Paratutkimuksesta

 Posted by at 10.31  Artikkelit, Paratiede
joulu 212008
 

Eräs paratutkimuksen ja paratieteiden kiinnostava piirre on tutkimusalueen hidas mutta jatkuva kaventuminen. Paratutkimus tarkoittaa paranormaalien ilmiöiden, eli ilmöiden, joilla ei ole uskottavaa luonnontieteellistä selitystä, tutkimista. Kun ilmiö saa jonkun uskottavan selityksen, tai konventionaalinen tiede laajenee käsittämään myös ilmiön paranormaaliksi luokitellun selityksen, ilmiö lakkaa olemasta paranormaali. Ilmiö jättää lapsuuskotinsa ja tieteellisten arviointien, mittausten ja ennenkaikkea tutkijoiden ja tiedeyhteisön hyväksynnän kautta ilmiö muuttuu vakavastiotettavaksi tieteeksi. Näin on tapahtunut ainakin hallusinaation, hypnoosin, plasebo-ilmiön, akupunktion jne. kohdalla.

Tämän uskoisin johtavan siihen, että paratutkijoiden on jatkuvasti löydettävä uusia tutkimuskohteita entisten huvettua (oletuksena on tietenkin tutkijaluonne, joka on kiinnostunut nimenomaan uusista ja tuntemattomista asioista ja identifioi itsensä nimenomaan paratutkijaksi, eikä välttämättä liu’u ilmiön mukana konventionaalisen tieteen piiriin). Kun tutkija on näin pakotettu suuntaamaan mielenkiintonsa entistä yliluonnollisempiin ilmöihin ja niiden selittämiseen ei-konventionaalisin keinoin, ovat ilmiöt ja selitykset yhä harvinaisempia, epäuskottavampia, mielikuvituksellisempia ja oudompia. Tämä johtaa liialliseen hyväuskoisuuteen ja kaaoksen tilaan, jossa paratutkimuksesta kiinnostuneet jotuvat seulomaan älyttömästä määrästä omituisia ilmöitä/selityksiä ne edes jokseenkin uskottavat ja rationaaliset. Tämä taas vähentää koko paratutkimuksen uskottavuutta konventionaalisen tieteen silmissä. Esim. PSI-ilmiön tutkimisen vakavastiotettavuus kärsii suuresti kun samaan aikaan puhutaan abduktio-kokemuksista, kummituksista tai kuusiulotteisilta venuslaisilta kanavoiduista viesteistä(enkä nyt tarkoita etteivätkö kuusiulotteiset venuslaiset olisi mielikuvitusta kutkuttavia tyyppejä, ja jollain tasolla varmasti vakavastiotettavia, mutta tuskin tieteellisessä mielessä). Uskottavatkin selitykset ja todisteet ilmiöistä on helppo niputtaa väheksyvästi: ”tuo nyt on taas sitä paratiedettä”. Kun asia on kerrran leimattu huuhaaksi, on stigma hyvin vaikea ravistaa pois.

Paranormaalin ympärillä vallitsee siis jatkuvasti mylläävä kaaos, jossa eriasteisesti uskottavat väitteet sinkoilevat edestakaisin ja jossa jokaisella osaanottajalla on erilainen käsitys kulloisesestakin asiasta, ja useimmiten ainakin jonkinlainen mielipide mihin tahansa asiaan. Ristiriitaisia ilmiöitä, todisteita ja teorioita on mielinmäärin. Paranormaaliin ja rajatieteisiin tutustuminen on lopulta juuri tästä syystä erinomaisen opettavainen kokemus.

Mielipiteiden kaaos on kuin todellisuuden malli: koskaan ei voi olla varma asioiden paikkaansapitävyydestä, sama ilmiö koetaan hyvin monilla eri tavoilla ja kokemukset johtavat erilaisiin selitysmalleihin. Lopulta yksilö toivottavasti oppii lukemaan väitteitä ja faktoja kriittisesti ja kehittää omaa arvostelukykyään, ja viimekädessä oppii sen, että maailma toden totta on ristiriitainen paikka.

Totuus on siis aina suhteellinen käsite. Tämän ymmärtäminen vaatii kriittistä suhteutumista kaikkiin auktoriteetteihin. Kasvavaa lastakin on välillä hyvä narrata, jotta kriittinen arviointkyky kehittyisi. Lapsen on syytä oppia että kaikki mitä vanhemmat (ja sittemmin poliittiset, uskonnolliset tai tieteelliset auktoriteetit) sanovat, eivät välttämättä olekaan absoluuttinen totuus.

Lisälinkit:

marras 172008
 

Kävin tuossa loppuviikosta tapaamassa Sergei Kolmakowia, entistä Kuopion yliopiston professoria, joka tutki mm. sähköallergikkoja, kansanparantajia ja muuta paratieteellistä. Kolmakow puhui monista mielenkiintoisista asioista, mm. uusista tutkimustuloksista sähköyliherkkyydestä. Esimerkiksi tutkan tuottamien mikroaaltojen vaikutusta verenpaineeseen on kuulemma pystytty konkreettisesti mittaamaan. Sähköyliherkille altistus aiheuttaa mahdollisesti pienten verisuonien supistumista, joka nostaa äkillisesti verenpainetta. Tästä johtunee sähköallergiaa sairastavien kokema pahoinvointi ja huimaus. Mittaustulosten analyysi on kesken, joten tuloksia joutunemme vielä odottamaan. Ja tätäkin vielä odotellaan…

Toinen kiinnostava projekti on nyttemmin Pietariin siirtynyt käsilläparantajien vaikutuksia mitannut tutkimus. Kuopiossa tutkimus lopetettiin jostain syystä (huhuja olen syistä kuullut, mutta varsinaisesti en tiedä miksi, pitäisi varmaan kysyä yliopistolta) nelisen vuotta sitten hyvinkin brutaalisti: tutkimustuloksia hävitettiin, mittalaitteistot purettiin ja joitain jopa rikottiin. Ei kuulosta kovin sivistyneeltä toiminnalta. Tutkimusten lopettaminen on ainakin sinänsä sääli, olihan Kuopiolla jo perinteitä alalla. Ensimmäiset tutkimukset kirliankuvauksesta aloitettiin jo vuonna 79.

Kolmakow ehti seuloa käsittääkseni useamman sata itseään parantajaksi kutsuvaa henkilöä. Suurin osa näistä ei saanut mitään aikaiseksi, mutta kuulemma sadan parantajan otannasta löytyy pari-kolme sellaista jotka saavat aikaan mitattavia vaikutuksia. Kolmakow puhui lämpösäteilyn tiheydestä ynnä muusta mitä en juurikaan ymmärtänyt, ja tässä vaiheessa jäi epäselväksi olivatko uusimmat mittalaitteet GDV-laitteita vai jotain muita. Kirliankuvaukselta homma ei kuulostanut. Asia selvinnee tässä ensikuun puolella, ja voin kertoa sitten tarkemmin jos jotakuta kiinnostaa. (GDV:stä lisäjuttua vaikka Skeptikko-lehdestä 2/2000)

Kolmakow puhui myös ihmisen omasta kyvystä parantaa itseään, asiasta joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa kovastikin. Esimerkiksi rentoutumalla ja mielikuvaharjoittelulla voidaan laskea verenpainetta merkittävästi ja tätä järjestelmällisesti hyödyntämällä voitaisiin vaikkapa verenpainelääkkeitten kulutusta vähentää melkoisesti. Liekö nyt sitten sitä synkronisiteettiä vai mitä, mutta eilen sattui silmään tällainen uutinen: High Blood-Pressure Patients Can See Improvement Through Guided Breathing. Asiaa sivuaa myös äärettömän mielenkiintoinen metatutkimus depression oireiden itsehoidosta. Meditaatio ja jooga ovat antaneet ristiriitaisia tutkimustuloksia, mutta esim. autogeeninen rentoutuminen näyttää auttavan depression oireisiin. Autogeeninen rentoutuminenhan on yksinkertainen mielikuvien ja itsesuggestion avulla toteutettava rentoutusharjoitus. Tutkimuksesta lyhyesti suomeksi.