Tutkimus: Kasvit kommunikoivat omalla kielellään

Uuden englantilaisen tutkimuksen mukaan mm. chilin siemenet kykenevät vuorovaikutukseen viereisten kasvien kesken. Kasvit eivät pelkästään reagoi ääniaaltoihin ja valoon, vaan aistivat myös viereisen kasvillisuuden. Vaikka osa itävistä siemenistä eristetään laatikkoon, ovat kasvit yhä kykeneväisiä kommunikoimaan keskenään.

Kasveilla on todettu löytyvän monia aisteja, joita ihmisilläkin on:
ne reagoivat valon muutoksiin, “haistavat” ilmassa leijuvat kemikaalit ja jopa “maistavat” ne mullassa. Kasveilla on myös tuntoaisti ja ne kykenevät havaitsemaan esimerkiksi voimakkaita tuulen virtauksia.

Kiistanalaisin väite 1800-luvulta saakka on, että kasvit kykenisivät myös kuulemaan. Tutkimusten myötä on yhä enemmän tultu vakuuttuneeksi siitä, että kasvit reagoivat ääniin, jonka myötä on mahdollista edesauttaa kasvien kasvua puhumalla niille. Tätä harrasti mm. Englannin prinssi Charles jo vuonna 1986, jolloin hänellä oli tapana jutella krookuksilleen. Prinssi Charles uskoi myös kasvien vastaavan hänelle.

Daily Mail-sivuston mukaan kasvit tuottavat hienoista “klikki”-ääntä viestiäkseen toisilleen ja kasvien huojunta ei johdu pelkästään tuulesta, vaan kasvit ovat vuorovaikutuksessa keskenään myös liikehtimällä. Uusien tutkimusten myötä on havaittu ensimmäinen aukoton todiste siitä, että kasveilla on oma kielensä, klikki-äänensä, joiden taajuuksia on mahdotonta ihmiskorvin havaita. Kyseisillä äänillä ja värähtelyillä uskotaan olevan tärkeä rooli kasvien elämässä.

“Nämä voimakkaat, mutta pienet klikki-äänet muodostavat potentiaalisen yhteyden kasvien välille.” Bristolilainen biologian professori Daniel Robert kuvailee tuloksia. Johtava tutkija, Monica Gagliani, University of Western Australia-yliopistosta tukee väitettä sanomalla, että kasvien kyky äänien tuottamiseen ja vastaanottamiseen on täysin loogista, sillä tämä mahdollistaa informaation keräämisen ympäristöstä ja siten edesauttaa kasvua ja selviytymistä.

Ääniaallot kulkevat helposti maaperässä ja Gaglianin mukaan äänien avulla kasvit voivat viestiä naapurikasveilleen tarpeistaan; kasvit ovat tietoisia, jos lähikasvustoa uhkaa esimerkiksi kuivuminen.
“Kaikki tietävät, että kasvit reagoivat valoon ja tutkijat myös ovat tietoisia siitä, että kasvit käyttävät nopeasti haihtuvia kemikaaleja viestiäkseen lähestyvistä vaaroista, esimerkiksi kasvinsyöjän uhatessa.” Gagliano sanoo tutkimusten avanneen uutta näkökulmaa ihmisten ja kasvien välisestä yhteydestä ja lisänneen keskustelua siitä, etteivät kasvit olekaan vain objekteja, vaan kenties niitä tulisi kohdella kuten “eläviä olentoja omine oikeuksineen.”

Elävä energia

Hetimmiten mieleen muistuu muutaman vuoden takainen, kotioloissa suoritettu koe, jossa tutkin veden energiaa ja kuinka ääniaallot vaikuttavat veden tilaan. Tutkin, kuinka eri tunnetilat, äänen eri värähtelyt, saavat aikaan muutoksia veden laadussa. Keitin kattilallisen riisiä ja jaoin riisit tasapuolisesti kolmeen identtiseen rasiaan. Tämän jälkeen lisäsin jokaiseen rasiaan saman määrän vettä ja suljin rasiat kansilla. Ensimmäiseen kanteen kirjoitin sanat: “I Love You,” toiseen “I Hate You,” ja kolmannen jätin tyhjäksi. Tarkoituksena oli parin viikon ajan lausua ensimmäiselle rakkaudentunnustuksensa, toiselle osoittaa vihansa ja kolmas oli jätettävä huomiotta kokonaan. Säilytin rasioita pimennossa kaapissa, tarpeeksi kaukana toisistaan, jotta äänivärähtelyt eivät leviä väärälle rasialle. Koe oli hauskan koominen, kun piti lausua päivästä toiseen riisirasialle kuinka sitä vihaan tai rakastan. Oli kuitenkin tärkeää, että pystyisi mahdollisimman uskottavasti tarkoittamaan sanojaan.

Parin viikon päästä tulokset olivat silmiinpistävän hämmästyttävät: Rakkaudenosoituksia saanut riisi oli lähes täysin puhtoista, valkeaa riisiä. Muutoksia ei ollut juuri lainkaan, muutamia (jostain syystä punertavia) homeläikkiä siellä täällä. Vihattu riisi oli homehtunut ympäriinsä, mutta vaaleaakin riisiä vielä näkyi. Kolmas, täysin ignoorattu riisi, oli kauttaaltaan mustassa mönjässä, ja järkyttävin hajultaan. Vesi oli reagoinut sanoihini eri tavoin kunkin kohdalla ja täysin huomiotta jäänyt, hyljätty riisirasia oli selvästi “huonoiten kohdeltu tapaus.” Oli hämmästyttävää, kuinka täysin identtiset ja samassa tilassa olleet koekappaleet pystyivät eroamaan toisistaan niin selvästi kokeen jälkeen. Tämä herätti monia mielenkiintoisia ajatuksia ja selvää on; energiaa on kaikkialla ja olemme vuorovaikutuksessa koko kaikkeuden kanssa.