kesä 052009
 

skk_0308_lr Olikohan Alan Moore joka sanoi, että sarjakuva on kaikista teiteenmudoista maagisin. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon väitteeseen ja uusin sarjakuvahankintani tukee väitettä parhaansa mukaan. Alejandro Jodorowskyn kirjoittama ja Moebiuksen piirtämä Incal on paitsi erinomainen sarjakuva, myös syväluotaavan symbolinen matka tietoisuuden äärelle.

Kirja suomennettiin jo joku aika sitten, mutta en ollut älyttömän innoissani sitä hankkimassa. Olin aiemmin lukenut muutamia Jodorowskyn kirjoittamia sarjakuvia, ja vaikka mies on kieltämättä nero suoltamaan herkullisia ideoita ja omintakeisia ratkaisuja tarinoiden hankaliin kiemuroihin, ovat itse tarinat jääneet hiukan puuduttaviksi ja tekstintäyteisiksi. Olin lähtenyt kapuamaan Jodorowsky-puuhun perse edellä. Aloitin Incalin spin-off-sarjasta The Metabarons, eeppisestä avaruusoopperasta, joka pelaa lähes pelkästään kreikkalaisen tragedian tarinakaavoilla. Toinen samaan universumiin (Jodoversumiin) sijoutettu tarinakokonaisuus Technopriests oli vielä turboahdetumpi ideamylly täynnä mystiikkaa, kulttuurikriittisiä piikkejä, herooista pousailua ja myyttisiä hahmoja. Juuri tuo henkilöiden ja kohtaloiden myyttiselle tasolle kohottaminen teki niistä varsin yksiulotteisia. Pelkästään kiperästä voitosta toiseen kiperään voittoon vaeltava sankari ja tarinan levottomat täyskäännökset eivät jaksaneet pitää kiinnostusta yllä loputtomiin. Pienissä osissa tuo olisi menetellyt, muttei toistasataa sivua käsittävinä jenkkialbumeina. Alkuperäiset ranskalaiset julkaisut ovatkin standardin mukaisia 52-sivuisia, ja siksi varmasti luettavampaa matskua.

Incal sen sijaan alkaa perinteikkäänä dekkariparodiana. Tulevaisuuden kaupunkikuilussa asuva resuinen R-luokan yksityisetsivä John Difool saa tehtävän salaperäiseltä ylimyskaunottarelta. Pian tarina kuitenkin muljahtaa ylifyysisille raiteille ja alkaa hengästyttävä kilpajuoksi halki 300-sivuisen tarinan aikaa ja jatkuvasti kasvavaa pimeyden mahtia vastaan, panoksena koko universumin inhimillinen elämä. Tarinan keskiössä pysyy vastahakoinen sankari Difool, joka antaa kosmisille tapahtumille jonkinlaisen inhimillisen vertailukohdan, ja luultavasti juuri siksi tarina pysyy kiinnostavana loppuun asti. Arkkityyppisiä hahmoja, mystisiä symboleja, komediaa, yhteiskuntakritiikkiä, toimintaa, seksiä, kaikkivoipaa rakkautta, fantastisia visioita ja maagista henkisyyttä ei kuitenkaan jää puuttumaan.

Aloitin tämän jutun viittauksella magiaan. Jodorowsky tosiaankin on tunnettu magiaa ja hengellisyyttä käsittelevistä töistään. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa Jodorowskyn työ klassisen Marseillen tarokkipakan restauroijana. Hän ja vanhaan kirjanpainaja-sukuun kuuluva Philippe Camoin päättivät palauttaa Marseillen tarokit, joita yleensäottaen pidetään vanhimpina säilyneinä korttimalleina, mahdollisimman lähelle alkuperäistä muotoaan. Tarkemmin voit lukea asiasta vaikkapa tuolta.

Tarokkiharrastus näkyy myös Incalissa. Tarinan henkilöt ja tapahtumat heijastelevat tarokkien hahmoja. Tarokit nähdään usein muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden, henkisen kasvun polun ensimmäisestä numerottomasta ”nollakortista”, Narrista, 22. korttiin, Maailmaan. Polku tulkitaan narrin matkana, jonka jokaisella askeleella hänellä on jotain opittavaa. Useissa pakoissa Narri kuvataan käyskentelemässä kallionkielekkeellä, joka kuvaa sitä tuntematonta, johon jokaisen henkiselle tielle lähtevän on uskallettava hypätä. Incalin narri, Difool, paiskataan kielekkeeltä alas heti ensimmäisellä sivulla.

Yhtä päivänselviä tarokkiviittauksia ei tarinassa juurikaan ole, mutta symbolien bongailu on varmasti mukavaa ajanvietettä monelle tarokkiharrastajalle.

Keskieuroopassa Marseillen tarokit ovat pitäneet pintansa englanninkielisissä maissa kovasti yleistyneiden Rider-Waite- ja Thoth-pakkojen kanssa. Nämä Edward Waiten ja Aleister Crowleyn jatkokehittelemät tarokit liittyvät vahvasti Golden Dawn -ryhmän rituaalimaagiseen perinteeseen. Golden Dawn on paljolti vastuussa länsimaisen okkultismin moderneista (GD perustettiin vuonna 1888) muodoista. Jodorowskyn maaginen näkemys on ilman Golden Dawnin ja rituaalimagian taakkaa. Pääasiassa englanninkieliseen esoteriikkaan pakotetuille tämä on kuin virkistävä tuulahdus ranskalaisen okkultismin vuosisataisesta historiasta. Selkeimmin maagisen ajattelun eron näkee Jodorowskyn Holy Mountain -elokuvasta. Elokuvan magia on täysin vapaa dogmaattisista rakenteista ja avoin oivallukselle ja mielikuvitukselle. Perusta on kuitenkin rakennettu ikivanhoista esoteerisista opeista, itämaisesta mystiikasta ja alkemiasta. Ytimessä on ajatus ihmisen mahdollisuudesta transformaatioon, heräämiseen.

Transformaatioon pyrkii myös Jodorowskin oma maaginen ”systeemi”, psykomagia, joka yhdistää psykoanalyysia ja magiaa. Ritualistinen elementti on vahvasti läsnä, mutta täysin muovailtavana terapeuttisena työkaluna. Jodorowsky hakee jokaisen terapioitavan historiasta tai suvusta (systeemiin kuuluu vahva käsitys geneettisestä alitajunnasta) solmukohdat, jotka avataan suoraan alitajuntaa puhuttelevan symbolisen rituaalin avulla. Freudilaista, vuosien mittaiseksi venyvää spykoanalyyttista terapiaa ei tarvita. Eräässä haastattelussa Jodorowsky antaa muutaman esimerkin psykomagiasta: miehen, joka ei tullut tarpeeksi rakastetuksi perheensä osalta, vaan tunsi siskonsa saaneen kaiken rakkauden, tulee pukeutua siskokseen ja viedä häntä itseään kuvaava pikkupoika retkelle Disneylandiin. Naista, joka tuskailee taiteen tekemisen ja rahan ansaitsemisen välimaastossa, Jodorowsky ohjaa seuraavasti. Raha on aina maskuliininen, fallinen symboli. Naisen tulee löytää omanlaisensa, hyvä, luovuudesta kumpuava raha. Rituaaliksi Jodorowsky kehottaa naista asettamaan seitsemän kultapalan vaginaansa siksi aikaa kun hän maalaa.

Enspanjankielentaitoisille tiedoksi, Jodorowsky on kirjoittanut psykomagiasta myös kirjan.

Omien sanojensa mukaan Jodorowsky tekee initatoorista taidetta. Päinvastoin kuin Hitchcockin, Jodorowskyn ei ole tarkoitus rakentaa tarinansa kaavan mukaan. Tekijä ei ennakolta määrittele kohtia, jotka säpsäyttävät, kohtia jotka lataavat jännitystä tai tekevät onnelliseksi tai muutoin ohjaa katsojan tunteita. Jodorowskyn tarinoissa kokijat voivat tuntea mitä tuntevat. Jodorowskyn taiteen tarkoitus on vapauttaa kokija ulkopuolisten suostuttelijoiden orjuudesta ja näyttää näkymättömät todellisuuden muurit. Aito taide on tie transformaatioon.

Shoppaile Jodorowskyn kirjoja verkkokaupasta.

marras 272008
 

Magia ja uskonto on äkkiseltään helppo nähdä kuuluvan samaan maailmankuvaan, onhan kummankin peruspyrkimys luoda yhteys transendentteihin voimiin. Näillä on kuitenkin myös pohjimmiltaan merkittäviä eroja. Uskonnollisuus ja uskonnolliset rituaalit osoittavat alistumista ylemmän voiman tahtoon. Leimallista on Jumalan pyyteetön palvominen, ylistäminen ja vastoinrikkomusten alituinen hyvittäminen. Magialle taas on ominaista pyrkimys ottaa valta yli luonnon, sattuman ja henkiolentojen, tai vähintäänkin toimia näiden kanssa tasavertaisina. Tarkoitus on ohjailla luonnolliset tapahtumat oman tai yhteisön tahdon mukaisiksi. Vanhimmat tunnetut maagiset käytännöthän pyrkivät juuri tähän: turvaamaan metsästysonnen tai hyvän sadon. Tietenkin esim. 100 kertaa toistettu pyyntörukous lähenee maagista mekaniikkaa, eli rajanveto voi olla joskus hankalaa. Ymmärtänette kuitenkin lähtökohtaisen eron. Rukouksen ja magian eroja pohtii myös Matti Tossavainen, tosin redusoiden magian alkukantaisuudeksi.

Moderni magia nähdään enemmän henkilökohtaisena työskentelynä ja henkisenä kasvuna kuin yhteisöllisenä toimintana, mutta itsen ja ympäristönsä hallinta on yhä erityisasemassa. Kuten joku jossain yhteydessä sattuvasti lohkaisi, magia on universumin Leatherman’s Tool. Työkalu, joka jeesaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Eräs keino hallita on ymmärtää. Maagin tulee ymmärtää ylemmän todellisuuden mekaniikka. Hänen tulee tietää millä sanoilla mitkäkin luonnonhenget, henkiolennot, enkelit ja demonit saa tekemään mitä maagi haluaa. Maagin tulee tuntea henkivaltojen nimet, piirtää tietyt sinetit, tehdä eleet, osata invokaatiot ja evokaatiot. Modernimman maagisen ajattelun puitteissa maagi ymmärtää oman psyykkeensä toiminnan, ymmärtää uskomusjärjestelmänsä mekanismit, kielen merkityksen, tuntee oman ja kollektiivisen alitajunnan, symbolit, temput…

Olli Alho vetää ”Makiaa magiaa”-kirjasen artikkelissa edellisestä yhteläisyyksiä jopa viihdetaikuuteen.
Esiintyvä taikuri tuntee sleittien kulut ja on opetellut ne täysin automatisoiduiksi. Hänellä on tieto jota katselijalla ei ole. Katselijan kannalta tapahtuu ihmeitä: todellisuus ei ole enää ennustettavissa, ruutukuningatar on jossain aivan muualla kuin mihin katselija sen asetti. Ihme on kuitenkin vain katselijan havainnoissa, taikuri ymmärtää salatun logiikan ja pystyy esittämään ihmeen varmuudella, hämmentymättä todellisuuden kausaaliteetin säröytymisestä. Taikuri näyttää käsittelevän todellisuutta mielensä mukaan.

Näin magia läheneekin uskonnon sijaan tiedettä. Magia lähtee todellisuuteen vaikuttavien mekanismien ymmärtämisestä, ei uskosta korkeampien voimien armoon tai niiden arvaamattomuuden pelosta.

Myös tiedonhankinta muistuttaa tieteellistä prosessia. Uskonnon piirissä tieto tulee annettuna ja siihen tulee suhtautua vääristelemättömänä totuutena, dogmana. Maagi, tai tässä tapausessa paremminkin mystikko, luottaa vain omaan kokemukseensa, empiiriseen tutkimukseen. Esimerkiksi mietiskelyn kautta mystikko pyrkii suoraan yhteyteen Jumalaan ja hakee ekstaattisia kokemuksia. Lopulta hän saavuttaa tiedon, gnosiksen. Vaihtoehtoinen reitti voi olla syödä kourallinen kärpässieniä, langeta loveen ja hakea tieto alamaailman henkiolennoilta. Tuli tieto sitten gnostilaisittain ihmisen sisäpuolelta, jumaluuden kipinästä ihmisen sielussa, taikka keskustelussa pyhän suojelusenkelin tai jonkun muun ulkopuolisen entiteetin kanssa, on tieto aina omien henkilökohtaisten kokemusten kautta todennettua, eli ainakin henkilökohtaisella tasolla todempaa kuin dogmaattinen ja annettuna otettu tieto.

marras 202007
 

NLP:n yhteydessä tuppaa aina välillä törmäämään Pick up- skeneen ja pokausjuttuihin, varsinkin Ross Jeffriesiin. Yhteys on selkeä: NLP:n
lähtökohtiin kuuluu huippuyksilöiden mallintaminen ja toimintatapojen ottaminen omaan haltuun. Tämähän uppoo pokaajiin kuin veitsi silmään.

Kotimaisissakin pelimiespiireissä puhutaan kovasti sisäpelistä. Sisäpeli on suggestioin, affirmaatioin ja kaikenlaisin NLP-tekniikoin toteutettavaa oman psyykkeen asetusten ränkkäämistä. Tavoitteena on luoda itsestä itsevarma, sosiaalinen, henkisesti järkkymätön, sujuvakäytöksinen ja hauska supermies, jolle naisten iskeminen on lasten leikkiä. Jotenkin herttaisena oletuksena on tietenkin se, että pelimies on ennen muodonmuutostaan onneton hylkiö ilman minkäänlaisia sosiaalisia valmiuksia. Valmiiksi sosiaaliset ihmisethän eivät tietenkään pelimiesoppeja tarvitse.

Tietysti pelimieskulttuuri pitää sisällä paljon muutakin, mutta pokailu henkisen kasvun välineenä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Sosiaalisen dynamiikan, käyttäytymisen ja kommunikaation syvällinen ymmärtäminen ja omien heikkouksien ja vahvuuksien hienovarainen analysointi olisi hyväksi kelle tahansa. Pelimiesten sitoutuminen yhteisöön ja omaan kehitykseensä on kuitenkin varmasti vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin yhdessäkään henkisen kasvun opintopiirissä. Niin kiihottava on ajatus rajattomasta vallasta vastakkaiseen sukupuoleen.

NLP:llä ja magialla on paljon tekemistä keskenään. Tai paremminkin magiaa on helppo tulkita NLP:n kautta. Esimerkiksi symbolien, sinettien ja taikaympyröiden käyttö vertautuu helposti ankkurointeihin. Kommunikaatio Pyhän suojelusenkelin ja Geniuksen, Augoeidesin tai Daemonin (saman ilmiön eri nimityksiä) kanssa työskentely on tulkittavissa oman, mutta itsensä ulkopuolelle projisoidun tiedostomattoman kanssa käytäväksi keskusteluksi.

Myös usein ”kartta ei ole maasto” -lauseeksi kiteytetty näkemys todellisuuden ja havainnoin luodun, uskomuksiin perustuvan todellisuuskuvan ristiriidasta löytyy sekä magian että NLP:n piiristä. Pokaajienkin on saatava uskomukset hallintaan. Pokaajan pahimmat viholliset ovat uskomus omien kykyjen puutteellisuudesta, yhteiskunnan installoimat käyttäytymis- ja eettiset mallit ja tietenkin pelko nolatuksi tulemisesta.

Varsinkin 80-luvun kaaosmagiaan syntyi vahva uskomusjärjestelmien alistamiseen ja hyväksikäyttöön tähtäävä virtaus. Nähtiin olevan mahdollista vaihtaa uskomusjärjestelmää tarpeen mukaan ja näin saatavan käyttöön parhaat puolet erilaisista ja ristiriitaisista uskomuksista. NLP onkin varsin helppo nähdä kuin kaaosmagian ateistisena pikkuveljenä: samaan aikaan näennäistieteellisenä ja näennäismaagillisena.

Pelimiehen metamorfoosi häviäjästä voittajaksi on kuin klassinen esimerkki Suuresta työstä. Initiaatiota salattuun tietoon ja suljettuun yhteisöön seuraa vaikeuksien kautta löytyvä itsevarmuus ja lopulta ritualistinen tulikoe yökerhossa, jossa harjoitellaan satojen naisten lähestymistä niin kauan, että lähestymispeloista on jauhettu maku pois kuin purukumista.

Kotimaiseen pelimieskulttuuriin voi kurkistaa ainakin Cityn artikkelin ja 45-minuuttia -ohjelman jutun avulla. Tsekkaa myös kuinka Ross Jeffries puhuu magiasta Youtubessa, osat 1 ja 2.

marras 072007
 

Siistiä, Keosto -kollektiivi on julistanut Pelon vastaisen päivän, jonka tarkoitus on herätellä ihmiset huomaamaan kuinka pelko vaikuttaa jokapäiväisiin valintoihin. Hyvä esimerkki pyrkimyksestä ottaa todellisuus omiin käsiin. Yhteiskunnallista magiaa, detournausta ja psykomaantiedettä.

Kuinka juhlimme Pelon vastaista päivää?

Pelon vastainen päivä ei ole mielenosoitus, se on juhlapäivä. Emme järjestä keskitettyjä aktioita, mutta tässä muutamia vinkkejä päivän ohjelmaksi.
– Lähetä pelottavalle ihmiselle, yritykselle tai instituutiolle kirje tai kerää adressi, jossa kohteliaasti pyydät tätä olemaan vähemmän pelottava.
Printtaa tästä lentolehtinen (pdf-muodossa) ja levitä pelottomuutta.
Printtaa tästä juliste (jpg, 7MB), jolla iltapäivälehtien pelottavat lööpit voi korjata vähemmän pelottaviksi. (pienempi web-versio)
– Merkitse kaupungilla pelottaviksi tai pelon aiheuttamiksi kokemiasi asioita.
– Järjestä pelonvastaiset juhlat.
– Voita pelkosi, tee rohkeusteko: ystävysty ulkomaalaisen kanssa, puolusta julkisesti pedofiilia, käy katsomassa syöpäpotilasta, kerro mitä oikeasti ajattelet.

Tällaiset tempaukset lähenevät magiaa moneltakin kantilta. Esim. juhlat jo sinänsä ovat aina pohjimmiltaan ritualistisia, ja 911 on varmasti nykypäivän vaikuttavin numeromaaginen luku. Lisäksi ajatus mediaan piilotetusta, normiaisteilta salatusta pelonlietsonnasta on esimerkillisen esoteerinen. Todellisuuden näkeminen ja kokeminen uudelta kantilta on jokaisen okkultistin ensimmäinen lähtökohta. Sen hallitseminen on toinen.
Via