syys 162016
 

Luovuus syntyy aivojen unelmointi- ja tietoverkostojen yhteistyönä, todetaan Laurea-ammattikorkeakoulun NeuroLabissa toteutetussa tutkimuksessa.

Moderni yhteiskunta tarvitsee tietäviä ja luovia ihmisiä eri tehtäviin. Usein kuitenkin tietämistä ja kontrolloitua ajattelua pidetään vastakohtana ja jopa esteenä luovuudelle.

aaa

Laurea-ammattikorkeakoulun NeuroLabissa toteutetussa juuri julkaistussa aivotutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että mitä tuotteliaampi luova prosessi oli, sitä enemmän sekä aivojen tiedolliseen prosessointiin että unelmointiin osallistuvat aivoalueet aktivoituivat. Luovuus on siis prosessi, jota tukevat samat aivojen kontrollialueet kuin esimerkiksi matemaattista päättelyä ja älyllistä ongelmanratkaisua.

Tutkimukseen osallistui 16 henkilöä, joille näytettiin kuvia tutuista arkipäiväisistä esineistä. Heidän tehtävänään oli keksiä jokaisesta esineestä niin monta vaihtoehtoista käyttötapaa kuin mahdollista. Tehtävän aikana kunkin henkilön aivotapahtumia seurattiin toiminnallisen magneettikuvauksen avulla Aalto-yliopiston aivotutkimusyksikössä. Ilmeni, että aivojen tiedollisten tapahtumien kontrollointiin osallistuva pihtipoimun etualue (Anterior Cingulate Cortex) ja aivojen unelmointiin osallistuvat alueet etukiila, alempi päälakilohko ja pihtipoimun taka-alue (Precuneus, Inferior Parietal Lobule, Posterior Cingulate Cortex) aktivoituivat sitä enemmän, mitä useamman vaihtoehdon koehenkilöt keksivät tutulle esineelle.

Aivojen unelmointialueet (Resting State) aktivoituvat yleensä silloin, kun henkilö lepää tai kun hän saa vapaasti unelmoida ilman ulkoisia ärsykkeitä. Laurean tutkimus osoitti, että tätä unelmointialuetta tarvitaan luovassa prosessissa yhdessä tiedolliseen prosessointiin osallistuvien aivoalueiden kanssa. Tutkimus tukee ajatusta siitä, että vaativa tiedollinen ponnistelu ja luovuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne tukevat toinen toisiaan.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Aalto-yliopiston aivotutkimusyksikön, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan, Helsingin yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Santa Barbarassa sijaitsevan Kalifornian yliopiston kanssa. Tutkimus on julkaistu arvostetussa kansainvälisessä tiedelehdessä PlosOne.

kesä 042015
 

Ikäinstituutissa on tuotettu tietoa ja välineitä ikääntyvien mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

”Haluamme lähestyä ikääntyvien mielen hyvinvointia myönteisestä näkökulmasta. Tärkeä viestimme onkin se, että vaikka ikääntymiseen liittyy usein haastavia elämänmuutoksia, oma elämänkokemus on voimavara, josta jokainen voi ammentaa kykyä selvitä ja sopeutua. Se antaa myös voimaa, jonka avulla voi suunnata katseen eteenpäin”, projektipäällikkö Suvi Fried toteaa.

Kimmoisuus auttaa selviytymään

Ikäinstituutin näkemyksen mukaan elämänkokemuksen tuoma oppi ja niihin liittyvät selviytymiskeinot lisäävät psyykkistä kimmoisuutta eli muutoskyvykkyyttä.

”Tapa suhtautua elämänmuutoksiin ja sopeutua niihin ovat aivan keskeisiä mielen voimavaroja. Ne lisäävät myös kykyä voida hyvin sairauksista tai toimintakyvyn alenemisesta huolimatta”, projektipäällikkö Eija Kaskiharju kertoo.

Henkinen kasvu jatkuu koko elämän

Moni ei ole tullut myöskään ajatelleeksi, että ihmisen henkinen kasvu jatkuu läpi elämän.

”Vanhuudesta ja vanhenemisesta puhuttaessa keskustelun sävy viittaa usein rapistumiseen sen sijaan että ikääntyminen nähtäisiin mahdollisuutena nauttia eletyn elämän sadosta. Ikääntyneellä on mahdollisuus kokea uuden sadon kypsymistä, joka voi löytyä vaikkapa taidetyöpajasta. Meillä on hyviä kokemuksia siitä, miten taidelähtöiset menetelmät, kuten taidetyöpajat ovat auttaneet löytämään kadotetun tai piilossa olleen luovuuden, joka vahvistaa elämänvoimaa, nostaa pintaan tunteita ja tuo esille voimavaroja”, suunnittelija ja taidepajojen ohjaaja Christine Oesch-Börman toteaa lopuksi.

Mielen hyvinvointi on jokaiselle mahdollista

Ikäinstituutti haluaa kannustaa ikäihmisiä pitämään huolta mielen hyvinvoinnistaan.

mielen_voimaaMielen taitoja ja hyvinvointia voi vahvistaa arjessa yksinkertaisilla keinoilla. Hyvä apuväline on Ikäinstituutin julkaisema Mielen Voimaa -opas. Elämysmatkoja arjen yläpuolelle -opas johdattelee luovien menetelmien käyttöön. Oppaat ovat ladattavissa www.ikainstituutti.fi -sivustolta.

Lisätietoa: Ikäinstituutti, puh. 09-6122 160

Lähde: lehdistötiedote

syys 032010
 

Psykedeelisten huumeiden vakavasti otettava lääketieteellinen tutkimus on ollut jäähyllä viimeiset nelisenkymmentä vuotta, mutta viime vuosina on asia noussut jälleen pinnalle. Uudet tutkimukset perinteisten hallusinogeenien psykiatrisista vaikutuksista ovat herättäneet laajenevaa kiinnostusta, ja useimmiten paheelliseen päihdekulttuuriin liitetyistä kemikaaleista on havaittu olevan yllättävää hyötyä.

Vaikka psykedeeleillä on pitkä historia alkuperäiskulttuurien rituaalikäytännöissä, kiinnostui lääketiede aineista varsinaisesti vasta Albert Hoffmanin löydettyä LSD:n. Pian sekä LSD, psilosybiini että ketamiini havaittiin tehokkaiksi terapeuttisiksi apuvälineiksi. Vuoteen 1965 mennessä oli ilmestynyt yli tuhat kliinistä tutkimusta joissa todettiin psykedeelien auttavan mm. ahdistukseen, pakko-oireiseen häiriöihin, masennukseen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen, alkoholismiin sekä kipuihin ja ahdistukseen syövän terminaalivaiheessa.

1970-luvulla Timothy Learyn ja kumppaneiden alullepanema psykedeelinen vallankumous sulautti psykedeelit osaksi vastakulttuuri-ideologiaa. Yleinen mielipide kääntyi psykedeelejä vastaan ja niiden hallussapito tehtiin laittomaksi. Tieteellisen tutkimusten rahoittajat säikähtivät ja lupaavasti alkanut tutkimus jouduttiin keskeyttämään vuosikymmeniksi.

Hiljalleen nouseva psykedeliatutkimuksen uusi aalto lähti liikkeelle ketamiinista, aineesta jota Timothy Leary piti merkittävimpänä psykedeelisenä huumeena. NMDA-glutamaatti-reseptorien osuus masennuksessa huomattiin 90-luvulla ja koska ketamiini toimii NMDA-antagonistina, voisi ketamiini toimia antidepressanttian. Kaksoissokkokokeiden jälkeen havaittiin, että ketamiini on tehokas ja ennen kaikkea nopea lääke. Jo kolme tuntia pienen nenäsuihkeena annettavan ketamiiniannoksen jälkeen masennusoireet vähenivät merkittävästi. Perinteisiin masennuslääkkeisiin, joiden vaikutusta joutuu odottelemaan kahdesta kolmeen viikkoa, verrattuna vaikutus on huimaavan nopea. Tällaisesta ahdistus- ja masennustilan nopeasta helpottumisesta on hyötyä ennenkaikkea vaikeissa tapauksissa, esimerkiksi itsemurha-aikomusten yhteydessä. Kun ahdistuksen pahin vaihe saadaan jo tunneissa ohi, on helpompi siirtyä muihinkin terapiamuotoihin.

Ketamiinisuihkeen vaikutus laantuu parissa viikossa, eikä ketamiini välttämättä toimi pitkäaikaisena masennuslääkkeenä, mutta ensiapuna se tutkimusten valossa vaikuttaa olevan vertaansa vailla, jos sitä vain uskallettaisiin rohkeammin käyttää mielenterveyshoidossa, välittämättä aineen maineesta ja huumausaineluokituksesta.

Muut hallusinogeenit eivät ole olleet aivan yhtä suuren lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena, johtuen luultavasti näitä koskevasta vieläkin tiukemmasta lainsäädännöstä. Kuitenkin esimerkiksi psilosybiinin – jota sisältäviä sieniä kasvaa myös Suomen metsiköissä ja golf-kentillä – todettiin olevan tehokas lääke pakko-oireisiin häiriöihin potilailla, joita aiemmin ei saatu hoidettua. Jälleen vaikutus oli nopea: noin kaksi tuntia psilosybiinin psykedeelisen efektin jälkeen pakko-oirehäiriöt vähenivät merkittävästi, 23-100 prosentilla. Vaikutus ei ollut sidoksissa nautittuun määrään, joten jo sinänsä hyödyttävällä psykedeelisellä efektillä ei ollut merkitystä oireiden vähentymiseen. Trippailua kammoksuvienkaan ei siis tervitse säikähtää psykedeelien lääkekäyttöä.

Psilosybiinin on todettu myös helpottavan syöpäpotilaiden oloa, parantavan mielialaa ja vähentävän ahdistusta. Vaikutuksen todettiin kestävän kahdesta viikosta puoleen vuoteen. LSD taas on huomattu tehokkaaksi lääkkeeksi sarjattaiseen päänsärkyyn eli Hortonin syndroomaan.

Lisää psykedeelien vaikutuksista aivokemiaan ja neurologiaan voit lukea kuukauden ajan vapaasti ladattavasta Nature-lehden artikkelista. Lukeminen vaatii rekisteröitymisen. Voin myös heittää PDF:n jos aika menee umpeen tai joku ei viitsi rekisteröityä.