joulu 032010
 

At the end of the 19th century, Hermann and Kellar were the two greatest conjurors in the world, though who was greatest depended upon whose publicity one believed. In the United States they competed over audiences and advertising space, and each considered the other his arch-rival. When Hermann died in 1896, Kellar was free to establish his reign and, aside from his notable achievements in the world of magic, he was almost certainly the inspiration for the Wizard of Oz. But before Kellar became the grand wizard, and shortly before Hermann’s death, the two great rivals agreed to compete in a quite different environment – the psychological laboratory.

kauttaThe misdirected quest – Vol. 23, Part 12 ( December 2010).

tammi 022009
 

Taikatemppuvideokilpailuun osallistui neljä videota ja kuten vähän pelkäsinkin, kaikki olivat aikalailla sitä suoraan kameralle esitettyä perushuttua.

Riku Pajari: McDonald’s Aces:

Kustaa Tuori: Invisible Palm:

Jarmo Vuorinen (Maahantuoja): Secrets:

Joona Tapio (Trotts): P.R.F.D.O.R:

Kaikinpuolin hienoin video oli Maahantuojan korttipyörittely Secrets. Tyylikkäästi toteutettu ja taidolla tehty. Varsinkin iso Carnahan fan oli komea. Harmi vaan että video oli pelkkää XCM:ää eikä ollenkaan taikuutta (paitti alun pakan ilmestyminen, mutta sekin oli piilotettu valkoiseen feidiin), joten diskvalifioin videon kilpailusta. Kyseessä oli kuitenkin taikatemppuvideokilpailu.

Toinen tekniseltä toteutukseltaan hyvä ja tunnelmaltaan oivan rauhallinen oli Kustaa Tuorin Invisible Palm. Tummanpuhuvaksi efektoitu kuva ja biisi tukevat toisiaan ja itse temppua. Tämä olisi ollut selkeä voittajaehdokas ellei itse temppu olisi ollut ajoittain hiukan kömpelösti toteutettu. Itse en ollut nähnyt efektiä aikasemmin, joten feikkipalmausten falskatessa olin hiukan ihmeissäni että mitä tässä tapahtuu. Ihan pienellä peukalon asentojen hiomisella ja välttämällä kämmeneen tarttuvaa korttia juttu olisi toiminut erinomaisesti.

Kaksi muuta videota taas olivat tekniikaltaan hyviä, mutta videon toteutuksissa olisi ollut hiukan toivomisen varaa. Trottsin P.R.F.D.O.R oli kaikinpuolin hyvin vedetty, tosin ehkä hiukan liikaa seuraamista vaativa, mitä ei auttanut mustavalkoisuus (mustan ja punaisen erottaminen helposti olisi ainakin yhdessä kohtaa ollut oleellista) ja etäältä kuvaaminen. Myöskään musiikki ei kovinkaan hyvin tukenut rauhallisesti etenevää temppua, vaikka alun isku olikin kohdallaan. Erinomaista korttien kontrollointia kuitenkin. Riku Pajarin McDonals Aceskaan ei ollut mitenkään täydellinen toteutukseltaan, kehnosti valaistu ja vähän sinnepäin kuvattu, mutta Twin Peaks -tunnelma toimii ja temppu on simppeli ja hyvä. Rankkaan siis Rikun hiukan korkeammalle, sillä Rikun temppu oli tällä kertaa hiukan mielenkiintoisempi seurata.

Sitten tuo palkinnoksi määrätty notkuva korttipino. Päädyin sellaiseen tulokseen, että jaan palkinnon kahtia ja annan 6 korttipakkaa Riku Pajarille ja 6 pakkaa Kustaa Tuorille, jonka video oli tyylikäs ja tempussa potentiaalia, vaikkei ihan täyttymystä saavuttanutkaan. Näin tällä kertaa.

marras 272008
 

Magia ja uskonto on äkkiseltään helppo nähdä kuuluvan samaan maailmankuvaan, onhan kummankin peruspyrkimys luoda yhteys transendentteihin voimiin. Näillä on kuitenkin myös pohjimmiltaan merkittäviä eroja. Uskonnollisuus ja uskonnolliset rituaalit osoittavat alistumista ylemmän voiman tahtoon. Leimallista on Jumalan pyyteetön palvominen, ylistäminen ja vastoinrikkomusten alituinen hyvittäminen. Magialle taas on ominaista pyrkimys ottaa valta yli luonnon, sattuman ja henkiolentojen, tai vähintäänkin toimia näiden kanssa tasavertaisina. Tarkoitus on ohjailla luonnolliset tapahtumat oman tai yhteisön tahdon mukaisiksi. Vanhimmat tunnetut maagiset käytännöthän pyrkivät juuri tähän: turvaamaan metsästysonnen tai hyvän sadon. Tietenkin esim. 100 kertaa toistettu pyyntörukous lähenee maagista mekaniikkaa, eli rajanveto voi olla joskus hankalaa. Ymmärtänette kuitenkin lähtökohtaisen eron. Rukouksen ja magian eroja pohtii myös Matti Tossavainen, tosin redusoiden magian alkukantaisuudeksi.

Moderni magia nähdään enemmän henkilökohtaisena työskentelynä ja henkisenä kasvuna kuin yhteisöllisenä toimintana, mutta itsen ja ympäristönsä hallinta on yhä erityisasemassa. Kuten joku jossain yhteydessä sattuvasti lohkaisi, magia on universumin Leatherman’s Tool. Työkalu, joka jeesaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Eräs keino hallita on ymmärtää. Maagin tulee ymmärtää ylemmän todellisuuden mekaniikka. Hänen tulee tietää millä sanoilla mitkäkin luonnonhenget, henkiolennot, enkelit ja demonit saa tekemään mitä maagi haluaa. Maagin tulee tuntea henkivaltojen nimet, piirtää tietyt sinetit, tehdä eleet, osata invokaatiot ja evokaatiot. Modernimman maagisen ajattelun puitteissa maagi ymmärtää oman psyykkeensä toiminnan, ymmärtää uskomusjärjestelmänsä mekanismit, kielen merkityksen, tuntee oman ja kollektiivisen alitajunnan, symbolit, temput…

Olli Alho vetää ”Makiaa magiaa”-kirjasen artikkelissa edellisestä yhteläisyyksiä jopa viihdetaikuuteen.
Esiintyvä taikuri tuntee sleittien kulut ja on opetellut ne täysin automatisoiduiksi. Hänellä on tieto jota katselijalla ei ole. Katselijan kannalta tapahtuu ihmeitä: todellisuus ei ole enää ennustettavissa, ruutukuningatar on jossain aivan muualla kuin mihin katselija sen asetti. Ihme on kuitenkin vain katselijan havainnoissa, taikuri ymmärtää salatun logiikan ja pystyy esittämään ihmeen varmuudella, hämmentymättä todellisuuden kausaaliteetin säröytymisestä. Taikuri näyttää käsittelevän todellisuutta mielensä mukaan.

Näin magia läheneekin uskonnon sijaan tiedettä. Magia lähtee todellisuuteen vaikuttavien mekanismien ymmärtämisestä, ei uskosta korkeampien voimien armoon tai niiden arvaamattomuuden pelosta.

Myös tiedonhankinta muistuttaa tieteellistä prosessia. Uskonnon piirissä tieto tulee annettuna ja siihen tulee suhtautua vääristelemättömänä totuutena, dogmana. Maagi, tai tässä tapausessa paremminkin mystikko, luottaa vain omaan kokemukseensa, empiiriseen tutkimukseen. Esimerkiksi mietiskelyn kautta mystikko pyrkii suoraan yhteyteen Jumalaan ja hakee ekstaattisia kokemuksia. Lopulta hän saavuttaa tiedon, gnosiksen. Vaihtoehtoinen reitti voi olla syödä kourallinen kärpässieniä, langeta loveen ja hakea tieto alamaailman henkiolennoilta. Tuli tieto sitten gnostilaisittain ihmisen sisäpuolelta, jumaluuden kipinästä ihmisen sielussa, taikka keskustelussa pyhän suojelusenkelin tai jonkun muun ulkopuolisen entiteetin kanssa, on tieto aina omien henkilökohtaisten kokemusten kautta todennettua, eli ainakin henkilökohtaisella tasolla todempaa kuin dogmaattinen ja annettuna otettu tieto.

marras 072008
 

Viime vuonna järjestettiin ”The Magic of Consciousness Symposium”, jossa kelailtiin taikureiden psykologisia prinsisiippejä psykologi- ja neurologiporukoille. Puhujina oli mm. Amazing Randi ja Pen & Tellerin Teller. Tellerin osuutta voi vilkuilla youtubesta ja tuolla on lyhyt artikkeli aiheesta. Syvemmälle menee artikkeli Attention and awareness in stage magic: turning tricks into research. Samoja juttuja käsittelee myös Wiredin artikkeli.

Taikatemppuja, huomion ohjaamista ja silmän liikkeitä on tarkastellut syvemmin tohtori Gustav Kuhn, jonka tutkimukset voi hakea pdf:inä tuolta. Ainakin otsikot Magic and fixation: Now you don’t see it, now you do, There’s more to magic than meets the eye! ja Misdirection in magic: Implications for the relationship between eye gaze and attention kuulostavat hyviltä.

Myös Daniel Dennet on ansiokkaasti tutkinut taikkuutta ja selvitystä voi lukea artikkelista Explaining the ”magic” of consciousness.

Lisäksi vielä radiohaastattelussa taikuri Nick Johnson ja aiheena huijausten psykologia.

Herkkuja harrastelijataikurille. Nam.