Julkaisin 40-sivuisen vihkollisen splatterpunkista ammentavaa lyhytproosaa ja runoja. Tyyli on transgressiivistä, seksiä ja väkivaltaa tihkuvaa rujostelua. Harkitsin jopa sisältövaroituksen liittämistä kanteen, sen verran ryönäisissä vesissä ajoittain kahlataan. Tosin oletan genretietoisen lukijan ymmärtävän missä mennään. Muut toivoakseni osaavat pysyä tekeleestä erossa.
Takakansiteksti:
Painajaismainen sukellus vantaalaisen ostoskeskuksen irvokkaaseen lähimenneisyyteen.
80-luvulla rakennettuun ja 2012 purettuun Vantaan Hahlokallion pahamaineiseen ostoskeskukseen liittyy monia hämäräperäisiä kuolemia, kummallisia uskomuksia, joukkopsykooseja ja selittämättömiä myrkytysoireita. Ostarin historiaa tutkineen Anni Pintereen jäämistöstä löytyneet tarinat ja runot julkaistaan nyt vihdoin kolmiosaisena pienkustannesarjana.
Innostuin lyhyemmän muodon kauhusta luettuani Matthew M. Bartlettin törkyhyvän esikoiskokoelman Gateways to Abomination. Surrealistiset, kauniisti kirjoitetut, aikailematta kauhun pimeään ytimeen sukeltavat tarinat saivat ajattelemaan, että hitto, tämmöistä olisi mukava kirjoittaa. Varsinkin perinteisen tarinarakenteen korvaaminen tajunnanvirtamaisella ryöpytyksellä tuntui vapauttavalta. Omiin teksteihini hiipi luonnostaan vahvempaa rakenteellisuutta ja itseäni kiinnostavia teemoja, joten pastissinmaulta toivottavasti vältytään. Toki vaikutteet on varmasti havaittavissa.
Jotenkin kokonaisuuteen tuntui sopivan myös runoja, joten uskaltauduin kokeilemaan myös niitä. Aiempaa kokemusta runojen kirjoittamisesta, tai edes lukemisesta ei paljoakaan ollut. Tosin luin alle Tommi Parkon Runoilijan työkalupakki -kirjan, joka selkeytti kyllä erinomaisesti runouden keinoja. Ilman sitä en olisi tullut edes yrittäneeksi.
Vihkoja on tarkoitus julkaista kaksi lisää. Oman aikaansaavuuteni tuntien veikkaisin, että näiden ilmestymisen todennäköisyys on luokkaa fifty-sixty. Raakamateriaalia on kuitenkin jo runsaasti mätänemässä uusiksi, toivottavasti entistä absurdeimmiksi kauhuiksi.
Vihkon ulkoasua miettiessä lähdin helpoimman kautta ja piirsin nipun suolia ja ostarin epämääräisen hahmon. Olisin halunnut painattaa kansikuvat pelkällä mustalla värilliselle kartongille niin, että ensimmäisen vihkon kansi olisi punainen ja seuraavat jotain muuta väriä, itse kuva-aiheen pysyessä samana. Siitä olisi tullut mukava retrozinefiilis. Tämä kävi kuitenkin mahdottomaksi, sillä ilmeisesti koronan jälkeen joku värikartonkia valmistava tehdas meni konkurssiin ja nyt ainakaan pääkaupunkiseudulla ei oikein mistään saa läpivärjättyä kartonkia (tai jotain tällaista eräs digipainohenkilö selitti). Päädyin sitten toteuttamaan kannen perinteisempään tapaan.
Kauhun ja himon ostari: Hahlokallion ostoskeskukseen liittyviä kertomuksia, kuulopuheita ja urbaanilegendoja, osa 1 on nyt tilattavissa verkkokaupasta 8 euron hintaan ja meikältä tai Aavetaajuuden putiikilta 7 eurolla.
Vihkosta on tehty 150 kappaleen numeroitu painos.
“Ihastuttavan groteskeja kehokauhuvisioita ja räkäisen lähiötodellisuuden nyrjäyttelyä, joka jää kummittelemaan mieleen. Täysin Clive Barkerin veroista tavaraa.”
– Artemis Kelosaari
Tästä löytyy projektin päivittyvä infosivu.