Pienoisromaani Valaankesyttäjän tarina lähti hahmottumaan jo vuoden 2017 paikkeilla, kun lapsuudenystäväni kavereineen kehitteli psykedeelis-eroottista scifi-sarjakuva-antologiaa. Lähdin ideoimaan tarinaa lätkyttämällä näppiksestä tajunnanvirtatekstiä, ja antologian teeman innoittamana tekstistä syntyi jonkinlainen lähes pornografinen kyberpunkfrakmentti. Mukana oli jo “valas”, tosin jonkin humanoidimuukalaisen nimityksenä.

Ote tajunnanvirrasta:

Kouristukset on nopeesti ohi ja mä katon valasta. Se on jo omissa ajatuksissa, kerii kyrpäänsä rullalle, mä en kiinnosta sitä enää. Niinpä mä uskallan ettiä oksennuksen seasta sitä, minkä takia mä tän kaiken kärsin, ja sieltä se löytyy, valkoinen löntti sitkeää spermaa. Valaan siemen.

Mä nousen kvanttikanavasta lihamaailmaan ja oon jälleen oma itseni. Valaan alitajunta on pelkkä muisto, mutta mua oksettaa silti. Mä lataan siemenen muistista ja käsken daimonin purkamaan kryptausta. Siinä kestää aikansa, valaan koodi on tiivistä ja sitkeää kuin kissannahka.

Muistan suunnitelleeni tarinan kaaren melko valmiiksi ja piirtäneeni joitain hahmotelmia, mutta kyseistä muistikirjaa en tähän hätään löytänyt. Sarjakuva-antologiasta ei kuitenkaan tullut mitään, joten homma hautautui.

Tarinan seuraava iteraatio syntyi 2019. Tarina lähti vahvasti toisille urille ja perustui nyt hähmäiseen ideaan ihmisestä kosmisen olennon loisena. Jos ihmisen elämää katselee ajan ulkopuolelta, se muodostaa elämänpituisen madon, jonka toinen pää on syntymä ja toinen pää kuolema. Nämä madot möyrivät jonkin multidimensionaalisen olennon suolistossa ja aiheuttavat kaikenlaisia ikäviä ongelmia. Ehkä palaan tähän ideaan joskus myöhemmin, ehkä en.

Tämä kyhäelmä eteni outline-asteelle, mutta jäi toteuttamatta. Ajatus kosmisista loisista jäi kuitenkin elämään, ja kun lähdin ideoimaan vuoden 2021 paikkeilla Kuoriaiskirjojen avaruusscifiantologiaan tarinaa, yhdistyivät loiset, valaat, yliampuva seksuaalisuus ja muutamat uudet ideat melko koherentiksi keitokseksi. Lisäksi täytyy mainita, että olin juuri lukenut uudestaan erään suosikkisarjakuvistani,Pat Millsin ja Kevin O’Neillin Nemesiksen, joka myös jätti tarinaan jälkensä.

Avaruusscifiantologian oli tarkoitus olla Kuoriaiskirjojen viimeinen rutistus, mutta jäi lopulta toteutumatta, kuten niin moni muukin antologiahanke skenessä, joka toimii käytännössä harrastelijavoimin.

Tarina lojui kovalevyllä ja yritin keksiä aina välillä sille käyttöä. Jossain vaiheessa päätin tehdä siitä vihkojulkaisun ja pyysin Kuoriaiskirjoja aikoinaan pyörittänyttä kirjailija Tuomas Salorantaa toimittamaan tekstin. Tuomas silotteli siitä pois pahimmat rypyt, mutta piti sitä muutoin melko valmiina. Ja Tuomaan sanoihin minä luotan.

Vihkohankekin jäi teloille, koska aikaa ei oikein tahtonut irrota. Varsinkin kun halusin mukaan jotain, joka tekisi julkaisusta hiukan spesiaalimman: kunnon kuvituksen.

Kun vihko ei ottanut syntyäkseen, tarjosin tarinaa erääseen nettilehteen julkaistavaksi. Heille se sisälsi kuitenkin liikaa seksiä. Hylsy sai omat julkaisurattaat jälleen pyörimään.

Nyt 2026 sain tehtäväksi kuvittaa Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien kustantaman Matkaopas mahdolliseen -tieteiskirjoitusoppaan. Löysin kuvitukseen mielestäni kivan tyylin jota innostuin varioimaan valas-kuvituksiin. Yhtäkkiä kuvituskin oli valmis.

Suunnitelmissa oli siis tehdä vihko samaan tapaan kuin Kauhun ja himon ostari, mutta aloin miettimään myös kirjamaisempaa ulkomuotoa. Teksti oli sen verran pitkä, että siitä saisi taitettua ihan kivan pehmeäkantisen läpyskän, eikä fonttiakaan tarvitsisi suurentaa aivan mahdottomaksi. Taloudellisista syistä päädyin mahdollisimman kompaktiin kokoon, A6:een. Käytännössä lopputuloksesta tuli vielä sitäkin pienempi, sillä kuvituksen leikkausvarat kannatti jättää A6-koon sisäpuolelle. Sivumääräksi tuli 91 sivua.

Ja kas, sehän ei olekaan enää novelli vaan pienoisromaani! Vähän yli 10 000 sanaa on toki hiukan niukka määrä pienoisromaaniin, mutta toisaalta esim. Jälkisanat-blogi määrittelee pienoisromaanin pituudeksi 5 000–27 000 sanaa. Joten tästä tuli nyt sitten meikäläisen esikoisromaani. Jeij.

Kirjasta on nyt ennen ilmestymistä ennakkomyyntitarjouksessa Aavetaajuuden verkkokaupassa.

Pitkästä aikaan pientä päivitystä viimeaikaisista puuhista! Kaikenlaista on tullut ulos ja uusia mielenkiintoisia projekteja on vireillä.

Ensinnäkin mustahumoristisen Mysteeripodin viides ja kauden viimeinen jakso paukahti pihalle. Seuraako jatkoa? Saapi nähdä!

Myös sarjakuvarintamalla on tapahtunut. Yhteistyössä käsikirjoittaja Juhana Lumpeen kanssa on syntynyt kauhufantasiasarja Satan Show, jonka ensimmäinen numero tuli ulos Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Lehden voi tilata tästä ja täältä lisätietoja. Ensimmäistä painosta on enää parikymmentä kappaletta jäljellä!

Kirjoitusrintamallakin on jotain tapahtunut. Nysalorin “lovecraftilaisen kauhun” antologiassa Vieraslaji ja muita tarinoita on mukana novelli Seitsemäs huone. Tarina sijoittuu saman Hahlokallion ostarin homehtuneisiin sisuksiin kuin Kauhun ja himon ostari -tarinakokonaisuus. STK:n huumorispefiantologiasta Alennusvampyyri vuorostaan löytyy humoristinen Ilmari Rautapää ja säilykedemonit -novelli. Kyllä vain, Ilmari Rautapää on palannut keskuuteemme!

Ilmari Rautapää tekee paluuta myös toisessa formaatissa, sillä kuvasimme nyt syksyllä Säilykedemonit-novelliin pohjautuvan lyhytelokuvan! Tällä hetkellä elokuva on leikkauspöydällä, mutta tänne blogiin tulee varmasti infoa jahka saamme jotain näytettävää aikaan. Tai sitten voit seurata projektin instagram-tiliä.

Kuvitushommia on tullut paiskittua myös. Joitain uusia kirjankansia löytyy Kuvitukset-sivulta sekä tuoreesta PDF-portfoliostani, joka löytyy tästä:

Isompi kuvitushomma oli Haikuja-kirja, joka sisältää Sami Nisosen humoristisia hai-aiheisia haikuja. Alla muutama esimerkkikuva. Kirjasen voi tilata tästä.

Tämmöisiä tällä erää.

Tällä kertaa äimistelemme mysteereistä suurinta, tietoisuutta, ja haastattelemme älykästä sientä! Tutustumme myös Galaktisessa neuvostossa työskentelevän Terran suurlähettilään arkeen.

Mysteeripodi on mustahumoristinen komediapodcast.

Kuuntele jakso alta tai suosikkipodcastsoittimestasi, esim Spotifysta.

Jyrki Pitkän käsikirjoittama ja ohjaama Mysteeripodi-podcast tuo kotimaiseen podcast-tarjontaan harvemmin kuultua sisältöä: käsikirjoitettua komediaa vinolla kierteellä. 

“Haluan tuoda podcasteihin hieman uutta särmää. Harvoja YLE:n tuottamia sisältöjä lukuunottamatta audiomuotoinen komedia nojaa pitkälti nokkelia juttuja improvisoiviin vieraisiin. Parhaimmillaan nämä toimivat erinomaisesti, mutta podcast-kentällä on kyllä tilaa ja tilausta myös käsikirjoitetulle sisällölle”, Jyrki kuvailee.

Mustaa huumoria

Lajityypiltään Mysteeripodi nojaa mustan satiirisen komedian perinteeseen. Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa toden ja epätoden välinen rajankäynti, jokaisen ihmisen sisällä asuva hirviömäisyys ja synkeät ihmiskohtalot. Podcast koostuu haastatteluista, joissa kussakin paneudutaan outoon tapahtumaan tai hahmoon. Podcastissa vierailevat omistajaltaan karannut seksirobotti, unissaan Terraa galaktisessa neuvostossa edustava mies, ihmissyöjä, tietoisuuden itselleen kehittänyt sieni, suomensyväläinen sekä muita vinksahtaneita hahmoja. 

“Synkät ajat vaativat synkkää huumoria”, summaa Jyrki podcastin henkeä.

 “Omaa huumorintajuani hivelevät kyyniset brittikomediat ja absurdi huumori. Mielestäni huumorin hedelmällisin juonne kulkee jossain kauhun ja komedian välimaastossa”, Jyrki kuvailee.

Pitkän linjan tekijä

Jyrki Pitkän aiempia podcasteja ovat kotimaisen podcast-kentän pioneeri, jo vuonna 2013 aloittanut Aavetaajuus-podcast sekä kotimaista kansanperinnettä ja huumoria yhdistänyt Marraslahden radio. 

Mysteeripodilla on myös sisarjulkaisu Mysteerizine, josta synkkiä mysteerejä löytyy paperille painettuina. Zine sisältää runsaasti ekstramateriaalia, kuten sarjakuvia. 

Tutkimusmatkalle ihmispyykkeen varjoihin pääset Spotifyn ja muiden laadukkaiden podcast-alustojen kautta.

Lisätietoja antaa:

Jyrki Pitkä
050 5343 542
jyrki[ät]tajunta.net

Linkit:

www.tajunta.net/mysteeri
https://shows.acast.com/mysteeripodi
https://open.spotify.com/show/4WsZUI3EmFZqD9uOlboDSU

Mistä löytyy aito mysteeri? 

Mikä tekee jostakin asiasta mysteerin? Riittääkö, että asiasta ei tiedetä tarpeeksi? Täytyykö mysteerin aiheuttaa hämmennystä tai ihmeen tuntua? Miksi mysteeri usein samanaikaisesti herättää kauhua, mutta myös kiehtoo mieltä, kuin jonkinlainen psyykkinen hapansilakka?

Mysteeripodi pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin valuttamalla korviisi outoja ihmiskohtaloita, kummallisia tapahtumia ja tummaa, tahmaavaa komediaa. Suosittelemme korvien huuhtelua kuuntelun jälkeen.

Kuuntele jakso alta tai suosikkipodcastsoittimestasi, esim Spotifysta.