huhti 202012
 

 

”Liikutuin niin syvästi nähdessäni mistä Danin projektissa oli kyse, että vietin yli vuoden seuraten hänen työnsä tuloksia. Tämä on ollut ällistyttävä matka.

Mikään aiempi projektini ei ole koskaan vaikuttanut minuun yhtä syvästi. Toivomuksenani on, että dokumentti koskettaisi myös muita ihmisiä, saisi heidät osallistumaan yhteiseen hyvään ja tekisivät musiikin jakamisen vanhainkoteihin mahdolliseksi. Heille, jotka eivät edes tiedä, kuinka syvästi he tarvitsevatkaan musiikin lahjaa.

Musiikilla on suurenmoinen merkitys sille, millaista on olla ihminen; ymmärsin tämän näiden ihastuttavien ja haavoittuvien sielujen kautta, jotka sain kohdata tätä dokumenttia tehdessäni.”

– Michael Rossato-Bennet Continue reading “ALIVE INSIDE: A Story of Music & Memory” »

helmi 112009
 

Ihan äkkiä en olisi uskonut että kirjoitan Tajuntaan suomi-hip hopista, mutta nyt sattui niin sopiva levy kohdalle, että pakko on mainita.

Jontin ja Jodarokin Uuden ajan avaruususkonto on jännä paketti. Räpeissä vilahtelevat niin Illuminaatti, orgoniitit, liskoihmiset, mustat maagit, NWO, 9/11 ynnä muu perinteinen salaliittomatsku. Meiningistä huokuu huoli maailmantilasta ja vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Turhautuminen purkautuu ärhäkäksi mesoamiseksi asioista jotka ovat suurilta osin liian isoja hahmotettavaksi mutta painostavat ja uhkaavat jokaisen mielenterveyttä ja itsemääräämisoikeutta. Ainakin meikäläisen on helppo samaistua kavereiden räppeihin, on tässä maailmassa kuitenkin sen verran käsittämättömiä asioita, vähänkään jos jaksaa syvemmälle vilkaista.

Jos en tuntis hiukan Jontin taustoja NWO-vastaisessa toiminnassa, niin ajoittain olisi hankala arvioida onko jannut tosissaan vai onko ufoilu ja transendentit pelkkää paranoiakulttuurista elementtejä ammentavaa läppää. Kaverit on kuitenkin kelannu asioita vakavissaan ja silloin tällöin läpi tunkeva huumori ja scifeily ei vedä mattoa juttujen alta, vaan antaa kevyen itseironisen särmän ja lisää epätietoisuuden ja epävarmuuden tunnelmaa.

Henkinen ja kulttuurinen vallankumouksellisuus saa vastapainoa kaduilta, syrjäytymisestä, turhautumisesta ja keskikaljasta ammentavista riimeistä. Soppa on mielenkiintoinen, sillä kosmologiset salaisuudet limittyvät luontevasti kaljanhuuruiseen kelailuun ja humalaiseen, jopa väkivaltaiseen uhoon valtakulttuurin pakkosyötettyjä arvoja vastaan.

Suomiräppiä on sen verran huonosti tullut kuunneltua, etten levyn musiikillisista ansioista osaa paljoa sanoa. Kai pojat asiansa osaavat. Vähän olisin toivonu ekan raidan synkähkön tunnelman jatkuvan läpi levyn, nyt fiilikset heittelehtivät aika lailla. Pari biisiä on muutaman kerran kuuntelun jälkeen alkanut jo oikeastaan ärsyttämään, mm. J. Karjalaisen viulunvinguttelu ja Räpit vuoteen X -kappaleen laahaava naissolisti. Mutta kaikenkaikkiaan olen aika innostunut tästä levystä. Joten orgoniitti handuun ja kuolleeseen kulmaan.