joulu 032010
 

At the end of the 19th century, Hermann and Kellar were the two greatest conjurors in the world, though who was greatest depended upon whose publicity one believed. In the United States they competed over audiences and advertising space, and each considered the other his arch-rival. When Hermann died in 1896, Kellar was free to establish his reign and, aside from his notable achievements in the world of magic, he was almost certainly the inspiration for the Wizard of Oz. But before Kellar became the grand wizard, and shortly before Hermann’s death, the two great rivals agreed to compete in a quite different environment – the psychological laboratory.

kauttaThe misdirected quest – Vol. 23, Part 12 ( December 2010).

tammi 022009
 

Taikatemppuvideokilpailuun osallistui neljä videota ja kuten vähän pelkäsinkin, kaikki olivat aikalailla sitä suoraan kameralle esitettyä perushuttua.

Riku Pajari: McDonald’s Aces:

Kustaa Tuori: Invisible Palm:

Jarmo Vuorinen (Maahantuoja): Secrets:

Joona Tapio (Trotts): P.R.F.D.O.R:

Kaikinpuolin hienoin video oli Maahantuojan korttipyörittely Secrets. Tyylikkäästi toteutettu ja taidolla tehty. Varsinkin iso Carnahan fan oli komea. Harmi vaan että video oli pelkkää XCM:ää eikä ollenkaan taikuutta (paitti alun pakan ilmestyminen, mutta sekin oli piilotettu valkoiseen feidiin), joten diskvalifioin videon kilpailusta. Kyseessä oli kuitenkin taikatemppuvideokilpailu.

Toinen tekniseltä toteutukseltaan hyvä ja tunnelmaltaan oivan rauhallinen oli Kustaa Tuorin Invisible Palm. Tummanpuhuvaksi efektoitu kuva ja biisi tukevat toisiaan ja itse temppua. Tämä olisi ollut selkeä voittajaehdokas ellei itse temppu olisi ollut ajoittain hiukan kömpelösti toteutettu. Itse en ollut nähnyt efektiä aikasemmin, joten feikkipalmausten falskatessa olin hiukan ihmeissäni että mitä tässä tapahtuu. Ihan pienellä peukalon asentojen hiomisella ja välttämällä kämmeneen tarttuvaa korttia juttu olisi toiminut erinomaisesti.

Kaksi muuta videota taas olivat tekniikaltaan hyviä, mutta videon toteutuksissa olisi ollut hiukan toivomisen varaa. Trottsin P.R.F.D.O.R oli kaikinpuolin hyvin vedetty, tosin ehkä hiukan liikaa seuraamista vaativa, mitä ei auttanut mustavalkoisuus (mustan ja punaisen erottaminen helposti olisi ainakin yhdessä kohtaa ollut oleellista) ja etäältä kuvaaminen. Myöskään musiikki ei kovinkaan hyvin tukenut rauhallisesti etenevää temppua, vaikka alun isku olikin kohdallaan. Erinomaista korttien kontrollointia kuitenkin. Riku Pajarin McDonals Aceskaan ei ollut mitenkään täydellinen toteutukseltaan, kehnosti valaistu ja vähän sinnepäin kuvattu, mutta Twin Peaks -tunnelma toimii ja temppu on simppeli ja hyvä. Rankkaan siis Rikun hiukan korkeammalle, sillä Rikun temppu oli tällä kertaa hiukan mielenkiintoisempi seurata.

Sitten tuo palkinnoksi määrätty notkuva korttipino. Päädyin sellaiseen tulokseen, että jaan palkinnon kahtia ja annan 6 korttipakkaa Riku Pajarille ja 6 pakkaa Kustaa Tuorille, jonka video oli tyylikäs ja tempussa potentiaalia, vaikkei ihan täyttymystä saavuttanutkaan. Näin tällä kertaa.