Kriisiterapiasta

 Posted by at 1.13  Yhteiskunta
marras 122007
 

Meinasin kirjoittaa tämän edellisen postauksen kommentteihin vastaukseksi nimimerkille aivokuollut, mutta teimpä sitten kuitenkin uuden jutun.

En tarkoittanut edellisen postauksen kritiikillä tietenkään sitä, ettei surutyön tekeminen ja tapahtumien käsittely olisi elintärkeitä asioita raskaiden vastoinkäymisten prosessoinnissa. Sensijaan aikomukseni oli enempikin kritiseerata Freudin traumateoriaan pohjaavan hoitomuodon yletöntä suosiota ja sen rajua kasvua vuodesta 1990. 1990 järjestettiin siis Suomen ensimmäinen ns. debriefing-istunto. Kiistellylle pohjalle rakentuva terapiointi nauttii kiistatonta suosiota niin tiedotusvälineiden kuin tavallisen kansan keskuudessa, vaikka todellisesta tehosta ei ole näyttöä. Onkin olemassa viitteitä, että kriisiterapia olisi ennemminkin haitallista. Esimerkiksi Tanskassa on tehty tutkimuksia, joissa kriisiapua saaneet onnettomuuksien uhrit ovat toipuneet huonommin kuin ilman hoitoa jääneet. Suomessa saatiin Myyrmannin ostoskeskkuksen pommi-iskun jälkihoidon  yhteydessä samansuuntaisia lopputuloksia.

Suurin ongelma tässä on mielestäni se, että kriisiterapian tarpeellisuuden korostaminen muokkaa ihmisten käsityksiä omista kyvyistä selviytyä elämään väistämättömästi liittyvistä järkytyksistä ja menetyksistä. Tämä avuton ihmiskuva on saanut suurimman suosion kriisiterapian syntysijoilla USA:ssa, jossa huomattava osa työkykyisistä kansalaisista hoidattaa itseään vuosikausia kaikanlaisissa kalliissa terapioissa.

Kriisipsykologien asenne ihmisiä kohtaan on vahvasti holhoava ja ihmisten omaa selviytymiskykyä väheksyvä. Oletuksena on, että mieleltään eheän ja terveen ihmisen ei odoteta selviävän elämän vastoinkäymisistä ilman koulutetun auttajan apua.

Käytin tekstin lähteenä Pasi Jaakkosen artikkelia kirjasta Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa.

Tuusula

 Posted by at 19.02  Artikkelit, Yhteiskunta
marras 072007
 

Vaikka André Breton kirjoitti, että kaikkein surrealistisin teko on ammuskella sokkona väkijoukkoon, ei tästä Tuusulan vallankumouksellisesta koulusurmaajasta ole hyötyä muille kuin kriisipsykologeille ja kirkolle. Jo muutaman tunnin sisällä kirkko osasi hyödyntää julkisuusarvon markkinoinnissaan. Eivätkä kriisiavun ammattilaiset
olleet sen hitaampia. Seuraavaksi on sitten kaikenmaailman terapeuttien vuoro korostaa kriisiterapian elintärkeyttä, ja tietenkin veronmaksajien kustannuksella.

Kriisi- ja traumaterapian hyödyllisyydestähän ei siis ole mitään kovin varteenotettavaa näyttöä, silti siihen on ihmisten luontaisen hyväntahtoisuuden ansiosta helppo tuupata rahaa sillä verukkeella, että ”jos tästä jotain hyötyä olisi”. Eivätkä psykologit tietenkään hyvää rahasampoa ala kritisoimaan, ja hehän ovat ainoita alan auktoriteetteja. Käsittääkseni kriisien mielensisäisen käsittelyn tavoitteena on asioiden hyväksyminen ja lopulta unohtaminen häiritsemästä jokapäiväistä elämää, ja kaikenmaailman traumaterapioissa muistojen vetvominen tuskin edistää unohtamisprosesseja.

marras 072007
 

Siistiä, Keosto -kollektiivi on julistanut Pelon vastaisen päivän, jonka tarkoitus on herätellä ihmiset huomaamaan kuinka pelko vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihin. Hyvä esimerkki pyrkimyksestä ottaa todellisuus omiin käsiin. Yhteiskunnallista magiaa, detournausta ja psykomaantiedettä.

Kuinka juhlimme Pelon vastaista päivää?

Pelon vastainen päivä ei ole mielenosoitus, se on juhlapäivä. Emme järjestä keskitettyjä aktioita, mutta tässä muutamia vinkkejä päivän ohjelmaksi.
– Lähetä pelottavalle ihmiselle, yritykselle tai instituutiolle kirje tai kerää adressi, jossa kohteliaasti pyydät tätä olemaan vähemmän pelottava.
Printtaa tästä lentolehtinen (pdf-muodossa) ja levitä pelottomuutta.
Printtaa tästä juliste (jpg, 7MB), jolla iltapäivälehtien pelottavat lööpit voi korjata vähemmän pelottaviksi. (pienempi web-versio)
– Merkitse kaupungilla pelottaviksi tai pelon aiheuttamiksi kokemiasi asioita.
– Järjestä pelonvastaiset juhlat.
– Voita pelkosi, tee rohkeusteko: ystävysty ulkomaalaisen kanssa, puolusta julkisesti pedofiilia, käy katsomassa syöpäpotilasta, kerro mitä oikeasti ajattelet.

Tällaiset tempaukset lähenevät magiaa moneltakin kantilta. Esim. juhlat jo sinänsä ovat aina pohjimmiltaan ritualistisia, ja 911 on varmasti nykypäivän vaikuttavin numeromaaginen luku. Lisäksi ajatus mediaan piilotetusta, normiaisteilta salatusta pelonlietsonnasta on esimerkillisen esoteerinen. Todellisuuden näkeminen ja kokeminen uudelta kantilta on jokaisen okkultistin ensimmäinen lähtökohta. Sen hallitseminen on toinen.
Via

Pedofiilitesti

 Posted by at 22.12  Linkit, Tutkimus, Yhteiskunta
loka 292007
 

Kehittelevät Åbo Akademin psykologian laitoksella psykodiagnostista testiä, jolla tunnistetaan koehenkilön pysyvä lapsiin kohdistuva seksuaalinen mielenkiinto. Näin uutisoi Verkkouutiset.fi.

Jos testattava tuntee seksuaalista mielenkiintoa kuvan kohteeseen, hänen reaktioaikansa tehtävän suorittamisessa pitenee. Ilmiö on automaattinen.

Eikä varmasti aikaakan kun vähänkään lasten kanssa ammatikseen puuhastelevat pääsevät työhaastattelussa katselemaan tietokonegeneroitua lapsipornoa.