänet nimetään arkkienkeli Urielin lipunkantajaksi ja joukkojen johtajaksi. Sariel oli enkeli, joka yhdistettiin maan hedelmällisyyteen ja pohjoisen pallonpuoliskon kevätpäiväntasaukseen maaliskuussa. Hän hallitsi oinaan tähtimerkkiä, ja häntä kutsuttiin apuun pahan silmän voimia vastaan.

Azazel – Lucifer – Lumiel

Kuten mainittiin, Vartijoiden johtaja Azazel samaistettiin Luciferiin ja Lumieliin. Koraanissa kerrotaan, kuinka Lucifer-Lumiel (Iblis) alkoi kapinoida Jumalaa vastaan, kun tämän käskettiin kumartaa savesta tehtyä ”maan ihmistä” Aatamia. Hän joutui taisteluun arkkienkeli Mikaelin kanssa, minkä seurauksena Lumiel heitettiin taivaasta maahan yhdessä muiden kapinoivien enkelien kanssa. Täällä hänestä tuli ”maailman ruhtinas” jonka kristillinen mytologia virheellisesti rinnastaa pahaan Saatanaan. Esoteerisessa luciferisessa perinteessä Lumielia ei kuitenkaan pidetä pahana ja saatanallisena hahmona, joka väijyy ihmiskuntaa saattaakseen sen kiusaukseen. Hän on Jumalan enkeli, joka kapinoi staattista ja vakiintunutta, kosmista järjestystä vastaan saattaen muutoksen ja evoluution voimat liikkeeseen.

On mahdollista, että Lumiel on saanut alkunsa kanaanilaisena Shaharina, aamutähden jumaluutena. Tällä oli kaksoissisar nimeltä Shalem, jota Venus myös symboloi, mutta iltatähtenä. Nämä jumalalliset valon ja pimeyden kaksoset esittivät auringon valon tulemista esiin pimeydestä aamulla ja paluusta sinne iltahämärissä. Ne olivat Asherah –jumalattaren lapsia, ja on olemassa arkeologisia todisteita, että heprealaiset palvoivat häntä heimojumalansa Jahven rinnalla asetuttuaan Kanaaninmaahan. Vanhassa testamentissa on useita viittauksia Asherahin palvontaan ”taivaan kuningattarena” monoteistisiksi väitettyjen heprealaisten keskuudessa. Tämä palvonta tapahtui kukkuloilla sijainneissa salaisissa lehdoissa, joissa kakkuja ja suitsuketta uhrattiin jumalattarelle. Kanaanilaisessa mytologiassa aamutähden jumala Shahar syöstiin alas taivaasta salamana tämän kiellettyä korkeimman jumaluuden Elin. Tässä jumalallisen falloksen muodossa hän myös hedelmöitti äitimaan.

Azazelin esitetään olevan metalliseppä ja tulta hallitseva maagikko. Häntä on myös verrattu raamatun ensimmäiseen seppään Tubal-Kainiin, joka oli puoliksi enkelin ja puoliksi ihmisen, ensimmäisen murhaajan Kainin, jälkeläinen. Nimenä Azazelin on tulkittu tarkoittavan ”voiton jumalaa” tai ”jumalan voimaa”, ”vahvaa jumalaa” tai ”jumalan vuohta”. Apokryfisessä Abrahamin ilmestyksessä häntä kutsutaan ”pakanoiden herraksi” viitaten siihen, että hän on ollut alkujaan pakanallinen jumaluus. Häntä on lisäksi pidetty Eedenin paratiisimyytin käärmeenä, joka vietteli ”kaiken elävän äidin” Eevan.  Kahdeksannelta vuosisadalta peräisin olevassa, Urm al-Khibab –nimisessä persialaisessa tekstissä Azazelin kerrotaan kieltäytyneen hyväksymästä Aatamin ylivertaisuutta enkeleihin verrattuna. Tämän seurauksena Allah karkotti hänet taivaasta maan päälle yhdessä muiden kapinaan ryhtyneiden enkelien kanssa. Yleisemmin islamin piirissä Azazel tunnetaan kuoleman enkelinä, joka toimii sielujen oppaana kuoleman jälkeen.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa (16:8-10) ja Kuolleenmeren kääröissä kerrotaan erikoisesta heprealaisesta rituaalista, jossa Azazelin nimi yhdistetään ”syntipukkiin” joka ottaa kantaakseen yhteisön synnit. Kerrotaan, että ylipappi Aaron otti laumasta kaksi vuohta ja heitti arpaa siitä, kummasta tulisi uhrattava syntipukki. Kuolleenmeren kääröjen mukaan ylipappi tunnusti kaikki Israelin lasten epäpuhtaudet vuohelle. Tämän symbolisen teon kautta hän siirsi kaiken syyllisyydentunnon tälle onnettomalle eläimelle. Sen jälkeen vuohi joko ajettiin autiomaahan tai heitettiin alas jyrkänteeltä. Tämä ikivanha ja arkkityyppinen käsite ihmisten syntien puolesta uhrattavasta syntipukista esiintyy useita kertoja raamatullisissa myyteissä. Se voidaan nähdä kertomuksessa Kainista, joka karkotetaan erämaahan ”Eedenistä itään” ja merkitään Jumalan toimesta sen jälkeen, kun hän on surmannut veljensä Abelin. Eräässä juutalaisessa kertomuksessa myös viisas kuningas Salomon ajetaan ulos Jerusalemista elämään kerjäläisenä erämaassa hänen ”huorattuaan ulkomaalaisten jumalien kanssa”.

Elettyään Egyptin orjuudessa Mooses ja israelilaiset pakotetaan vaeltamaan neljäkymmentä vuotta erämaassa ennen kuin heidän annetaan saapua Luvattuun maahan. Muinaisen Egyptin mytologiassa synkkä Set-jumala esitetään aavikolla asuvana jumaljoukon hylkiönä, ja erottuaan Aatamista tämän ensimmäinen vaimo Lilith pakeni erämaahan pois ihmisasutuksesta. Uudessa testamentissa Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää ja yötä. Häntä ei hyväksytty opettajan rooliin hänen kotikaupungissaan Nasaretissa, ja hänen oma kansansa torjui hänen messiaan asemansa. Ristiinnaulitsemisen myötä hän otti syntipukin symbolisen roolin, minkä mukaisesti hän kuoli ihmisten syntien puolesta.

On mahdollista, että Azazel-syntipukkiin liittyvä rituaali on ollut osa syyspäiväntasaukseen liittyvää sadonkorjuuriittiä Syyrian alueella, ja että heprealaiset omaksuivat sen heettiläisiltä tai kanaanilaisilta. Alun perin rituaalissa käytettävä vuohi on valittu ennustusmenetelmiä käyttäen, minkä jälkeen se on uhrattu aavikolla asuvan demonin lepyttämiseksi. Myöhemmin uhraus tehtiin Jahvelle jotta tämä antaisi seuraajiensa synnit anteeksi. Azazelin uskottiin liikkuvan karvaisia vuohipukkeja muistuttavien, se’irim -demonien kanssa, joiden ajateltiin Vartijoiden tapaan himoinneen ihmisnaisia. Ei voi olla täysin sattumaa, että kirkko alkoi esittää Paholaisen juuri karvaisena, puoliksi ihmismäisenä ja puoliksi vuohena, joka suurta fallostaan käyttäen harrasti seksiä naispuolisten palvelijoidensa kanssa noitasapateissa.

Nykyajan luciferismissa nähdään Shemyazan olevan joko Lumielin lähettiläs tai tämän inkarnaatio. Hän ei rakastunut ainoastaan ihmisnaisiin, vaan myös babylonialaiseen sodan ja rakkauden jumalattareen Ishtariin. Ishtar lupasi antaa itsensä tälle, mikäli tämä vastineena paljastaisi Jumalan salaisen nimen. Nimen saatuaan Ishtar käytti tätä salaista tietoa noustakseen tähtiin, missä hän edelleen hallitsee Plejadien eli Seitsemän Sisaren tähtikuviota. Muiden Vartijoiden jouduttua Jumalan rankaisemaksi, Shemyaza osoitti katumusta teostaan ja tuomitsi itse itsensä ripustettavaksi roikkumaan ylösalaisin Orionin tähtikuvioon, johon hänet toisinaan luciferisessa traditiossa samaistetaan. Kabbalistisessa perinteessä ensimmäisen sepän Tubal-Kainin sisar Naamah vietteli Azazelin, ja hänet yhdistetään sen vuoksi Ishtariin.

Rotu ihmisten ja jumalten välissä

Kuten nähtiin, ihmisnaisten ja Vartijoiden väliset suhteet johtivat juutalaiskristillisen myytin mukaan sotaisien ja verenhimoisten, Nephilimeiksi kutsuttavien jättiläisten syntymiseen. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:4) niitä kutsutaan vähemmän dramaattisesti ”muinaisajan kuuluisiksi sankareiksi”. Jumala ruokki niitä aluksi mannalla, mutta se ei kelvannut niille, ja ne alkoivat syödä ensin eläimiä ja sen jälkeen ihmisiä. Voidaan spekuloida teorialla, jonka mukaan tämä tarina perustuu Lähi-idän paimenkansojen ruokatottumuksiin, sillä ne olivat kyltymättömiä lihansyöjiä. Kainin ja Abelin tapauksessa veljesmurhaan johtanut kiista sai alkunsa Jahvelle tarjottujen uhrausten luonteesta. Abel, joka oli paimen, tarjosi laumansa esikoisia, kun taas maanviljelijä Kain uhrasi maan hedelmiä. Abelin tarjoama, poltettu uhriliha miellytti Jahvea, mutta tämän veljen tarjoamat vihannekset, viljat ja hedelmät se torjui. Puhtaasti materialistiselta kannalta katsottuna kertomus saattaa edustaa paimentolaisten ja varhaisten maanviljelysyhteisöjen välistä valtataistelua Lähi-idän alueella.

Ajatus puolijumalallisista sankareista on saanut alkunsa muinaisesta myytistä jumalten ja kuolevaisten välisistä liitoista. Runoilija ja kirjailija Pindor (518-438 EAA) kuvaili näitä sankareita ”roduksi ihmisten ja jumalten välissä”. Kuolleenmeren kääröissä kammottavia, ihmisiä syöviä Nephilimejä pidetään itse asiassa salaisen tiedon haltioina, jotka ”tunsivat kaikki luonnon ja tieteiden mysteerit”. Lisäksi annetaan vihjauksia niiden opettamista siitostekniikoista, mikä viittaa niiden opettaneen ihmisille eläinten kasvatukseen ja kesyttämiseen liittyviä asioita. Tämän lisäksi jotkut lähteet viittaavat siihen, että eläinlajien välinen ristisiittäminen johti aikoinaan jonkinlaisten hirviöiden syntymiseen. Modernista teosofisesta okkultismista löytyy legenda, jonka mukaan Atlantis-mantereella eläneet tieteilijät jalostivat orjaroduksi olentoja, jotka olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi eläimiä. Omana aikanamme tieteilijät tekevät geenitutkimusta ja ovat kehittäneet menetelmiä eläinten kloonaamiseksi. Huhutaan, että Kiinassa on jo kokeiltu ihmisen ja eläimen geenien yhdistämistä. Legendan mukaan nämä luonnottomat kokeilut aiheuttivat Atlantiksen tuhoutumiseen johtaneen katastrofin. Tällä tarinalla on yhteys Nephilimien ja varhaisten ihmisten tuhoutumiseen raamatullisessa tulvassa. Jälkiä tästä myytistä löytyy muinaisten ihmisten mytologioista ympäri maailmaa ja erityisesti Lähi-idän alueella. Jotkut ovat sitä mieltä, että koko tarina Nooasta ja vedenpaisumuksesta on saanut alkunsa babylonialaisista ja sumerilaisista myyteistä.

Jääkauden päättyminen

Vaikuttaa siltä, että noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua tapahtui kulttuurinen mullistus, joka muutti varhaisen ihmiskunnan elämän. Jääkauden lopulla alkoi Lähi-idässä esiintyä ensimmäisiä merkkejä maanviljelystä, ja yhteisöt alkoivat siirtyä metsästäjä-keräilijäkulttuurista aloilleen asettuneiksi viljely-yhteisöiksi. Tämä tarkoitti sivilisaation alkamista tuolla alueella. Niinkin varhain kuin 9500 EAA viljeltiin nykyisen Kurdistanin alueella ohraa ja vehnää ja kasvatettiin kauraa, herneitä ja linssejä. Samaan aikaan kesytettiin koiria, vuohia ja lampaita kotieläimiksi. Tuhannen vuoden sisällä tästä eteenpäin oli kuparin ja lyijyn sulatus aloitettu nykyisen Turkin alueella, ja tutkijoiden mukaan myös tämä taito oli saanut alkunsa Kurdistanin alueella, yhdessä savenvalamisen ja kutomisen kanssa. Muinaisen Kurdistanin alueen kulttuuri oli myös ensimmäinen kirjoitusmerkkien kehittäjä ja yksi ensimmäisistä kirjoitustaitoon siirtyneistä kulttuureista Lähi-idässä.

Kurdit pitävät edelleen itseään ”djinnien (henkien) lasten” jälkeläisinä, jotka saivat alkunsa ihmisten ja djinnien yhtymisestä. Joissakin Kurdistanin osissa, etenkin riikinkukkojumalaa palvovien jesidien keskuudessa on löydettävissä pitkiä, vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Vaikka antropologit katsovat heidän olevan eurooppalaista alkuperää, kuuluu kurdien kansanuskomuksiin näkemys, jonka mukaan nämä ovat djinnien lasten jälkeläisiä, ja ovat luoneet varhaisen ihmiskunnan sivilisaation. Yleisesti ottaen koko muinaista Lähi-itää pidetään sivilisaation kehtona ja ensimmäiset kaupunkivaltiot muodostuivat kaksoisvirranmaan alueelle. Alueen syntyperäiset kansat, sumerilaiset ja akkadialaiset kehittivät ensimmäisen kirjoitetun kielen, tutkivat tähtitiedettä ja perustivat kirjastoja. Babylonialaiset ja assyrialaiset seurasivat heitä, ja kaikkien näiden kansojen mytologioista löytyy kertomuksia siitä, kuinka jumalat laskeutuivat maan päälle ja opettivat ihmisille sivistyksen taitoja.

Eenokin kirjassa kerrotaan, kuinka Jahve nähtyään Vartijoiden aiheuttaman kaaoksen, moraalittomuuden ja turmeltumisen, päätti lähettää enkelinsä Mikaelin, Rafaelin, Gabrielin ja Urielin puuttumaan tilanteeseen. Hän käski Rafaelia sitomaan Azazelin kädet ja jalat ja heittämään tämän erämaan kuiluun. Gabriel sai tehtäväkseen tuhota Vartijoiden äpärälapset, ja Mikael taas lähetettiin vangitsemaan Shemyaza maan syvyyksiin tuomiopäivän koittamiseen asti. Kuten sanottua, tämä langennut enkeli katui tekoaan ja tuomitsi itsensä kosmiseen maanpakoon tähtien keskelle. Riemuvuosien kirjassa kerrotaan, kuinka arkkienkelit sitoivat Vartijat maan syvyyksiin, ja juutalaisessa perinteessä heidät kerrotaan vangitun mystiseen ”toiseen taivaaseen”. Lisäksi kuitenkin kerrotaan, että osalle näistä ”suurista sotureista” on varattu erityinen paikka ”Sheolista” eli juutalaisten tuonpuoleisesta. Siellä niiden sanotaan makaavan uljaina paikallaan kilpensä ja keihäänsä kanssa.

Christian O’Brien on esittänyt, että saattaa olla olemassa yhteys raamatullisten Vartijoiden ja myyttisen, puolijumalallisen Tuatha De Danann –kansan kanssa. Tämä muinainen, Danann lapset –kansa oli maagikkojen rotu, joka oli laskeutunut maan päälle Taran kukkulalle Irlannissa. Kristinuskon saapumisen myötä tämä kansa karkotettiin onttojen vuorien sisään ja niistä tuli sidhejä, ”hohtavia”, eli irlantilaisten kansantarujen keijuja ja menninkäisiä. Irlannin maaseutuväestön keskuudessa on aina elänyt usko, että nämä haltiat olivat alkujaan langenneita enkeleitä, jotka olivat liittoutuneet Luciferin kanssa taivaassa käydyssä taistelussa.

Tässä artikkelissa on toistuvasti viitattu Vartijoihin enkelimäisinä olentoina, jotka inkarnoituivat fyysisiin kehoihin harjoittaakseen seksiä ihmisnaisten kanssa. Viime aikoina on kuitenkin ilmestynyt spekulatiivista kirjallisuutta, jonka mukaan ne olisivatkin olleet maallista alkuperää. Sellaiset kirjailijat, kuten Andrew Collins, Graham Hancock ja Ian Lawson ovat esittäneet, että raamatullinen myytti Vartijoista perustuu todellisuudessa muistikuviin vanhemmasta, kadonneeseen sivilisaatioon kuuluneesta yli-ihmisrodusta, joka välitti oppimansa teknologian vähemmän kehittyneille ihmisille. Lawson on esittänyt tämän rodun muodostuneen henkisesti pitkälle kehittyneistä sieluista, jotka inkarnoituivat maan päälle auttaakseen ihmiskuntaa, mutta jotka ihmiskunta samalla turmeli. Lisäksi Collins on aloittanut projektin tämän teorian maagisten näkökulmien tutkimiseksi.

Langenneiden enkelien myytin symboliikka

Mikä esoteerinen merkitys on langenneita enkeleitä, Luciferin taivaasta karkottamista ja ihmisen lankeamista koskevan myytin takana? Raamatussa Lucifer esitetään usein käärmeenä tai lohikäärmeenä, ja länsimaissa näitä käytetään yleisesti pahuuden ja kaaoksen voimien symbolina. Babylonialaiset, heettiläiset, kanaanilaiset, iranilaiset, egyptiläiset, kreikkalaiset ja skandinaaviset myytit kuvailevat kaikki kosmista järjestystä ja harmoniaa edustavien jumalien ja nuorempien, kapinallisten jumalten välistä taistelua, jossa uusi voima haastaa vanhan syöstäkseen sen vallasta. Vaikka nämä kertomukset sijoittuvat yleensä ihmiskuntaa edeltävään aikaan, niiden viitataan toisinaan myös tapahtuneen historiassa osana ihmiskunnan kehittymistä kohti muinaisia sivilisaatioita.

Vertauskuvallisesti Lucifer tai Lumiel tunnetaan Valon Herrana, sillä hän on luomistyön esikoislapsi. Hän edustaa universumin aktiivista, kosmista energiaa, ja hänet yhdistetään valoon, tuleen, falliseen luomisvoimaan, itsenäiseen ajatteluun, tietoisuuteen, edistykseen, vapauteen ja itsenäisyyteen. Teosofisen seuran perustaja Madame Helena Blavatsky kuvaili Valontuojaa ”älyllisen valaistuksen ja ajatuksen vapauden tuojaksi” jota ilman ihmiskunta ei olisi ”eläimiä parempi” (Salainen Oppi, osa II). Raamatussa Lucifer kuvataan matelijan hahmossa, joka lännessä rinnastetaan yleisesti pimeyden voimiin. Vastaavasti idän mytologioissa lohikäärmettä pidetään hyvän onnen ja hedelmällisyyden edustajana. Luomiskertomuksessa Lucifer-Lumiel rinnastetaan paratiisin käärmeeseen, joka luciferisessa traditiossa nähdään tiedon, viisauden ja valaistumisen ilmentymänä, joka vapautti varhaisen ihmiskunnan Jahven asettamasta henkisestä tietämättömyydestä. Käärme nähdään vapauttavana voimana, joka aukaisi Aatamin ja Eevan silmät aineellisen maailman ja luodun universumin ihmeille.

Käärmettä ja lohikäärmettä pidetään myyttisinä ja arkkityyppisinä, solar-fallisen elämänvoiman symboleina, jotka yhdistetään Luciferiin ja universumin syntyhetkellä tapahtuneeseen, suuren alkuräjähdyksen nimellä tunnettuun valon purkautumiseen. Kun ensimmäiset ihmiset söivät hyvän ja pahan tiedon puun kielletyn hedelmän, he tulivat itsetietoisiksi olennoiksi. Heidän ensimmäinen havaintonsa tämän jälkeen oli heidän oman fyysisen kehonsa alastomuuden huomaaminen. Sen vuoksi he kiirehtivät peittämään sukupuolielimensä, sillä he ymmärsivät sukupuolisen kanssakäymisen kautta nostatettavan kundalini- tai käärme-energian salaisuuden. Tämän lisäksi he söivät elämänpuusta, mikä käynnisti syntymän, elämän, kuoleman ja uudelleensyntymän syklin ja ihmissielujen inkarnoitumisen fyysisiin kehoihin.

On mielenkiintoista, millä tavalla antropologi ja shamanismitutkija Michael Harner on kuvaillut kokemustaan Amazonin viidakossa nautittuaan hallusinogeenistä juomaa. Hän näki näyn, jossa lintupäiset ihmiset seilasivat lohikäärmekeulaisella laivalla. Sen jälkeen hän kohtasi muinaisen liskorodun, joka asuu jokaisen ihmisen aivorungossa selkärangan yläosassa, ja joka oli saapunut maan päälle tähdistä aikakausia sitten. Nämä väittivät olevansa maan todellisia hallitsijoita ja luoneensa elämän maan päälle, jotta niillä olisi jokin paikka mihin piiloutua. Harner kertoi tästä vanhalle intiaanishamaanille, joka kertoi tuntevansa nämä olennot ja kutsuvansa niitä ”Uloimman Pimeyden Hallitsijoiksi”.

Myytit Vartijoista, Luciferin putoamisesta taivaasta ja ihmisen lankeemuksesta sijoittuvat kaikki ”kultaiseksi ajaksi” kutsuttavaan uniaikaan, jossa kosmos ja maa olivat viattomassa sopusoinnun tilassa. Tämä aika on saattanut olla olemassa joko aineellisella tai jonkinlaisella ei-aineellisella astraalitasolla. Myytit kertovat tämän – todellisen tai symbolisen – paratiisin tuhoutumisesta, jota ennen ihmiset ja eläimet kommunikoivat keskenään universaalin kielen kautta. Shamanismissa kutsutaan Suureksi Erkaantumiseksi sitä tapahtumaa, jonka seurauksena ihmiset menettivät kyvyn ymmärtää eläinten kieltä. Tänä samana aikana ihmiskunta hajaantui kielellisesti eri ryhmiin, jota tapahtumaa raamatullinen kertomus Baabelin tornista edustaa.

Kulta-aika ja paratiisi maan päällä on läheisessä yhteydessä myyttiin Luciferin putoamisesta taivaasta ja hänen asemansa muuttumisesta luomistyön esikoisesta tämän maailman hallitsijaksi. Sekä vertauskuvallisella tasolla että fyysisesti tämä liittyy myös ihmisen vieraantumiseen luonnosta ja luonnollisesta ympäristöstä, mikä tänä päivänä näkyy yhä selvemmin. Langenneiden enkelien puuttuminen ihmisen evoluutioon oli syy niiden irtaantumiseen taivaallisesta armosta, eikä niinkään kapina kosmista auktoriteettia vastaan. Vartijoiden ainoa rikos oli se, että ne pyrkivät auttamaan ihmisiä. Kuitenkin Lucifer-Ibliksen haluttomuus tunnustaa ihmisen asemaa johti sen väistämättömään putoamiseen taivaallisesta autuudesta.

Luciferisessa traditiossa Lumielille luvataan vapautus ja hänen aiemman asemansa palautuminen osana kosmista suunnitelmaa. Tämä voi kuitenkin tapahtua vasta kun ihmiskunta kehittyy henkisesti. Tästä syystä Lumiel ja hänen enkelinsä työskentelevät myös omaksi edukseen opettaessaan ihmiskuntaa. Langenneiden enkelien johtajan ja ihmiskunnan suhde onkin siten hyvin symbioottinen, niiden molempien tarvitessa toisiaan.

Kirjoittanut Michael Howard (1948-2015), suomentanut M.A. Meretvuo. Käännös on julkaistu New Dawn -lehden luvalla. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.


Michael Howard (1948-2015) oli englantilainen Luciferisen noituuden harjoittaja ja tunnettu kirjoittaja esoteerisiin aiheisiin, pakanallisuuteen ja kansantarustoon liittyen. Hän toimitti The Cauldron –lehteä vuodesta 1976 alkaen kuolemaansa asti. Yli kolmenkymmenen hänen kirjoittamansa kirjan joukosta löytyvät mm. teokset Pillars of Tubal Cain, The Book of Fallen Angels, Children of Cain sekä Secret Societies: Their Influence and Power from Antiquity to the Present Day, ja hän oli perinteisen taidon esimerkillinen harjoittaja ja opettaja.

tammi 062017
 

Valon ja pimeyden, hyvän ja pahan ikuisten voimien taistelu.

Koska ihmisen arkielämän haasteet eivät ole mustavalkoisten ääripäiden värittämiä, saattaa joku miettiä, miksi myyttien, satujen ja legendojen maailmassa jako hyvään ja pahaan on aina niin selkeä. Ymmärtääkseni tämä johtuu ihmislajin miljoonien vuosien aikana kokemasta yön ja päivän, elämän ja kuoleman, valon ja varjon jatkuvasta vaihtelusta. Tämän seurauksena kollektiivisen alitajunnan arkkityyppiset voimat lähestyvät meitä unien ulottuvuuksista. Olevaisen yöpuoli on samalla edustanut ihmiselle laskeutumista tiedostamattoman mielen syvyyksiin, maailmaan, jossa sankaritarinat saavat alkunsa. rutaimo

Näistä samoista lähtökohdista ammentaa myös Juha Jyrkäksen Rutaimo, joka on hänen kirjoittamansa Kultala-trilogian kolmas osa. Itselleni kirja oli varsin mieluisa yllätys juuri sen synkkien ja kauhua sisältävien teemojen vuoksi.

Kalevalamittaan kirjoitettu tarina etenee ennalta arvaamattomasti ja moniulotteisesti, sisältäen jopa lukijan löydettäväksi jätettyjä piiloviestejä. Miellyttäviä olivat myös tekstiin sisällytetyt lyhyet viittaukset 90-luvun black metal –bändien sanoituksiin, joista osa nousi itselläkin mieleen vuosikymmenten takaa. Näistä elementeistä on syntynyt yksi aikamme merkkiteoksista, jonka varmasti myös tulevat sukupolvet tulevat aina uudelleen löytämään.

Tilaa Rutaimo Aavetaajuuden kaupasta.

joulu 162016
 

Ghost Investigations Finland on suomalainen kummitteluilmiöitä tutkiva ryhmä. Kameroita ja erilaisia mittareita hyväksikäyttäen heidän päämääränään on löytää luonnollinen selitys asiakkaidensa kummittelukokemuksille. Aina luonnollista selitystä ei löydy. Ryhmä sai 2016 Rajatiedon Yhteistyö ry:n myöntämän stipendin. Anna ja Janne kertovat meille kokemuksistaan ja ryhmänsä toiminnasta.

Minä: Miten Ghost Investigations Finland perustettiin?

Anna: Perustin Ghost Investigation Finlandin vuonna 2010. Olin interrail-reissulla ja vierailin Pariisin katakombeissa. Kuvasin Nokian N86-puhelimellani käytäviä. En vielä silloin havainnut mitään outoja ääniä, hajuja tai valoja. Kotiin palattuani, valikoidessani otoksia, huomasin ääni-ilmiön. Kuuntelin sen monta kertaa ja tallenne herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Pohdin, onko Suomessa kummitteluja tutkivaa porukkaa. Tiesin televisiossa näkemieni ohjelmien eroavan todellisuudesta. Niistä editoidaan tylsimmät hetket pois. Minua kiinnosti myös nuo tylsemmät hetket ja halusin käytännön kokemusta. Halusin nähdä, kuinka tällaisissa ryhmissä oikeasti toimitaan. Koska pääkaupunkiseudulta ei löytynyt ryhmää, perustin sellaisen itse.

Minä: Mitä käytännössä tutkitte?

Anna: Tutkimme ilmiöitä, jotka eivät kuulu kolmiulotteiseen todellisuuteemme, sellaisia, jotka voimme luokitella kummitteluilmiöiksi. Ilmiöistä voi käyttää termiä anomalia (ilmiö, joka on poikkeava).

Minä: Onko teillä teorioita siitä, mitä aaveet ovat? Ovatko ne puhtaan yliluonnollisia ilmiöitä, vai löytyykö jokin luonnontieteellinen selitys?

Anna: Tämän hetken tiedon ja käsityksen perusteella emme osaa selittää kummitteluilmiöitä. Emme halua tutkimuksissamme lokeroida, että kyseessä olisi edesmennyt ihminen tai vaikkapa demoni. Emme halua käyttää uskonnollisia termejä. Ne ovat vain ilmiöitä, jotka tapahtuvat. Televisiossa ja kirjallisuudessa puhutaan paljon ihmisen jäännösenergiasta. Välillä saamme viitteitä, että kyseessä olisi ihmisen mieli, joka on jäänyt vaeltamaan meidän ja jonkun toisen ulottuvuuden välimaastoon. Emme voi kuitenkaan sanoa onko näin oikeasti, emmekä halua alleviivata tätä käsitystä.

Itse ilmiö vain tapahtuu, sille ei ole selitystä. Asiakkaiden kokemukset kuitenkin useasti antavat viitteitä hengistä, edesmenneistä ihmisistä, nimenomaan älyllisistä olennoista, joilla on ollut kognitiivinen tietoisuus.

Janne: Pyrimme myös sulkemaan ulos, mitä ilmiö ei ole. Koputukset, ovien avaamiset, kaikki mitataan. Arkipäiväisesti selitettäviä asioita on paljon. Havainto- ja aistiharhoja ilmenee ihmismielen tehdessä tepposia ja vääristäessä asioita. Koputusääni voi olla ikkunaa hakkaava oksa. Luonnollisia selityksiä on todella paljon.

Minä: Miksi asiakkaat ottavat teihin yhteyttä? Kuinka aaveet ilmenevät heillä ennen tutkimustanne?

Anna: Pääasiassa lähestyminen tapahtuu Facebookin välityksellä. Meillä ei ole tällä hetkellä kotisivuja, yhteyttä otetaan useimmiten Facebookin yksityisviestillä tai sähköpostin kautta. Teemme yhteistyötä suomen parapsykologisen tutkimusseuran kanssa, joten heidän sähköpostiinsa tulee myös meidän alamme yhteydenottoja. Mahdollisille asiakkaille annetaan yhteystietomme, tai heiltä kysytään, voimmeko suoraan ottaa yhteyttä.

Asiakkaat kokevat kummitteluun luokiteltavissa olevia ilmiöitä, kuten ääniä, hajuja, visuaalisia ilmiöitä tai kylmää viimaa.

Janne: Jos välittömästi heräämisen jälkeen nähdään hahmoja sängyn päädyssä, mennään unihalvauksen puolelle.

Minä: Minkälaisia erilaisia haamutyyppejä olette kohdanneet?

Janne: Ilmiöt jaetaan kolmeen osaan: poltergeistit ovat rajuin ilmiö. Esineet lentävät ja muuta. Me emme ole vielä kohdanneet poltergeistejä.

Toisena on residuaali-ilmiö, ilmiö joka tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi voi kuulua toistuvia koputuksia, tai haamu saattaa aina liikkua samaa reittiä. Käytännössä tällaisiin aaveisiin ei voi saada kontaktia.

Kolmantena on älylliset ilmiöt, kummitukset, joiden kanssa voi kommunikoida.

Anna: Tietyntyyppisillä laitteilla kykenee kommunikoimaan aaveiden kanssa. Jotkut ilmiöt ovat havaittavissa ihmisaisteinkin, mutta tietyn tasoiset ääni-ilmentymät on mahdollista havaita vain erikoislaitteiden avulla.

Täsmentäisin toiseen luokkaan, jos hypoteettisesti kyseessä olisi jonkun edesmenneen jäännösenergia, se ei anna kommunikaatiomahdollisuuksia. Istunnossa voi kuulua ääniä, mutta kontaktia ei saa mitenkään.

Minä: Kerrotteko saamastanne stipendistä?

Janne: Saimme tietää stipendistä parapsykologisen tutkimusseuran kautta. Osa tutkijoistamme toimii myös kyseisen ryhmän sisällä. Meillä on kollegaryhmiä tieteellisempi näkökulma. Tutkimuksen lisäksi luomme teorioita…

Anna: Jannella oli hypoteesi. Ihmissilmä näkee valospektrejä, joita on näkyvän valon lisäksi muitakin. Taltioimme äänen Voipaalan kartanosta vuonna 2013. Se oli todella hyvälaatuinen äänitallenne, ammattikielellä A-luokan ITK (instrumentaalinen transkommunikaatio, tunnetaan myös lyhenteellä EVP, Electronic Voice Phenomena).

Ääni oli niin selkeä, ettei sitä tarvinnut erotella taustakohinasta. Veimme äänen audioanalyytikolle. Hän kävi nauhan läpi ja kiinnitti huomiota desibelitaajuuteen. Kyseessä oli 6-7 desibelin taajuus, ihmiskorvan kuuloalueen alapuolella. Tämä herätti mielenkiintomme. Pohdimme Jannen kanssa, onko mahdollista kääntää äänen aallonpituus valon aallonpituudelle. Laskelmien avulla oli mahdollista muuttaa desibelit nanometreiksi. Alan opiskelijat auttoivat meitä ja saimme tulokseksi hieman ihmissilmän näkemää valoa alemman taajuuden.

Haluamme tutkia asioita ja sulkea pois vaihtoehtoja. Nykyisillä infrapunaa hyödyntävillä kameroillamme emme ole saaneet tallennettua hahmoja tai ilmentymiä videolle. Stipendin avulla halusimme hankkia full spectrum kameran, joka havaitsee myös UV-valon. Rahoitamme toimintamme itse, joten koimme lähtökohtamme olevan hyvä stipendin saamiselle.

Minä: Keitä ryhmäänne kuuluu ja mitä tehtäviä teillä on?

Anna: Minä ja Anni olemme perustajajäsenet. Hoidamme ryhmän sisäiset juoksevat asiat, kuten ryhmän kokoontumiset, asiakaskontaktit ja viestinnän. Annin erikoisalueena on läheinen yhteistyö Suomen parapsykologisen seuran kanssa, jonka hallitukseen hän kuuluu. Hänet on nimitetty myös Rajatiedon yhteistyö ry:n puheenjohtajaksi. Meillä onkin läheinen yhteys näihin kahteen parapsykologiaa käsittelevään ryhmään. Anni hoitaa myös historiallisen taustatyön, kaiken mitä paikasta, miljööstä, ihmisistä on mahdollisesti löydettävissä.

Janne: Pääsin 2015 mukaan ryhmään. Olen teknisen puolen osaaja. Historiani on turvallisuusalalla, ja minulla on kokemusta kameroiden ja hälyttymien kanssa.

Sami tuli myös mukaan vuonna 2015, hän avustaa tekniikassa hoitaen laitteistoa ja kenttätutkimuslaitteita. Hänellä on tietotaitoutta sähkömagnetismissa ja sähkössä ylipäätään.

Anna: Täydennämme toisiamme. Olemme kaikki valmiita tekemään jonkin toisen työn, jos hän ei pysty osallistumaan.

Minä: Minkälainen koulutus teillä on ryhmään pääsemiseksi?

Anna: Koulutus on pakollinen uusille ryhmäläisille. Kaikilla ei voi olla tutkimukseen tarvittavaa lähtötietoa. Aloittaessa ei ole käytännön kokemusta, joten teoriaopinnot tulevat tarpeeseen. Opetamme, kuinka eri asiat ilmenevät ja miten niihin suhtaudutaan.

Minä: Pelottaako teitä koskaan?

Anna: Minua ei pelota, pelko on todella voimakas tunnetila. Sopiva jännitys on aina päällä, varsinkin kun miettii, saammeko tallennettua mitään. On lottovoitto, jos saamme tallennettua jotain konkreettista. Tavallisesti mitään ei tapahdu. Tilanne on poikkeava ja aika on niin lyhyt, ettei aina voi saada tuloksia. Televisio-ohjelmat, joissa joka jaksossa tapahtuu jotain, eivät ole realistisia. Yritämme myös tehdä yhteenvedon siitä, mitä ilmiön taustalla olisi voinut olla.

Janne: Ei suoranaisesti pelota, mutta mukava jännitys on päällä. Jos pimeässä esimerkiksi tuuletin tai muu lähtee päälle, totta kai sitä säikähtää.

Anna: Aistit herkistyvät pimeässä. Koska luotamme näköaistiin niin paljon, kuka vaan säikähtää, jos joku pitää ääntä pimeässä.

Minä: Tulee mieleen amerikkalaiset tv-sarjat, joissa pahimmillaan säntäillään karkuun säikähdellessä.

Anna: Jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee tapahtumat eri tavalla. Olemme sopineet säännöt, eikä kukaan lähde pimeässä säntäilemään työturvallisuutensa vuoksi. Pimeässä sattuu helposti henkilövahinkoja. Pyrimme hoitamaan tilanteet rauhallisesti ja annamme jäsenen hengähtää rauhassa. Kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja ihmiselle, ja ne pitää käsitellä joko saman tien tai myöhemmin.

Janne: Yksi hyvä tapa on poistua rakennuksesta hetkeksi, haukata happea ja nollata sensorit.

Minä: Mitkä ovat teidän tunnetuimmat tutkimuksenne?

Anna: Toimintamme on mediassa enemmän esillä olevia ryhmiä pienimuotoisempaa. He tekevät enemmän mediahakuista ja ehkä julkisuushakuistakin tutkimustyötä, pääsääntöisesti historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin. Me emme rajaa toimintaamme vain historiallisesti mielenkiintoisiin kohteisiin, vaan autamme paljon yksityishenkilöitä. Voipaalan kartano on yksi meriitti, jota jaksamme nostaa haastatteluissa esille.

Emme voi puhua yksityisasiakkaista vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

Janne: Toinen tunnetumpi tapaus oli Valkeakosken teatteri.

Minä: Minkälaisia reaktioita ja asenteita ryhmänne on kohdannut? Esimerkiksi ovatko uskonnolliset yhteisöt ottaneet kantaa toimintaanne?

Anna: Aika rauhassa olemme saaneet olla. Olemme esimerkiksi Skeptis RY:n kanssa hyvissä väleissä. Heidän mielestään yleisesti kaikelle löytyy selitys. Jos selitystä ei löydy, on ilmiö kuvitelmaa. Me emme toimi näin. Emme halua kyseenalaistaa asioita, joita emme ymmärrä nähdessämme.

Nykyaikainen skeptikko edustaa useasti tieteellistä skeptismiä, ja siihen mekin nojaudumme. Mikään kristillinen yhteisö ei ole tuominnut toimintaamme. Onhan raamatussakin yliluonnollisia ilmiöitä.

Laitteet

Ghost Investigations Finlandin päämääränä on saada mahdollisimman suuri osa ilmiöistä mitattavaksi. Mitattavaa dataa hankitaan erilaisten teknisten välineiden kautta. Käytetyn teknologian voi jakaa kolmeen ryhmään: tallentavat laitteet, observointilaitteet ja alalle varta vasten kehitetty teknologia.

Tallentavia laitteita ovat erilaiset kamerat ja sanelimet. Tavallisten lisäksi käytetään infrapuna- ja UV-valoa havainnoivia kameroita. Todennäköisiin kummittelupaikkoihin voidaan asettaa turvakamerat ja liiketunnistimet. Liiketunnistimissa täytyy pystyä poissulkemaan esimerkiksi lemmikkien tai hyönteisten liike.

Observointilaitteet ovat mittareita. Ennen tutkimuksia mitataan rakennuksen oletusarvot, joihin ilmiöiden aikaisia korkeampia arvoja verrataan. K2- ja EMF-mittarit mittaavat muutoksia sähkömagneettisissa kentissä. Kenttien vaihtelu voi johtua esimerkiksi sähkölaitteista tai voimalinjoista. Aaveet käsitetään useasti jonkinlaisiksi energiamuodoiksi, jolloin myös niillä on sähkökentät. Jos sähkökenttä ilmestyy tyhjästä, eikä sitä voi selittää muilla tekijöillä, voi yksi selitys olla aave.

Televisiossa nähdään usein sähkömagneettisia kenttiä mittavien laitteiden väärinkäyttöä, ja esim. WLAN:n aiheuttamat muutokset kentissä voidaan tulkita yliluonnollisiksi.

Ghost box on tärkein aaveiden tutkimukseen varta vasten kehitetyistä laitteista. Ghost boxilla kommunikoidaan aaveiden kanssa. Eri tutkimuskohteissa on saatu erilaisia kokemuksia, äänet eivät koskaan ole samanlaisia, ja kysyessä paikkaan liittyviä kysymyksiä, saadaan erilaisia vastauksia. Vaikka laitteen kanssa saa olla erityisen skeptinen, käytetään sitä hyödyksi tutkimuksissa.

Lisää tietoa löytyy Ghost Investigations Finlandin Facebook-sivuilta.

Myös yhteydenotto tapahtuu helpoiten Facebook-sivun kautta.

joulu 082016
 

piru-etukansi

Törmäsin Piru – Historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan -kirjaseen Gutenberg-projektin suomenkielisten julkaisujen listassa ja kiinnostuin heti. Piru olikin oikein viihdyttävää luettavaa.

Vuonna 1908 alkujaan viroksi kirjoitettu teos huokuu ajankohdan ateistista eetosta ja luottamusta uskonnottoman tulevaisuuteen. Oletettiin, että kansalaiset ottaisivat avosylin vastaan tämän järkiperäisen maailmankuvan, kunhan vain kirkon hirmuteot ja uskonnollisen ajattelun höperyys tuotaisiin heille tarpeeksi selkeästi esille. Tätä tehtävää varten Pirukin on kirjoitettu. Se pyrkii selittämään piru-uskon – ja yleensäkin uskonnon – kehittymistä  ja esittelee piruun liittyviä, absurdeiksi paisuvia tarinoita ja uskomuksia. Lopputulos on mielenkiintoista ja ajoittain hervotonta luettavaa.

Gutenberg-projekti kerää tekijänoikeuksiltaan vanhentuneita kirjoja ja julkaisee niitä sähköisinä uudelleenjulkaisuina. Piru on siis aivan ilmaiseksi luettavissa täältä. Mielestäni kirja on kuitenkin sen verran herkullista luettavaa sekä piru-anekdoottiensa että ajankuvansa takia, että uskon sen kiinnostavan nykylukijoita myös pienimuotoisen paperijulkaisun verran.

Gutenberg-projektin julkaisu mainitsee kirjan tekijäksi vain kääntäjän Juho Kujalan. Halusin kuitenkin saada selville kirjan alkuperäisen virolaisen kirjoittajan. Tämä vaatikin hiukan salapoliisityötä.

Pirun fyysinen kappale löytyi Työväenliikkeen kirjastosta Helsingin Sörnäisistä. Tästä ei kuitenkaan ollut apua, sillä myöskään siinä ei mainittu alkuperäistä kirjoittajaa – ei edes alkuteoksen nimeä. Googlaaminenkaan ei tuottanut tulosta, sillä Kurat antoi osumiksi lähinnä Ülo Valkin vuoden 1991 teoksen Kurat Euroopa usundiloos.

Sitten muistin, että Ülo Valkin kirja on julkaistu myös suomeksi Perkele – johdatus demonologiaan -nimellä. Ehkä Valk mainitsisi kirjassaan myös vuoden 1908 kirjan.

Sain Perkeleen varattua kirjastosta (antikvariaateissa kirjaa ei juurikaan liiku, jos jollain sattuu olemaan hyllyssä ylimääräinen kappale, niin ostan mielelläni pois!) ja kirjan lopun lähdeluetteloa selatessa vastaan tuli kirja nimeltä Kurat. Ajalooline ülevaade kuradi sündimise, elu ja tegevuse kohta. Nimi kuulosti jopa näin viroa täysin ymmärtämättömän korvaan juuri oikealta. Mutta kirjoittajaksi oli nimetty vain J. R.

Kirjan nimeä googlailemalla päädyin Viron kansallisbibliografiaan, jossa J. R.:n arveltiin viittavaan Johannes Adolf Rahamägeen, 1916 kuolleeseen esperantistiin. Näin Piru sai vihdoin kirjoittajansa.

Taitoin tekstin kirjaksi ja taiteilin kannet käyttäen pohjana vanhoja paholaiskuvia. Yritin myös luettavuuden nimissä hiukan selventää tekstin hankalimpia vanhanaikaisuuksia. Otin kirjasta pienen painoksen, ja nyt kirja on tilattavissa täältä. Suosittelen tutustumaan. Kirja on myös mitä mainioin lahjavinkki niin uskovaisille kuin uskonnottomillekin lähimmäisille!

Kirjan sisällysluettelo näyttää tältä:

  • Johdannoksi
  • Hyvät ja pahat henget
  • Muinaisten sivistyskansojen pahat henget
  • Viron ”Vanhapakana”
  • Suomen piru (suomentajan lisäys)
  • Piru Mooseksen kirjoissa
  • Profeetat ja piru
  • Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa
  • Piru kehittyy edelleen
  • Jeesuksen opetus ja piru
  • Jeesuksen jälkeläisten käsitys pirusta
  • Piru mahtavana olentona
  • Pirun persoonallisuus
  • Pirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys
  • Pirujen ominaisuudet, tieto ja valta
  • Piru kiusaajana
  • Pirun kepposet ja urotyöt
  • Piru vihollisena
  • Pirun rakkausseikkailut ja lapset
  • Liitot pirun kanssa
  • Noitumistaito
  • Oikeudenkäynnit noitia vastaan
  • Helvetti
  • Elämä Helvetissä
  • Taistelut pirujen kanssa
  • Kunnialliset ja narrimaiset pirut

Tilaa kirja siis tästä, tai jos olet kiinnostunut hankkimaan kirjaa jälleenmyyntiin, tutustu tähän sivuun.